Lue keskustelun säännöt.
Miten saatte aikanne kulumaan yksin?
25.10.2024 |
Siihen se on aika hyvin kiteytetty. Mitä teette yksin ollessa?
Minulla takana ero, ja varsinkin nämä viikonloput tuntuu todella yksinäisiltä :(
Tuntuu ettei ole oikein mitään tekemistä. Siihen kerkesi tottua että viikonloppuisin oli joku aina lähellä ja oli menemisiä. Nyt tuntuu ettei osaa oikein mitään muuta tehdä kun yksin surkutella sohvan nurkassa ja kirjottaa vauvapalstalle 🙄
Arki nyt rullaa askareiden/töiden ym parissa eikä sitä niin ajattele olevansa yksin. Kavereita ei ole paljon aikuisiällä jäänyt, enemmänkin hyvänpäivän tuttuja, ja tuntuu että ainoat kanssakäymiset ja sosialisoitumiset pitäisi olla alkoholin merkeissä/baareilussa.
Saunassa käynti, kasvo-/iho-/hiushoidot ym, elokuvat/sarjat, lukeminen, netissä selailu En oikein harrasta mitään. Näitä tulee tehtyä, mutta ei nekään oikein jatkuvalla syötöllä inspiroi. Tuntuu vain niin kovin tylsältä ja helposti jää surkuttelemaan omien ajatustensa kanssa.
Kommentit (27)
Mä olen ollut ilman parisuhdetta jo kymmenen vuotta. Ihanan rentoa, kun koti on pelkästään omaa tilaa. Kukaan ei röhnötä sohvallani eikä huudata telkkarista urheilua. Kukaan ei jätä tavaroitaan minne sattuu eikä jätä leivänmuruja tasoille. Parisuhteet ei kiinnosta pätkääkään. Ne ei tuo elämääni mitään lisäarvoa.
Kyllä säkin ap opit nauttimaan yksinolosta, kun hoksaat kaikki ne asian hyvät puolet. Et ole selkeästi vielä tottunut uuteen tilanteeseen, koska sinulla on tarve täyttää ylimääräinen aika jollain tekemisellä. Kyllä sä opit vain olemaan ja nauttimaan siitä pelkästä olemisen fiiliksestä.
Itsellänikään ei ole kovin montaa kaveria ja suurin osa viikonlopuista kuluukin yksin. Baariin toki löytyisi seuraa, mutta tuo baareilu ei ole minulle se ensimmäinen vaihtoehto. Mieluummin sitten yksin.
Arkisin töiden jälkeen olen sen verran väsynyt, että silloin vain tulen töistä kotiin, teen ruoan ja sänkyyn yhdeksältä. Viikonloppuisin puuhastelen kotona, ulkoilen, täytän ristikoita, katselen videoita Youtubesta, kuuntelen äänikirjoja ja podcasteja. Eli nautin huolettomasti omasta vapaasta ajastani. Toki kesällä yksinäisyys iskee kasvoihin, mutta sen kanssa on vain elettävä. Onneksi vanhemmat on vielä elossa, niin voin osan yksinäisestä kesälomasta viettää heidän luonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee lapsia tai rupea sijaisperheeksi tai tukiperheeksi.
Vierailija kirjoitti:
Rakastan yksinoloa! Kunpa saisin olla enemmän yksin. Perhettänikin rakastan, mutta tarvitsen paljon omaa tilaa. Kerran vuodessa saan olla kaksi päivää yksin. En mene mihinkään, en tapaa ketään ja soitan vaan miehelle ja lapselle. Nautin hiljaisuudesta ja siitä että kukaan ei halua minulta mitään.
