Lue keskustelun säännöt.
Lastenkasvatuksen "säännöt" nykyään...
20.10.2024 |
Googletin "yläasteikäisen unentarve" ja google heitti muita "valmiita kysymyksiä" esille.
- Saako lapselle huutaa (vastaus, saa olla vihainen mutta ei saa huutaa)
- Saako lasta uhkailla (ei saa nimitellä, haukkua, eikä uhkailla)
- Saako lapsen laittaa jäähylle (ei saa)
- lapsesta pitää kiinni (ei se saa olla rangaistus, voi pitää kiinni vain jos tarkoitus suojata lasta)
- Saako lapsen jättää itkemään yksin (ei saa, raivoavaa lasta ei saa jättää yksin kun TUNTEET on niin suuria.)
- Saako lapsen rahoja käyttää (jos vanhempi on säästänyt lapsen nimiin ja omat rahat loppuu esim työttömyyden takia, vastaus, ei saa käyttää lapsen rahoja)
Oikeasti meinaa hitsata kiinni.
Samaan aikaan tutkitaan että lapsen syy-seuraus-suhteet on vajavaisia, kyky muistaa sääntöjä luonnistuu vasta kouluiässä, lapsella on luonnollista ajatella narsistisesti että hänellä on oikeus vähän niin kuin kaikkeen- viis muista, lapsi ei yksinkertaisesti ymmärrä sanoittamisia ja puheita kuten aikuinen. Useiden toistojen jälkeenkään. Mutta tällaiselle ihmistaimelle täytyisi aina kuitenkin vain rauhallisella puheella osoittaa, mikä on oikein. Vaikkei ne ymmärrä moneen vuoteen mitä yritetään selittää.
Vähän aikaa sitten kaupassa sivusta kuulin kun äiti ripitti alle vuoden ikäistä lasta "Vai sinun ei pidä totella? Miksi sinun ei pidä totella? Miksi minun pitäisi sitten totella sinua? Hm? Sinun ei pidä totella minua vai? Eihän sitten minunkaan tarvi tehdä mitä sinä haluat?" jne. Äiti oli ihan tasan rauhallinen ja niin oli lapsikin. Mutta tuo puhe meni kyllä niin yli sen lapsen käsityskyvyn kuin voi olla.
Meillä on kolme villiä poikalasta, nyt jo melkein aikuisia. Olen huutanut, sillä kun täysi nujuuttaminen päällä niin ei auta piipittää, jos huomio pitää saada heti. Olen uhkaillut (jos ei nyt ala tapahtumaan niin tulee pelikielto koko päiväksi). Olen laittanut jäähylle (näiden ollessa pieniä, supernanny ja jäähyt oli muotia!)
Olen jättänyt raivoavan yksin raivoamaan, sillä meillä on kaksi muutakin lasta. Olen jättänyt jäähylle miettimään syntyjä syviä, sillä meillä on kaksi muutakin lasta.
Miten moneen suuntaan vanhemman olisi tarkoitus venyä? Onko kasvatusneuvojien ajatus aina, että perheessä on vain yksi lapsi, jonka joka tarpeeseen voidaan aina vastata?
Minusta tuo että "ei saa käyttää lapsen nimiin ITSE SÄÄSTÄMIÄÄN rahoja" on yksi epäreiluimmista. Jos rahatilanne on oikeasti niin huono, niin mitä hittoa? Eikö saa? Jotenkin näissä ohjeissa tuntuu olevan oletus, että kaikessa toiminnassa aikuisen TARKOITUSPERÄ on olla paha. Tuskinpa se nyt pahuuttaan niitä itse säästämiään on ottamassa, vaan silloin tarve on jo todellinen. On sentään aiemmin säästänyt vapaaehtoisesti lapselleen. Ja olettaa voi että säästää heti uudestaan kun tilanne sen sallii.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et sinä koiraakaan saa kepillä oppimaan istumaan, vaan ohjailulla ja palkitsemisella. Kepitetystä koirasta kasvaa vihainen, pureva ja pelokas. Mikä ihme tässä on, että lapsia halutaan kepittää ja pahoinpidellä? Skitsoa porukkaa Suomessa
Näytä mulle kohta, jossa puhuttiin kepeistä ja pahoinpitelystä. Kuka tässä nyt oikein on skitso?
