Miksi kukaan ei koskaan puhu mitään Sinuhe egyptiläisen sisällöstä?

Kyllä mun mielestä "niin on ollut ja niin on aina oleva" ja "puheesi on kuin kärpäsen surinaa korvissani" tai jotain sinnepäin on lausahduksia, joita on siteerattu Sinuhesta.

Mutta ehkä se yleisesti ei ole kielellisesti samalla tavalla sitaatteja tuottavaa kuin vaikka Linnan kirjat.

Luin yläasteella ja tykkäsin kovasti. Toki siitä on jo aikaa, mutta muistan sen koostuvan tavallaan kolmesta jaksosta. Ensimmäisessä Sinuhe aikuistuu ja sössii taloutensa ja muutenkin asiansa Nefernefernefer -nimisen kurtisaanin suosiota tavoitellessaan. Toisessa osassa hän matkustaa ja seikkailee elinvoimaisena aikuisena maanpaossa ja kohtaa jonkun toisen naisen. Sekin suhde päättyy ja lopuksi hän palaa takaisin Egyptiin ja elää siellä vanhuuttaan. Tähän liittyy kolmas naissuhde, jossa painottuu enemmän ystävyys kuin intohimo. Naissuhteiden lisäksi yksi keskeinen ihmissuhde kirjassa on Sinuhen ja sen jonkun palvelijan/vapautetun orjan välillä. He tosin ovat välillä pitkään erossa, mutta kirjan lopussa tästä toisesta tyypistä on tullut rikas. Hän on muistaakseni sellainen perinteinen koomisempi sivuhahmo, joka sekä tasapainottaa että korostaa päähenkilön syvällistä synkistelyä. Ja tosiaan paljon siinä käsitellään sitä, että oikeasti ihmiset eivät koskaan muutu, minkä takia ideaalit jäävät aina tavoitteiksi.

Minea tarinan päätös veetutti niin että meinasin jättää kirjan kesken.

Sinuhe kertoo miehestä, joka ei osaa päättää ja sen takia hänen läheisensä kärsivät. 

Käviköhän tässä nyt niin, että joudut sittenkin lukemaan kirjan itse koulutehtävääsi varten. 

Isänniltä varastetaan kohtuullisesti!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun mielestä "niin on ollut ja niin on aina oleva" ja "puheesi on kuin kärpäsen surinaa korvissani" tai jotain sinnepäin on lausahduksia, joita on siteerattu Sinuhesta.

Mutta ehkä se yleisesti ei ole kielellisesti samalla tavalla sitaatteja tuottavaa kuin vaikka Linnan kirjat.

Luin yläasteella ja tykkäsin kovasti. Toki siitä on jo aikaa, mutta muistan sen koostuvan tavallaan kolmesta jaksosta. Ensimmäisessä Sinuhe aikuistuu ja sössii taloutensa ja muutenkin asiansa Nefernefernefer -nimisen kurtisaanin suosiota tavoitellessaan. Toisessa osassa hän matkustaa ja seikkailee elinvoimaisena aikuisena maanpaossa ja kohtaa jonkun toisen naisen. Sekin suhde päättyy ja lopuksi hän palaa takaisin Egyptiin ja elää siellä vanhuuttaan. Tähän liittyy kolmas naissuhde, jossa painottuu enemmän ystävyys kuin intohimo. Naissuhteiden lisäksi yksi keskeinen ihmissuhde kirjassa on Sinuhen ja sen jonkun palvelijan/vapautetun orjan välillä. He tosin ovat

Kaptah on realisti ja järki, kun Sinuhe haihattelee.

"Tule, iloitse kanssani!" seksistä puhuttaessa.

Ja lisäksi jäi mieleen, että miehet raiskailivat balsamoitavia ruumiita. Luin liian nuorena, kuten kai moni, enkä ole palannut siihen aikuisena, joten vaikutelmat on hataria.

NeferNeferNefer tarina on hyvä, Sinuhe käyttää kaikki rahansa ja sukunsa rahat naiseen ja viimein kun saa, nainen makaa kuin lahna ja Sinuhe saa petty.

Kosto on suloinen, mutta NeferNeferNefer nainen on niin viekas että vielä kuolleiden talostakin lahjoo itsensä ilmeisesti seksuaalisilla palveluilla ulos.

"Jos sais kerran reissullansa, nättiä tyttöä halata." Liittyikö siihen Kreetan reissuun.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun mielestä "niin on ollut ja niin on aina oleva" ja "puheesi on kuin kärpäsen surinaa korvissani" tai jotain sinnepäin on lausahduksia, joita on siteerattu Sinuhesta.

Mutta ehkä se yleisesti ei ole kielellisesti samalla tavalla sitaatteja tuottavaa kuin vaikka Linnan kirjat.

Luin yläasteella ja tykkäsin kovasti. Toki siitä on jo aikaa, mutta muistan sen koostuvan tavallaan kolmesta jaksosta. Ensimmäisessä Sinuhe aikuistuu ja sössii taloutensa ja muutenkin asiansa Nefernefernefer -nimisen kurtisaanin suosiota tavoitellessaan. Toisessa osassa hän matkustaa ja seikkailee elinvoimaisena aikuisena maanpaossa ja kohtaa jonkun toisen naisen. Sekin suhde päättyy ja lopuksi hän palaa takaisin Egyptiin ja elää siellä vanhuuttaan. Tähän liittyy kolmas naissuhde, jossa painottuu enemmän ystävyys kuin intohimo. Naissuhteiden lisäksi yksi keskeinen ihmissuhde kirjassa on Sinuhen ja sen jonkun palvelijan/vapautetun orjan välillä. He tosin ovat

Itse muistan, että minusta Nefernefernefer oli hirveä luuska ja Sinuhe ihan älyttömän tyhmä lammas sen naisen jaloissa pyöriessään.

