Esiteini syyttää minua kaikesta ja on raskasta

Vierailija kirjoitti:

Mun esiteini tyttö kaiken tuittuilun ja hankaluuden lisäksi vielä haukkuu minua ihan hirvittävillä sanoilla ja nimityksillä. Myös raivoaa suorastaan.

Tällä hetkellä hänelle tulossa perhetyöntekijän kanssa keskustelu, joka yrittää tiedustella miksi ihmeessä käyttäytyy noin jatkuvasti, vaikka elämässään kaikki hyvin.

Minulle myös on sanottu, että pitäisi yrittää antaa valua kuin vesi hanhen selästä eikä välittää, mutta muutaman kerran on kyllä minulla itsehillintä pettänyt ja olen kilahtanut takaisin, että minulle et puhu noin.

Miksi siihen ei pidä puuttua, jos haukutaan hirvittävällä sanoilla ja nimityksillä? En ole kyllä suostunut kuuntelemaan. 

Hei minulla on ihan samanlainen 12v tyttö. Välillä on todella raskasta ja tunnen itseni huonoksi äidiksi jatkuvan syyttelyn takia. Mutta yritän kuitenkin aina muistaa että hän on lapsi, murrosikä pukkaa päälle ja äiti on läheinen johon pahaa oloa puretaan. 

Vierailija kirjoitti:

Hei minulla on ihan samanlainen 12v tyttö. Välillä on todella raskasta ja tunnen itseni huonoksi äidiksi jatkuvan syyttelyn takia. Mutta yritän kuitenkin aina muistaa että hän on lapsi, murrosikä pukkaa päälle ja äiti on läheinen johon pahaa oloa puretaan. 

Ei kai se pahan olon purkaminen silti tarkoita ihan hirveän käytösen sallimista. Voi myös sanoa, että ärsyttää kaikki eikä jaksa nyt jutella. Näin olen omaani ohjeistanut. 

Ap, siihen takkutukkaan jotain apuja voi tilata netiltä.

Seuraavaksi annat itse hoitaa hiuksensa.

Olisko susta tullut joku piika tyttärellesi?

Oletteko kaksin, vai onko muita perheenjäseniä?

Elätte liian supussa. Ala irrottautua. Ala olemaan muualla esm käy jumpassa tai salilla pari päivää viikossa. Tärkeää että tytär tajuaa että sinulla on myös oma elämä, eikä vaan hänet.

Olet tyttärellesi äiti, et ystävätär.

Teinin itsenäistymisprosessille tärkeää että näkevät että vanhemmilla on myös muuta elämässä kun heidät.

Helpompi irrottautua kun tietää että äiti kyllä pärjää vaikka joskus teini muuttaisikin omilleen.

Neuvoisin myös antaa lasten jo tehdä pienestä itsenäisesti sen minkä iällisesti kykenevät.

Yritettäisiin kasvattaa itsenäisiä ja pärjääviä yksilöitä. Jotka myös sitten aikoinaan pärjäävät omillaan.

Jos överiksi menee niin tietysti tulee neuvoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei minulla on ihan samanlainen 12v tyttö. Välillä on todella raskasta ja tunnen itseni huonoksi äidiksi jatkuvan syyttelyn takia. Mutta yritän kuitenkin aina muistaa että hän on lapsi, murrosikä pukkaa päälle ja äiti on läheinen johon pahaa oloa puretaan. 

Ei kai se pahan olon purkaminen silti tarkoita ihan hirveän käytösen sallimista. Voi myös sanoa, että ärsyttää kaikki eikä jaksa nyt jutella. Näin olen omaani ohjeistanut. 

Ei tietenkään. Kerron kyllä tytölle jos hänen käytöksensä loukkaa minua ja minusta tuntuu pahalta.

Tuollainen kuuluu myös kehitysvaiheeseen ja pelkästä aloituksesta paistaa se että ohitat lapsesi tunteet jatkuvasti.sinusta tuntuu pahalta. Sinä ja sinun tunteet. 

Lapsi käyttäytyy ikävästi. On raskasta. Sinulla. Sinä. 

Ja kun olette mukavasti päässeet tuollaiseen kehään, niin lapsenko täytyy olla se aikuinen ja ratkaista sinunkin ongelmasi? 

Löysää pipoa. Esiteinit ja teinit ovat monesti vittupäitä. Niin kuuluu olla. Rajansa toki kaikella, mutta valittettavan moni vanhempi sortuu estämään lapsensa itsenäistymisen vaatimalla että lapsen tulee olla, elää ja ajatella niin kuin vanhempansa tahtovat. 

Teinipojallani oli vaihe kun hän halusi syödä ainoastaan kasvis ruokaa.

Ens alkuun kokkasin sitten siinä samalla tekemällä. Mutta ei ollut näihin herkkuihin tyytyväinen.

Lopulta sanoin että ostan kyllä raaka-aineet mutta saa näistä kokata sitten itse.

Kuukaudessa siirty sitten samaan ryokavalioon kun me muut.

Tästä on nyt kymmenisen vuotta. 

Ap, osta se tyttäresi haluama hiusharja, mömmöjä takkupesään. Laitat nättiin pakettiin, annat tyttärellesi ja sanot että on tästälähtien itse vastuussa hiuksistaan.

