Päiväkodin eriarvoistava isovanhempien päivä
Lapsen päiväkodissa vietettiin nyt ekaa kertaa meidän lapsen aikana isovanhempien päivää. Tosi kiva konsepti ja mahtavaa, että järkätään.
Sitten seuraa mutta.
Mutta kaikilla ei ole isovanhempia. Kutsu ei siis ollut "tärkeälle läheiselle" jolloin vaikka itse äitinä olisin voinut jäädä paikalle, vaan kutsu oli nimenomaan isovanhemmille. 4-vuotiasta ihmetytti kovasti, miksi hänellä ei ole siellä ketään ja tupa oli täynnä aikuisia, mikä oli kuulemma pelottavaa. Lapsen paras kaveri oli päivän pois, ettei hänestä tuntuisi kurjalta kun ei ole omaa mummua paikalla. Mikä järki tällaisessa päivässä on?
Otan tämän tietysti hyvin henkilökohtaisesti, sillä äitini, lapseni rakas mummi kuoli nyt syksyllä ja vietettiin hänen hautajaisiaan vasta kolme viikkoa sitten. Nyt sitten saatiin vielä isovanhempien kortti kotiinviemisiksi ja sen runo sai ihan todella mielen pahoittumaan. "Isovanhemmat tehtävä on olla läsnä, halata ja pitää huolta diipadaapa". Joo niin on, jos eletään laalaa-maassa, jossa kaikki ovat yhtä onnekkaita ja joilla on isovanhemmat.
Jos päiväkodin isänpäiväaamiaiselle tai äitienpäiväaamiaiselle kutsutaan kuka tahansa lapsen läheinen, niin miksi pitää tällainen eriarvoistava ja tarkkaan rajattu isovanhempien päivä järjestää? En monesta valita ja olen tyytyväinen vähään mutta nyt harmittaa juuri oman äitini ja lapsi mumminsa menettäneenä. Ja kyllä, annan palautetta päiväkotiin kunhan vähän rauhoitun ja saan kirjoitettua asiani neutraalisti. Tuo kortti vain katkaisi kamelin selän.
Kommentit (190)
Isovanhempina osallistuimme vanhimman lapsenlapsemme päiväkodin isovanhempien päivään. Matkaa oli reilu 200 km yhteen suuntaan, mutta asioilla on tärkeysjärjestys. Me olimme jo silloin poissa työelämästä. Nuoremmat lapsenlapset asuvat lähempänä, joten heidän elämässään olen arjessa mukana vahvasti. Ikähaitari nyt 21-7 vuotta. Kaikilla lapsilla ovat vielä kaikki isovanhemmat elossa.
Vierailija kirjoitti:
Oltiin isovanhempien päivänä päiväkodissa ja lapsenlspsen kaverin isovanhemmat ei päässy. Lapset itse krksi, että mehän voitais leikkiä kaverinkin isovanhempia ja kivaa oli. Jollsin lapsilla oli kummikin isovanhemman roolissa.
Meillä myös lapsen kaveri lohdutti lastamme, että voit olla sitten meidän kanssa, jos teiltä ei pääse mummua tai pappaa paikalle.
No ei tarvitse 4-vuotiaan naaman hieroa sitä, että ei ole mummuja ja pappoja enää. Tuo päivä on täysin ekstraa ja erittäin eriarvoistavaa. Miksei voi olla lähimmäisen päivä, jolloin voi viedä vaikka kummin tai tädin tai jonkun muun tärkeän? Jos ylipäätään tämmöisiä pitää järjestää.
Meillä lapsi oli ryhmänsä ainoa, jolla ei ollut isovanhempaa mukana. Jotenkin hölmönä ajattelin, että monet ovat vielä työelämässä tai asuvat kaukana mutta vielä mitä, siellä niitä parveili runsain mitoin kun lapsen aamulla tuona päivänä päiväkotiin vein. Tuskin lapsi siitä traumatisoitui mutta arvostaisin, että tällaisia ei olisi. On ihan eri asia viettää jotain yleismaailmallista joulua tonttuineen kuin isovanhempien päivää. Meillä siihen kuului vielä jokin esitys ja yhteinen leikkihetki. Ja tosiaan, meidän lapsi ainoa ilman omaa vierastaan.
Ryhmän opettaja on aivan hullaantunut omasta isoäitiydestään, puhuu siitä todella usein ja joka vasukeskustelussa kertoo ummet ja lammet lapsenlapsistaan ennemmin kuin omasta lapsestani (jonka tiimoilta siis kokoustamme) ja vientihetkelläkin höpöttää niistä juurta jaksaen. Veikkaan, että liian moni meistä on kiinni omissa kuvioissaan eikä tajua ottaa huomioon kokonaisuutta ja sitten puusilminä järjestetään tämmöisiä tapahtumia.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempina osallistuimme vanhimman lapsenlapsemme päiväkodin isovanhempien päivään. Matkaa oli reilu 200 km yhteen suuntaan, mutta asioilla on tärkeysjärjestys. Me olimme jo silloin poissa työelämästä. Nuoremmat lapsenlapset asuvat lähempänä, joten heidän elämässään olen arjessa mukana vahvasti. Ikähaitari nyt 21-7 vuotta. Kaikilla lapsilla ovat vielä kaikki isovanhemmat elossa.
