Pitääkö anopille tarjota jotain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käykö teillä vieraita? Mietitkö heidän kohdalla tarvitseeko heille tarjota mitään.? Miten se anoppi poikkeaa muista vieraista ?

 

Olen vähän huomannut kun menee kylään,siis ihan kutsuttuna, niin hyvä jos kahvia keittävät,saati että olisi edes keksiä siinä tykönä. Ja nyt en puhu juhlista tai syntymäpäivistä vaan ihan tavallisista arjen tapaamisista.  Minusta tietysti aina tarjotaan vieraille jotain, vaikka voileipiä jos ei muuta ole. Todella outoa ja epäkohteliasta ap:n anoppia kohtaan jos mitään ei ole tarjota. Se kertonee jo miniästa ja perheestä jotain ei niin mairitteleva.

Miksi miniästä???? Miksei anopin oma lapI huolehdi?

Mies ei käyttäydy noin.  ämmäthän noita tarjoomisia pohtii aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tarjoa mitään, mun kiinnostus on omissa vanhemmissa. Toki tyhmillä maalaistorveloilla eri tavat.

Jos olet nainen, on miehesi täys lapanen. Muuten toivon, että olet piakkoin se kuuluisa exä.

Maalaistorvelot erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Ketä typeryksiä tarvii ottaa vastaan. Jos suhde toimii, ei känttyjä tarvi kutsua yhtään mihinkään

Meilläpäin pulla oli sama asia kuin käntty. Niitä ei tarvinnut kutsua kylään. Mitä tai ketä siis tarkoitat käntyllä? 

"Siksipä en käy pojallani koska tunnen olevani epätoivottu ja vastenmielinen häirikkö. Poika yrittää jutella ja leikimme tenavaikäisten kanssa mutta kotiäiti-miniä pysyy yläkerrssa. Poika katsoo hermostuneena rappuihin ja kelloon ha epävarmasti tarjoo kahvit ja tenava huutaa, noita ei saa syödä kun äiti osti ne minnaa varten.

Olen valinnut, en mene, sen verran paljon välitän pojastani ja toivon että liittonsa onnistuisi vaikka puolisonsa on tiukka justiina"

Lainaus ei oikein toiminut. Ymmärrän tuon hyvin ettei ole tervetullut olo ja jää ikävä fiilis vierailuista ja miniän toiminnasta. Olen se joka jakaa miehen kanssa vastuut tarjoiluista sen mukaan kumman sukulaisia tulee kylään. Meillä kuitenkin aina kun appivanhemmat tulevat kylään niin seurustelen tietenkin kohteliaasti ja hyväntuulisesti heidän kanssaan, vaikka miehellä on vastuu tarjottavista, siisteydestä ym. He ovat tottakai tervetulleita, mutta meillä ei toimisi ainakaan näin vauva-arjessa se että kun he tulevat vierailulle, niin minun pitää kesken vauvan hoidon, pyykinpesun ja arkiaskareiden alkaa keittämään kahvia ja hakemaan kaupasta tarjottavia tai laittaa edes niitä voileipäjuttuja, vaihtaa vieraille puhdas pyyhe, katsoa ettei eteisessä ole roskia tms ja samalla sitten mies kävelee vain valmiiseen pöytään ja on tekemättä mitään. Varmasti tilanne on sitten eri kun lapset ovat isompia ja he voivat leikkiä vaikka itsenäisesti samalla kun laitan tarjottavia appivanhemmille. 

Kun olet käynyt anopilla kylässä, onko hän tarjonnut sinulle mitään? Jos on, niin tarjoat sanallalailla: ruokaa, kahvia, leivonnaisia yms. Jos ei ole anoppikaan mitään tarjonnut, niin ei sinunkaan tarvi.

Vai etkö ole koskaan edes käynyt puolisosi lapsuuden kodissa? Aika ihmeellistä käytöstä kyllä, jos näin on.

Vierailija kirjoitti:

Kun olet käynyt anopilla kylässä, onko hän tarjonnut sinulle mitään? Jos on, niin tarjoat sanallalailla: ruokaa, kahvia, leivonnaisia yms. Jos ei ole anoppikaan mitään tarjonnut, niin ei sinunkaan tarvi.

