Lue keskustelun säännöt.
Millaisia joululahjoja ostatte?
Ja minkä ikäisille? Onko teillä tapana ostaa myös aikuisille lahjoja? Oletteko te ostaneet jo jotain?
Itse ostan pääsääntöisesti vaan omalle lapselle (12v tyttö) ja miehelleni. Vanhemmilleni ja siskolleni, JOS löydän jotain oikeasti kivaa heille. Tänä vuonna olen vähän hukassa tytön lahjojen kanssa, kun ei edes oikein toivo mitään. Miehelle ostan muutaman vaatteen ja varusteen mitä tarvitsee harrastukseensa.
Millaisia lahjoja teillä ostetaan?
Kommentit (106)
Tyttärelleni ostan Patek Philippe-merkkisen kellon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on 11-vuotias tyttö, joka ei oikein toivo mitään. On viimeisen puolen vuoden aikana lopettanut leikkimisen kokonaan, mutta tykkää vielä pehmoleluista ja rakentaa Lego-settejä, joten ostan varmaan jotkin sellaiset. Lisäksi varmaan ihan rahaa, että voi shoppailla itse joulun jälkeen.
Miehelle varmaan joku lahjakortti ravintolaan. Yhdessä sitten käytetään jossain vaiheessa, joten oma lehmä ojassa.
noin 4 lahjaa, kunnoin tuoksu arvo n 80-100 e. jokin pusero tai paita tai lahakortti lounaalle seisovaan. ja vain 1-2 henkilölle moiset. itse en saa mitään. onko paha mieli, no ei,mutta joskus vaan... arvostan vaikka nilkkasukat tai kielosaippuaa. en edes joulkortteja, sain lapsena ja ne on muistojen laatikossa,koska harvinaisen kauniita. mulla ei ole kelle lähettää kortteja,niin osta erityisen kauniita wanhanajan kortteja ja en kirjoita niitä,mutta se postimerkin kohdan aina suunnittelen piiloon, jokin tarra ja ei mikä tahansa..
Vierailija kirjoitti:
Aineettomia aikuisille: ravintolalahjakortti, konserttiliput, kylpyläloma tms.
Lapsille jotain mitä toivovat.
NOIHAN ON ei aineellisiä. nuo on tavaraa parimuodossa. Hieronta, siiovusapu, apu asioinnissa,ulkoilua tms pihatyötä ne ovat ns aineettomia. lahjakorrti on aineellinen- miten et tajuu mitään, mee vek
Vierailija kirjoitti:
Lapselle ja puolisolle hankin lahjan. Ja rakkaille sukulaisille silloin, jos satun näkemään jotain mistä tiedän heidän pitävän.
Minusta tuntuu pahalta antaa lahja, jonka olen väkisin yrittänyt keksiä....Joulun alla aijon tehdä itse konvehteja ja jaan niitä muuten vain tutuille, kun tykkään leipoa ja tehdä käsillä muutenkin juttuja! Paras osio on pakata konvehdit nätteihin rasioihin, joskus olen tehnyt rasiatkin itse, joskus ostanut valmiina.
Hienoo Sinä,oot upee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummilapsille ja veljenlapsille kirjoja, yöpukuja tms, hinta n 40 eur/lapsi, 5 lasta, ikähaarukka 5-15v. Omille teinipojille ostetaan usein jotain elämyksiä. Viime vuonna ostettiin lentoliput Muncheniin ja liput siellä em-futikseen. Tänä vuonna liput hankittu kauemmas. Miehelle ostan yleensä urheiluvaatteita ja kirjan tai konserttiliput. Siinäpä ne lahjottavat onkin. Äidille ja anopille kukat.
Mistä ne toiveet joulupuihin yms. tulee, kun täällä kenenkään lapsi ei muka toivo mitään?
En ole ostanut vielä mitään, mutta lasten 12v ja 15v toivelistat ovat toivottoman pitkät (ja kalliit). Saa nähdä mitä pystytään toteuttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselle (11v.) ostan legoja ja jonkun pelin. Miehelle on pakko ostaa jotain, koska hän on ihan lapsellinen tässä asiassa. Kuitenkaan ei käytä edes niitä toivomiaan partavesiä tms. Anopin lahjan osto kuuluisi mielestäni miehelle, mutta hän ei sitä viime vuonna ostanut, joten taidan hankkia sen. Tykkään anopistani ja hänelle on helppo ostaa. Joku nätti sateenvarjo ja joku kosmetiikkapakkaus.
