Lue keskustelun säännöt.
Hitto mikä virhe-2 vuoden ikäero ilman tukiverkkoa :(
13.04.2011 |
Miksi ihmiset sanoo, että lapset kannattaa "tehdä" 2-3 vuoden ikäerolla? Meillä ikäero tasan 2 vuotta ja olen aivan puhki. Esikoisella on uhma ja vauva valvoo yöt. Mies tekee pitkää päivää. Lasten/kotihoitoapua EI OLE, vaikka isovanhemmat ovat kyllä nähneet, miten vaikeaa tämä on.
Olenko ainoa epäonnistunut luuseriäiti, joka on kokenut näin =(? Olen NIIIIIN väsynyt, kun ei ole hetkeäkään aikaa lepoon!!
Kommentit (125)
"Miten voi ennustaa, että vauva nukkuu huonosti ja on vaativa?"
...mutta voi vähän miettiä, että mitä jos. Jos ensimmäinen vauva oli helppo, niin onko toinen samanlainen vai itkupotrkuraivarilapsi. Meillä ensimmäistä kannettiin ensimmäinen puolivuotta yöt läpeensä, että sai edes hetken nukuttua. So what, nyt on jo iso likka.
Ihmettelen vain sitä asennetta, että ihmiset eivät ilmeisestikään lainkaan mieti mitä se lapsen tulo elämään tarkoittaa, niin parhaimmillaa kuin pahimmillaankin. Kannattaa pitää ne pöksyt jalassa jos ei ole valmis lasten tuomiin haasteisiin. Turha sitä täällä on jälkikäteen tilittää kuinka paha sitä on olla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies oli töissä 05-19. Isovanhempia, kummeja tai ketään muutakaan ei ollut kuvioissa.
Esikoisella 3kk koliikki, jatkuvia korvatulehduksia ja nukkui yönsä 2v iässä.
Eikä ne kaksi seuraavaakaan nukkuneet öitään.
Älä tee yhtään lasta jos et itse selviä. Ei lapsia tehdä sen perusteella että joku on aina auttamassa.
Älä tee yhtään lasta jos et itse selviä.
Miksi tämä maailman älyttömin kommentti täyttyy aina olla joka ketjussa vähintään viisi kertaa?
Älä tee lapsia... onko se tosiaan sun paras neuvo, vanha viisa äiti. Annat sen ihan ilmaiseksi naiselta toiselle? Kiitti.'
ei ap
Aina voi myös palkata apua. Turha odottaa että sukulaiset on ne jotka pelastaa tilanteen!
Puhutaan mummeista ja kummeista ja muusta tukiverkosta, mutta se kaikkein tärkein on kuitenkin siellä saman katon alla eli puoliso.
Kotitöistä voi tinkiä tosi paljon. Villakoirat eivät tapa ketään ja puolivalmisteet helpottavat ruoanlaittoa. Alushousuja ei tarvitse silittää eikä lakanoita mankeloida. Kuivausrumpu on tosi hyvä työväline.
Naapurustosta varmasti löytyy samassa tilanteessa olevia lapsiperheitä. Auttakaa toinen toisianne niin teillä on arkipäivän tukiverkossa muutama silmukka lisää.
Ja säännölliset päivärutiinit tosiaan auttavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä tee yhtään lasta jos et itse selviä.
Miksi tämä maailman älyttömin kommentti täyttyy aina olla joka ketjussa vähintään viisi kertaa?
ei ap
No se on nyt vaan melko suora totuus. Niin makaat kuin petaat.
Ja jos nyt sitten kuitenkin on niin vaikea olla omien lastensa kanssa, niin palkkaa hoitaja, tai vie ne unikouluun. Kyllä sitä löytyy apua tilanteeseen jos ei omat rahkeet riitä. Mutta ei se tilanne ainakaan täällä itkemällä parane. Ja kummasti tuntuu löytyvän aikaa keskustelupalstoilla roikkumiseen, mutta aika ei riitä lastenhoitoon tai kotitöihin :)
Älä tee yhtään lasta jos et itse selviä.