Vai etkö ole koskaan edes käynyt puolisosi lapsuuden kodissa? Aika ihmeellistä käytöstä kyllä, jos näin on.

Miksi se anopin poika ei voi kestitä omaa äitiään?

Miksi se on miniän ongelma???

Miniä ei tarjoile minulle mitään heillä joskus käydessäni, koska en kuulemma ole mitään sukua. Otin oppia hänestä. Minäkin vastavuoroisesti katan vaan pojalleni heidän meillä kyläillessään. Mitäs sitä nyt miniää passaamaan, kun ei ole sukuakaan, pureskelkoon kynsiään.

Käntyt on itsekkäitä mummeleita, no semmosiahan te äiditkin jo olette,

Vierailija kirjoitti:

Miniä ei tarjoile minulle mitään heillä joskus käydessäni, koska en kuulemma ole mitään sukua. Otin oppia hänestä. Minäkin vastavuoroisesti katan vaan pojalleni heidän meillä kyläillessään. Mitäs sitä nyt miniää passaamaan, kun ei ole sukuakaan, pureskelkoon kynsiään.

Mikset mene poikasi luo silloin kun hän on kotona???

Kuka odottaa suomalaiselta naiselta mitään kehittyneempää kuin tämä asenne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi sukulainen. Miehesi päänsärky.

Tähän törmää toisinaan palstalla. Aivan vierasajatus, ettei miehen vanhemmat olisi munkin sukua. Jopa perhettä!  Yhteisiä lapsia kuitenkin tulossa moikkaamaan. Tietenkin tarjotaan edes kahvit ja joku salaatti tai piirakkaa.

Toivottavasti miehesi häärää keittiössä myös silloin kun sinun vanhemmat tai sukulaiset tulee kylään. Ellei ole jopa niin että miehesi samalla hoitaa lapsia, siivoaa kotia ja keittää kahvia. Jos näin on niin mahtavaa! 

Haulikkoa👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outo kysymys. Ihan luonnollisena pidän et tietysti kysyn keneltä tahansa vieraaltani, ottaisiko jotain. Kahvia vähintään. Yhdessä syöminen on myös tärkeää sosiaalinen tapahtuma ja luonteva tapa  keskustella siinä kahvitellessa tai syödessä. Varmasti lapsillekin mieluisaa, ja jää kiva muisto käynnistä kaikille. 

Tuli mieleen. Onko anoppisi arvostellut joskus ruuanlaittotaitojasi tms, eli onko jäänyt joku ikävä fiilis tai "trauma", sen ymmärrän kyllä, mutta siitä huolimatta tarjoaisin hänelle jotain sellasta minkä näkisin itse hyvänä vaihtoehtona. Älä stressaa tai mieti liikoja. Anoppiakin saattaa jännittää. 

Meillä kun olin pieni, tuli muumo usein jopa 3-4 pv olemaan, Pääsiäisenä usein kun oli kirkko lähellä. Hän leipois ihania karjalanpiirakoita. Oli kiva aamulla herätä kun aikuiset tur

Vieraanvaraisuudella ja kyökkipiikana olemisella ei ole mitään tekemistä keskenään. Toisilla on hyvät tavat ja toisilla ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi sukulainen. Miehesi päänsärky.

Tähän törmää toisinaan palstalla. Aivan vierasajatus, ettei miehen vanhemmat olisi munkin sukua. Jopa perhettä!  Yhteisiä lapsia kuitenkin tulossa moikkaamaan. Tietenkin tarjotaan edes kahvit ja joku salaatti tai piirakkaa.

