Mitä mieltä olette introverteistä/omissa oloissaan viihtyvistä työpaikoilla?

Minä olen se työpaikkani intro. Meluisa tehdashalli niin aamulla kuulosuojaimet päähän ja duunaileen. Onneksi on hyvin itsenäiset tehtävät niin ei tarvi paljoa kommunikoida.

Vierailija kirjoitti:

Pahimpia ovat ne räpätädit, jotka rakastavat omaa ääntään

Ja näitähän riittää työpaikalla. Todella raskaita.

Itse olen erityisherkkä introvertti ja epäsosiaalinen. 

Vierailija kirjoitti:

Itsehän olen vaihtanut työpaikkaa ihan vaan sen takia, että piti sosialisoida/muutenvaan olla tekemisissä kokoajan muiden työntekijöiden kanssa.

Ei kaikki jaksa päivät pitkät vaihdella kuulumisia vaan keskittyä siihen työntekoon.

Sama, tämä työn alla. En jaksa sitä muiden sosiaalisuutta ja että kerrotaan kaikki asiat kaikille. Ja tietenkin juorutaan selän takana ja haukutaan ja sitten hymyillään. Akkavaltainen työpaikka.

Jos työt hoituu niin mikä siinä. Ei työpaikka ole mikään sosiaalinen harrastuskerho. 

Riippuu mikä on työnkuva. Jos sidosryhmien ja muiden kanssa tekemällä työ hoituisi paremmin ja kaikilta (ei vain sinulta) kuluisi vähemmän aikaa koko hommaan tai asiaan alusta kuin niin että yksi haluaa lähettää maileja edestakaisin eikä selvittää asiaa 15 minuutissa niin sitten en kovin pitkälle arvosta. 

Introvertti ei tietysti tarkoita että ei tekisi työtään tehokkaammalla tavalla ja olisi vuorovaikutuksessa kuitenkaan. 

Mutta toki jos ei tällaista kulmaa työkuvassa ole vaan kaikki on yksinäistä puurtamista niin sitten miksi ei jos työ on tehokasta. Usein vain sitten kangistutaan kaavoihin eikä kehitetä työntekotapoja ja tehoa. 

Vielä 80-luvulla pidettiin introverttiä arkana, ujona, tyyppinä jota piti tuupata eteenpäin ja jopa vähä-älyisenä kun ei ollut sosiaalinen. Niistä ei tykätty ja ekstrovertit kiusasi.

Suurin osa ihmisistä on ekstroversiojanan keskivaiheilla. Ääripäitä on hyvin hyvin harvoja. Jos ap oikeasti on ekstroversiojanan toisessa ääripäässä eli introvertti on hän todennäköisesti erittäin vaikea työkaveri. Ekstroversio-piirteellä kun ei kuvata pelkkää halua sosiaalisiin yhteyksiin vaan paljon muutakin. Ekstroversio-piirre jakautuu usein seuraaviin osa-alueisiin:

Lämpimyys: Kyky luoda helposti ystävällisiä suhteita.

Seurallisuus: Halu olla muiden ihmisten ympäröimänä.

Vaikutusvalta (Assertiivisuus): Taipumus ottaa johtajuutta ja puhua suoraan.

Aktiivisuus: Energinen elämäntahti ja kiireen tuntu.

Elämyshakuisuus: Tarve jännitykselle ja voimakkaille aistikokemuksille.

Iloisuus: Taipumus kokea optimismia ja innostusta.

Jos ihmiseltä puuttuu nuo täysin eli on ekstreoversiojanan toisessa ääripäässä, hän ei ole helppo ihminen. Ja itse välttelisin parhaani mukaan.

Itse olen tehnyt Big Five -testin varmaan kymmeniä kertoja ja olen aina suunnilleen keskivaiheilla, hieman introversion suuntaan. Mikä ap:n tulos Big Fivessä ekstroversion osalta?

Vierailija kirjoitti:

Vielä 80-luvulla pidettiin introverttiä arkana, ujona, tyyppinä jota piti tuupata eteenpäin ja jopa vähä-älyisenä kun ei ollut sosiaalinen. Niistä ei tykätty ja ekstrovertit kiusasi.

Höpö höpö. Tämä nykyinen introvertti-ekstrovertti-puhe on aika uusi ilmiö. Se on syntynyt netissä väärinkäsityksistä, eikä vastaa tieteellisen psykologian käsitystä aiheesta. Tieteellinen psykologia ei ollut esim. somessa eikä saanut oikeaa tietoa asiasta ihmisten tietoisuuteen. Kasarilla ei uskottu tämmöiseen humpuukiin, kun ei ollut somen höpötyksiä.