Ole poissa joitakin iltoja kotoonta. Kysy jos tyttäresi voi teille tehdä ruuat näinä iltoina?

Anna pikkuhiljaa enemmän vastuuta.  Esm opeta pyykkikoneenkäyttöä.

Monet vanhemmat pitävät teinejä pikkulapsina, eivät mitään vaadi, eivätkä anna mitään vastuuta.

Ihmettelevät miksi sitten teini ei kunnioita tai arvosta.

Vierailija kirjoitti:

Tuollainen kuuluu myös kehitysvaiheeseen ja pelkästä aloituksesta paistaa se että ohitat lapsesi tunteet jatkuvasti.sinusta tuntuu pahalta. Sinä ja sinun tunteet. 

Lapsi käyttäytyy ikävästi. On raskasta. Sinulla. Sinä. 

Ja kun olette mukavasti päässeet tuollaiseen kehään, niin lapsenko täytyy olla se aikuinen ja ratkaista sinunkin ongelmasi? 

Löysää pipoa. Esiteinit ja teinit ovat monesti vittupäitä. Niin kuuluu olla. Rajansa toki kaikella, mutta valittettavan moni vanhempi sortuu estämään lapsensa itsenäistymisen vaatimalla että lapsen tulee olla, elää ja ajatella niin kuin vanhempansa tahtovat. 

Ap, tekee ja antaa kaikkensa.

Kuitenkin teini käyttäytyy kun teini.

Ap anna vastuuta ja mahdollisuuksia. Älä tee teinillesi kaikkea.

Jos ei osaa vielä 12 veenä selvittää hiuksiaan niin on jo hyvä aika oppia.

Erikosta mutta näemmä yleistä, että huonosti käyttäytyvän nuoren vanhempi ajattelee että no lapsessaan on sentään johtaja-ainesta. Miten epäreiluus ja toisten syyttely ja oman älyttömän näkökulman puolesta vänkääminen viittaa hyvään johtajuuteen? Jos joku on puhtaasti hankala luonne ja työlästä seuraa, se on huono asia kaikissa ihmissuhteissa. Sellaista ihmistä ei ehkä käytetä hyväksi mutta hän tulee käyttämään muita ja olemaan hyvin monen ihmisen nöyryyttäjä jos linja pysyy samana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei minulla on ihan samanlainen 12v tyttö. Välillä on todella raskasta ja tunnen itseni huonoksi äidiksi jatkuvan syyttelyn takia. Mutta yritän kuitenkin aina muistaa että hän on lapsi, murrosikä pukkaa päälle ja äiti on läheinen johon pahaa oloa puretaan. 

Ei kai se pahan olon purkaminen silti tarkoita ihan hirveän käytösen sallimista. Voi myös sanoa, että ärsyttää kaikki eikä jaksa nyt jutella. Näin olen omaani ohjeistanut. 

Ei tietenkään. Kerron kyllä tytölle jos hänen käytöksensä loukkaa minua ja minusta tuntuu pahalta.

Tämä on melkein pahinta. Ole vahva aikuinen. Sinun tunteet ovat sivuseikka. Niitä ei tarvitse lapselle kertoa. Sinun pitää neuvoa mikä on oikein ja mikä väärin. Ei alkaa marttyyriksi. Välillä joutuu olemaan vahvatahtoisen lapsen kanssa aika tiukka. Sen voi myöhemmin käydä läpi ja kertoa miksi ei voi kuunnella ihan kaikkea ja antaa periksi (vanhempi on vastuussa siitä, että lapsi pärjää myöhemmin elämässä).

Vierailija kirjoitti:

Erikosta mutta näemmä yleistä, että huonosti käyttäytyvän nuoren vanhempi ajattelee että no lapsessaan on sentään johtaja-ainesta. Miten epäreiluus ja toisten syyttely ja oman älyttömän näkökulman puolesta vänkääminen viittaa hyvään johtajuuteen? Jos joku on puhtaasti hankala luonne ja työlästä seuraa, se on huono asia kaikissa ihmissuhteissa. Sellaista ihmistä ei ehkä käytetä hyväksi mutta hän tulee käyttämään muita ja olemaan hyvin monen ihmisen nöyryyttäjä jos linja pysyy samana. 

Tämä just. Ihminen joka asettuu joka asiassa vastahankaan ja miettii vain ja ainoastaan itseään, ei tule menestymään työelämässä. Jos hyvä säkä käy, niin pääsee jokin pikkufirman esimieheksi, mutta todennäköisesti ei tule koskaan oikein menestymään missään, ihan siksi koska ihmissuhdetaitoja vaaditaan joka paikassa.

Ei se sellainen ole johtaja, joka ei huolehdi muista.

Vierailija kirjoitti:

Olisko vaan murrosikä. Se menee varmaan ohi parin vuoden päästä. Muista kuitenkin, että olet lapsen äiti, et kaveri.

Tosin sitten kun lapsi on n. 35v, kela-terapeutti-dramaturgi muotoilee teini-iästä vaikean lapsuuden. Siihen väliin mahtuu 15-20 vuotta, kun lapsi on normaali.