Itken silmät päästäni mun lapsen vuoksi

Vierailija kirjoitti:

Onko m a n n e?

On!

Mietin tänään että teenkö aloituksen aiheesta. Yksi lapsistani, melkein täysikänen, sekoilee jatkuvasti. Tekee vakavia asioita huumepäissään.

Hän asuu päihdeyksikössä, mutta sekään ei pysty rauhoittamaan lastani. Nyt on epäilys että on puukon kanssa uhkaillut toista ihmistä. Hän pakoilee jossakin, kun otti hatkat yksiköstä toissapäivänä. 

Selvinpäin hän on hiljainen ja rauhallinen, ihana lapsi. Olemme paljon yhdessä. Mutta päihderiippuvuus todella paha. Toivon että hänet laitettaisiin takaisin koulukotiin, jossa on ollut aiemmin. Ilman puhelinta, suljettuna maaseudun rauhaan. Siellä olisi turvassa ja muut ihmiset olisi häneltä turvassa. 

Hänen isällään oli myös päihderiippuvuus ja hän teki sitten itsemurhan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kuulostaa typerältä mutta itse löysin avun kannabiksesta. Kaikki muut päihteet on jääneet ja tasapaino löytynyt. Laitontahan sekin on, mutta pieni hinta mielenrauhasta.

Mutta oikeasti ihmisen ongelmia ei ratkaista päihteillä tai päihteettömyydellä, vaan sillä että lapsuuden asiat käy läpi ja elämässä on terveet tavoitteet ja elämäntavat. Jos jotain on ollut pielessä lapsuudesta lähtien niin vaikea on kurssia muuttaa. 

Mun poika alotti 16 veenä pilvellä. Psykoosi tuli.

Nyt kuollut.

#34

Meillä 5v taistelua, päättyi tappioon. Kuoli 3.5v sitten.

 

Oi ei... Osanottoni Sinullekin <3 <3 <3

Hiljaiseksi vetää.

Tässä on nyt ollut äänessä jo useampikin vanhempi, jonka lapsi on menehtynyt huumeisiin.

Miten te olette selviytyneet tuossa tilanteessa ja sen jälkeen? MIten olette pysyneet järjissänne ja tolpillanne, vai oletteko pysyneet? Oletteko hakeneet ja saaneet tukea? Mistä? Miten te voitte tänä päivänä? Pystyttekö elämään noin suurinpiirtein normaali(hko)a elämää, vaikka suru kulkeekin aina sydämessä?

Mikä on teidän selviytymiskeinonne? Oletteko löytäneet sellaista? Onko jotain mitä haluaisitte sanoa toisille, jotka ovat samassa tilanteessa tai jotka pelkäävät joutuvansa sellaiseen?

Kaikkea hyvää teille, rakkaat ihmiset <3

"Minusta tuntuu, että olet ymmärtänyt addiktion jotenkin väärin tai päinvastaisesti. Trauma on useimmilla nimenomaan juurisyy päihteiden käyttöön, ja uskoisin että harvempi oikeasti nauttii itseinhostaan ja turhuuden tunteestaan. Päihteillä korjaillaan sisäistä tuskaa ja haetaan edes lyhytaikaista helpotusta yleensä hyvin monimutkaisiin ongelmiin."

Kuules nyt, kaikilla ihmisillä on traumoja. Mutta kaikki ei silti käytä päihteitä. Ja niistäkin, jotka käyttävät, ei kaikista tule päihderiippuvaisia. Enkä missään kohtaa sanonut, että joku nauttisi itseinhostaan. Ei nauti, vaan tarvitsee käyttökokemuksen pohjaksi sen syvän mudan, missä rypee, jotta voi nousta siitä hakemalla onnellisuuden tunnetta päihteestä. Se on sellainen kehä, joka ruokkii itseään. Lyhytaikaistahan se kyllä on. Lisäksi se kokemus laimenee, niin ettei sitä onnellisuuden tunnetta jonkin ajan päästä enää oikein edes tule, vaan joutuu vain käyttämään, koska kroppa huutaa ainetta. Jotkut siirtyy siinä vaiheessa johonkin vahvempaan aineeseen. -Been there, done that, voi olla että sinusta silti "väärin ymmärretty".

tee huoli-ilmoitus

1. Sun pitää rukoilla, että tulet uskoon. Etsi "Syntisen rukous" netistä.

2. Rukoile itsellesi Pyhä Henki. 

3. Ala rukoilla lapsesi puolesta Jeesuksen KristuksenNimessä, että tulee uskoon. Vetoa siihen, että Taivaan Isä on luvannut auttaa niitä, jotka turvaavat Häneen. 