Tässä vielä Duodecimin terveyskirjaston kuvaus:"Ekstroversiota kuvataan sellaisilla ominaisuuksilla kuin sosiaalisuus, eloisuus, aktiivisuus, jämäkkyys ja elämyshakuisuus. Jatkumon toinen ääripää, introversio, tarkoittaa näiden ominaisuuksien vähäisyyttä." Eli onko ap epäsosiaalinen, passiivinen, flegmaattinen jne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vielä 80-luvulla pidettiin introverttiä arkana, ujona, tyyppinä jota piti tuupata eteenpäin ja jopa vähä-älyisenä kun ei ollut sosiaalinen. Niistä ei tykätty ja ekstrovertit kiusasi.

Höpö höpö. Tämä nykyinen introvertti-ekstrovertti-puhe on aika uusi ilmiö. Se on syntynyt netissä väärinkäsityksistä, eikä vastaa tieteellisen psykologian käsitystä aiheesta. Tieteellinen psykologia ei ollut esim. somessa eikä saanut oikeaa tietoa asiasta ihmisten tietoisuuteen. Kasarilla ei uskottu tämmöiseen humpuukiin, kun ei ollut somen höpötyksiä.

Kyllä vaan niitä hiljaisempia kiusattiin. 

Introvertti töissä pitää soittaa kauheasti, ainakin kun koitin ohjelmointia, niin työtähakiessa soittaminen ja puhelimeen vastaaminnen oli tosi tärkeää rekryille. Mutta sitten kun aloin lähäriksi, niin rekryhoidettiin sähköpostilla.

Onneksi introverttinä pääsen olemaan aikalailla oma itseni töissä, aika itsenäistä hommaa mutta ihmisiä kyllä kokoajan ympärillä, tauoilla käyn yksin. Yritin alkuun käydä toisten kanssa samaan aikaan, mutta kuulemma sekoitin istumisjärjestyksen 🙄 Pojat (oikeasti ihan aikuiset miehet) eivät uskaltaneet tulla viereeni, eikä vastapäätäni istumaan niin koko järjestys meni "sekaisin". 

Alussa yksi työkaveri tuli useasti työpisteelleni juttelemaan ja oli mukavaa pölötellä muustakin kuin töistä, enkä koskaan ollut ajamassa häntä pois. Hän pystyi lähteä omalta työpisteeltään kun hänen koneensa jauhoi itsekseen hommia puolikin tuntia ja hän tiesi minuutilleen milloin hänen piti palata koneelleen, mutta minun koneeni pysähtelee muutaman minuutin välein joten joudun sen vieressä olemaan jotta työt etenevät. No, hän alkoi kiukuttelemaan että kun minä en koskaan mennyt hänen luo juttelemaan, selitin tuon eron meidän töissä ja mahdollisuuksissa jättää koneemme yksin, ja sanoin että olen töissä ensisijaisesti tekemässä töitä, en pitämässä hänelle seuraa, ja välitän töistäni ja siitä että saan hommia aikaiseksi. Hän vastasi "no sun täytyy muuttua!" Kumma juttu etten tuonkaan kommentin jälkeen ole hakeutunut hänen seuraansa. 

Introvertit eivät puhu juuri mitään. Korkeintaan " mieluummin ei " kysyttäessä 😄 . On myös usein huono työntekijä ; tekee virheitä työssään, kun ei esim. kysy neuvoja. He kuuluvat hoitoon luonteensa takia. Räpiköivät väkisin elämänsä läpi. Heitä on ehkä vähätelty ja haukuttu tai muuten kohdeltu huonosti nuorena, joka jättää jälkensä aina ihmiseen. 

Ne on nähneet millaista porukkaa työpaikalla on ja ovat tehneet siitä omat johtopäätöksensä!

Vierailija kirjoitti:

Pahimpia ovat ne räpätädit, jotka rakastavat omaa ääntään

Ja joilla on joka päivälle uusi kremppa, josta kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi introverttinä pääsen olemaan aikalailla oma itseni töissä, aika itsenäistä hommaa mutta ihmisiä kyllä kokoajan ympärillä, tauoilla käyn yksin. Yritin alkuun käydä toisten kanssa samaan aikaan, mutta kuulemma sekoitin istumisjärjestyksen 🙄 Pojat (oikeasti ihan aikuiset miehet) eivät uskaltaneet tulla viereeni, eikä vastapäätäni istumaan niin koko järjestys meni "sekaisin". 

 

Alussa yksi työkaveri tuli useasti työpisteelleni juttelemaan ja oli mukavaa pölötellä muustakin kuin töistä, enkä koskaan ollut ajamassa häntä pois. Hän pystyi lähteä omalta työpisteeltään kun hänen koneensa jauhoi itsekseen hommia puolikin tuntia ja hän tiesi minuutilleen milloin hänen piti palata koneelleen, mutta minun koneeni pysähtelee muutaman minuutin välein joten joudun sen vieressä olemaan jotta työt etenevät. No, hän alkoi kiukuttelemaan että kun minä en koskaan mennyt hänen luo juttelemaan, selitin tuon eron meidän töissä ja mahdollisuuksissa jättää koneemme yksin, ja sanoin että olen töissä ensisijaisesti tekemässä töitä, en pitämässä hänelle seuraa, ja välitän töistäni ja siitä että saan hommia aikaiseksi. Hän vastasi "no sun täytyy muuttua!" Kumma juttu etten tuonkaan kommentin jälkeen ole hakeutunut hänen seuraansa. 

