Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Päiväkodin eriarvoistava isovanhempien päivä
25.10.2024 |
Lapsen päiväkodissa vietettiin nyt ekaa kertaa meidän lapsen aikana isovanhempien päivää. Tosi kiva konsepti ja mahtavaa, että järkätään.
Sitten seuraa mutta.
Mutta kaikilla ei ole isovanhempia. Kutsu ei siis ollut "tärkeälle läheiselle" jolloin vaikka itse äitinä olisin voinut jäädä paikalle, vaan kutsu oli nimenomaan isovanhemmille. 4-vuotiasta ihmetytti kovasti, miksi hänellä ei ole siellä ketään ja tupa oli täynnä aikuisia, mikä oli kuulemma pelottavaa. Lapsen paras kaveri oli päivän pois, ettei hänestä tuntuisi kurjalta kun ei ole omaa mummua paikalla. Mikä järki tällaisessa päivässä on?
Otan tämän tietysti hyvin henkilökohtaisesti, sillä äitini, lapseni rakas mummi kuoli nyt syksyllä ja vietettiin hänen hautajaisiaan vasta kolme viikkoa sitten. Nyt sitten saatiin vielä isovanhempien kortti kotiinviemisiksi ja sen runo sai ihan todella mielen pahoittumaan. "Isovanhemmat tehtävä on olla läsnä, halata ja pitää huolta diipadaapa". Joo niin on, jos eletään laalaa-maassa, jossa kaikki ovat yhtä onnekkaita ja joilla on isovanhemmat.
Jos päiväkodin isänpäiväaamiaiselle tai äitienpäiväaamiaiselle kutsutaan kuka tahansa lapsen läheinen, niin miksi pitää tällainen eriarvoistava ja tarkkaan rajattu isovanhempien päivä järjestää? En monesta valita ja olen tyytyväinen vähään mutta nyt harmittaa juuri oman äitini ja lapsi mumminsa menettäneenä. Ja kyllä, annan palautetta päiväkotiin kunhan vähän rauhoitun ja saan kirjoitettua asiani neutraalisti. Tuo kortti vain katkaisi kamelin selän.
Kommentit (190)
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti sinne päiväkotiin olisi saanut ottaa myös muun tärkeän ihmisen halutessaan, vaikka tätä ei erikseen ole mainittu.
Toisaalta ajattelen että nämä on ihan normaaleja kokemuksia elämässä. Isovanhempien puute tulee elämässä vastaan muutenkin. Lapsi tulee kuulemaan miten kaverit viettävät aikaa isovanhempiensa kanssa, käyvät reissussa, saavat lahjoja yms. Tosiasian joutuu kohtaamaan joka tapauksessa.
Sen sijaan että kokee loukkauksena tilanteen, voi sen ottaa mahdollisuutena kasvattaa lasta. Voitte puhua siitä miten kaikilla ei ole sama tilanne, kaikilla ei ole isovanhemmat läsnä. Voitte puhua siitä miten se voi harmittaa mutta mitä kaikkea hyvää ja mitä tärkeitä ihmisiä teillä kuitenkin on.
Ei lasta pidä suojella pettymyksiltä ja opettaa loukkaantumaan. Opeta lastasi hyväksymään oma tilanteensa sekä siihen liittyvät tunteet ja huomaamaan hyvä elämässään.
Jep, eli pitää hieroa vielä ylimääräisen kerran naamaan, että sinulla ei ole sitä mitä muilla on. Tosi inhimillistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole teiltä pois jos muut viettää päivää isovanhempiensa kanssa. Ei elämässä aina mene kaikki tasan muutenkaan. Joillain lapsilla ei sitten vastaavasti ole jotain muuta, isää, äitiä tai vaikka sisaruksia.
Päiväkodin henkilökunta elää usein omaa elämäänsä eikä tajua, kuinka pahalta tuollainen voi tuntua juuri isovanhempansa menettäneestä lapsesta. Oikeasti siellä ei kysytä virkatodistuksia isovanhemmilta yhtä vähän kuin synnyttäneitten osaston rajoitetuilla vierailuilla. Ihan hyvin sinne voi mennä vaikka naapurin mummo.
Meidän päiväkodissa tuo on muutettu lähimmäisen päiväksi. Paikalle saa tulla isovanhempi, kummi, setä, täti ym. tai myös lapsen oma vanhempi. Siltikään ei ole kaikilla lapsilla ollut ketään paikalla, mutta harvoin lapset jaksaa tuota harmitella kovin pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen lapsen jokaista surun ja pahan mielen hetkeä ei voi eikä pidä estää ja lakaista pois. Eihän sellaisia ikinä opi kestämään jos ei niitä koskaan joudu kohtaamaan. Kaikilla ei ole isovanhempia tai edes äitiä tai isää, mutta sellaista se elämä nyt vaan on, eikä elämää voi sopeuttaa jokaisen yksilön mukaan vaan jokaisen yksilön täytyy sopeutua elämään.
