Esiteini syyttää minua kaikesta ja on raskasta

Kampaatko sä 12 vuotiaan hiukset? Ei ihme, että vähän vali vali lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Kampaatko sä 12 vuotiaan hiukset? Ei ihme, että vähän vali vali lapsi.

Itse asiassa hiusten kampaamista on suositeltu hyväksi keinoksi päästä teiniä ns lähelle. Siinä on helpompi jutella lapsen kanssa. Eihän kyse ole siitä, etteikö lapsi voisi kammata itse hiuksensa vaan siitä, että aikuinen on ns läsnä siinä hetkessä vain teinille.

Onko se sitten järkevää tai ei, niin en tiedä, mutta väestöliiton ohjeissa ihan lukee esimerkkinä, miten pitäisi toimia.

Älä välitä. Älä selittele liikaa. Älä harjaa hiuksia, hän harjaa omansa ja takut selviävät. Ymmärrä että se on teiniaikaa jo melkein. Silloin vanhempi on "syyllinen". Ehkä nuoren olotilaa voi helpottaa tekemällä tai korjaamalla, tai vaan olemalla - tai erikseen olemalla, ei samassa koko ajan. Jokainen sanominen ei ole sun syytös, alat vääntää jo päässäsi ne sellaiseksi kaikki kohta, hän haluaa ehkä purkaa vain tunteitaan tai olotilaa. Ehkä kaipaa lohdutusta. Esiteiniä voi asiat ahdistaa. Ehkä tunteita voi joskus suhteuttaa. Etsi omia harrastuksia ja elämää, keskity niihin. Vedä ovi kii ja lue kirjaa huoneessasi. Elämä on kivaa tai tee siitä se. Sano ettet osaa vaan ja hän voisi tehdä itse paremmin tms.

Ok

Tyttölapsia te toivoitte, nauttikaa..

Tiedän tunteen! Itsellä 12v poika ja voi hyvänen aika.. Kyllähän sen tietää mistä käytös johtuu, mutta on se silti välillä raskasta. Välillä ei auta kuin huokaista syvään ja antaa lapsen lauhtua rauhassa.

Luin, että Einstein

Oletko kysynyt kyläilevän kaverin vanhemmalta, onko heillä samanlaista? Kylässä käyttäydytään yleensä eri lailla kuin kotona vanhempien kanssa.

Olisko vaan murrosikä. Se menee varmaan ohi parin vuoden päästä. Muista kuitenkin, että olet lapsen äiti, et kaveri.

Hyvin tutun kuuloista käytöstä, kun kotona 12 vuotias tyttö. Olen selittänyt, että jos saa joltain ihmiseltä apua niin sitä avun antajaa ei kannata haukkua tai sättiä. Voi kertoa miten toivoo, että hiuksia harjataan ja voin yrittää, mutta en mene takuuseen, että onnistuu.

Olen kokenut mukavana juttuna, että lapsi alkaa etsiä omaa tyyliä ja mieluisia tarvikkeita. Jos meidän tyttö haluaisi jonkun tietyn harjan niin varmasti katsottaisiin netistä mistä niitä saa ja paljonko maksavat. Harjat ovat käyttötavataa joten voisin sellaisen lapselle ostaa ja painottaa, että pitää hyvin ja tallessa jos on kallis. Toinen vaihtoehto olisi, että lapsi voisi säästää siihen itse rahaa tai toivoa joululahjaksi. Meillä saa ekstrakotitöistä rahaa niin nämä lisääntyvät tarpeet ovat lisänneet kummasti myös intoa tehdä kotitöitä.

Vierailija kirjoitti:

Luin, että Einstein

Samoin, että semmonen Einsteini sitten 😄

Tämä käytös on näitä äidin bonuksia, siis esiteini alkaa tehdä peräeroa ja kuitenkin olla lähellä ja siksi kiukkuaa turvalliselle aikuiselle eli äidille. Vaatii kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa.

Saattaa kestää vielä pitkään mutta koita pysyä tyynenä ja päästää korvasta sisään ja ulos. Tsemiä!

Jotkut ihmiset eivät ole ikinä tyytyväisiä mihinkään ja urputtavat koko elämästä. Voi olla että lapsesi on sellainen. Raskasta seuraa, voi olla että haluat vähentää yhteydenpitoa, kun on aikuinen.

Meidänkin teinityttäret on hyvin tarkkoja siitä, mikä on reilua. Heidän mielestään aika useat jutut on heitä kohtaan epäreiluja.

Koitan jaksaa selittää, että aika reilua on, ja että maailma ei ole ihan täysin reilu ja tasapuolinen.

Tsemppiä!!