Muille en osta mitään. Vain niille kenen kanssa joulua vietän. Vanhempani on kuolleet.
Meillä on yksi lapsi. Ollaan aina ostettu toivejuttuja ja siihen päälle kivoja vaatteita muutamat. Saa tarvitsemansa ympäri vuoden, joten toiveet ovat aika maltillisia. Nytkin oli joitain tiettyjä pehmoleluja ja pari 20€ maksavaa Nintendo Switch-peliä. Näiden lisäksi olen ostanut hupparin ja yöpuvun, sekä uuden juomapullon harrastukseen. Olen ostanut lahjat sitä mukaa, kun on tullut hyviä vastaan, joten olen melkein valmis niiden kanssa.
Miehelle ostan yhdeltä tietyltä urheilumerkiltä paidan ja housut. Lisäksi varmaan älykelloon uuden rannekkeen, kun vanha on mennyt huonoksi.
Muiden läheisten kanssa meillä on sopimus, että ostetaan vain, jos tulee jotain oikeasti toiselle todella sopivaa vastaan. Se on toiminut hyvin. Olen saanut ja antanut todella hyviä lahjoja joinakin vuosina, mutta toisina ei ole löytynyt mitään. Meillä ei oteta aikuisten kesken lahjoista paineita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isälle seinäkalenteri, äidille hajuvesi, veljenpojille (1 ja 2 v) laitan molemmille rahaa heidän tileilleen.
Vierailija kirjoitti:
Lapselle (11v.) ostan legoja ja jonkun pelin. Miehelle on pakko ostaa jotain, koska hän on ihan lapsellinen tässä asiassa. Kuitenkaan ei käytä edes niitä toivomiaan partavesiä tms. Anopin lahjan osto kuuluisi mielestäni miehelle, mutta hän ei sitä viime vuonna ostanut, joten taidan hankkia sen. Tykkään anopistani ja hänelle on helppo ostaa. Joku nätti sateenvarjo ja joku kosmetiikkapakkaus.
Muille en osta mitään. Vain niille kenen kanssa joulua vietän. Vanhempani on kuolleet.
Mun mies ei osta koskaan vanhemmilleen mitään. Alkuaikoina yritin vähän sanoa, että ehkä olisi kiva muistaa, mutta heillä on niin omituiset välit, että en jaksa puuttua. Me (onneksi) vietetään joulu ihan vaan oman porukan kesken kotona. Omille vanhemmille ja siskolleni ostan silti jotain pientä ja sopivaa. Heille on helppo ostaa onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä ne toiveet joulupuihin yms. tulee, kun täällä kenenkään lapsi ei muka toivo mitään?
En ole ostanut vielä mitään, mutta lasten 12v ja 15v toivelistat ovat toivottoman pitkät (ja kalliit). Saa nähdä mitä pystytään toteuttamaan.
Niissä perheissä ei saada oikein koskaan mitään. Oikeasti monessa sellaisessa perheessä, joiden lapset ei toivo mitään, lapset saavat kaiken mitä tarvitsevat (ja ison osan siitä mitä haluavat) pitkin vuotta. Ihan varmasti valtaosa lapsista ja nuorista kirjoittaisi pitkän toivomuslistan, jos eivät koskaan saisi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on päätetty luopua lahjojen ostamisesta melkein kokonaan. Sovittiin että jouluna rauhoitutaan ja ollaan yhdessä ja jos haluaa niin syntymäpäivänä sitten muistetaan lahjalla jos siltä tuntuu ja on haluaa ostaa jotain erityistä. On toiminut erittäin hyvin ja joulut ovat olleet rauhallisia ilman mitään paineita väkisin keksimisestä.
Meillä on sama juttu, ollut jo parikymmentä vuotta. Joulut on mukavan rauhallisia ja stressittömiä kun lahjaosio on poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on päätetty luopua lahjojen ostamisesta melkein kokonaan. Sovittiin että jouluna rauhoitutaan ja ollaan yhdessä ja jos haluaa niin syntymäpäivänä sitten muistetaan lahjalla jos siltä tuntuu ja on haluaa ostaa jotain erityistä. On toiminut erittäin hyvin ja joulut ovat olleet rauhallisia ilman mitään paineita väkisin keksimisestä.
