Hirveää tajuta että elämällä ei oikeastaan ole mitään merkitystä.

Minusta se on ihanaa! Ei hirveitä paineita jättää jälkeä historiaan, tehdä jälkeläisiä pakosta tai mitään. Se elämän ainutkertaisuus kannattaa siis viettää nauttien ja tutkiskellen, ei hampaat irvessä, ahdistuksessa yms..

Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus, kuten laulussa sanotaan. Minulle se tarkoittaa syömistä, netin selailua, levyjen, kirjojen ja lehtien ostamista, tv:n katselua, pyöräilyä ja nukkumista. Kyllä näillä nautiskelee yhden elämän kevyesti. Ihan sama, oliko mitään merkitystä, mutta kivaa oli!

Olen viime aikoina alkanut tajuta, että lapsesta asti tekemisiäni on johdattanut ajatus kaiken merkityksettömyydestä.

Jos nelivuotiaana aloin ajatella kuolemaa, kun se iski lähipiiriin, ja myöhemmin aloin lukea paljon historiaa. Se taas sai ajattelemaan sitä, miten vain muutaman ihmisen elämä muistetaan, muut unohdetaan.

En ole ikinä halunnut lapsia, aviopuolisoa, en yhtään mitään, kun ajattelen vain sitä, että kaikki on turhaa. Ehkä sille on jokin psykologinen termi, mutta en tunne, että millään olisi arvoa. Ehkä synnyin väärään aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä iloa on siitä, että jää historian kirjoihin? Maailman tunnetuin yhtälö on E=mc^2, jossa itse asiassa ei ole mitään järkeä. Kappaleen tai hiukkasen massa kerrotaan luvun 300 000 000 neliöllä, joka on tähtitieteellisen suuri luku, mikä tarkoittaa, että yhdessä riisinjyväsessä on niin paljon energiaa, että se riittää ihmisen koko elämän ravinnonlähteeksi. Yrittäpä elää todellisuudessa yhden riisinjyvän energialla ...

Kuolisit riisinjyvän energiaan. Tekoäly laski, että se vastaa 430 tonnin TNT-räjähdystä.

En tiedä miksi, mutta mun mielestä se ei koskaan ole ollut hirveää, vaan ihan normaalia.

No ei tässä..kyllä jos ei ole mitään tehtävää täällä,jotain suurempaa...tiedät miten parantaa syövän tai jotain,siis kaikki on määrätty, sulla on oikea missioni. Muuten on ihan sama mitä teet, etsi mikä kiinnostaa,tee,nauti jne...itse juon kaljaa,ja pelaan pelejä. Suuri nautinto eikä tartte vaivata päätä turhalla.

Jos haluaa jäädä historian kirjoihin, kannattaa elää sellainen elämä, että jää sinne. Siellä sitä on sitten samassa seurassa Sokrateen, Einsteinin tai vaikkapa Curien kanssa. Tai toisaalta Stalinin ja Hitlerin ja mitä näitä historiaan jääneitä kavereita onkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osan mielestä työllä on merkitystä mutta entä kun se firma lopettaa, niin eikö se kaikki kyseisen yrityksen eteen tehty työ katoa savuna ilmaan, jolloin työstäkin tulee täysin merkityksetöntä?

Miksi tulisi, jos se on ollut merkittävää sillä hetkellä, kun sitä on tehty? Aikansa kutakin.

Mutta ajattele: kaikki se työ ja vaiva ja lopputuloksena kuitenkin konkurssi tai muu lopettaminen. Vaikka aikasi täällä ähellät ja parhaasi yrität, niin kukaan ei jälkeenpäin sitä muista eikä arvosta. Voisiko lakata yrittämästä ja elää kuin sadun heinäsirkka, huolettomasti aikansa, viulua soitellen?

 

Lopputuloksena lukuisat tyytyväiset asiakkaat, jotka ovat arvostaneet palvelua/työtä sillä hetkellä, kun ovat siitä hyö

Eihän nykyään yritykset palvele asiakasta vaan ajatus on rikastuttaa johto, joko huijaamalla maksavia asiakkaita paskalla tuotteella tai pakkomyymällä perustarvetta kiskurihinnoin ilman vaihtoehtoa. Varmasti muistetaan, mutta kukaan ei jää kaipaamaan.