No kyllä sinäkin aika ilkeästi sanoit. Et ole pitämässä hänelle seuraa. 

Vierailija kirjoitti:

Pahimpia ovat ne räpätädit, jotka rakastavat omaa ääntään

Ja sedät. Niitä riittää meidän työpaikalla. Naiset ei pidä melua itsestään, eikä muista

Sama juttu ja minusta periaatteessa ihan ok. Tosin, kyllä mä toimistopäivinä pyrin menemään muiden kanssa lounaalle. Sen verran voi venyä, kun muina päivinä syö yksin tai miehen kanssa :) Enkä halua kuitenkaan jäädä työporukasta täysin ulkopuolikseksikaan. Että siinä mielessä pidän vähän tylsänä jos joku käy max kerran viikossa toimistolla, eikä niinäkään päivinä yhtään sosialisoi muiden kanssa, edes sen hetken lounaalla. Mutta en mä mitään paha ko. ihmisestä silti ajattelisi - pidän itseni kaltaisena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi introverttinä pääsen olemaan aikalailla oma itseni töissä, aika itsenäistä hommaa mutta ihmisiä kyllä kokoajan ympärillä, tauoilla käyn yksin. Yritin alkuun käydä toisten kanssa samaan aikaan, mutta kuulemma sekoitin istumisjärjestyksen 🙄 Pojat (oikeasti ihan aikuiset miehet) eivät uskaltaneet tulla viereeni, eikä vastapäätäni istumaan niin koko järjestys meni "sekaisin". 

 

Alussa yksi työkaveri tuli useasti työpisteelleni juttelemaan ja oli mukavaa pölötellä muustakin kuin töistä, enkä koskaan ollut ajamassa häntä pois. Hän pystyi lähteä omalta työpisteeltään kun hänen koneensa jauhoi itsekseen hommia puolikin tuntia ja hän tiesi minuutilleen milloin hänen piti palata koneelleen, mutta minun koneeni pysähtelee muutaman minuutin välein joten joudun sen vieressä olemaan jotta työt etenevät. No, hän alkoi kiukuttelemaan että kun minä en koskaan mennyt hänen luo juttelemaan, selitin tuon eron meidän töissä ja mahdollisuuksissa jättää koneemme yksin, ja sanoin että olen töissä ensisijaisesti tekemässä töitä, en pitämässä hänelle seuraa, ja välitän töistäni ja siitä että saan hommia aikaiseksi. Hän vastasi "no sun täytyy muuttua!" Kumma juttu etten tuonkaan kommentin jälkeen ole hakeutunut hänen seuraansa. 

No kyllä sinäkin aika ilkeästi sanoit. Et ole pitämässä hänelle seuraa. 

No nii-in, en ole töissä pitääkseni hänelle seuraa, mitä ilkeää on tuon faktan sanomisessa? Luulisi että aikuinen ihminen tajuaisi tuon sanomattakin. Jos ei tajua, niin on parasta puhua suoraan.

Vai oletko itse töissäsi maksettuna seuralaisena? Että ihan sama saatko muuta tehtyä, kunhan viihdytät työkavereita?

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä on ekstroversiojanan keskivaiheilla. Ääripäitä on hyvin hyvin harvoja. Jos ap oikeasti on ekstroversiojanan toisessa ääripäässä eli introvertti on hän todennäköisesti erittäin vaikea työkaveri. Ekstroversio-piirteellä kun ei kuvata pelkkää halua sosiaalisiin yhteyksiin vaan paljon muutakin. Ekstroversio-piirre jakautuu usein seuraaviin osa-alueisiin:

Lämpimyys: Kyky luoda helposti ystävällisiä suhteita.

Seurallisuus: Halu olla muiden ihmisten ympäröimänä.

Vaikutusvalta (Assertiivisuus): Taipumus ottaa johtajuutta ja puhua suoraan.

Aktiivisuus: Energinen elämäntahti ja kiireen tuntu.

Elämyshakuisuus: Tarve jännitykselle ja voimakkaille aistikokemuksille.

Iloisuus: Taipumus kokea optimismia ja innostusta.

 

Jos ihmiseltä puuttuu nuo täysin eli on ekstreoversiojanan toisessa ääripäässä, hän ei ole helppo ihminen. Ja itse välttelisin parhaani mukaan.

 

Itse olen tehnyt Big Five -testin varmaan kymmeniä kertoja ja olen aina suunnilleen keskivaiheilla, hieman introversion suuntaan. Mikä ap:n tulos Big Fivessä ekstroversion osalta?

Onpa outoa, että lämpimyys on ekstroverttien ominaisuus tämän mukaan. Ei mielestäni pidä paikkaansa.