Meillä on sama juttu, ollut jo parikymmentä vuotta. Joulut on mukavan rauhallisia ja stressittömiä kun lahjaosio on poissa.
Mikä teitä stressaa niissä lahjoissa? Siis ihan vilpittömästi kysyn, kun en ole kertaakaan elämässäni kokenut stressiä lahjojen ostamisesta. Jos rahasta on tiukkaa, niin ymmärrän stressin. Mutta tuottaako teille stressiä ja ahdistusta antaa toiselle jotain pientä ja kivaa, joka ilahduttaa tätä?
Meillä menee lasten lahjat joka vuosi saman kaavan mukaan: muutama toivelahja, muutama vaate, englanninkielisiä kirjoja kiinnostuksen mukaan (ovat kaksikielisiä ja paikallinen kirjasto on aika surkea tarjonnaltaan). Lisäksi joku koko perheen yhteinen tekeminen. Aikuisia emme lahjo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ne toiveet joulupuihin yms. tulee, kun täällä kenenkään lapsi ei muka toivo mitään?
En ole ostanut vielä mitään, mutta lasten 12v ja 15v toivelistat ovat toivottoman pitkät (ja kalliit). Saa nähdä mitä pystytään toteuttamaan.
Niissä perheissä ei saada oikein koskaan mitään. Oikeasti monessa sellaisessa perheessä, joiden lapset ei toivo mitään, lapset saavat kaiken mitä tarvitsevat (ja ison osan siitä mitä haluavat) pitkin vuotta. Ihan varmasti valtaosa lapsista ja nuorista kirjoittaisi pitkän toivomuslistan, jos eivät koskaan saisi mitään.
Tämä! Toivottavasti palstalla muistetaan tämä ennen kuin aletaan taas tänä vuonna haukkumaan köyhien lasten joulupuutoiveita.
Vierailija kirjoitti:
En osta mitään. En suostu markkinamiesten kusetettavaksi tällaisen sesongin varjolla, joka on jo ajat sitten menettänyt merkityksensä. Ei mitään järkeä tässä miten ihmiset ostaa toisilleen ylihintaista paskaa, jota kukaan ei todellisuudessa tarvitse tai halua. Sitten ne on tammikuussa Torissa.
Mutta itsehän sitä päättää mitä ostaa jos ostaa? Mä aina pistän korvan taakse mitä kuulen läheisteni tarvitsevan ja sitten ilahdutan niillä jouluna. Mielestäni lahjan ei tarvitse olla kallis, kun se on saajalleen tarpeellinen. Tänä vuonna ostan miesystävälle erään keittiövälineen jota hän tarvitsee sekä villapaidan, jota olen nähnyt hänen ihailevan. Ystävä harrastaa joogaa, joten ostan hänelle sarjakortin joogasalille jolla hän käy. Tarpeellisia, ilahduttavia lahjoja ihan normihintaan.
Ostan lahjoja, pyrin ostamaan sellaisia, joit aon otivottu. Lapset alkaa olla jo aikuisia, osa asuu omillaankin jo niin mitään minusta kivaa en heille halua työntää, vaan asioita tarpeeseen sellaisia, jotka mielyttää heidän silmää. Yksi lapsi on toivonut vaatteita, ja niitä hän saa, toinen lapsi toivoo yhtä PS5 peliä, se on tulossa jne. Lisäksi ostan koko porukalle samanlaiset joulupyjamat, viime vuonna annoin jouluvillapaidat, toissa vuonna joulusukat jne...
En osta. Emme vietä sillälailla joulua, vietåmme vaan vapaita. Katsellaan sitten alesta mitä tarvitaan. Sisaruksen lapset nyt niin isoja, nuorin 10, että aion sanoa sinnekin päin ettei lahjoja tule kun ei meillä joulua kerta vietetäkään. Pärjää ne pienemmälläkin paketti määrällä eikä se toinen ajatus asiasta pahaa tee. Muistan sitten synttäreillä tai tarpeeseen. Syömään saa tulla mutta jouluruokia ei ole. Ihanan stressitöntä.
Aviomiehelle ostan aina kirjan, tytölle (10v) ostan pari askartelujuttua ja lelua, joskus saa myös uuden pyjamasetin ja pussilakanasetin(toivoo ihan itse, ja saa kyllä uusia myös ihan normaalistikin jos tarvetta on, ja pesen nämä ennen paketointia). Kanit (5v ja 7v) saavat herkkuja ja virikkeitä.