Vierailija kirjoitti:

Meidänkin teinityttäret on hyvin tarkkoja siitä, mikä on reilua. Heidän mielestään aika useat jutut on heitä kohtaan epäreiluja.

Koitan jaksaa selittää, että aika reilua on, ja että maailma ei ole ihan täysin reilu ja tasapuolinen.

Tsemppiä!!

Ei oo reilua,kun professori Keltikankaan mukana tytöt saa numeron liian suuria numeroita tasoonsa nähden !

eihän ne osaa aikuisena edes peruuttaa autoa vaan naiset kolhii eniten. Lisäksi tiedekisat, missä naiset? Miksi shakissa oma sarja? Koska tyhmempiä..hihhihhh

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset eivät ole ikinä tyytyväisiä mihinkään ja urputtavat koko elämästä. Voi olla että lapsesi on sellainen. Raskasta seuraa, voi olla että haluat vähentää yhteydenpitoa, kun on aikuinen.

Tämänhän voi kääntää myös niin, että tyytymättömyys nykyiseen voi toimia moottorina muutokseen. Kyky nähdä epäkohtia ei ole vain huono piirre. Vanhemman tulisi auttaa ja opettaa lasta kommunikoimaan rakentavasti ja tarjota mahdollisuuksia vaikuttaa omaan tilanteeseen ja muuttaa ympäristöään siihen suuntaan mihin toivoo sen menevän.

Tuleva Neiti Torppa.

Tuleva Aileen Wuornos?

Tuleva työpaikaltaan lääkkeitä varasteleva lähihoitaja?

Kuulostaa niin tutulle. Itselläni 14v tyttö, joka myös syyttää minua kaikesta. Hänellä myös ollut ongelmia koulun käynnin kanssa, paljon luvattomia poissaoloja ja syynä on minun käyttäytyminen. Joko en herätä häntä ajoissa, olen herättänyt hänet väärin. En ole pessyt ajoissa pyykkiä - > likavaatteet huoneen lattialla samalla hetkellä, kun sanoo näin. Olen hävittänyt hänen koulukirjat tai meikit tms, nämäkin huoneessa omilta jäljiltään. Ollaan kokeiltu kaikkea mahdollista, auttaa ja ohjata huolehtimaan itse tavaransa ja pyykkinsä, että ei olisi tätä ongelmaa, ei käy. Yritetty antaa ns. olla, että saa huolehtia itse omista velvollisuuksistaan, mutta sekään ei ole hyvä. Tiedän, että johtuu teini iästä, haluttaisiin olla jo aikusia, mutta valmiuksia ei siihen vielä ole ja tunteet heittelee laidasta laitaan sekunneissa. Todella hermoja raastavaa ja usein myös itsekin olen potenut todella huonoa omaatuntoa siitä, että missä on kasvatus mennyt väärin. Olemme kuitenkin saaneet neuvoja ja apua ulkopuolelta, jonka myötä olen oppinut olemaan itselleni armollisempi. Kuulemma osalla teini ikä on vain haastavampi kuin toisilla ja lähtökohdilla ei ole aina merkitystä. Helpompi sietää ailahtelevaa teinin mieltä, kun tietää että parhaansa tekee ja koittaa vain selittää asiaa rauhallisesti, että eihän se homma toimi teinin erittäin epäloogisen ajattelun tavoin. Tsemppiä kaikille vastaavassa tilanteessa oleville. Itse olen ollut myös todella haasteellinen teininä, mutta senkin ajan on unohtanut jo, että hankala samaistua siihen, mikä myllerrys siellä nuoren päässä on käynnissä. Ja toki nykyaika kaikkine someineen on ihan erilaista mitä 2000 luvun alussa itse teininä ollessa. 

Ymmärrän ap. Itsellä 16-vuotias poika ja hän on ihan mestari syyllistämään kaikesta, ollut aina. Meillä on vääränlaista ruokaa, kaikilla muilla on paljon parempaa ja monipuolisempaa. Väärän merkkistä mysliä, väärää purkkaa. Kavereiden vanhemmat kuulema kuskaa joka paikkaan kun meidän poika saa mennä bussilla. Minusta vaan järjetöntä kuskata kun bussilla pääsee täällä ilmaiseksi. Pitkään ajattelin että vika on minussa, mutta nyt kun nuorempi poikakin tullut teini-ikään (13 v) niin olen ilokseni huomannut etten välttämättä olekaan niin surkea. Hän ei ikinä syyllistä minua mistään vaan on tyytyväinen siihen mitä on.

 

Nyt 16-vuotias on viikonlopun kaverillaan ja kotona on jotenkin ihanan rento tunnelma. Kukaan ei syyllistä yhtään mistään.