G. Perheellinen nainen oletko tyytyväinen miehen osallistumisesta arjenpyöritykseen?

Erittäin tyytyväinen. Minä käyn kaupassa, laitan ruoan ja hoidan isommat siivoukset. Mies imuroi ja hoitaa kokonaan pyykkihuollon. Tilanne luonteva molempien vahvuuksien osalta. Ei riidellä ikinä kotitöistä. Lapset vie roskia, tyhjentää tiskikonetta yms

Up

Vierailija kirjoitti:

Tää uhriutuminen on kyllä kumma asia. Ei ole sotaa, nälkää,  ruttoa tai kaapupakkoa, niin näännytään metatyön alle. Mistä näitä nääntyjiä sikiää? Asiat on liian hyvin, jos täytyy keksiä ongelmia.

Oli sitä metatyötä sotien aikaisilla perheenäideilläkin, sillä ei vaan ollut nimeä "metatyö". Sitä sanottiin vain "perheenemännän työksi". Vähän toisenlaista suunnittelua kuin nykyään. Mistä lapsille ruokaa, mistä kangasta vaatteisiin, mistä lastenhoitaja että pääsee itse töihin jne. Yhteiskunta ei auttanut niin paljon kuin nyt. 

Nyt on vaatimukset kasvaneet joten tuollaisen suunnitelutyön määrä on kasvanut valtavasti. Lapsilla on harrastuksia, lapsille pitää olla läsnä, ei saa jättää yksin ollenkaan - taaperoita ei voi jättää yksin edes jonkun 10 -vuotiaan kanssa, autoilussa ja pyöräilyssä omat turvallisuussääntönsä, neuvolat ja hammaslääkärit jo ihan pienillä, tasapainoinen ruoka, päiväkotikuviot ja eri vaatekerrat joka vuodenaikaan (ennen oli vain ne yksi takki ja yhdet kengät jne jne jne.) En mä nyt ala luettelemaan kaikkea. Kyllä se pitäisi tuttua olla, jos on nykypäivänä isä / äiti. 

Sukujuhlissa kuulin, miten pula-aikaan vauvan ruoka oli vuorotellen riisivelliä ja vuorotellen porkkanasosetta (vuoropäivinä). Ei ollut muuta. Joten ei ollut esim sitä metatyötä, että maistatetaan bataattia, perunaa, possua, persikkaa, lanttua ja puolukoita, soseutetaan ja pakastetaan ja käydään muskarissa ja kerhossa ja puistossa, neuvolassa ja hakemassa sopivan kokoiset vaatteet, potta ja turvaistuin. Kun ennen ei ollut mitään,.