4. Ala käydä esim. Helluntaiseurakunnassa, mutta kuitenkin uskovien yhteydessä. Siellä voit pyytää muitakin rukoilemaan ongelmasi puolesta.

Turun kauppatorilla oli kerran muistaakseni 16 entistä heroinistia USAsta kertomassa uskostaan ja ylistämässä Herraa. En ollut tuolloin uskossa, mutta menin katsomaan sitä ihmettä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö ap miksi lapsellasi on niin paha olla, että käyttää lääkkeitä väärin? Onko jotain traumoja menneisyydessä?

Koulukiusaamista taustalla ja ero tyttöystävästä tuon sitten laukaisi. Kokee olevansa turha ja ruma. Itsetunto on ihan pohjamudissa. Siinä kai se. 

Nuohan ei tietenkään oikeasti ole juurisyitä, miksi joku käyttää päihteitä. Päihteitä käytetään siksi, että haetaan päihtymystä. Jos on päihderiippuvuus, niin aina löytyy syy hakea päihtymystä. Se voi olla tuska tyttöystävän menettämisestä tai ilo jostain menestyksestä, ihan mikä vain kelpaa syyksi. On ihan tyypillistä myös rypeä itseinhossa, esim. lietsoa ensin se tunnetila, että kokee olevansa turha ja ruma, ja nauttia siitä onnen tunteesta kun voi parantaa oloaan päihteillä. Se on sellainen kehä, joka ruokkii itse

Se on nimen omaan itseään ruokkiva kehä. Kun käyttää paljon päihteitä, ja päihtymystilassa sekoilee ja jättää velvollisuutensa hoitamatta, tuntee sen jälkeen ahdistusta ja häpeää. Ainoa keino niiden inhottavien tunteiden sammuttamiseen on se, että käyttää lisää päihteitä.

- alkoholisti

Vierailija kirjoitti:

Kerro sitten että kuuluuko plop-plop vai mitä kun ne tippuvat.

Vaikea kuvailla, mutta kuitenkin erilainen ääni kuin sinun aivojesi ontto kumu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kuulostaa typerältä mutta itse löysin avun kannabiksesta. Kaikki muut päihteet on jääneet ja tasapaino löytynyt. Laitontahan sekin on, mutta pieni hinta mielenrauhasta.

Mutta oikeasti ihmisen ongelmia ei ratkaista päihteillä tai päihteettömyydellä, vaan sillä että lapsuuden asiat käy läpi ja elämässä on terveet tavoitteet ja elämäntavat. Jos jotain on ollut pielessä lapsuudesta lähtien niin vaikea on kurssia muuttaa. 

Mun poika alotti 16 veenä pilvellä. Psykoosi tuli.

Nyt kuollut.

Osanotto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin nuorempien lasten vanhempana haluaisin kysyä, että miten lapsesi lapsuus ja nuoruus muuten menivät? Oliko silloin jotain kuormittavia tekijöitä? Missä vaiheessa tuli merkkejä, että tilanne voisi ajautua tuohon?

Häntä kiusattiin 6-9 luokat. Mun poika oli todella herkkä ja hiljainen. Ei koskaan kertonut pahasta olosta, mutta sen huomasi. Sitten kun meni amikseen sai uusia kavereita ja vähän reipastui. Tiedän että silloin oli ensimmäisiä kokeiluja mutta kaikki oli hyvin. Vuosi sitten alkoi seurustelemaan ja esitteli mullekin ylpeästi tyttöystävänsä. Poika muutti omaan kotiin ja soiteltiin usein. Puoli vuotta sitten tuli ero ja päihteiden käyttö lähti käsistä. Olen yrittänyt auttaa, mutta en ole osannut. 

Liikakäyttöä on siis jatkunut vasta melko vähän aikaa. Silloin vielä on hyvinkin toivoa. Älä painosta, älä mahdollista. Odota, ja anna hänen tietää, että autat silloin kun hän on valmis ottamaan apua vastaan.

Minunkin lapseni on aina hyvin häpeissään teoistaan, silti yhä uudestaan vetää pään sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

1. Sun pitää rukoilla, että tulet uskoon. Etsi "Syntisen rukous" netistä.

2. Rukoile itsellesi Pyhä Henki. 

3. Ala rukoilla lapsesi puolesta Jeesuksen KristuksenNimessä, että tulee uskoon. Vetoa siihen, että Taivaan Isä on luvannut auttaa niitä, jotka turvaavat Häneen. 