Tää on se syy miksi en ikinä hankkinut lapsia tai muuttanut yhteen. On niin ihanaa olla yksin! Enkä koe itseäni yksinäiseksi, vaikka tyypillisesti teen arjessa aivan pieniä ja tavallisia asioita; saatan lukea tunti kaupalla hyvää kirjaa, kuunnella musiikkia ja puuhailla kotona, käyn pyörälenkillä, menen lasilliselle tai syömään johonkin kivaan paikkaan, missään ei yksinolo häiritse. Joskus matkustan jonnekin yksin kertomatta kenellekään. Lentokoneeseen astuessa on kutkuttava vapauden tunne!
On minulla kumppani ja ystäviä, mutta tällainen minä vain olen, itsenäinen, vähän erakkoluonne. Ei olisi minulle elämisen arvoista, jos saisin olla oma itseni vain 2 päivää vuodessa.
Joskus nuorena ahdisti olla yksin, mutta sitä mukaan kuin ikää karttui, tilanne helpottui. Nyt suorastaan nautin yksinolosta. On kiva toisinaan tavata tuttuja, mutta kotiin en yleensä kutsu ketään. Kaikenlaista tekemistä riittää, sen kuin itse päättää, mitä haluaa tehdä. Minä luen paljon. Nyt olen viime aikoina lukenut uudelleen vanhoja kirjoja ja kirjasarjoja. Käsitöitä olen tehnyt aina. Telkkaria katselen vähän, usein vain uutiset ja kesällä ja talvella urheilulähetykset, sillä olen aika kova penkkiurheilija, vaikken kentälle tai ladun varteen enää menekään. Ja ihan tarkoituksella käyn vähintään joka toinen päivä kaupassa, vaikkei ostamista paljon olekaan, mutta tuleepa lähdetyksi liikkeelle. Ja aina silloin tällöin tapaa tuttuja. Ja tietysti tätä tietokonettakin tulee räplätyksi melko paljon, mutta somessa en ole, vaan luen pääasiassa lehtiä. Ja joskus tätä sivustoa!
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut ilman parisuhdetta jo kymmenen vuotta. Ihanan rentoa, kun koti on pelkästään omaa tilaa. Kukaan ei röhnötä sohvallani eikä huudata telkkarista urheilua. Kukaan ei jätä tavaroitaan minne sattuu eikä jätä leivänmuruja tasoille. Parisuhteet ei kiinnosta pätkääkään. Ne ei tuo elämääni mitään lisäarvoa.
Kyllä säkin ap opit nauttimaan yksinolosta, kun hoksaat kaikki ne asian hyvät puolet. Et ole selkeästi vielä tottunut uuteen tilanteeseen, koska sinulla on tarve täyttää ylimääräinen aika jollain tekemisellä. Kyllä sä opit vain olemaan ja nauttimaan siitä pelkästä olemisen fiiliksestä.
Itsellänikään ei ole kovin montaa kaveria ja suurin osa viikonlopuista kuluukin yksin. Baariin toki löytyisi seuraa, mutta tuo baareilu ei ole minulle se ensimmäinen vaihtoehto. Mieluummin sitten yksin.
Arkisin töiden jälkeen olen sen verran väsynyt, että silloin vain tulen töistä kotiin, teen ruoan ja sänkyyn
Kuka mitäkin arvostaa ja arvottaa; muruttomat keittiötasot vs. läheinen ihmissuhde, kumppanuus 🤔
Mietipä aikaa, kun olet eläkkeellä ja vanhemmista aika jättänyt. Mahtaa olla mukavan yksinäistä. Ainakin sitä omaa aikaa riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäisen "elämä" on pitkälti juuri sitä: ajan kuluttamista.
Olennaisen tärkeä eli elämän varsinainen sisältö puutttuu.
Mikäkö se on? Yhteys toiseen ihmiseen.
Tykkään nimenomaan olla yksin ja koko ajan on jotain puuhaa. Olen aikoinaan ollut vuosikausia esimiestehtävissä ja nyt eläkeläisenä on riittänyt hommia lasten perheiden kanssa. Joskus laitan ihan vaan puhelimen äänettömälle. Tarkoittaa sitä, että minuun ei oteta yhteyttä ellei ole vähintään tukka tulessa.
- n68v -