Onko sinulla ja ystävällisi suuri ero varallisuudessa?

Minä olen pitkäaikaistyötön, bruttotuloni on se kelan 600 ja risat. Mieheni tienaa juuri sen verran, että emme saa mitään tukia, lukuunottamatta lapsilisää.

Miehen rahat menevät kaikki pakollisiin laskuihin. Minun rahani menevät lapsiin ja ruokaan.

Ystäväni eivät ehkä ymmärrä miten tiukkaa meillä taloudellisesti on. Uimahalliin osta toisinaan sarjalipun, mutta muuta maksullista harrastastusta ei ole.

Ystävät ehdottavat laskettelua, kylpyläreissua, ravintoloita ym. Yksi ehdottaa tämän tästä, että käytäisiin vaikka jossain Ranskassa viikonloppuna, tai jos lähdettäisiin syyslomalla Kreikkaan. Itse matkustelevat Japanissa, Amerikassa, Australiassa ym tavattoman kalliissa paikoissa koko perheensä kera tämän tästä. 

On kurjaa, kun raha erottaa. En voi lähteä edes elokuviin noin vain ja ystävä ihan tosissaan ehdottaa, että mentäis viikonlopuksi vaikka Englantiin katsomaan jotain kivaa tapahtumaa. Kerran kävimme teatterissa, itselleni suuri ja jännittävä kokemus, johon olin pukeutunut ihan ykkösiin.Sekin hävetti, kun huomasin ystävän olevan ihan arkivaatteissaan, eikä hän pitänyt iltaa mitenkään tavallisuudesta poikkeavana.Hieman ihmetteli panostustani.

Olen kyllä rehellisesti kertonut tilanteestani. Toinen ystäväni on tarjoutunut maksamaan jotain, vaikka ravintolaillallisen tai uusia vaatteita, mutta en halua tällaista "köyhäinapua". Se tuntuu äärettömän nololta, enkä pystyisi nauttimaan "siivellä elämisestä".

Käymme siis yhdessä lähinnä kävelyllä tai puhumme puhelimessa. Minun kuulumiseni kuitenkin rajoittuu kotipiiriin, kun ystävälläni on milloin mitäkin seikkailuja ja hankintoja kerrottsvana.

Kuulostaako tutulta? Miten olette selvinneet? Minua kiinnostaisi myös kuulla teidän rikkaampien ajatuksia tällaisesta ystävyydestä. Itse vähän arastelen ottaa yhteyttä, kun pelkään, että kokee minut taakkana.