Miksi tämä maailman älyttömin kommentti täyttyy aina olla joka ketjussa vähintään viisi kertaa? ei ap
No se on nyt vaan melko suora totuus. Niin makaat kuin petaat. Ja jos nyt sitten kuitenkin on niin vaikea olla omien lastensa kanssa, niin palkkaa hoitaja, tai vie ne unikouluun. Kyllä sitä löytyy apua tilanteeseen jos ei omat rahkeet riitä. Mutta ei se tilanne ainakaan täällä itkemällä parane. Ja kummasti tuntuu löytyvän aikaa keskustelupalstoilla roikkumiseen, mutta aika ei riitä lastenhoitoon tai kotitöihin :)
Olisi ihan sama kirjoittaa että älä perusta firmaajos et ole varma että sen menestyksestä, tai älä syö hernekeittoa jos et ole varma ettei se pieretä, tai älä haksi miestä jos et ole varma että se ei petä, tai......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kolmen lapsen äiti, jolla mies 05-19 töissä (joka päivä? 5pv viikossa?) ja lapset eivät nuku. Miten VOIT sanoa tuollaista kommenttia ap:lle?? Olet OUTO.
Oletko sinä ollut ilman tukiverkkoja, yksin hoitanut lapset päivin ja öin? Taidat olla joku yli-ihminen, sillä sinuna olisin tosi väsynyt.
Varokaa oikeasti väsymystä ja kuunnelkaa itseänne. Jos tuntuu, ettei jaksa, niin masennus voi hiipiä kulman takaa. Pitäkää itsestänne huolta! Palkkaa MLL:n hoitaja tai jotain!
t.kahden heräilijän äiti + mies raksalla
Olisi ihan sama kirjoittaa että älä perusta firmaajos et ole varma että sen menestyksestä, tai älä syö hernekeittoa jos et ole varma ettei se pieretä, tai älä haksi miestä jos et ole varma että se ei petä, tai......
No perustaako joku firman jos ei ole varma sen menestyksestä (toivottavasti ei, siis ihan oikeasti). Ja se on itsestään selvää, että hernekeitto pierettää... Niin ja se on aivan varma, että lapset eivät nuku 12 tuntia putkeen joka yö ja ne todennäköisesti pyörii nurkissa jotain 18v. Ei ole mikään ylläri. Rokkikonsertissa soitetaan helkutin lujaa ja korvat soi, jos et asiaan ole varautunut. Ei taaskaan ylläri.
Pointtina on, että se EI voi tulla kennellekkään yllätyksenä, että lapset vaativat paljon huomiota ja huolenpitoa, ja jos niitä on kaksi niin se vaatii vähän vielä enemmän. Ja siitä on turha vinkua jälkikäteen, eikös?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi ihan sama kirjoittaa että älä perusta firmaajos et ole varma että sen menestyksestä, tai älä syö hernekeittoa jos et ole varma ettei se pieretä, tai älä haksi miestä jos et ole varma että se ei petä, tai......No perustaako joku firman jos ei ole varma sen menestyksestä (toivottavasti ei, siis ihan oikeasti). Ja se on itsestään selvää, että hernekeitto pierettää... Niin ja se on aivan varma, että lapset eivät nuku 12 tuntia putkeen joka yö ja ne todennäköisesti pyörii nurkissa jotain 18v. Ei ole mikään ylläri. Rokkikonsertissa soitetaan helkutin lujaa ja korvat soi, jos et asiaan ole varautunut. Ei taaskaan ylläri.
Pointtina on, että se EI voi tulla kennellekkään yllätyksenä, että lapset vaativat paljon huomiota ja huolenpitoa, ja jos niitä on kaksi niin se vaatii vähän vielä enemmän. Ja siitä on turha vinkua jälkikäteen, eikös?
Ja tällä sun logiikallahan mistään ei saa valittaa. Täytyy vain kestää ja hymyillä hammasta purren? No, joillekin se homma toimii niinkin. Aika monille taas lohtua ja helpotusta voi tuoda se, että SAA valittaa ja olla väsynyt ihan ääneen. Ettei tarvitse esittää jotain super-mammaa jos ei siltä tunnu.
