Esiteini syyttää minua kaikesta ja on raskasta

Paskat luonteet. 

Sellaista se alkutiineydestä on.

Ei tarvi kuunnella jonkun teinin höpinöitä. Toisesta korvasta sisään toisesta ulos

Jotkut ovat perusluonteeltaan tyytymättömiä jo syntymästä lähtien. Sano, että valittajat ovat raskasta porukkaa eikä niistä tykätä.

Opettele olemaan jämäkämpi, ei ehkä ole helppoa, jos olet kiltti ja alistuva luonteeltasi, mutta ei ainakaan kannata lähteä mukaan teinin juttuihin. Apuakin varmaan saat, onko teillä joku matalan kynnyksen psykiatrinen klinikka? Jospa soittaisit sinne?

 Haettiin apua tytön ollessa joku7 vuotias kun oli jatkuvasti riitaa. Kyllä se siinä mielessä auttoi, että sen jälkeen olen jaksanut useammin olla kärsivällinen ja olen yrittänyt parhaani mukaan peilata takaisin ns toivottua käytöstä, mutta ei se luonnetta muuta. Js kyllä minultakin menee hermot joskus tai tulee itku. Luin sitten noita persoonallisuusjurtuja ja tulin siihen tulokseen, että neiti vaan ei ole helppo luonteeltaan. Hyvähän se tietysti on, pärjää aikuisena varmasti ja tarvitaankaan niitä joukkojen johtajakin että hommat tulee tehtyä, mutta ei ole helppoa ei. Pidän kiinni siitä että tekee kouluhommat ja siivoaa jonkin verran ja että lukee myös kirjoja ja on ruutuaika ja peliaika. Mutta ei se helpolla tule kun aina vääntöä kaikesta ja syyttää. 

 

Se siinä tuntuu epäreilulta kun itsellä ei ollut edes tilaa murrosikään kun oli niin tiukat ajat lapsena ja nyt joudun venymään ja vanumaan joka suuntaan että seuraava sukupolvi saisi kasvaa ilman traumoja. 

Miksi ette opeta niille teineilleni, että toisia ihmisiä kohtaan käyttäydytään kunnioittavasti? Teini-ikä ei oikeuta ilkeään kielenkäyttöön. Ja jos hyväksytte sen niin miksi sitten valittaa. Tärkeää on opettaa kohteliaista kielenkäyttöä jo lapsen ollessa pieni. Mutta kaikkein tärkeintä on tietenkin teidän oma mallinne. 

Ei kannata kaikesta syyllistyä. Aikuinen ihminen ei voi tuossa tilanteessa olla kovin herkkänahkainen. En edes lähtisi kovin hanakasti mitään selittelemään. Pahimmillaan se lisää vain vettä myllyyn. Teinillä on hankala olla ja haluaa siirtää pahan olon myös toisille perheenjäsenille. Tiettyyn rajaan asti se pitää toki sallia ja olla apuna kuin uhmaikäisen kanssa, mutta pitää päättää kuitenkin ne rajat joiden yli ei mennä. Niiden ylityksestä seuraa rangaistuksia. Ei kukaan voi tehdä ja sanoa ihan mitä tahansa. Ei lapsena eikä aikuisena. Loputon selittäminen ja tunteiden sanoitus johtaa siihen, että lapsi/nuori ei kunnioita ketään eikä mitään rajoja tai sääntöjä. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ette opeta niille teineilleni, että toisia ihmisiä kohtaan käyttäydytään kunnioittavasti? Teini-ikä ei oikeuta ilkeään kielenkäyttöön. Ja jos hyväksytte sen niin miksi sitten valittaa. Tärkeää on opettaa kohteliaista kielenkäyttöä jo lapsen ollessa pieni. Mutta kaikkein tärkeintä on tietenkin teidän oma mallinne. 

No teini-ikä on tavallaan toinen uhmaikä, kun lapsi koettelee rajoja, tunteet heittelee yms. Toki varmaan joissakin tapauksissa ja johonkin pisteeseen tuo on totta, mutta ei poista sitä, että samaa asiaa joutuu opettamaan teinillekin. Myöskään hankalaan luonteeseen ei voi vedota. 

Mun tytär on ainakin perusluonteeltaan rauhallinen, iloinen, todella sosiaalinen ja sopeutuvainen. On ollut pienenä helppo oikeastaan joka tavalla. Uhmaikäkin meni niin, että yleensä totteli heti tai ainakin parista kerrasta. Ei huuda, ei kiroile, koulu menee hyvin, kavereita on, jne.