Niin, monilla ei ole sama tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei järjestetty päiväkodissa ollenkaan mitään isän/äitienpäivätilaisuuksia, mutta tuo isovanhempien päivä oli. Isovanhemmat asuvat 300 km päässä ja näytti siltä, että kukaan ei pääse paikalle. Onneksi sitten isäni kuitenkin osallistui. Hankala ja surua aiheuttava päivä, miksihän näitä vielä järjestetään?
Eikä isovanhemmille ole välttämättä kovin helppoa ja mieluisaa osallistua, vaikka asuisi lähelläkin. Voi olla vaivoja ja muuta, joka tekee mm. kahvittelusta vieraiden ihmisten kanssa ylitsepääsemättömän vaikeaa.
Kaverini menetti äitinsä 6v, hänen isänsä tappeli opettajan kanssa koko ala-asteajan siitä miten väärin on kun koulussa yleensäkin tehdään äitienpäiväkortteja kun meidän Tiinajormaliinalla ei ole enää äitiä. Moni muistakin lapsista teki äitien- tai isänpäiväkortit muille kuin vanhemmilleen, mutta Tiinajormaliinan perheelle se ei kelvannut, heidän mielestään koko äitienpäivä olisi ilmeisestipitänyt kieltää kokonaan. Nyt kolmekymppisenä Tiinajormaliina edelleen itkee esimerkiksi somessa, miten väärin äitienpäivä on. Ilmeisesti jäi siis jotain käsittelemättä siellä lapsuudessa.
Minun mielestä tässä kuvastuu hyvin tämä nykyaika. Kellään ei saa olla mitään jos jollain ei ole.
Omilla lapsillani ei ollut isää (kuollut) kun olivat koulussa ja tehtiin isänpäivä kortteja. Pojat teki mulle kortit ja ei heille tullut edes mieleen että miks muut tekee kun heillä ei ole isää.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä tässä kuvastuu hyvin tämä nykyaika. Kellään ei saa olla mitään jos jollain ei ole.
Omilla lapsillani ei ollut isää (kuollut) kun olivat koulussa ja tehtiin isänpäivä kortteja. Pojat teki mulle kortit ja ei heille tullut edes mieleen että miks muut tekee kun heillä ei ole isää.
Niin, luulen että kotoa opitut asenteet vaikuttaa tähän hyvin paljon. Mutta niinhän me ihmiset ollaan erilaisia, joillain on lasi aina puoliksi täynnä ja joillain taas puoliksi tyhjä.
Vierailija kirjoitti:
No ei tarvitse 4-vuotiaan naaman hieroa sitä, että ei ole mummuja ja pappoja enää. Tuo päivä on täysin ekstraa ja erittäin eriarvoistavaa. Miksei voi olla lähimmäisen päivä, jolloin voi viedä vaikka kummin tai tädin tai jonkun muun tärkeän? Jos ylipäätään tämmöisiä pitää järjestää.
Meillä lapsi oli ryhmänsä ainoa, jolla ei ollut isovanhempaa mukana. Jotenkin hölmönä ajattelin, että monet ovat vielä työelämässä tai asuvat kaukana mutta vielä mitä, siellä niitä parveili runsain mitoin kun lapsen aamulla tuona päivänä päiväkotiin vein. Tuskin lapsi siitä traumatisoitui mutta arvostaisin, että tällaisia ei olisi. On ihan eri asia viettää jotain yleismaailmallista joulua tonttuineen kuin isovanhempien päivää. Meillä siihen kuului vielä jokin esitys ja yhteinen leikkihetki. Ja tosiaan, meidän lapsi ainoa ilman omaa vierastaan.
Ryhmän opettaja on aivan hullaantunut omasta isoäitiydestään, p
Eihän siitä tarvitse hermostua, jos muilla lapsilla on isovanhemmat.
Vai että oikein kortin tekstikin oli väärin tehty.
Vierailija kirjoitti:
Kaverini menetti äitinsä 6v, hänen isänsä tappeli opettajan kanssa koko ala-asteajan siitä miten väärin on kun koulussa yleensäkin tehdään äitienpäiväkortteja kun meidän Tiinajormaliinalla ei ole enää äitiä. Moni muistakin lapsista teki äitien- tai isänpäiväkortit muille kuin vanhemmilleen, mutta Tiinajormaliinan perheelle se ei kelvannut, heidän mielestään koko äitienpäivä olisi ilmeisestipitänyt kieltää kokonaan. Nyt kolmekymppisenä Tiinajormaliina edelleen itkee esimerkiksi somessa, miten väärin äitienpäivä on. Ilmeisesti jäi siis jotain käsittelemättä siellä lapsuudessa.
No varmasti jäi, jos on menettänyt äidin noin pienenä. :( Eläkkeellä olevatkin itkevät äitejään pitkään. Oletpa kylmä ja ilkeä ihminen, paha suorastaan.