Voi olla että ihmiset kokee tämän eri tavalla riippuen siitä miten läheisiä ovat appivanhempiensa kanssa. Minulla on appivanhempiini asialliset ja kohteliaat välit, ihan mukava jutella niitä näitä, mutta ehkä meillä on joku henkinen etäisyys ja joissain asioissa sen verran erilainen ajattelu/toimintatapa etten koe heitä minun perheenjäseninä tai sukulaisina. Eiväthän he sitä ole. Lapseni isovanhempia he ovat kyllä ja on tärkeää lapseni näkökulmasta että he tapaavat. Miehelleni he ovat vanhempia, mutta minulla on omat vanhempani ja sisarukseni, joiden kanssa olen aivan eri tavalla läheinen ja tekemisissä kuin appivanhempieni kanssa. Mutta ymmärrän että joku kokee eri tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outo kysymys. Ihan luonnollisena pidän et tietysti kysyn keneltä tahansa vieraaltani, ottaisiko jotain. Kahvia vähintään. Yhdessä syöminen on myös tärkeää sosiaalinen tapahtuma ja luonteva tapa  keskustella siinä kahvitellessa tai syödessä. Varmasti lapsillekin mieluisaa, ja jää kiva muisto käynnistä kaikille. 

Tuli mieleen. Onko anoppisi arvostellut joskus ruuanlaittotaitojasi tms, eli onko jäänyt joku ikävä fiilis tai "trauma", sen ymmärrän kyllä, mutta siitä huolimatta tarjoaisin hänelle jotain sellasta minkä näkisin itse hyvänä vaihtoehtona. Älä stressaa tai mieti liikoja. Anoppiakin saattaa jännittää. 

Meillä kun olin pieni, tuli muumo usein jopa 3-4 pv olemaan, Pääsiäisenä usein kun oli kirkko lähellä. Hän leipois ihania karjalanpi

No miksi sitten se ap:n mies ei ole vieraanvarainen kun äitinsä kyläilee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miksi se sun poika ei osaa edes tarjottavia hankkia????

 

 

Taidat olla sellanen pullahiiti, mies tuo rahat, tekee kotityöt ja sinä nälvit somessa ja nalkutat kun pitäis saada 300 euron käsilaukku jotta kehtaa mennä yttöjen kanssa viinille.

onnea avioliitollesi! Sitä tarvitset.

Miehen sukulaiset ovat miehen vastuulla. Yhteydenpito ja tarjoilut.

Eikä se ole mikään kotityö. 

Olet häpeä,nolo. Yhteistaloudessa ne toisenkin osapuolen sukulaiset ovat vähintään yhteisiä jollain tpaa. Moinen elukka mee pois. Ole ehtoisa emäntä kun vieraita tulee. Isäntä, emäntä ja runsas pöytä tai vaatimaton. Mutta osallistutaan, jutellaan , autetaan ,kysellään kuulumisia. Jos kaikki noin vedetään rajoilla, ole yksin. Kyllä sille kumppanin sukulaisetkin kuuluu yhdessöä ottaa vastaan aina. Ja lapsetkin mukaan. Kun otit kumppanin tämä kuuluu pakettiin. sulla on mielisairas asenne joku outo.

Mummot voi tulla 3 pv pääsiäisenä kylään kun joka pv on kirkkoilta. Itse lähdin jo 6-10v mummoa viemään kirkkoon. Sillä välin  äippä tehnyt  kunnon ruokaaaa jota riitti. Mummo paistoi oikein kunnon wanhan ajan karjalanpiirakoita ruiskuoreen, niin riisi kuin muusiversioita ja voideltu suolaisella voilla.

Oli niin kivaa ja odotettu vieras. Oli kivaa kun tuli sukulaisia yökylään, oli kuin juhlaa. Aamulla kuuli kun aikuiset keitti täytekakkukahvia ja juttelun hurina,, oli aamunakkejakin .täytekkaua ja kivaa yöpaidat päällä viettää aikaa. oot ihme tyyppi, sulla on elämässä varmaan vielä hyvin vaikeaa. olet vastenmileinen öpökkä, yök mee vetää v....uun

Käsittämätöntä että tällaista joutuu jollekulle ääliölle edes selittämään.

 

No jos olette avioliitossa niin ne miehenkin sukulaiset on myös sinun sukulaisia,ja toisinpäin. En ymmärrä ollenkaan tätä sinun ja mi

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miksi se sun poika ei osaa edes tarjottavia hankkia????

 

 

Taidat olla sellanen pullahiiti, mies tuo rahat, tekee kotityöt ja sinä nälvit somessa ja nalkutat kun pitäis saada 300 euron käsilaukku jotta kehtaa mennä yttöjen kanssa viinille.

onnea avioliitollesi! Sitä tarvitset.

