Mua surettaa oma työttömyys, kun mieluusti tekisin nytkin töitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lue itsesi sähköinsinööriksi. Pääset heti töihin.

Jos se olisikin niin helppoa että lukee itsensä vaan vaikka lääkäriksi mutta se ei ole realistista.

Miksi kukaan vaikkapa siivoaisi pienellä palkalla, jos voi tuosta vain lukea itsensä lääkäriksi?

Ja onhan se lukiokin aika raskas henkisestikin aikuisena suorittaa, että pääsee edes niihin kouluihin hakemaan.

ps ymmärtääkseni näihin lääkis-oikis-ym haetaan vielä jotain 5-10 vuotta, että jos on vaikka 50, käy lukion ja alkaa siinä 53-54v ikäisenä hakemaan ja pääsee sisäsän 60 vuotiaana ja valmistuu jotain 65-67 vuotiaana niin mikä on homman pointti?????

Kyllä töitä löytyy kun asenne on kohdallaan. Jokainen tuo työpaikkaan aina jotain uutta ja jos on hyvä tyyppi eli istuu työpaikaan kuin nenä päähän niin hyvin menee.

Ihminen on sellainen kuin on. Voi vähän opetella sosiaalisemmaksi, mutta ei mielestäni voi jokaista tyyppiä miellyttää. Et voi väkisin yrittää olla kaikkien rakastama supliikki huipputyyppi, jos vaan et ole. Kaikenlaisia ihmisiä pitäisi työpaikalle mahtua, jos hoitaa hyvin työnsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama. Mieheni (hyvä tyyppi) palkattiin juuri huipputyöhön, vaikka hänellä ei ole alan koulutusta eikä työkokemusta. Hah. Minä en pääse haluamiini tehtäviin, vaikka on juuri sopiva koulutus ja työkokemusta olen hankkinut opiskeluaikana (silloin pääsee helpommin töihin) ja alan yrittäjänä vuosia. Mutta kun en olen vain hiljainen ja tylsä joka haluaa tehdä työtä, en kelpaa. 

Niinpä. Mun opiskelukavereita palkattiin jo kesken opiskelujen hyviin työtehtäviin, eivätkä he koskaan edes valmistuneet.

Ap

Ehkä ne ei olleet jääneet näpertäjätasolle vaan olivat opiskelleet ja kehittäneet itseään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata surra vaan nauttia elämästä. Minä olen ollut työtön nyt muutaman kuukauden ja elän parasta elämääni. Ei ole stressiä mistään. Mieti, mitä kaikkea voit tehdä tuon murehtimisen sijaan.

Miten voi olla olematta stressiä, kun rahaa on niin vähän käytössä?

Ap

Tämä ei enää monissa töissä korjaudu ja luulen, että jos sinäkin pääset töihin, niin se työ tulee olemaan sellaista, että saat ehkä 100-200e /kk enemmän kuin nyt ja tuostakin menee satanen jo matkakuluihin ja loput ruokailuun työpaikan ympäristön ehdoilla.

ps itsekin sain ansiosidonnaisella paljon suurempaa korvausta, mitä nyt kun olen taas töissä, että ei nämä työt mitään rahallista tilannetta monilla paranna, voi käydä jopa päin vastoin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehitä itseäsi. Mene vaikka kadulle juttelemaan, että opit supliikiksi.

En voi muuttua toisenlaiseksi ihmiseksi, kun olen luonteeltani pidättyväinen ja introvertti. "Ole vain oma itsesi"

Ap

Itseasiassa voit kyllä kehittää huonoja kohtiasi kyllä 

Temperamentti on synnynnäinen eikä sitä voi muuttaa. Jos on vaikkapa luonnostaan vähäilmeinen (mikä on sosiaalinen haitta) niin voi kyllä oppia feikkaamaan ilmeitä mutta ei ole sama kuin aidot ilmeet. Vaikutelma on silti "outo". 

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on sellainen kuin on. Voi vähän opetella sosiaalisemmaksi, mutta ei mielestäni voi jokaista tyyppiä miellyttää. Et voi väkisin yrittää olla kaikkien rakastama supliikki huipputyyppi, jos vaan et ole. Kaikenlaisia ihmisiä pitäisi työpaikalle mahtua, jos hoitaa hyvin työnsä. 

Joka työssä pitää kyllä osata tarvittava kommunikoida ja myös päivää ja huomenta jne osata jutella työkaverille vaikka ei supliikki olisikaan 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on sellainen kuin on. Voi vähän opetella sosiaalisemmaksi, mutta ei mielestäni voi jokaista tyyppiä miellyttää. Et voi väkisin yrittää olla kaikkien rakastama supliikki huipputyyppi, jos vaan et ole. Kaikenlaisia ihmisiä pitäisi työpaikalle mahtua, jos hoitaa hyvin työnsä. 