Yleensä pidän historiallisista romaaneista, hyvin kirjoitetut ahmin. Paras ja viihdyttävin tapa saada jonkinlaista käsitystä entisaikojen elämästä. Minä, Claudius on ehdoton must niin kässärinä kuin tv-sarjanakin. On mielenkiintoista pongata historiallisia henkilöitä ja tapahtumia, jotka vaikuttivat suuresti länsimaiseen elämään. 

Valitettavasti Waltari on niitä kirjailijoita, joita en jaksa lukea, se kirjoittamistyyli on liian jaaritteleva, välillä tekemällä tehtyä uskonnollista (ja filosofista) pohdiskelua vailla sen suurempaa oivallusta ihmisyydestä. Väinö Linna ja Aleksis Kivi olivat vain parempia kirjailijoita, psykologisesti tarkkanäköisiä.

Mutta tulee minulle ainakin yksi sitaatti mieleen Sinuhesta: puheesi on vain kärpäsen surinaa korvissani.

Sinuhe on ihan hyvä kirja, siinä yhdistyy sodan jälkeinen pettymys, suuret aatteet olivatkin puppua niin oikealla ja vasemmalla, toisaalta faarao Ekhnaton on tällainen esi-jeesus, esikristitty, mutta aivan liian edellä aikaansa eli hän idealistina yrittää totettaa visionsa, mutta yhteiskunta ja ihmiset eivät siihen kerta kaikkiaan ole  valmiita. Ovatko koskaan?

Jos ei tietäisi Waltarin olleen oikeistolainen poroporvari, pappisperheen poika, niin voisi kuvitella hänen rinnastavan Ekhnatonin kommunisteihin, jotka koettivat perustaa idealistista maailmaansa, mutta johon ei oltu valmiita, ja vallan idealisteilta nappasi opportunistinen, vallanhaluinen 'pappisluokka',  so kyyniset ammattipoliitikot, stalinit ymv. Samaahan kuvasi kirjassaan Eläinten vallankumous vasemmistolainen George Orwell, kirjailija joka pääsee aina sadan parhaimman kirjailijan listalle takuuvarmasti, Waltari ei valitettavasti. Sinuhe ei riitä ja muut tuotanto on sitä jaarittelua tai sitten viihdettä.

I have lived in everyone who existed before me and shall live in all who come after me.

"Tämän kirjoitti Sinuhe, egyptiläinen, hän, joka eli yksinäisenä kaikki elämänsä päivät.

Ja ajankohtaista:

Sinuhe, my friend, we have been born into strange times. Everything is melting - changing its shape - like clay on a potter's wheel.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinuhe pitäisi saada itsenäisyyspäiviksi tv-esitykseen Hollywood-versionaan. Eiköhän pikkuhiljaa tarttuisi kielenkäyttöön, vaikkakin englanninkielisenä. 

Hollywood -versio on kamala, vain etäisesti kirjaa seuraava.

 

Se kertoo kyllä kirjan tarinan ja Sinuhen persoonan, vaikka paljon jää pois. Sikäli vaihtoehto. Loppuratkaisu on myös hieman erilainen. 

 

Vierailija kirjoitti:

NeferNeferNefer tarina on hyvä, Sinuhe käyttää kaikki rahansa ja sukunsa rahat naiseen ja viimein kun saa, nainen makaa kuin lahna ja Sinuhe saa petty.

Kosto on suloinen, mutta NeferNeferNefer nainen on niin viekas että vielä kuolleiden talostakin lahjoo itsensä ilmeisesti seksuaalisilla palveluilla ulos.

 

Mistä Sinuhe oppii koston olevan turhaa eikä makeaa. 

Kyllä siitä puhuttiin aikanaan tosi paljon. Olen näköjään lainannut oman Sinuheni, alkoi tehdä mieli lukea uudelleen, nyt ymmärtäisi eri tavalla kuin nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut lukiossa mutta en enää muista siitä yksityiskohtia, muistan kuitenkin pitäneeni kirjasta.

Minäkin luin sen joskus teininä ja pidin, minusta se oli aika eroottinen. 

Muistan etäisesti kohtia sieltä täältä. Jotain ruumiiden käsittelyjä, kallonporauksia, mitä orja teki, mutta koko kirja on kuin kärpästen surinaa korvissani. Ehkä se ei ollut niin vetävästi kirjoitettu että olisi tehnyt minuun vau-vaikutusta. Liian taiteellinen? Vähän kuin joku nykytaideteos, käsittämätön mytty jonka hienot eliittitaidekriitikot "ymmärtävät" mittaamattoman arvokkaaksi?

Vierailija kirjoitti:

Sotaromaani ja Seitsemän veljestä kertovat suomalaisista, mikä selittää siteerauksen monissa yhteyksissä. Sinuhe on merkittävä suomalaisen kirjailijan saavutus, mutta yhtymäkohdat, joita edellä mainittuihin verrattuna olisi, puuttuvat - kyse on siis eri tasoisista asioista. Suomalainen kirjailijuus ja suomalaiset henkilöt eivät yhdy.

Kuinkahan paljon muinaisesta Egyptistä kertovia romaaneja maailmalla on, tuhansia vai satoja tuhansia. Sinuhe poikkeaa siinä, että on suomalaisen kirjoittama, siksi jotkut ehkä jopa yliarvostaa sitä. Mitähän lähteitä kirjaansa varten lainasi ja mistä sai idean kirjaansa?

Paska kirja.

Ei mitään uutta auringon alla