Varmasti kaikki tietää etukäteenkin, että kahden pienen lapsen kanssa on raskasta. Mutta se, että sen tietää ei poista sitä faktaa, että lapsien kanssa ON raskasta. Ja tilannetta ei helpota se, että joku älyvapaa jälkiviisastelija tulee vittuilemaan.
ja ihan ilman tukiverkkoa uskalsimme perustaa suurperheen.
Isovanhemmat vaivautuvat kyllä syntymäpäiville tulemaan, muulloin heitä ei näy eikä kuulu.
Meillä ei ole koko seurustelusuhteen aikana(15v) ollut kummallakaan edes ainuttakaan ystävää/kaveria ja lähisukua(sisaruksia) tavataan ehkä kerran puolessa vuodessa.
Ihan itse hoidamme lapsemme, kun ne kerran haluttiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi ihan sama kirjoittaa että älä perusta firmaajos et ole varma että sen menestyksestä, tai älä syö hernekeittoa jos et ole varma ettei se pieretä, tai älä haksi miestä jos et ole varma että se ei petä, tai......No perustaako joku firman jos ei ole varma sen menestyksestä (toivottavasti ei, siis ihan oikeasti). Ja se on itsestään selvää, että hernekeitto pierettää... Niin ja se on aivan varma, että lapset eivät nuku 12 tuntia putkeen joka yö ja ne todennäköisesti pyörii nurkissa jotain 18v. Ei ole mikään ylläri. Rokkikonsertissa soitetaan helkutin lujaa ja korvat soi, jos et asiaan ole varautunut. Ei taaskaan ylläri.
Pointtina on, että se EI voi tulla kennellekkään yllätyksenä, että lapset vaativat paljon huomiota ja huolenpitoa, ja jos niitä on kaksi niin se vaatii vähän vielä enemmän. Ja siitä on turha vinkua jälkikäteen, eikös?
Mutta ei voi etukäteen tietää kuinka paljon. En ennen esikoista osannut arvioida työmäärää, nyt haaveilen toisesta lapsesta, eikä taaskaan etukäteen ole arviota siitä, että kuinka rankkaa tulee olemaan. (viesteistä päätellen aika rankkaa todennnäköisesti) Toisaalta kyllä elämässä joskus pitää ottaa riskejä, jos haluaa jotain saavuttaa. Tuolla logiikalla ei koskaan pidä edes muuttaa pois mamman helmoista, koska ei etukäteen voi tietää, mitä yksin asuminen vaatii.
Tietenkin on hyvä miettiä turvaverkkoja yms. valmiiksi, mutta ei noin suurten elämänmuutosten vaikutuksia oikeasti voi ennustaa. Ja turvaverkotkin voi pettää ja mitä vain tapahtua, silti suurin osa perheistä selviää sen vauva-ajan, vaikka välillä olisikin rankkaa.
Kahden lapsen äiti voi olla TODELLA väsynyt ja uupunut. Ihan samalla tavalla kuin yhden tai seitsemän lapsen äiti.
Kyse ei ole lapsimäärästä eikä niiden ikäerosta vaan siitä, millaisia lapset ovat ja miten ne nukkuvat. Jos kolmekymppisenä joutuu vuoden heräilemään noin tunnin välein (nuorempana jaksoi paremmin!), niin voin kertoa että sekaisin menee...
Jokainen voi itse kokeilla, miten se vaikuttaa. Laittaa kelloa vaan herättämään tunnin välein joka yö ja jatkaa sitä nyt aluksi vaikka puoli vuotta. Sen jälkeen voi tulla kertomaan kuinka helppoa, ihanaa ja kivaa elämä on.
Ihmisiltä puuttuu näköjään empatiakyky. Ajatellaan, että jos MINÄ en ollut väsynyt niin ei kukaan muukaan voi olla. Niinhän se just menee :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kuopuksen ekasta vuodesta en muista mitään :( Uuvuin totaalisesti unenpuutteesta ja alan vasta nyt olla entiselläni, kun kuopus täyttää 4.