Joka työssä pitää kyllä osata tarvittava kommunikoida ja myös päivää ja huomenta jne osata jutella työkaverille vaikka ei supliikki olisikaan 

Joo, niin pitää, en sitä tarkoittanutkaan että pitää olla ihan puhumaton, mut se ei välttämättä riitä vielä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata surra vaan nauttia elämästä. Minä olen ollut työtön nyt muutaman kuukauden ja elän parasta elämääni. Ei ole stressiä mistään. Mieti, mitä kaikkea voit tehdä tuon murehtimisen sijaan.

Miten voi olla olematta stressiä, kun rahaa on niin vähän käytössä?

Ap

Tämä ei enää monissa töissä korjaudu ja luulen, että jos sinäkin pääset töihin, niin se työ tulee olemaan sellaista, että saat ehkä 100-200e /kk enemmän kuin nyt ja tuostakin menee satanen jo matkakuluihin ja loput ruokailuun työpaikan ympäristön ehdoilla.

ps itsekin sain ansiosidonnaisella paljon suurempaa korvausta, mitä nyt kun olen taas töissä, että ei nämä työt mitään rahallista tilannetta monilla paranna, voi käydä jopa päin vastoin

Millä perusteella teit tämän päätelmän?

Ap

Mitä sulla on annettavaa työnantajalle?

Vierailija kirjoitti:

Mitä sulla on annettavaa työnantajalle?

Olen taitava, huolellinen ja luotettava työntekijä. En sairastele enkä tuo työpaikalle henkilökohtaisia ongelmiani tai "huonoja päiviä", opin nopeasti uusia asioita ja olen ystävällinen kaikille ihmisille.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on sellainen kuin on. Voi vähän opetella sosiaalisemmaksi, mutta ei mielestäni voi jokaista tyyppiä miellyttää. Et voi väkisin yrittää olla kaikkien rakastama supliikki huipputyyppi, jos vaan et ole. Kaikenlaisia ihmisiä pitäisi työpaikalle mahtua, jos hoitaa hyvin työnsä. 

Joka työssä pitää kyllä osata tarvittava kommunikoida ja myös päivää ja huomenta jne osata jutella työkaverille vaikka ei supliikki olisikaan 

Tämä ei ole mulle mikään ongelma. En vaan osaa myydä itseäni haastattelussa.

Ap

Työelämässä ei ymmärretä introverttien voimaa. Aina hehkutetaan muita ominaisuuksia, millä ei kyllä itse työn kannalta ole mitään merkitystä.

Työttömyys on masentavaa. Jos vaikka intohimo on bussin ajaminen tai hoitaja, niin et sitä voi edes harrastaa muuten vain. Omalla alalla rakentelen paljon, niin voin käyttää osan työttömyysrahoista rakenteluun ja näin leikkiä, että olen tekemässä töitä. 

 

Jos vaikka joku pomonainen työpaikalla ihastuu työhaastattelussa istuvaan mieheen, niin hän palkkaa sen takuuvarmasti verrattuna siihen mieheen, joka ei aiheuta naisessa mitään kuin ehkä tylsistyttäviä tuntemuksia, toki miehellä pitää olla työkokemus ja osaaminen kunnossa. Kyllä se on myös niin kemioista kiinni. Ja jos on sitä kemiaa, niin pikku virheetkin annetaan paremmin anteeksi :)

Mäkin haluaisin tehdä kivoja töitä mutta kun niitä ei vaan ole, prkl! Ansiosidonnainen on tosi pieni, osa-aikatöitä kerran pari kuussa ja tienesti hurjat 6 e tunnissa kun hallitus poisti sen 300 egen suojaosuuden kun se kuulemma työllistää.

Äl suotta sure. Me persut tiedämme, että pitää ottaa itseään niskasta kiinni ja vain MENNÄ töihin ! Jokaisella kun on samat mahdollisuudet ja köyhyys on huono valinta.  Suomi nousuun !

Sama, alkaa jo tuntua että koko elämä pitää elää 500e/kk vakituistatyötä en ole saanut ikinä

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata surra vaan nauttia elämästä. Minä olen ollut työtön nyt muutaman kuukauden ja elän parasta elämääni. Ei ole stressiä mistään. Mieti, mitä kaikkea voit tehdä tuon murehtimisen sijaan.

Minä taistelen joka kuu miten saan vähät rahat riittämään.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Sama, alkaa jo tuntua että koko elämä pitää elää 500e/kk vakituistatyötä en ole saanut ikinä

Kannattaa aloittaa siitä, että harjoittelee vaikkapa kirjoitustaitoa. Ja tämä ei ollut ilkeilyä. Töihin vaan ei pääse, jos hakemus vilisee kirjoitusvirheitä.