Kumppanin lapsuus hallitsee meidän perhe-elämää
Hänellä on siis ollut muuten käsittääkseni ihan normaali lapsuus, mutta hänen vanhempansa erosivat hänen ollessaan lapsi. Kumppani vertaa meidän elämää omaan lapsuuteensa ja tuntuu olevan etenkin juhlapäivinä edelleen katkera vanhempiensa erosta, ennen eroa heillä oli niin ja näin, miksei meillä ole. Hän puhuu usein siitä, millaista olisi jos vanhempansa eivät olisi eronneet, hän tuntuu pitävän hyvin tiukkaan kiinni kuvitelmista millaista hänen elämänsä olisi ollut ilman vanhempien eroa, mikä siis tapahtui vuosituhannen vaihteessa. Olen yrittänyt puhua kumppanin kanssa tästä, mutta hänen mielestään mitään ongelmaa ei ole ja minä en vaan ymmärrä, miten vanhempien ero vaikutti hänen koko elämäänsä. Tuntuu, että en elä vain meidän suhdetta.
Kommentit (8)
Vain woken ja vihervassun miekestä on "normaalia erota".
Kumppani terapiaan, sillä ehdolla että jos ei mene niin suhde loppuu. Ei ole missään tapauksessa normaalia käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vain woken ja vihervassun miekestä on "normaalia erota".
Avaapa nyt vähän tätä sun turvenuija-logiikkaa?
Lähes kaikki erolapset ovat neuroottisia, ellei jopa psykoottisia. Vanhemmilla on oikeus olla itsekkäitä. Mistä syystä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Lähes kaikki erolapset ovat neuroottisia, ellei jopa psykoottisia. Vanhemmilla on oikeus olla itsekkäitä. Mistä syystä tahansa.
Itse olen traumatisoitunut "ydinperheen" lapsi, missä lapsuus oli pelottavaa kaaosta kun ei vaan "voinut" erota.
Aikuisvauva joka vatvoo vanhempien eroa, luiskaan.
Olet vissiin hänen eka tyttöystävänsä? Ajattelepa jos tuollaisella olisi eksä. Yhtä eksävihaa koko elämä
Minusta tuo kuulostaa rasittavalta ja ylipäätään ihmiset, jotka ovat koko ajan jossain muualla, ovat tosi kuormittavia. Oli se sitten menneisyys, israelin sota tai joku muu draama
Jos teillä ei ole vielä lapsia niin eroa nyt. Katastrofi tuollaisen tyypin kanssa tehdä ja jos teille tulisi ero niin mietipä kun velloisi eroanne samalla vihaintensiteetillä 20 vuotta