Olen paljon miettinyt, mitä tekisin toisin. Ottaisin rennommin, ostaisin eineksiä. En edes yrittäisi saada aikaiseksi mitään "järkevää" vaan istuskelisin lasten kanssa lattialla. "pakottaisin" kuopuksen syömään tuttia ja juomaan myös tuttipullosta. Järjestäisin enemmän kodin ulkopuolista ohjelmaa. Menisin välillä vaikka hotelliin yöksi, että saisin edes joskus muutaman tunnin unta putkeen. Jos vaan olisi taloudellisesti mahdollista, niin satsaisin itseeni enemmän (kampaaja, kasvohoito, jalkahoito). Patistaisin mieheni ottamaan viikonloppuisin vetovastuun lapsista. Ostaisin ehdottomasti kaksostenrattaat heti, en yrittäisi selviytyä pelkällä seisomalaudalla.
Uskon, että nämä asiat toteuttamalla olisin selviytynyt huomattavasti helpommalla.
Voimia sinulle ap!
Jokainen voi itse kokeilla, miten se vaikuttaa. Laittaa kelloa vaan herättämään tunnin välein joka yö ja jatkaa sitä nyt aluksi vaikka puoli vuotta. Sen jälkeen voi tulla kertomaan kuinka helppoa, ihanaa ja kivaa elämä on.
Itse asiassa imetys vaikuttaa äidin uneen siten, että uni tuo levon lyhyinäkin pätkinä. Luin jostakin, että äitien uni olisi lähes kokonaan syvää unta toisin kuin normaalisti. Yleensähän pitää saada 4 h katkeamatonta unta, jotta tulee kunnolla levänneeksi, mutta imetyksen aikana hormonit muuttavat tilanteen.
Toki aina ei imetys onnistu ja toisaalta yksilöitähän me olemme, joten voi tuossakin olla eroja. Itse yllätyin, kuinka normaali olo voi olla, vaikka olisi nukkunut kuutisen tuntia noin tunnin pätkissä.
ja seuraa kaipailöisin. Aikuiskontaktit on vähissä, kerhoja olen koittanut katsella yms. vantaalla asutaan.
ap miksi et lähde liikenteeseen lastesi kanssa?? väsytät kaksi vuotiaan aamupäivällä niin koitat saada päikkärit kummallekkin samaan aikaan ja lepäät silloin itsekkin.. kerhoja? avointa päiväkotia/ puistotoimintaa?? mitään? perhekerhoa? seurakunnan kerhoa?? missä päin asustelette?? julkisia? autoa?
Meillä on lapset hieman alle 2 v ikäerolla ja olen katunut. --- Eivätkä nuo ole edes mitään kavereita keskenään, tappelevat ja vihaavat toisiaan. Ovat hirvittävän kateellisia ja katkeria toisilleen.
Ihmettelen kyllä, jos tuon saat laitettua lasten _ikäeron_ piikkiin.
Yleensä vanhemmat eivät tule ajatelleeksi, että lapsista tulee keskimäärin vanhempiensa kaltaisia. Jos äidillä/isällä on esim. huono itsetunto ja sitä myöten alemmuudentunteita muita ihmisiä kohtaan, niin yleensä nuo tuppaavat periytymään eteenpäin. Sama katkeruuden ja kaunaisuuden suhteen. Tämä siis ilman provosointia/kettuilua, yleisenä toteamuksena.
Muutenkin tässä ketjussa tulee mieleen, että ikäero on vain yksi tekijä arjessa, eikä selitä läheskään kaikkia arjen ongelmia. Sitä vain ei tule ajatelleeksi, että toisenlaiseen ikäeroon sisältyy toisenlaisia vaikeuksia. Ja kuten eräs kirjoittaja totesi, mielenkiintoista, että lapset "tehdään" omaa arjen helppoutta ajatellen, ei sitä, mikä olisi lapsille paras.
Vai mitä ajat takaa? Ymmärsinkö oikein?