Kun mietin millaista tuo olisi ollut lapsena, tuoda ylipäätään joku läheinen päiväkotiin, esim. vanhemmatkin. Se voi olla hämmentävää, outoa, hermostuttavaa, noloa. Pakotettuakin. Moni vanhempi tai muu vieras voi jännittää ja tressata tilannetta, tuntea olonsa kömpelöksi. Ja pitäähän sitä järjestää töistäkin aikaa sille. Muistot voisivat olla siksi omituisia. Onko kyse päiväkodin työntekijöiden uteliaisuudesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverini menetti äitinsä 6v, hänen isänsä tappeli opettajan kanssa koko ala-asteajan siitä miten väärin on kun koulussa yleensäkin tehdään äitienpäiväkortteja kun meidän Tiinajormaliinalla ei ole enää äitiä. Moni muistakin lapsista teki äitien- tai isänpäiväkortit muille kuin vanhemmilleen, mutta Tiinajormaliinan perheelle se ei kelvannut, heidän mielestään koko äitienpäivä olisi ilmeisestipitänyt kieltää kokonaan. Nyt kolmekymppisenä Tiinajormaliina edelleen itkee esimerkiksi somessa, miten väärin äitienpäivä on. Ilmeisesti jäi siis jotain käsittelemättä siellä lapsuudessa.
No varmasti jäi, jos on menettänyt äidin noin pienenä. :( Eläkkeellä olevatkin itkevät äitejään pitkään. Oletpa kylmä ja ilkeä ihminen, paha suorastaan.
Eihän tässä itkemisestä tai suremisesta ollut kyse, vaan siitä että tämä yrittää kääntää äitienpäivän vain itseensä, ihan kuin koko äitienpäivän olemassaolo, se että muut viettää sitä olisi juuri häntä vastaan ja häneltä pois.
Varmasti saa ottaa mukaan ne viisi isiä, jos ne perheeseen kuuluu. On vara valita, yksi isistä voi vetää mekon ylleen ja alkaa mummiksi.
Tuollaiset päivät voi synnyttää kiusaamista, jos joku kiusaejalapdi havaitsee jonkin heikkouden tai erilaisuuden toisessa lapsessa tai hänen läheisissään. Se voi olla ihan sitäkin, että omalla äidillä on vaalea polkkatukka, mutta toisen äidillä pitkä takkuinen näköinen tukka (tai niin oma äiti ainakin paheksuu sellaisia äitiren tukkia).
Tai sitten toisen mummo, vaari, äiti, isä jännittää kovasti, kärsii kahvikuppineuroosista, on hiljaisempi kuin muut. Ja onhan niitä omapäisiä ylpeänä kylähullun kunniaa kantavia persoonallisia mummoja faareja.
Tämä aloitus on loistava esimerkki woketuksesta, kun itsellä ei ole jotain, tai ei tykkää jostain, niin tehdään kaikki sen eteen, että se kielletään kaikilta ja että kenelläkään ei ole kivaa, jos ei kerran itselläkään ole.
Sama kaava koskee siis kaikkia asioita ihan tiktok videoista kiellettyihin sanoihin ja jne jne jne jne.....
Vierailija kirjoitti:
Tuollaiset päivät voi synnyttää kiusaamista, jos joku kiusaejalapdi havaitsee jonkin heikkouden tai erilaisuuden toisessa lapsessa tai hänen läheisissään. Se voi olla ihan sitäkin, että omalla äidillä on vaalea polkkatukka, mutta toisen äidillä pitkä takkuinen näköinen tukka (tai niin oma äiti ainakin paheksuu sellaisia äitiren tukkia).
Tai sitten toisen mummo, vaari, äiti, isä jännittää kovasti, kärsii kahvikuppineuroosista, on hiljaisempi kuin muut. Ja onhan niitä omapäisiä ylpeänä kylähullun kunniaa kantavia persoonallisia mummoja faareja.
Samalla logiikalla mikä tahansa voi synnyttää kiusaamista, vaikka ihan ne lasta päivittäin tuovat ja hakevat huoltajat. Tai lasten vaatteet, tai tavarat. Ei kaikkea voi kieltää vain siksi että joku saattaa alkaa kiusaamaan jostain syystä.
Ovatkohan tämän nyt vähän turhan henkilökohtaisesti? Kysyitkö edes, saako joku muu vaikka joku varamummo osallistua?
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tuollaisia lasten päiväkodissa, ainoat paikkakunnalla olevat isovanhemmat eivät olleet kiinnostuneita osallistumaan , joten ei meidän lapsilta siellä ollut ketään. Eivät he siitä mitenkään traumatisoituneet.
Tuo on ihan eri asia kuin se, että ei olisi isovanhempia ollenkaan olemassa.
Aloittajalla vielä oli hiljattain kuollut.
No oman lapsenlapseni pk:ssa kutsu kuului isovanhempien/ läheisten päivä ts kuka tahansa läheinen oli tervetullut.