Vai onko esim jäähy sinusta oikeasti verrattavissa fyysiseen väkivaltaan? Se oli ihan tavallisessa käytössä noin 15 vuotta sitten, sen aikaiset taaperot ovat nuoria aikuisia nyt. Ovatko he kokeneet tulleensa pahoinpidellyiksi?
Riippuu jää
Rangaistuksen pitäisikin liittyä aina siihen hetkeen ja asiaan mistä rangaistaan. Jos lapsi heittää lelulla, niin rangaistus on, että lelu lähtee jäähylle. Siinä on selvä syy-seurassuhde. Jos taas rangaistus on täysin mielivaltainen, kuten karkkipäivän peruminen viikon päästä, niin ei se opeta mitään järkevää, koska rangaistus ei liity asiaan ja tapahtuu joskus tulevaisuudessa.
Rangaistuksen tärkein ominaisuus on se, että se on niin kova pelote lapselle, että lapsi alkaa totella. Jos rangaistus ei ole tällainen pelote niin rankaiseminen on turhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kysymys, osoita se noille kasvatusammattilaisille tai lastenpsykiatreille, jotka antavat huonosti tulkittavia neuvoja. Olen itsekin kuullut että lasta pitää ohjata, ei kieltää. Ja pitää perustella asiat, ei siis voi sanoa "nyt teet näin" vaan kaikki perustellaan.
Ei se vilkas taapero jää kuuntelemaan perusteluita vaan tekee jo taas jotain.
En ymmärrä mitä nämä "asiantuntijat" hakevat näillä neuvoilla. Tietenkään ei lasta saa fyysisesti kurittaa, mutta miksi vedetään toiseen ääripäähän? Ettei saa edes kieltää, ei saa antaa olla rauhassa raivoamassa, aina pitää selittää ja sanoittaa ja tukea (kuka useamman lapsen vanhempi edes pystyy siihen - jos kaksi lasta on tapellut, et vaan voi olla yhtäaikaa läsnä ja tukena kahdelle kiukkuajalle)
Sinun lapsesi ovat jotain erityislapsia, vai miksi he eivät kykene kuuntelemaan ohjeita ja perusteluja? Ei ihme, että kaltaisillasi on vaikeaa, kun lapsella ei ole aavistustakaan, miten tulee toimia, koska päätökset teet sinä. Heillä ei ole mitään kykyä soveltaa ohjeita, koska ohjeita ei ole. Kissaan revitään hännästä, koska et suostu kertomaan, miten kissaa silitetään nätisti, tyydyt vain kieltämään kissan retuuttamisen.
Kun kaksi lasta on tapellut, on vika vanhemmassa, joka sallii lastensa tappelut. Kotiväkivalta on aina rikos! Myös silloin, kun aikuinen siihen kannustaa.
Tietenkin lapsen rahojen käyttäminen on varastamista, vaikka olisit kuinka ne laittanut itse hänen tililleen. Jos olet lahjoittanut rahaa, ne kuuluvat lahjoitushetkestä lähtien rahojen saajalle ihan sama kuka on kyseessä.
Takavuosina joku äiti sai tuomion, kun oli ostanut lapselle risteilylipun lapsen tililtä otetuilla rahoilla. Pelkällä anteeksipyynnöllä ei siis tuollaisista virheistä selviä.
Vierailija kirjoitti:
Kurin pitämisen kauhisteleminen alkoi siitä, kun ruumiillista kuritusta alettiin vastustaa. Ja nyt vuosikymmeniä myöhemmin se on edennyt siihen pisteeseen, että ainakin poliittisesti korrektit henkilöt vastustavat kaikenlaista kurinpitoa. Kurinpito nähdään traumaattisena ja lasta alistavana ei-toivottuna valtarakenteena.
En kuitenkaan usko, että tällainen ajattelu säilyy yleisenä kovin pitkään, vaan se katoaa vähitellen omaan mahdottomuuteensa.
Samaa mieltä. Tämä on muuten sama ilmiö, joka tapahtui koirankoulutuksessa jo aiemmin. Mentiin aivan överisti toiseen ääripäähän. Nyt se on onneksi jo hieman tasoittunut, mutta vieläkin on laidasta laitaan, pahimmissa ääripäissä onneksi enää tosi vähän porukkaa. Kummatkin ääripäät ovat haitallisia koiralle ja se lepsuin ääripää myös ympärillä oleville. Aika pitkälti sama pätee lasten kasvatukseen.