En usko, että se välttämättä on parhaaksi lapsille. Varsinkaan sille esikoiselle, jonka äiti on esikoisen uhman ja vauvan uni ongelmien ja koliikin takia väsynyt, vihainen zombie.. If you know what i mean?... Ja kun miettii omaa jaksamistaan, kyvykkyyttään tarkoin, niin sekin on myös lapselle hyväksi!
Kahden lapsen äiti voi olla TODELLA väsynyt ja uupunut. Ihan samalla tavalla kuin yhden tai seitsemän lapsen äiti. Kyse ei ole lapsimäärästä eikä niiden ikäerosta vaan siitä, millaisia lapset ovat ja miten ne nukkuvat. Jos kolmekymppisenä joutuu vuoden heräilemään noin tunnin välein (nuorempana jaksoi paremmin!), niin voin kertoa että sekaisin menee... Jokainen voi itse kokeilla, miten se vaikuttaa. Laittaa kelloa vaan herättämään tunnin välein joka yö ja jatkaa sitä nyt aluksi vaikka puoli vuotta. Sen jälkeen voi tulla kertomaan kuinka helppoa, ihanaa ja kivaa elämä on. Ihmisiltä puuttuu näköjään empatiakyky. Ajatellaan, että jos MINÄ en ollut väsynyt niin ei kukaan muukaan voi olla. Niinhän se just menee :)
Ja sit voi valvoa vielä noin neljä tuntia joka yönä, niin sit varmaan saa paremman käsityksen äidin arjesta, joka itse kärsii unettomuudesta.
*nosto*
Ois kiva kuulla lisää kokemuksia 2,5 vuoden ikäerosta. Parhaat vinkit arkeen??
En ole ap, mutta meidän lapsille tulossa sama ikäero.
ikäeron etukäteen. Mulle ei tullut ikinä mieleen suunnitella etukäteen, millä ikäerolla lapsiani haluaisin. Ehkä, koska tiedän erittäin hyvin, ettei lapsi noin vaan tehdä ja että elämä voi yllättää.
Kun odotin ensimmäistä, en todellakaan vielä suunnitellut seuraavaa. Sitten iski yhtäkkiä kova vauvakuume ja rupesin haaveilemaan toisesta lapsesta. Itselläni on iso ikäero siskooni, joten tiesin, että sisarus on aina arvokas, ihan sama minkäikäinen se sattuu olemaan. Meille sattui nyt tulemaan se standardi vähän reilun kahden vuoden ikäero, mutta siitä syystä, että silloin uusi perheenjäsen tuntui vaan sopivan elämäämme. Tosin mies ei ollut ikinä kotona ja sitten ilmeni parisuhdevaikeuksiakin vielä, mutta niistä selvittiin ja niitä selvitettiin tosissaan. Ehkä koska tuleva elämäntilanne kahden pienen kanssa siihen pakottikin. Vaikeata oli odotusaikana, mutta en ikinä ole katunut itse lasta.
Jos olisin ollut uupunut ensimmäisen vauvan jälkeen, ei vauvakuume varmaan vielä olisi nostanutkaan päätä. Mielestäni elämä kahden pienen kanssa oli paljon helpompaa, kuin yhden. En kokenut esikoista vaativana, mutta käytännössä olin silloin yh, vaikka ulkopuoliset luulivat, että mies osallistuu, on tukiverkkoa jne. Näin ei ollut. Kakkosen jälkeen elämä muuttui ja perhe paljon toimivammaksi. Hoidin kahta lasta paljon helpommin, kun tiesin ja koin, etten ole enää täysin yksin vastuussa vanhemmuudesta. Eli mielestäni muut olosuhteet painavat tässä todella paljon enemmän, kuin se ikäero.
Vauva-arki tuntuu todella paljon rankemmalta, jos jokin muu ahdistaa. Kannattaa vähän miettiä, mitä kaikkea pahan olon taustalla onkaan. Usein sitä ei väsymyksestä ja vaipparallilta vaan oikein näe. Siksi toiset eivät koe isoakaan lapsilaumaa rankaksi, kun taas toiset uupuvat jo yhden kanssa. Elämäntilanteet ovat erilaiset.