Juurikin näin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sama asia, mutta. Lapseni teki aikanaan sukupuuta koulussa, eikä voinut laittaa isänsä puolelta kuin isänsä ja mumminsa. Opettaja oli väen väkisin vängännyt, että ei voi olla totta, ettei tiedä muita sukulaisia siltä puolen. Joskus tuntuu, ettei nämä ammattilaiset näe oman kuplansa ulkopuolelle. Isänpäivänä sentään sai tehdä kortin ukilleen (isänsä oli kuollut). Perheitä on niin erilaisia, eli sellainen yleispätevä/laaja-alainen toiminta parempi kuin kohdennettu. "Jos isä ei ole mukana perheessänne, voitte tehdä kortin jollekin muulle, vaikka naapurille" jne.
Korona-aikaan päiväkodista soiteltiin ja kysyttiin kuulumisia, mikä toki oli kiva ajatus. Kun kerroin, että ollaan oltu etätöissä ja päiväkotilaiset kotona, varhaiskasvatuksen opettaja kysyi, että olemmeko saaneet apua isovanhemmilta :D Juu ei saatu apua, isovanhemmat olivat Suomen sisällä s
Koronasulut, -passit ja -rajoitteet olivat lain vastaisia ihmisoikeusrikoksia. Nuoret maksoivat mielenterveydellään. Nyt tuhoamme feminismin ja feministit. Lasten puolesta!
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei järjestetty päiväkodissa ollenkaan mitään isän/äitienpäivätilaisuuksia, mutta tuo isovanhempien päivä oli. Isovanhemmat asuvat 300 km päässä ja näytti siltä, että kukaan ei pääse paikalle. Onneksi sitten isäni kuitenkin osallistui. Hankala ja surua aiheuttava päivä, miksihän näitä vielä järjestetään?
Hyvänen aika sentään, onko tässä maassa enää mikään asia kunnossa, kukaan järjissään? Antakaa nyt ihmisten, lasten nauttia turvallisesta suvustaan, isovanhemmistaan. Nussuttakaa ihan vapaasti h ja l kokoonpanoissanne. Vetäkää siannahka päällenne ja menkää röhkimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna palaute päiväkodille. Meillä ainakin on kaikki äitienpäivät, isänpäivät ja isovanhempienpäivät kutsuttu siten että nuo tai joku muu tärkeä aikuinen, eli vaikka se oma äiti on tervetullut.
Joo meillä kukaan ahkera isovanhempi ei pääsisi paikalle. Ei kaikilla ole isovanhempia apuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä tuollaista päivää vietetään? Missä on oletuksena, että isovanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla? Ja että eivät olisi töissä.
Ihmettelen kenen tarpeita varten tuollaisia päiviä järjestetään. Anoppi olisi varmasti kyllä rynnännyt iloiten paikalle viimeisimmän hoitonsa kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todennäköisesti sinne päiväkotiin olisi saanut ottaa myös muun tärkeän ihmisen halutessaan, vaikka tätä ei erikseen ole mainittu.
Toisaalta ajattelen että nämä on ihan normaaleja kokemuksia elämässä. Isovanhempien puute tulee elämässä vastaan muutenkin. Lapsi tulee kuulemaan miten kaverit viettävät aikaa isovanhempiensa kanssa, käyvät reissussa, saavat lahjoja yms. Tosiasian joutuu kohtaamaan joka tapauksessa.
Sen sijaan että kokee loukkauksena tilanteen, voi sen ottaa mahdollisuutena kasvattaa lasta. Voitte puhua siitä miten kaikilla ei ole sama tilanne, kaikilla ei ole isovanhemmat läsnä. Voitte puhua siitä miten se voi harmittaa mutta mitä kaikkea hyvää ja mitä tärkeitä ihmisiä teillä kuitenkin on.
Ei lasta pidä suojella pettymyksiltä ja opettaa loukkaantumaan. Opeta lastasi hyväksymään oma tilanteensa sekä siihen liittyvät tunteet ja huoma
Ei kellään ole kaikkea, mitä muilla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oltiin isovanhempien päivänä päiväkodissa ja lapsenlspsen kaverin isovanhemmat ei päässy. Lapset itse krksi, että mehän voitais leikkiä kaverinkin isovanhempia ja kivaa oli. Jollsin lapsilla oli kummikin isovanhemman roolissa.
