Mitä mieltä olette introverteistä/omissa oloissaan viihtyvistä työpaikoilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Verttiysajattelu on perseestä, ihan riippumatta millainen vertti mukamas joku olisi, täyttä huuhaata.

En nyt noin sanoisi. Mutta jos puhutaan niin että toiset ovat niin sosiaalisia ja nauttivat nähdä muita työpaikalla ja jutella paljon. En tiedä miten etätöissä kotona edes pärjäävät.

Itse viihdyn kotona etätyössä ja väsyn ihmisten seurasta.

En pidä ihmisistä. Kommunikoinkin mieluiten kirjoittamalla. Olin jo lapsesta asti sellainen ja siis hakeuduin ammattiin jossa ei pahemmin puhetaitoja tarvita, eli puutarhatyöläiseksi. Koko työuran ajan puuhastelin enimäkseen yksin, vaikka vaihdoin muutaman kerran työpaikkaa. 

 Kukkatarhalla sanoi, että nuo kasvit koulitaan, huolehdit tuon huoneen kunnossa. antoi pakkauslistan jonka mukaan lähtevät kasvit pakettiin jne. Ruokatunnilla oli jokaisella kiire ahmia sapuskansa, ei siinä juuri juteltu.  Asiakaspalvelussa en pärännyt kun olisi pitänyt hymyillä ja katsoa silmiin tavaraa myydessä.

 Kun puutarha siirtyi  tukkutuottajasta kauppapuutarhaksi, vaihdoin tomaattitarhalle. Siellä joko poistettiin varkaita,  laskettiin latvoja tai kerättiin satoa, kukin omalla käytävällään. 

 Puutarhalta vaihdoin hautausmaaalle. Myös hautausmaalla sai hajella ruohonleikkuria ihan yksin ja työpistessa olikin vain yksi toinen nainen  töissä, ja vaikka yhdessäkin tehtiin töitä, kuten ouitten karsimista ja käytävien kunnostus, oli peltorit päässä ja puheet nollassa.

Monesti näillä erakkoihmisillä on omituisia negatviivisia ajatuskulkuja päässään. Ovat liikaa yksikseen ja joustamattomia ja itsekkäitä. Puuttuu sosiaaliset taidot, mutta muita ihmisiä syyttelevät kaikesta. 

Omituista porukkaa. 

Mukavampia he on kuin tauotta turhia asioita pälpättävät toisten töitä häiritsevät tyypit.

No minulla työelämässä on ollut sitä, että minua ei kutsuta uudestaan töihin, ei suositella verkostojen kautta uusiin työpaikkoihin ja karsastetaan, vaikka esihenkilöt ja asiakkaat pitävät aina työtuloksista. CV:sisä ei ole pulaa suosittelijoista. 

Eli olen hyvä työntekijä työn tekemisen mittarilla, mutta se ei riitä, kun sosiaaliset työkaverit eivät pidä hiljaisesta puurtajasta. 

Introverttinä, toivon että kotitoimisto työskentely jatkuu iäisesti. En ole käynyt yksissäkään firman höpönpöpöissä sitten koronan enkä sitä kaipaa. Sosiaalisoikoon ne jotka sellaista kaipaavat, minä haluan palkkani.

Vierailija kirjoitti:

No minulla työelämässä on ollut sitä, että minua ei kutsuta uudestaan töihin, ei suositella verkostojen kautta uusiin työpaikkoihin ja karsastetaan, vaikka esihenkilöt ja asiakkaat pitävät aina työtuloksista. CV:sisä ei ole pulaa suosittelijoista. 

Eli olen hyvä työntekijä työn tekemisen mittarilla, mutta se ei riitä, kun sosiaaliset työkaverit eivät pidä hiljaisesta puurtajasta. 

Sama juttu. Alakin vielä sellainen jossa työskennellään lähinnä itsenäisesti eikä ole asiakaskontakteja ja luulisi vain työn tuloksien puhuvan puolestaan. Mutta ei riitä että on peruskohtelias ja tekee työnsä hyvin. 

Ei kaikki introvertit ole sosiaalisesti sulkeutuneita hissukoita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi introverttinä pääsen olemaan aikalailla oma itseni töissä, aika itsenäistä hommaa mutta ihmisiä kyllä kokoajan ympärillä, tauoilla käyn yksin. Yritin alkuun käydä toisten kanssa samaan aikaan, mutta kuulemma sekoitin istumisjärjestyksen 🙄 Pojat (oikeasti ihan aikuiset miehet) eivät uskaltaneet tulla viereeni, eikä vastapäätäni istumaan niin koko järjestys meni "sekaisin". 

 

Alussa yksi työkaveri tuli useasti työpisteelleni juttelemaan ja oli mukavaa pölötellä muustakin kuin töistä, enkä koskaan ollut ajamassa häntä pois. Hän pystyi lähteä omalta työpisteeltään kun hänen koneensa jauhoi itsekseen hommia puolikin tuntia ja hän tiesi minuutilleen milloin hänen piti palata koneelleen, mutta minun koneeni pysähtelee muutaman minuutin välein joten joudun sen vieressä olemaan jotta työt etenevät. No, hän alkoi kiukuttelemaan että kun minä en koskaan mennyt hänen luo juttelemaan, selitin tuon eron meidän töissä ja mahdollisuuksissa jättää koneemme yksin, ja sanoin että olen töissä ensisijaisesti tekemässä töitä, en pitämässä hänelle seuraa, ja välitän töistäni ja siitä että saan hommia aikaiseksi. Hän vastasi "no sun täytyy muuttua!" Kumma juttu etten tuonkaan kommentin jälkeen ole hakeutunut hänen seuraansa. 

No kyllä sinäkin aika ilkeästi sanoit. Et ole pitämässä hänelle seuraa. 

No nii-in, en ole töissä pitääkseni hänelle seuraa, mitä ilkeää on tuon faktan sanomisessa? Luulisi että aikuinen ihminen tajuaisi tuon sanomattakin. Jos ei tajua, niin on parasta puhua suoraan.

Vai oletko itse töissäsi maksettuna seuralaisena? Että ihan sama saatko muuta tehtyä, kunhan viihdytät työkavereita?

Hän oli saanut väärän kuvan, että haluat jutella. Minä olisin sanonut asian nätimmin. 

Olen introvertti, töissä teen töitä, mutta mielelläni ruokatunnilla ja kahvin aikaan juttelen työkavereiden kanssa, useimmiten jutellaan töistä ja vaikka tiedän osaavani työni pieniä vinkkejä aina saa toisilta. Lisäksi joskus kun on kiire on hirveän paljon helpompi kysyä olisiko jollain aikaa auttaa kun vähän on jutellut muiden kanssa.  Olisihan se myös vähän outoa jos vuosia on samassa työpaikassa ollut eivät mitään tietäisi toisista., ymmärtää paremmin toisen käytöstä kun tietää että tuon lapsi ei vielä 5v nuku koko yötä tai tuolla on tuore avioero , tuo suree dementikkocanhempansa hoitoa jne.

Toki tämä "seurustelu"työkaverien kanssa usein vie minulta energiaa enemmän kuin antaa, mutta lepään kotona ja sitten lähellä on ihmisiä joilta saan energiaa.

Paljon mukavampia ovat kun suuna-päänä fassaripropagandaa lietsovat ääripersut heil-huutoineen.