Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pärjääkö amk-insinööriopinnoissa heikohkolla matikalla?
23.10.2024 |
Yläasteella matikka oli 7. Lukiossa luki yhden vuoden lyhyttä matikkaa, 7 arvosanalla. Sitten jätti lukion kesken. Ammattikoulussa matikka täysillä pisteillä, tajusi, mitä hyötyä siitä on.
nyt haluaa amk-insinööriksi Metropoliaan. Miten luulette, että pärjää?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
No kyllä pärjää, jos on valmis tekemään työtä. Matematiikka on ihan opiskeltava asia, jonka jokainen keskivertoälykäs kyllä oppii, kunhan on valmis näkemään vaivaa, ei joku mystinen erityislahja jota joko on tai ei ole.
Itse siis matemaattis-luonnontieteellisen alan maisteri lyhyen matematiikan pohjalta. Koulussa ei matematiikka kiinnostanut yhtään, ja siksi tuntui vaikealta. Kun en jaksanut edes kiinnostua ja kunnolla opiskella. Numerot oli yleensä 6 tai 7. Lukiossa sentään jo tiesin, että haluan alalle jolla matematiikka on tärkeää, joten aloin opiskella edes sitä lyhyttä matematiikkaa vähän innokkaammin. Kirjoitin siitä L:n.
Mutta olihan siinä toki työtä suorittaa esim. ne matematiikan peruskurssit yliopistossa lyhyen matematiikan pohjalta (appro). Mutta siis täysin tehtävissä olevaa työtä. Aina kun "ei tajunnut" mistään mitään, piti selvittää mikä on se pohjatieto, joka puuttuu, ja opiskella se itsekseen.
On se sillä tavalla erityislahja, että vaatii hyvää työmuistia. Itselläni ei sitä ole enkä pysty pitämään päässäni riittävän kauan sitä mitä olen tekemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se sillä tavalla erityislahja, että vaatii hyvää työmuistia. Itselläni ei sitä ole enkä pysty pitämään päässäni riittävän kauan sitä mitä olen tekemässä.
Ei itsellänikään ole kummoinen työmuisti, mutta käytän paperia apuna, kirjoittelen koko ajan laskiessani ylös mitä olen laskemassa, kommentteja jne. Toki varmasti voi olla niin huono työmuisti ettei onnistu edes niin, mutta sellaisen luulisi jo vaikeuttavan kaikkea muutakin elämää todella paljon. Minusta moni ihan arkinen asia vaatii ihan yhtä paljon työmuistilta kuin matematiikka, enemmänkin.
Kyllä pärjää, metropolian pakolliset matematiikat tehdään pääsääntöisesti verkkokurssina ja tehtävät ovat alussa lukiomatikan kertausta. Sama fysiikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se sillä tavalla erityislahja, että vaatii hyvää työmuistia. Itselläni ei sitä ole enkä pysty pitämään päässäni riittävän kauan sitä mitä olen tekemässä.
Ei itsellänikään ole kummoinen työmuisti, mutta käytän paperia apuna, kirjoittelen koko ajan laskiessani ylös mitä olen laskemassa, kommentteja jne. Toki varmasti voi olla niin huono työmuisti ettei onnistu edes niin, mutta sellaisen luulisi jo vaikeuttavan kaikkea muutakin elämää todella paljon. Minusta moni ihan arkinen asia vaatii ihan yhtä paljon työmuistilta kuin matematiikka, enemmänkin.
Eli sulla ei ole huono työmuisti etkä voi ymmärtää. Mulla se ajatus katkeaa jo ennen kuin ehdin mitään kirjoittaakaan. Laskento tietysti on asia erikseen, kun siinä näkee koko ajan mitä on tekemässä, mutta matematiikkaan ei mun aivokapasiteetti riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metropolia ainakin vaikuttaa aika leikkikoululta niiden kurssien perusteella mistä olen kuullut.
No, sitten on vaihtoehtona Aalto. Voiko sinne muka päästä näillä matikantaidoilla?
Kannattaa käydä ensin metropoliassa amk-tutkinto, jos opinnot menee hyvin (keskiarvo yli 4) niin voi hakea suoraan Aallon maisteriopintoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän olisin huolissani työllistymisestä. Kilpailu on kovaa, ja tietenkin työnantajat haluavat taitavia insinöörejä eivätkä sellaisia joiden taidot ovat heikot.
Vaikea uskoa, että matikan osaaminen on se taito, jota työnanatajat arvostavat eniten.