Miehen sukulaiset ovat miehen vastuulla. Yhteydenpito ja tarjoilut.

Eikä se ole mikään kotityö. 

Olet häpeä,nolo. Yhteistaloudessa ne toisenkin osapuolen sukulaiset ovat vähintään yhteisiä jollain tpaa. Moinen elukka mee pois. Ole ehtoisa emäntä kun vieraita tulee. Isäntä, emäntä ja runsas pöytä tai vaatimaton. Mutt

Ei ole.

Ja miksi se vieraanvaraisiusvaade koskee vain naista?

Miksei ap:n mies isännöi kun äitinsä kyläilee?

Vierailija kirjoitti:

"Siksipä en käy pojallani koska tunnen olevani epätoivottu ja vastenmielinen häirikkö. Poika yrittää jutella ja leikimme tenavaikäisten kanssa mutta kotiäiti-miniä pysyy yläkerrssa. Poika katsoo hermostuneena rappuihin ja kelloon ha epävarmasti tarjoo kahvit ja tenava huutaa, noita ei saa syödä kun äiti osti ne minnaa varten.

Olen valinnut, en mene, sen verran paljon välitän pojastani ja toivon että liittonsa onnistuisi vaikka puolisonsa on tiukka justiina"

Lainaus ei oikein toiminut. Ymmärrän tuon hyvin ettei ole tervetullut olo ja jää ikävä fiilis vierailuista ja miniän toiminnasta. Olen se joka jakaa miehen kanssa vastuut tarjoiluista sen mukaan kumman sukulaisia tulee kylään. Meillä kuitenkin aina kun appivanhemmat tulevat kylään niin seurustelen tietenkin kohteliaasti ja hyväntuulisesti heidän kanssaan, vaikka miehellä on vastuu tarjottavista, siisteydestä ym. He ovat tottakai tervetulleita, mutta meillä ei toimisi ainakaan

Voi minä pitäisin Sua niiin vieraana. OLisi karjalanpiirakka ruiskuoreen suolaisella voilla  voideltuna. Munavoita. Sakeaa karjalanpaistia. Kivat lakanat ja niin tervetullut yökylään. Juteltais koko yö, ja taas syödään. Jäisi ikävä kun lähdet. Ilmoitat heti kun olet kotonasi. Nyt on ihan väärärt ihmiset kohdannet. hyvää syksyä ja olen pahoillani miten tyhmää sulla on. nuo nykyakat ihan outoja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Siksipä en käy pojallani koska tunnen olevani epätoivottu ja vastenmielinen häirikkö. Poika yrittää jutella ja leikimme tenavaikäisten kanssa mutta kotiäiti-miniä pysyy yläkerrssa. Poika katsoo hermostuneena rappuihin ja kelloon ha epävarmasti tarjoo kahvit ja tenava huutaa, noita ei saa syödä kun äiti osti ne minnaa varten.

Olen valinnut, en mene, sen verran paljon välitän pojastani ja toivon että liittonsa onnistuisi vaikka puolisonsa on tiukka justiina"

Lainaus ei oikein toiminut. Ymmärrän tuon hyvin ettei ole tervetullut olo ja jää ikävä fiilis vierailuista ja miniän toiminnasta. Olen se joka jakaa miehen kanssa vastuut tarjoiluista sen mukaan kumman sukulaisia tulee kylään. Meillä kuitenkin aina kun appivanhemmat tulevat kylään niin seurustelen tietenkin kohteliaasti ja hyväntuulisesti heidän kanssaan, vaikka miehellä on vastuu tarjottavista, siisteydestä ym. He ovat totta

Oksetus🤮🤮🤮

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miniä ei tarjoile minulle mitään heillä joskus käydessäni, koska en kuulemma ole mitään sukua. Otin oppia hänestä. Minäkin vastavuoroisesti katan vaan pojalleni heidän meillä kyläillessään. Mitäs sitä nyt miniää passaamaan, kun ei ole sukuakaan, pureskelkoon kynsiään.

Mikset mene poikasi luo silloin kun hän on kotona???

Siksi kun minulla ei ole poikaa eikä miniää. Kunhan keksin tällaisen jutun, ihan näiden kommenttien perusteella.