Tunnistan tunnelmasi, meillä viimeinenkin isovanhempi kuoli kun kuopus oli 1v, isommat oli 3v ja 5v. Eli yksikään meidän lapsista ei ole koskaan mitään "mummola-kokemusta " saanut. Näitä isovanhempien päiviä on ollut meillä sekä pkodissa että koululla vuosittain ja joka kerta se on ollut, varsinkin silloin kun lapset oli alle 10v, lapsille kova paikka. Ymmärrän koulun ajatuksen yhteisöllisyydestä ja arvostan heidän haluaan tehdä tämmöistä oman työn ulkopuolistakin tekemistä. Mutta joo, pahaltahan se tuntuu vieressä seurata sen lapsen "surua" (en tiedä mitä se oikein on, kun mitään meilläkään ei ole menetetty, kun ei sitä koskaan ole ollutkaan?). Yhden tappelun jouduin käymään yhden lapsen opettajan kanssa, joka laittoi lapset kirjoitamaan aineen "Päivä isovanhemman kanssa", lapsi ei sitten kirjoittanut, kun ei oikein nyt ollut mitä kirjoittaa ja sai jälki-istunnon. Lapsi oli 9v tuolloin. Silloin kyllä itselläkin meni hermo ihan huolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kuka oikeasti pahoittaa mielensä tuollaisesta? Ja ennen kaikkea, miksi? Käsittääkseni tuo oli täysin vapaaehtoinen homma, mihin sai osallistua jos kykeni tai halusi. Mikä oli siis ongelma?
Ei tuollaisia saa järjestää jos lapset peloissaan vieraista vanhuksista ja toisilla suru puserossa.
Ehdota tilalle varakkuuspäivää. Ne perheet, joissa tienataan vähintään mediaanin, kutsutaan päiväkotiin kahville ja pullalle, sekä tutustumaan toimintaan. Köyhien perheistä ei ole tulemista. Köyhien on opittava kestämään tosiasioita, heille tulee myöhemminkin eteen se ettei ole rahaa matkustella eikä ostaa uusia vaatteita. Lapsille pitää tuottaa pettymyksiä, ei me voida siloittaa kaikkea pois heidän tieltään. Kaikki eivät saa samaa, siihen pitää vaan oppia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei järjestetty päiväkodissa ollenkaan mitään isän/äitienpäivätilaisuuksia, mutta tuo isovanhempien päivä oli. Isovanhemmat asuvat 300 km päässä ja näytti siltä, että kukaan ei pääse paikalle. Onneksi sitten isäni kuitenkin osallistui. Hankala ja surua aiheuttava päivä, miksihän näitä vielä järjestetään?
Hyvänen aika sentään, onko tässä maassa enää mikään asia kunnossa, kukaan järjissään? Antakaa nyt ihmisten, lasten nauttia turvallisesta suvustaan, isovanhemmistaan. Nussuttakaa ihan vapaasti h ja l kokoonpanoissanne. Vetäkää siannahka päällenne ja menkää röhkimään.
Mitä ihmettä sekoilet? Isovanhemmat asuvat kaukana tai ovat kuolleet ihan heteroperheissäkin.
Vierailija kirjoitti:
Ei sama asia, mutta. Lapseni teki aikanaan sukupuuta koulussa, eikä voinut laittaa isänsä puolelta kuin isänsä ja mumminsa. Opettaja oli väen väkisin vängännyt, että ei voi olla totta, ettei tiedä muita sukulaisia siltä puolen.
On kyllä ollut melkoinen kurppa opettajana.
Minä kävin kouluni 80-luvulla ja olisin ollut lapsesi kanssa samassa tilanteessa; äitini puolelta tiedän (nyt) sukupuuni aina 1400-luvulle asti. Mutta isäni puolelta en tiennyt silloin, enkä edelleenkään kuin isän puolen isovanhempani, siitä eteenpäin on yhä pelkkää tyhjää. Pitäisi varmaan jatkaa sukututkimusta isäni suvun suuntaan taas joskus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan osaa suruusi ap. Ei vain tädit ja opet osaa ajatella. Mun lapsi halusi tehdä isänpäiväkortin rakkaalle ukilleen ( eikä väkivaltaiselle isälleen, jonka takia meillä oli esim turvakielto) mutta ope pakotti tekemään isälle. Tästä on jo vuosia, mutta edelleen kauhistuttaa open käytös.
Siellä yksi miehensä hulluksi ajanut ja lapsestaan isän vieraannuttanut ihmissoikeusrikollinen. Valheitasi ei usko muut kuin korruptoituneet viranomaiset.
Kerro toki vielä lisää siitä miten olet katkeroitunut elämäsi aikana
Alue: Aihe vapaa
Siellä yksi miehensä hulluksi ajanut ja lapsestaan isän vieraannuttanut ihmissoikeusrikollinen. Valheitasi ei usko muut kuin korruptoituneet viranomaiset.