Ei kai se aina yhtä vahvasti tule esille kuin muut osaamisalueet kun katsotaan kuuluvan insinöörin perussivistykseen. Samalla lailla kuin vaikka autokuskilla oletetaan nyt ainakin ajokortti olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikanaan teknillisissä oppilaitoksissa, "tekuissa" oli YO- ja pk-/amispohjaiset linjat. YO-pohjaiset alkoivat vasta tammikussa ja amispuoli jo syksyllä. Syksyllä YO-pohjaiset hommasivat harjoitteluissa käytännön työkokemusta ja vastaavasti amisporukka treennasi syksyn koulun penkillä matikkaa, fysiikkaa yms., joissa lukiolaiset olivat pidemmällä.
En tiedä mikä on tilanne tänän päivänä AMKeissa, mutta kyllä aikanaan linjojen painopisteistä riippuen väännettiin kyllä huolella Laplacet, epälineaariset differentiaaliyhtälöt yms., ja niitä sitten käytettiin myös muissakin aineissa. Ei niitä pakoon päässyt, esim. jos sähköpuolella joudutaan monelaisiin värähtely- yms. laskentoihin, sama oli kyllä sitten tilanne konepuolellakin. Eri alueiden välillä kun aika isot analogiat teorioissa.
Jos näitä ei nykyään opeteta, hiukan sitten ihmettelen, mitä moisilla insseillä tekee.
Mitä matikan oppimiseen tulee, se on melko puhtaasti työ-/motivaatiolaji, eikä mikään annettu ominaisuus.Kysymys ei siten kuulu, pärjääkö jollain menneillä numeroilla, vaan onko asianomaisella tahtoa ja motivaatiota tehdä työ, mikä vaaditaan.
Eiköhän jossain opistossa pärjää. Opiskelija-aineiston taso ei ole kummoista, joten ei voida vaatia liikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sukulainen väittää kivenkovaan, että ammattikorkeassa käydään lukion pitkä matematiikka ensimmäisen vuoden aikana.
Itse en suostu tätä uskomaan kun ainakin itselle lukion pitkässä matematiikassa oli paljon opiskelemista.
Tekniikan alalla amk:ssa käydään differentiaaliyhtälöihin saakka. En ole itse käynyt lukiota niin en tiedä mihin asti pitkä matikka menee. Itsellä matikkatausta yläaste ja amistasoa mutta kyllä niistä selvisi. Pänttää ja laskee ei se sen kummempaa vaadi.
Vierailija kirjoitti:
Sukulainen väittää kivenkovaan, että ammattikorkeassa käydään lukion pitkä matematiikka ensimmäisen vuoden aikana.
Itse en suostu tätä uskomaan kun ainakin itselle lukion pitkässä matematiikassa oli paljon opiskelemista.
No kyllä käydään, se 1 kurssi on käytännössä lukion pitkän matikan kertaus:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan teknillisissä oppilaitoksissa, "tekuissa" oli YO- ja pk-/amispohjaiset linjat. YO-pohjaiset alkoivat vasta tammikussa ja amispuoli jo syksyllä. Syksyllä YO-pohjaiset hommasivat harjoitteluissa käytännön työkokemusta ja vastaavasti amisporukka treennasi syksyn koulun penkillä matikkaa, fysiikkaa yms., joissa lukiolaiset olivat pidemmällä.
En tiedä mikä on tilanne tänän päivänä AMKeissa, mutta kyllä aikanaan linjojen painopisteistä riippuen väännettiin kyllä huolella Laplacet, epälineaariset differentiaaliyhtälöt yms., ja niitä sitten käytettiin myös muissakin aineissa. Ei niitä pakoon päässyt, esim. jos sähköpuolella joudutaan monelaisiin värähtely- yms. laskentoihin, sama oli kyllä sitten tilanne konepuolellakin. Eri alueiden välillä kun aika isot analogiat teorioissa.
Jos näitä ei nykyään opeteta, hiukan sitten ihmettelen, mitä moisilla insseillä tekee.
Mitä matikan oppimiseen tulee, se on melko puh
Joo nuo Laplace- ja Fouriermuunnokset ja tietoliikennetekniikan laskukaavat alkoi jo tuntumaan vähän raskaalle, mutta sai ne sen verran opittua että kokeissa pärjäsi ja sen jälkeenpä niitä ei ole tarvinnutkaan. Riippunee kai siitäkin mihin tehtäviin työllistyy. Taitaa kuitenkin nuo edistyneemmät matemaattiset hommat olla sellaisia että niihin otetaan paremminkin jotain tohtoreita eikä niinkään opistoinssejä.