Vierailija kirjoitti:
Koulu jatkaa tätä samaa. Siellä opetetaan että "saat olla sellainen kuin olet", alakoululainen otti sen kirjaimellisesti. Kuinka monesti on keskusteltu sitten kotona, että et saa suuttua ja nimitellä, vaikka olet vihainen niin et saa olla sitä muita kohtaan tuolla tavoin. ..."mutta kun koulussakin sanotaan että mä saan olla sellainen kuin olen"
Ai että saa olla vaikka millainen ilkiö tahansa, mitään vastuita ei ole!
Lasten oikeuksien päivä oli kans mainio sitten keskustella kotona. "lapsella on oikeus leikkiin!" (tarkoitti lapsen mielestä leikkiä aina ja koko ajan, ei mitään kurjaa kuten läksyjä)
Olispa mukava jos koulussa lapsille kerrottaisiin enemmän myös velvollisuuksista, eikä se pahan poliisin osa tipahtaisi aina sitten kotiin.
Minulla opena on päinvastainen näkemys. Koulussa vaaditaan kaikilta sääntöjen noudattamista, työrauhan antamista, väkivallattomuutta ja aikuisten ohjeiden kuuntelemista. Iso osa lapsista ei tähän pysty, vaan nyrkit heiluvat heti kun joku asia ei mene oman mielen mukaan. Kotiin kun asiasta on yhteydessä tulee välitön palaute että lapset ovat lapsia ja mitään ei saisi vaatia. Kaverin lyöminen ja opettajan haukkuminenkin on kuulemma eka-tokaluokkalaiselle ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulu jatkaa tätä samaa. Siellä opetetaan että "saat olla sellainen kuin olet", alakoululainen otti sen kirjaimellisesti. Kuinka monesti on keskusteltu sitten kotona, että et saa suuttua ja nimitellä, vaikka olet vihainen niin et saa olla sitä muita kohtaan tuolla tavoin. ..."mutta kun koulussakin sanotaan että mä saan olla sellainen kuin olen"
Ai että saa olla vaikka millainen ilkiö tahansa, mitään vastuita ei ole!
Lasten oikeuksien päivä oli kans mainio sitten keskustella kotona. "lapsella on oikeus leikkiin!" (tarkoitti lapsen mielestä leikkiä aina ja koko ajan, ei mitään kurjaa kuten läksyjä)
Olispa mukava jos koulussa lapsille kerrottaisiin enemmän myös velvollisuuksista, eikä se pahan poliisin osa tipahtaisi aina sitten kotiin.
Minulla opena on päinvastainen näkemys. Koulussa vaaditaan kaikilta sääntöjen noudattamista, työrauhan antamista, väkivallattomuutta ja aikuisten ohjeiden kuuntelemista. Iso osa lapsista ei tähän pysty, vaan nyrkit heiluvat heti kun joku asia ei mene oman mielen mukaan. Kotiin kun asiasta on yhteydessä tulee välitön palaute että lapset ovat lapsia ja mitään ei saisi vaatia. Kaverin lyöminen ja opettajan haukkuminenkin on kuulemma eka-tokaluokkalaiselle ok.
Kouluissa ei ole keinoja pakottaa oppilaita tottelemaan. Perusopetuslaki takaa oppilaalle lähes täydellisen koskemattomuuden. Edes jälki-istuntoon ei pysty oppilasta pakottamaan jos oppilas ei halua sinne tulla.
Lisäksi suurin osa kouluja on vapaaehtoisesti poistanut kurinpitokeinoja käytöstä, koska suositusten mukaan kasvatuksessa tulee käyttää positiivisuutta ja tunnetaitojen tukemista.
Viime kädessä ainoa mitä koulu voi tehdä on yhteydenotto oppilaan huoltajaan. Mutta jos huoltajalla on käytössä sama positiivisuusoppi kuin koululla itselläänkin, niin huoltaja tosiaan todennäköisesti vaan toteaa, että "lapsella on oikeus ilmaista tunteitaan" ja homma jää siihen.
Ei kasvatustilanteessa ole mitään tasavertaisia osapuolia. Lapsi on alisteisessa asemassa oleva kasvatettava. Jos aikuinen oikeasti suuttuu lapselle niin paljon kasvatustilanteessa että joutuu rauhoittelemaan itseään sekin toki on ongelma mutta lapsi on lapsi, ei aikuinen.