Lue keskustelun säännöt.
Kuinka montaa ystävää sinulla on?
20.10.2024 |
Määrittelisin ystäväksi ehkä sellaisen, jonka kutsuisin omiin häihin.
Minulla on muutama ystävä/kaveri, mutta ei oikein ketään, jonka kanssa tuntisin syvää ystävyyttä. Sellaista, missä pystytään jakamaan kaikki.
Hyvistä ihmisistä olen koittanut pitää kiinni, vaikka elämä onkin kuljettanut osaa kauemmas ja yhteydenpito on vähentynyt.
Kommentit (83)
Ei yhtään ystävää, mutta sellaisia kavereita kyllä on, jotka voisin kutsua omiin häihin. Minä pitäisin ystävyyden kriteereinä syvempiä asioita, kuin juhliin kutsumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi surullista huomata täällä(kin) tämä yksinäisyyden määrä. Tosin se ei yllätä; suomalainen yhteiskunta kannustaa itsenäisyyteen, jakamattomuuteen, jopa suoraan itsekkyyteen. Puhutaan vahvoista omista rajoista, energiasyöppöydestä ja omasta tilasta vedettynä niin yli, että käytännössä se rajaa kaiken paitsi hyvin pinnallisen lässynlässynkirvesvartta-tuttavuuden juuri silloin itselle sopivana hetkenä. Vastavuoroisuus on väännetty tarkoittamaan sitä, että pitää jollakin tasolla hyötyä ystävyydestä. Ahdistavaa, tunkkaista ja narsistista, kuplaantunutta kulttuuria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtäkään.
Elämä vienyt erilleen ja joskus vanhoja kavereita nähdessä ollaan lähinnä vain kiusallisen vaivautuneita.
M49
Kenen kanssa sinä jaat elämän ilot ja surut?
En kenenkään.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtäkään.
Elämä vienyt erilleen ja joskus vanhoja kavereita nähdessä ollaan lähinnä vain kiusallisen vaivautuneita.
M49
Kenen kanssa sinä jaat elämän ilot ja surut?
En kenenkään.
-eri
Kukaan ei selviä ilman toisen apua tai vastavuoroisuutta loputtomiin, tämä on tosi surullista. Saako kysyä onko viisikymppisellä miehellä koskaan ollut ystäväsuhdetta vaikka koulu- tai työkaveriin, harrastuksista löytynyttä kaverisuhdetta tmv?
Pari ihmistä jotka lasken ystäväksi. Kavereita ja tuttavia sitten lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yhtään. Mitä enemmän ikää sen vähemmän kavereita.
Vierailija kirjoitti:
Tosi surullista huomata täällä(kin) tämä yksinäisyyden määrä. Tosin se ei yllätä; suomalainen yhteiskunta kannustaa itsenäisyyteen, jakamattomuuteen, jopa suoraan itsekkyyteen. Puhutaan vahvoista omista rajoista, energiasyöppöydestä ja omasta tilasta vedettynä niin yli, että käytännössä se rajaa kaiken paitsi hyvin pinnallisen lässynlässynkirvesvartta-tuttavuuden juuri silloin itselle sopivana hetkenä. Vastavuoroisuus on väännetty tarkoittamaan sitä, että pitää jollakin tasolla hyötyä ystävyydestä. Ahdistavaa, tunkkaista ja narsistista, kuplaantunutta kulttuuria.
Mikä yksinäisyyden määrä? Itse en ainakaan maininnut kun kerroin, ettei mulla ole tällä hetkellä ystäviä. En ole yksinäinen, en edes asu yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavia, sukulaisia ja pari kaveria. Vain yhden laskisin ystävä-kategoriaan, vaikka ei olla edes juuri tekemisissä irl. Pääsääntöisesti en osaa luottaa ihmisiin.
En kutsunut ketään omiin häihini eikä ex-vaimokaan. Paikalli oli vain tuomari ja maistraatin muuta väkeä. Jos menisin uudestaan naimisiin (seottuani lopullisesti) en kutsuisi vieläkään ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yhtään ystävää tai kaveria, kenelle voisin edes soittaa ja kysellä kuulumisia. Viimeksi oli ystäviä yläasteikäisenä ja siitä on jo
kohta 30 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säälittää nämä yksinäiset ihmiset ja heitä on niin paljon Suomessa. Ei ymmärretä, että ystävyys vaatii ystävällisyyttä sekä vastavuoroisuustekoja, kuten tapaamisia kodeissa, kuppiloissa, kävelyjä, jutteluaja taas juttelua ymym, jossa vain mielikuvitus on esteenä. Sitä oman äänen kuuntelua voi ihan harjoitella kotonaan vaikka niin, että juttelee nukelleen:)
Tulee mieleeni oliko jo lapsuuden kodit eristäytyneet muista ihmisistä ja sukulaisista? Eikö Suomessa ollutkin se kuuluisa sananlasku: Vaikeneminen on kultaa mutta puhuminen hopeaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
0. Mutta ei hätää, en oikeastaan kaipaa ystäviä enää, tottunut olemaan ilman.
Vierailija kirjoitti:
0. Mutta ei hätää, en oikeastaan kaipaa ystäviä enää, tottunut olemaan ilman.
Niinpä.
Vierailija kirjoitti:
0. Mutta ei hätää, en oikeastaan kaipaa ystäviä enää, tottunut olemaan ilman.
Minäkin olen tottunut, mutta en olisi ollenkaan vakuuttunut, että se on hyvä asia.
Katsoin puhelimesta että ei ole tullut kohta 2 viikkoon yhtään puhelua tai viestiä.
Ei yhtään. Jollei sitä häissä kumppaniksi nimettyä lasketa. Häissä ollut ystäväni on kuollut, enkä uusia uusia ystäviä ole löytänyt. Tuttavia toki.
Kaksi tosiystävää joiden kanssa uskon ystävyyden kestävän koko elämän ajan. Kiitollinen olen heistä, olen silti melko yksinäinen koska perhettä ja sukua ei juuri ole.
Nolla