Toisilleen tiuskivat ja ilkeilevät vanhuspariskunnat

Marttyyrikotiäideistä tulee just tollaisia. Ilkeillään maksajalle, omille lapsille ja kaikille muillekin ja marttyyrin viitta yllä ulistaan kun mikään ei kelpaa eikä arvosteta vaikka kaikkeni olen teille uhrannut. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia kotioloissa, muttei niin yleistä julkisilla paikoilla. Tätä se elinikäinen suomalainen avioliitto on.

Kettuilette siis toisillenne kotona. Selvä.

En ole nähnyt tai kuullut.

Moni vanha pariskunta ilkeilee leikisti. Voi ulkopuoliselle antaa vaikutelman että kyse on oikeasta riidasta , ilkeilystä vaikka kyse on " sananheitosta", leikkimielinen ns riita ja ilkeily.

Tuollaista se on pitkässä parisuhteessa. Onneksi nyt muutama vuosi eron jälkeen, pystyy taas nauttimaan elämästä ja olemaan onnellinen. Ei tuollaiseen kuulu kenenkään jäädä. 

Ei törkeään käytökseen vanhuutta tarvita. Näitä missä toinen tai molemmat suoltavat saastaa suustaan löytyy kaikissa ikäluokissa.

Vierailija kirjoitti:

Se on parasta viihdettä mitä rahalla saa...

En minä ainakaan nauti pahasta olosta mitä ihmiset oksentelevat ympäristöönsä.

Kyseessä on varmaan monen tekijän summa. Oma vointi on varmaan jo heikko, toisen heikkous ja vanhuuden vaivat todennäköisesti myös ärsyttävät ja pelottavat. Menettämisen pelko tulee lähelle. Pelko näkyy usein ihmisessä aggressiivisuutena. Samoin toisen piintyneet tavat saattavat ärsyttää, etenkin jos ne vanhetessa korostuvat. Kun 50 vuotta on katsellut samaa touhua, saattaa hiukan ruveta ärsyttämään. Onhan noita syitä.

Tiedän ja lähipiirissä on yksi. Aina se yhteiselo on ollut vähän sellaista "kitkaisaa" eli ärähtely on ollut ihan normitapa kommunikoida ja sellainen kevyt jutustelu taas loistanut poissaolollaan. Nykyään tuo on sitten jo melkoista kun kummallakin muisti tekee tepposia eikä ymmärretä enää oikein mitään mitä toinen sanoo eikä ainakaan oikein. Lisäksi toinen tarvitsisi kuulolaitteen, mutta ei sellaista huoli koska se on noloa jne eikä hän nyt niiiiin vanha vielä ole. Tosin melkoisen valikoiva se kuulo on aina ollut, mutta nykyään saa kaiken toistaa moneen kertaan ja kuulematon vaan ärähtelee nonstoppina, että mitä? mitä? mitä?

Hirveän raskasta. Varmaan ihan kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista se on pitkässä parisuhteessa. Onneksi nyt muutama vuosi eron jälkeen, pystyy taas nauttimaan elämästä ja olemaan onnellinen. Ei tuollaiseen kuulu kenenkään jäädä. 

"tuollaista se on pitkässä parisuhteessa"? Mitä mä just luin?

Tämä alkaa kun ikänaisen vaihdevuodet (elämänmuutos) alkaa, yleensä 40-49 vuoden vanhana. Samaan oireyhtymään kuuluu niin kutsuttu voimaantuminen ja paljon paljon muutta. Estrogeeni tuotanto loppuu vaihdevuosissa, sillä on paljon valtavia vaikutuksia niin fysiologisesti kun psyykkisesti.

Osa ollut aina. Ellei vanhempana muuttunut. Toinen hyökkää ja toinen joutuu rähisemään takaisin? Myös jos asioi jossain, osa ihmisistä voi antaa nalkuttavaa asiakaspalvelua. 

No rakkaan ihmisen seurassa voi olla oma itsensä eikä tartte esittää mitään pyhimystä. Kammottavat henkistä väkivaltaa käyttävät hiljaiset kirjottajat ja mykkäkouluilijat ei vaan tajua tätä, että ihmiselämään kuuluu tunteiden kaikki kirjo, väsymystä, kiukkua yms. ja turvallisessa ihmissuhteessa se saa myös näkyä eikä tartte pelätä eroa, jos ei koko ajan käyttäydyn kuin joku hymytyttö tai -poika. Joskus tuo voi olla ihan kuule vaan merkki turvallisesta suhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on varmaan monen tekijän summa. Oma vointi on varmaan jo heikko, toisen heikkous ja vanhuuden vaivat todennäköisesti myös ärsyttävät ja pelottavat. Menettämisen pelko tulee lähelle. Pelko näkyy usein ihmisessä aggressiivisuutena. Samoin toisen piintyneet tavat saattavat ärsyttää, etenkin jos ne vanhetessa korostuvat. Kun 50 vuotta on katsellut samaa touhua, saattaa hiukan ruveta ärsyttämään. Onhan noita syitä.