4. Ala käydä esim. Helluntaiseurakunnassa, mutta kuitenkin uskovien yhteydessä. Siellä voit pyytää muitakin rukoilemaan ongelmasi puolesta.

Turun kauppatorilla oli kerran muistaakseni 16 entistä heroinistia USAsta kertomassa uskostaan ja ylistämässä Herraa. En ollut tuolloin uskossa, mutta menin katsomaan sitä ihmettä. 

Tämä! Rukoilen🙏

Vierailija kirjoitti:

Minunkin lapseni on aina hyvin häpeissään teoistaan, silti yhä uudestaan vetää pään sekaisin.

T. 63

Vierailija kirjoitti:

Parasta poistaa koko nuori elämästä ja yrittää pelastaa itsesi ja muu perhe. Hyysääminen ei auta.

Kirjoita hänelle kirje, jossa kerrot, että haluatte auttaa ja rakastat häntä, mutta jos hän ei tee xxxxxx xxxx tähän päivään mennessä, et aio enää olla häneen missään tekemisissä.

Minusta tämä on hyvä ohje, mutta en tiedä miten toimisi käytännössä. Tuo hyysäyshän ei toimi, sen tietää kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko alaikäinen? Jos, niin tee lasu, niin saatte apua.

19. En saa mistään apua kun hän on jo täysikäinen. 

Voit saada apua itsellesi. Kysypä terveysasemalta, mitä heillä olisi tarjolla. Useilla paikkakunnilla voi saada keskusteluapua ammattilaisen kanssa ja joissakin paikoissa on myös vertaistukiryhmiä, joissa voi puhua muiden samassa tilanteessa olevien vanhempien kanssa. 

Esim Helsingissä on ollut oireilevien nuorten ( aikuisten) vanhemmille perheterapeutin vetämiä ryhmiä.

Päihdehoitajilla on monella paikkakunnalla vastaanotto ilman ajanvarausta. Vie nuori sellaiseen ja ole hänen tukenaan kertomassa ongelmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parasta poistaa koko nuori elämästä ja yrittää pelastaa itsesi ja muu perhe. Hyysääminen ei auta.

Kirjoita hänelle kirje, jossa kerrot, että haluatte auttaa ja rakastat häntä, mutta jos hän ei tee xxxxxx xxxx tähän päivään mennessä, et aio enää olla häneen missään tekemisissä.

Minusta tämä on hyvä ohje, mutta en tiedä miten toimisi käytännössä. Tuo hyysäyshän ei toimi, sen tietää kaikki.

Minusta kiristys ja uhkailu millään päivämäärillä ei ole hyvä idea.

Minulla on myös poika, joka sekoilee. Hän ei asu kotona, mutta aika ajoin soittaa ja pyytää rahaa. Vaikea olla antamatta, koska sitä tietää, kuinka pieniä tuet ovat. Tosi vaikeaa sanoa, että en anna, kun toinen on puhelimessa niin ihana. 

Lapseni ei ole vieläkään palannut takaisin yksikköönsä. Hänellä on liikkumisvapauden rajoitus päällä edellisten sekoilujen takia, eli hänellä ei ole ollut lupa liikkua yksin ulkona, mutta karkasi ohjaajilta. 

Hänellä ei ole puhelintaan, kun joku ulkopuolinen oli ottanut talteen. Nyt kukaan ei saa yhteyttä häneen eikä tiedä kenen luona on. Poliisitkin etsii häntä. Pelkään että jotain sattuu, joko hälle tai jollekin toiselle.

Viimeksi kun olin hänen kanssaan, hän kertoi, miten yritti kusettaa jotakin myyjää, antoi leikkirahaa takaisin ja hänen päälleen yritettiin ajaa. Juteltiin sitten siitä, mutta hän vain naureskeli asialle. 

Miten nuoren saa ymmärtämään että hän leikkii elämällä ja kuolemallaan, ja kun tapahtuu pahin, niin häntä ei enää ole. Hänen sisaruksensa menettävät veljen, minä menetän ainoan poikani. Yritän henkisesti valmistautua myös siihen, mutta en tiedä miten pahasti romahdan jos näin käy. 

T. 63

Toinen silmätön, toinen kuollut. Siinä loppu.