Ei mitään valtaa omassa elämässäni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsehän sinä olet kynnysmatto. Pidä puolesi.

 

Mitäs kun olen yrittänyt pitää puoleni, mutta ei sitä oteta vakavasti? Virnistellään vaan ylimielisesti. Ap

 

Voitko kertoa esimerkin tilanteesta? Ei itsensä puolustaminen aina ole vastaan sanomista, se voi myös olla tilanteesta poistumista. 

 

Ei tule mieleen nyt juuri mitään yksittäistä tilannetta. Mutta esimerkiksi käyttäydyn suivaantuneesti tai selitän/perustelen jotain jos joku yrittää vähätellä. Ja saan aina vain näitä ylimielisiä virnistyksiä takaisin.

 

Suivaantuminen, selittely ja perustelu ovat ihan vihoviimeisiä asioita, mitä tuollaisessa tilanteessa kannattaa tehdä. Suivaantumalla annat reaktion, jolloin nimenomaan luovutat kaiken vallan tilanteessa toiselle. Vaikeissa tilanteissa yleensä suositeltu kommunikaatiotekniikka on JADE - justify, argue, explain, defend. Nämä siis asioita, mitä ei pidä tehdä. Opiskele kommunikaatiota! Tuohon on paljon oppia tarjolla. 

Kaikki myötätunto sinulle ap! Ihmiset osaavat olla ilkeitä. Heillä itsellään ei ole kaikki ok kun pitää kontrolloida toisia.

Onko sinulla tapana asettua nelinkontin ja riisua peräpääsi, rasvata reikäsi ja jäädä odottamaan että joku tulee ja nöyryyttää sinua?

Olet ilmeisesti muiden mielestä ressukka. Minuakin neuvotiin niin kamalasti että miksi et tee niinkuin muutkin tekevät, tehden kamalalla kiireellä kakaroita ja erota.

Se oli kamalaa kun muille kun elin ja nautin nuoruuttani vapaana ilman palloa jalassa ja odotti sitä oikeeta eikä perustanut kamalalla kiirellä perhettä kunhan vaan jonkun helppoheikin kanssa saa.

Älä välitä niistä muista vaan naureskele niille sanoen että on ihan muita suunnitelmia eikä kuulu teille. Ota ihan huumorilla.

Miten joku ylimielinen virnistys estää päättämästä omasta elämästä? Tee mitä haluat. Et tarvitse kenenkään lupaa eikä sinun tarvitse kertoa asioitasi muille. 

pystytkö tappamaan niitä?

Muutaman kerran aivan yllättäen primitiivireaktio ja neliraajaraivarit. Toimii. Myös täysin puskista tullut *kosto* taholtani sai vastapuolen kalpenemaan. Loppuu saatana se pelleily.

Olet rajaton ihminen. Et osaa vetää rajoja vaan alistut.

Rajoja ei ole ollenkaan. Tämän takana on usein ajatus siitä, että muiden tekeminen onnelliseksi määrittää omien rajojen asettamista. Omien rajojen asettaminen on itsekästä ja olen paha ihminen, jos asetan rajat. Mukana on usein oletus siitä, että muut tietävät miten minua tulee kohdella vaikka tilannehan menee juuri toisin päin: rajat näyttävät sen, miten minua tulee kohdella. Näin ollen muut eivät tiedä kuka olen, enkä oikein itsekkään tiedä.

Muuta tietä siitä pois ei ole kuin omien rajojen opettelu.  Opettele tuntemaan kuka olet ja mitä haluat.  Opettele löytämään oma arvosi, älä anna muitten niitä määrätä.

Varmasti pelottaa että jos teen noin niin sitten minusta ei tykätä ja muut suuttuu.  Se on kyllä suuri riski että niin käy, mutta se on rajojen asettamista. Se on juuri sitä että  tästä ei yli tulla, tässä kulkee minun rajani.

Voi olla että menetät joitakin ns. "ystäviä" mutta se on varmasti sen arvoista! Menetät ehkä jotakin, mutta  onko se mitään hyvää mitä menetät?

"Jos et pidä jalanjäljistä kasvoillasi, miksi makaat lattialla".

Sama. Sitten opettelin pitkän aikaa sanomaan EI. Kun tämä uusi asenne iskostuu heille, eivät enää rohkene kävellä yli. Liika kiltteys on pahasta ja siitä pois pääseminen vaatii omien ajattelu- ja käyttäytymistapojen muuttamista.

Mulla ihan sama. Minulla on kaksi vanhempaa sisarusta ja olen ollut pikkulapsesta lähtien se hierarkian alimmainen ihminen. Tämä on jatkunut myös aikuisiälle. Siis vanhemapani ja sisarukseni komentavat ja eivät ota kuuleviin korviinsa jos minulla on joku oma mielipide johonkin asiaan. Olen myös työelämässä alin ihminen.

Itse pyrin aina käyttäytymään kaikki ihmisiä kohtaan tasa-arvoisesti, mutta kyllähän se mieli on alkanut muuttumaan. Periaatteessa ainakin perhesuhteissa se on oma vikani tietyllä tavalla. Mitäs suostun olemaan pelinappula. Nyt olen alkanut pistämään vastaan ja pitämään puoliani, mikä on alkanut johtamaan siihen, että perheeni on selvästi pahoittanut mielensä siitä, että haluaisinkin olla itsenäinen. 

Työelämässä en uskalla ruveta tappelemaan vastaan, koska ymmärrrän täysin sen, että ainakin nykyisessä työpaikassa ei ole varaa ruveta niskuroimaan. Jä pian työttömäksi.  

Tuttua. Olen todella kiltti ja hiljainen. Vetoan ihmisiin jotka haluavat määräillä kaikesta. Yleensä koetan kohteliaasti väistellä näitä ihmisiä, jossain vaiheessa sitten alan vetämään rajoja ja siitä loukkaannutaan. 

Olen huomannut että kiltin rajojen vetoon suhtaudutaan yllättyneestä ja siitä loukkaannutaan enemmän kuin niiden ihmisten rajojen vetoon, jotka heti ensimmäisellä yrittämällä selvästi vetävät rajat. Johtuuko siitä että ihmiset hermostuvat kun orjat kapinoivat?

Sun pitää myös osata perustella, miksi näin, miksi vedät rajat jollekin käytökselle. Monesti joku ei ymmärrä, että entä jos sulle itsellesi käyttäydyttäisiin noin kun käyttäydyt mulle tai miksi sallit itsellesi jonkun ja toiselle et? Mikä tekee toisesta olevinaan paremman, ylempänä olevan ihmisen verrattuna toiseen?