Monella on se malli ollut koko elämän, että ainoa sallittu tunne on viha / raivo / aggressiivisuus eikä sitä ainakaan saa näyttää että on heikko tai pelkää.

Se on tosiaan ns sisäpiirihuumoria, monen vanhan pariskunnan kohdalla. Omaiset tietävät sen, mutta moni ulkopuolinen, eteenkin tosikot luulevat että kyse on ileilystä ja riitelystä.

Vierailija kirjoitti:

Moni vanha pariskunta ilkeilee leikisti. Voi ulkopuoliselle antaa vaikutelman että kyse on oikeasta riidasta , ilkeilystä vaikka kyse on " sananheitosta", leikkimielinen ns riita ja ilkeily.

kyllä on niitä jotka tosissaan riitelee. Ero vaan. 

Tyypillinen heteroparisuhde ikään katsomatta. Toiset vain onnistuu pitämään kulisseja yllä paremmin. 

Vierailija kirjoitti:

Osa ollut aina. Ellei vanhempana muuttunut. Toinen hyökkää ja toinen joutuu rähisemään takaisin? Myös jos asioi jossain, osa ihmisistä voi antaa nalkuttavaa asiakaspalvelua. 

altshaimer, dementia aiheuttaa persoonan muutoksia

Kai se on vain joku mitta täysi. Passannut sitä ukkoa koko elämänsä, kun niin kuuluu tehdä. Kasvattanut lapset, hoitanut kodin ja käynyt töissäkin siinä samalla. Toinen vaan viettänyt elämäänsä vapaaherrana kaikkeen kotiin liittyvässä (toki ne räystäiden puhdistukset ja renkaiden vaihdot tehty). Sitten toinen vanhenee ja höperöityy ennen itseä ja kaiken sen muun lisäksi olet lähes omaishoitajan asemassakin vielä. Omakin terveys jo rakoilee ja vähän joka paikkaa kolottaa, mutta silti on vain jaksettava, koska toisesta ei ole mitään apua. Ukko seisoo kauppareissun kädet taskussa ja kulkee kuin koira perässä. Kyllä varmaan kassalla viimeistään vi*taa ja tulee äyskäistyä, jos ei toinen tajua edes alkaa pakata pyytämättä, vaikka niitä yhteisiä kauppareissuja on takana tuhansia. 

Tämä kauppa-asia oli sellainen, josta syystä en ole seurustelun alkuvuosien jälkeen suostunut käymään yhdessä kaupassa. Minä käyn alkuviikosta ja mies loppuviikosta ja en todellakaan tee etes kauppalistaa hänelle valmiiksi! Ihan itse saa selvittää mitä kaapista puuttuu ja mitä viikonloppuna syödään. Myös ruoat tehdään vuoron perään, ei yhdessä, koska ihan kaikki yhdessä tekeminen menee siihen, että minä toimin vastausautomaattina ja ohjaajana. Missä sitä, missä tätä, mitäs nyt, mitä teen tälle, teenkö näin, laitetaanko tätä, kuinka paljon jne jne. Meillä lipsui jo heti alkuvuosina siihen, että mies käveli kädet taskussa perässä, ei uhrannut ajatustakaan sille, mitä syödään, hyllystä nouti käskystä. Tämä sama ihan kaiken kanssa. Poistun paikalta, kun miehen pitää siivota tai piti hoitaa lapsia tms., koska päädyin aina siihen ohjaajan rooliin, jos olin paikalla, tai jopa tekemään lopulta itse, kun toinen vaan liukeni.

Nyt on mennyt 20 v hyvin näin, että saman katon alla, mutta yhdessä ei huushollata, vaan kumpikin hoitaa osuutensa omalla vuorollaan. 

Minulla oli pitkäaikainen työkaveri, teimme työtä yhdessä melkein 20 vuotta. Tuiskimme toisillemme välillä leikkimielisesti, ja moni tuorempi työkaveri luuli että kyse on vähintäänkin työpaikkakiusaamisesta. LOL ; ))