13v oli jakso, kun teki juuri tuota, että syytti mua kaikesta. Ei silloinkaan huutanut, paiskonut ovia tai muuta sellaista, mutta puheissa "kaikki" kääntyi mun syyksi. Saattoi illalla nukkumaan mennessä haluta jutella ja kun en olisi jaksanut niin en välitä yhtään, en ole koskaan välittänyt jne. Kyseenalaisti mun elämässä mitä tein, mun työtä, kavereita, harrastuksia yms. Oli tosi raskasta aikaa. Koitin olla kärsivällinen ja tunteisiin puuttuvat kommentit korjasin joka ikinen kerta, tyyliin ei pidä paikkaansa, välitän ja olen aina välittänyt, ja muistakin asioista puhuttiin ja lähinnä vatvottiin joskus moneen kertaan. Älyttömimpiin väitteisiin vastasin kyllä myös, että mieti nyt ihan oikeasti oletko tuota mieltä. Kesti noin pari kuukautta ja meni onneksi ohi. Kyllähän ne keskustelut myös lähensi meitä, näin jälkeenpäin ajateltuna, mutta oli rankkaa ja yöunet meni välillä, kun jäin itsekin miettimään mitä sanoi.

Kyllä mä uskon, ja läsnäolo tässäkin kohtaa auttaa. Toki kaikkea ei pidä kuunnella, joten muistaa se kasvatus puoli myös, että miten muille puhutaan ja miten asiat voi esittää monella eri tavalla.

Lapselle pitää asettaa rajat heti siihen kuinka toisia ihmisiä saa kohdella.Lapselle ei saa antaa mahdollisuutta käyttäytyä silmille hyppivästi vanhempia kohtaan.Siinä täytyy pitää nolla toleranssia, muuten teini-iästä tulee katastrofi kaikille osapuolille.Lapsi tarvitsee rajat.Ne ovat hänelle hyväksi.Rajat ovat rakkautta.

Joten tee selväksi lapsellesi kuinka tässä talossa käyttäydytään, tai lähtö tulee.Rajat rauhoittavat ja antavat turvallisuuden tunnetta lapsellekin ,kuten koiraakin opetetaan kouluttamaan.

Lapsen/ nuoren täytyy tietää ,että vanhemmat ovat pomoja.Ei hän.Jos lapsi ei tiedä tätä, tulee vääjäämättä riitoja.

Rajoilla en tarkoita mitään jyrkkää joustamatonta kuria ja sääntöjä.Ystävällinen käytös muita ihmisiä kohtaan on se tärkein sääntö, josta ei jousteta.

Vierailija kirjoitti:

. . .Ymmärrä että se on teiniaikaa jo melkein. Silloin vanhempi on "syyllinen". Ehkä nuoren olotilaa voi helpottaa tekemällä tai korjaamalla . . 

 

Mikä minusta 12 vuoden jälkeen tekisi SYYLLISEN yhtään mihinkään? Olet ihan PIHALLA! Koulumatkalla, koulussa, kaupassa, harrastuksissa, kotimatkalla, kirjastossa, kavereiden kotona tämä 12-vuotias joutuu käyttäytymään kohteliaasti, joten MIKSI minun vanhempana pitäisi suostua siihen, että kotona asiat ovat toisin? En hitto harjaisi sellaisen riiviön ensimmäistäkään hiusta enkä kattaisi pöytää enkä pesisi pyykkiä, jos ei nuori muka hyväksy, että ne ovat YHTEISIÄ töitä! Mikä teistä nykyajan vanhemmista on tehnyt niin uusavuttomia, että ette edes esiteinille pärjää? 

Minua lohduttaa edelleen 15 vuotta sitten terkkarin sanomat sanat: lapsella on turvallinen ja hyvä olla, kun hän uskaltaa näyttää tunteitaan ja kokeilla rajojaan. Lapsi kokee vanhemman turvallisena ihmisenä, jolle voi huoletta  kiukutella ja näyttää koko tunne skaalan. Huolestuttavaa olisi, jos lapsi vetäytyisi, olisi hiljaa, eikä uskaltaisi näyttää tunteitaan. 

Eli anna teinin kiukuta rauhassa, ole länsä ja kuuntele.  

Ihmisen paskin aika tuo murrosikä. Vedä säännöt selviksi!

Vierailija kirjoitti:

Minua lohduttaa edelleen 15 vuotta sitten terkkarin sanomat sanat: lapsella on turvallinen ja hyvä olla, kun hän uskaltaa näyttää tunteitaan ja kokeilla rajojaan. Lapsi kokee vanhemman turvallisena ihmisenä, jolle voi huoletta kiukutella. . .

Minullapa EI OLE TURVALLINEN EIKÄ HYVÄ OLO jos minulle kiukutellaan! Tuo terkkarin juttu on niin päin . . . sanonko mitä? Minäkään en ole syntynyt tänne olemaan yhtään kenenkään SYLKYKUPPI tai muu aiheettoman kiukuttelun kohde! Se lapsihan voi kokeilla rajojaan ja näyttää tunteintaan koulumatkalla bussissa, koulussa, kirjastossa, kavereidensa vanhempien luona, harrastuksissa - ihan vapaasti - ja kun sieltä lentää ulos kuin leppäkeppi, tietää tehneensä jotain väärin. 