Enemmän olisin huolissani pojan ylipainosta. Sitä tuppaa helposti kertymään jos istuu liikaa eikä saa tarpeeksi liikuntaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Statiikka oli ainakin konepuolella amk:ssa yhtä vaikeaa kuin teknillisessä korkeakoulussa tai -yliopistossa. Vertailin amk:n ja korkeakoulun statiikan tehtäviä lähes 20v sitten, molemmat sitä samaa. Silloin oli vielä niinkin lepsu tietoturva, että pääsin katsomaan teknill.korkeakoulun kokeiden arvosanoja statiikasta, noin puolet niilläkin oli saanut nollan kokeesta. Ei ollut nimiä, mutta oppilasnumeroilla ja siinä perässä tehtävien pisteet.
Tutkinnon kyllä saa, mutta on eri asia saako töitä, jos matematiikka ei ole kunnolla hallussa. Suosittelisin lukion pitkän mateamtiikan käymistä aikuislukiossa tai nettilukiossa. Sen jälkeen sitten korkeakouluun ja jos oikeasti haluaa työllistävän tutkinnon, niin Aaltoon.
T: insinööri (YAMK), Jyväskylän ammattikorkeakoulu + maisteri tilastotieteestä.
Ymmärsin ap:n kuvauksesta, että poika kävi amiksen lukion jälkeen ja siellä matematiikassa pisteet nousivat (vaikka onkin lukiomatikkaa helpompaa). Sitä ennen lukiossa 7 matikasta ei vielä ole mikään katastrofi, jos ei kerran panostanut opiskeluun. Kertoo lähinnä, ettei ole luonnonlahjakkuus matematiikassa.
Todennäköisesti pärjää amk-inssikoulutuksessa noilla spekseillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Metropolia ainakin vaikuttaa aika leikkikoululta niiden kurssien perusteella mistä olen kuullut.
No, sitten on vaihtoehtona Aalto. Voiko sinne muka päästä näillä matikantaidoilla?
Vastaus tähän sekä aloitukseen vahva kyllä onnistuu. Yst.terv. lyhyen matikan vuonna piispa + kypärä (lukematta ja yrittämättä) kirjoittanut, 20 vuoden tauon jälkeen Aallon insinöörimatikat keskiarvolla 5. Väitän että se, mikä kiinnostaa, myös luonnistuu (työtä tekemällä).
Suosittelen kyllä harjoittelua ensin. Itse treenasin ennen opintojen alkua tekemällä lukion pitkän matikan oppimäärän kaikki tehtävät pari-kolme kertaa. Saletisti vähempikin riittää ja monet varmasti oppivat nopeammin kuin tämä puupää.
Pärjää kyllä jos ymmärtää ja osaa soveltaa kaavoja, eli tyyliin P=UI, mikä on U jos P= 2200W ja I on 10A. Yhtä kaavojen pyörittelyä se on.
Onhan siellä isohko lauma kavereita samalla matikankurssilla. Varmaan vieläkin porukat oppivat toisiltaan iltaisin yhdessä pohtien.
Alue: Aihe vapaa
No kyllä pärjää, jos on valmis tekemään työtä. Matematiikka on ihan opiskeltava asia, jonka jokainen keskivertoälykäs kyllä oppii, kunhan on valmis näkemään vaivaa, ei joku mystinen erityislahja jota joko on tai ei ole.
Itse siis matemaattis-luonnontieteellisen alan maisteri lyhyen matematiikan pohjalta. Koulussa ei matematiikka kiinnostanut yhtään, ja siksi tuntui vaikealta. Kun en jaksanut edes kiinnostua ja kunnolla opiskella. Numerot oli yleensä 6 tai 7. Lukiossa sentään jo tiesin, että haluan alalle jolla matematiikka on tärkeää, joten aloin opiskella edes sitä lyhyttä matematiikkaa vähän innokkaammin. Kirjoitin siitä L:n.
Mutta olihan siinä toki työtä suorittaa esim. ne matematiikan peruskurssit yliopistossa lyhyen matematiikan pohjalta (appro). Mutta siis täysin tehtävissä olevaa työtä. Aina kun "ei tajunnut" mistään mitään, piti selvittää mikä on se pohjatieto, joka puuttuu, ja opiskella se itsekseen. Nykyään olisi paljon helpompaa, kun voisi vaan pyytää ChatGPT:tä selittämään. Siihen aikaan semmosita ei ollut, joten ihan lukion pitkän matematiikan kirjoista yms. opiskelin itse.