Esiteini harjaa itse hiuksensa ja niillä harjoilla mitä on, sitten vain säästämään ja ostaa itse ne paremmat harjansa. Sano nyt suoraan että lopettaa sen valituksen tai pakkaa kamppeensa ja muuttaa sinne onnelaansa missä se ikinä lienee 

Ap jatkaa 

ni mun lapsuudessa ei hypitty aikuisten silmille ja näin ollen ei ollut murrosikää ollenkaan ja patosin kaiken sisälleni joita sitten aikuisena on saanut terapiassa availla.

En halua samaa seuraavalle sukupolvelle. Siksi harjaan hiuksia ja neuvottelen ja yritän ymmärtää. On vaan tämänluonteisen lapsen kanssa hankalaa. 

 

Meillä on ruutuajat ja siivootakin esiteinin täytyy. Ei kiroilla eikä lyödä. Nukkumaan mennään järkevään aikaan eikä riekuta ulkona.

Eli ei mitään vapaata holtitonta kasvatusta. Helpommallahan sitä pärjäisi jos ei välittäisi. Että sikäli en ymmärrä näitä kommentteja että tiukentaa vaan kuria ja lapsi ei saa kiukuta. 

 

Ongelma on varmaan juuri siinä että kun itse en ole saanut kiukuta enkä haastaa vanhempaa millään tavalla niin tuntuu niin raskaalta nyt kun pitää jaksaa ymmärtää ja olla läsnä ja antaa sellaista yhdessä olemista mitä itse ri ole aikanaan saanut. 

 

Ja kun tuo tyttö on niin vahvaluonteinen niin ei ole helppoa. Sellainen luonne että ei anna periksi ja ryhdy kiltiksi ja rauhalliseksi ellei vanhempi ns murra henkisesti, mitä en halua tehdä. Rangaistuksetkin PN monasti hälle aivan yhdentekeviä ja kestää painetta ihan järkyttävän määrän. Ihan varmasti ryhtyy johonkin ei niin perinteiseen naisten ammattiin isona. 

Miksi ostat halpoja hiusharjoja etkä sitä mitä lapsesi toivoo? Joskus voi olla myös kiva ja lempeä eikä jokaikisestä asiasta tarvitse tehdä kasvatustilannetta. Jos kysyt mitä lapsi haluaa ja toivoo, niin älä osta Tokmannilta jotain vähän sinne päin ja väitä, että se on ihan yhtä hyvä ja pitää kelvata. Ihan kaikki toiveita nyt ei voi eikä pidäkään toteuttaa, mutta mikään hiusharja ei voi olla niin kallis etteikö sitä voi lapselle ostaa, jos se kerran on niin tärkeä asia.

Alapeukkuja odotellessa.

T. Kolmen aikuisen lapsen äiti

Ei sitä lasta tarvitse hiljaiseksi uhkailla, mutta oman taustasi takia menet ehkä liian pitkälle myös ymmärtämisessä. Voit sanoa, että äitikään ei jaksa tätä jankkaamista ja se pitää lopettaa. Liiallisella ymmärtämisellä voit vain lisätä tuota lapsen kokemaa epämiellyttävää tunnetta. Tavallaan ruokit sitä tunnetilaa. Jos lapsi on kovin vahvatahtoinen niin ei varmasti säry, jos olet välillä tiukempi. Ei missään nimessä koko ajan, mutta silloin kun homma menee ihan yli. Jokaisella on rajansa myös äidillä. Sekin on hyvä oppia. 

En kyllä sinuna harjaisi 12-vuotiaan hiuksia. Toki jokainen tyylillään, mutta kuulostaa vähän hassulta. Itse harjaan nyt 2-vuotiaan tytön hiuksia, ja siihenkin käytetään Niiskuneiti-selvitysainetta joka muuten toimii takkuihin, lisäksi pehmeää harjaa joka joustaa takkujen kohdalla. Sano lapselle, että laittaa hiukset yöksi leteille niin eivät takkuunnu yöllä. Jos ei auta, vie kampaajalle suosiolla ja sano että kampaaja voi ehdottaa ratkaisua, miten ne hiukset ei takkuunnu. Todennäköisesti kampaaja sanoo samaa kuin minä : käyttäkää selvitysaineita tai hoitoaineita ja laittakaa letit yöksi. :) en osaa vääriin vaatteisiin yms auttaa, ne kuulostaa perus teinivalitukselta. :)

Mun esiteini tyttö kaiken tuittuilun ja hankaluuden lisäksi vielä haukkuu minua ihan hirvittävillä sanoilla ja nimityksillä. Myös raivoaa suorastaan.

Tällä hetkellä hänelle tulossa perhetyöntekijän kanssa keskustelu, joka yrittää tiedustella miksi ihmeessä käyttäytyy noin jatkuvasti, vaikka elämässään kaikki hyvin.

Minulle myös on sanottu, että pitäisi yrittää antaa valua kuin vesi hanhen selästä eikä välittää, mutta muutaman kerran on kyllä minulla itsehillintä pettänyt ja olen kilahtanut takaisin, että minulle et puhu noin.