Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Et sinä ymmärrä elämästä vielä tuossa iässä" - minua vähätellään ikäni vuoksi
18.10.2024 |
Olen kolmekymppinen nainen. Päällisin puolin minulla on asiat kunnossa: on yliopistotutkinto, takana vuosikymmen työelämässä, on mies ja lapsia. Kun tapaan 50+ ikäisiä naisia ja miehiä, he usein vähättelevät minua ikäni vuoksi. Kommentoidaan, miten sitä ei ikäisenäni vielä ymmärrä elämästä mitään ja sitten kun olen heidän ikäisensä, niin olen riittävän kypsä ja tajuan asioista jotakin. Ammatillisestikin minua saatetaan vähätellä ikäni takia, vaikka olen ollut ammatissani jo vuosikymmenen ja olen pärjännyt työssäni hyvin. Herkästi 50+ ikäiset niputtavat minut ikäni perusteella sellaiseen keskenkasvuisten mappiin.
Tämä tuntuu minusta kurjalta, sillä minulla on taustalla rankka elämä. Olen kokenut paljon isoja menetyksiä, väkivaltaa jne. Nykyisin painiskelen vaikeiden terveyshaasteiden kanssa. Taustallani on paljon sellaisia vaikeita elämänkokemuksia, joita harvemmalla ikätoverillani on. Päällepäin nämä kokemukset eivät toki näy, mutta ovat muokanneet sisäistä maailmaani. Koen kypsyneeni monissa asioissa jo nuorena, kun olen ottanut vastuuta asioista jo varhain. Olen toisille ihmisille ystävällinen, sillä monilla on takana kipeitä kokemuksia. Olen osalle näistä 50+ ikäisistä kertonut, että minulla on raskas tausta ja esimerkiksi terveyden kanssa isoja haasteita, mutta he eivät asiasta tunnu piittaavan.
Miten tätä iän vuoksi vähättelyä jaksaisi?
Kommentit (211)
Mulla sama ja tähän vielä, että näytän paljon ikäistäni nuoremmalta, niin vanhemmat ihmiset olettaa etten ole kokenut elämässä mitään enkä tiedä mistään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei johdu sinusta, haluavat vain vähätellä muita omista epävarmuuksistaan johtuen.
siedät sen niin kuin me muutkin olemme aikoinaan sietäneet. kun olet viisikymppinen, tajuat.
Vierailija kirjoitti:
No tuota. Tottahan se on, että ihmiset ei ymmärrä asioita, mitä eivät ole vielä itse kokeneet, ja iän myötä tulee kokemusta. Jos tällaisen ymmärtäminen on vaikeaa, niin ymmärtämättömässä voi olla ymmärrysvikaa.
Nuorena ei tajua höykäsen pöläystä mistään. Vasta työelämässä alkaa ymmärtää jotain vastuullisuudesta. Kolmikymppinen alkaa ymmärtää työnsä perusteet, muttei vielä tajua elämästä paljoakaan. Nelikymppinen alkaa ymmärtää jo elämän rajallisuuden ja viisikymppinen tajuaa, miten olisi kannattanut elää. Kuusikymppinen alkaa oivaltaa lopun olevan lähellä jne.
Se, miltä kannalta maailmaa katsoo, muuttuu koko ajan.
Miten koet, etten ymmärtäisi elämästä 36-vuotiaana?
-Tiedostan elämän rajallisuuden vahvasti. Siksi vietän paljon aikaa läheisteni kanssa, tämä on lopulta se, mikä minulle on äärimmäisen tärkeää. Maine, raha yms on aivan katoavaista.
-Arvostan terveyttä ja sitä, mitä terveydestäni on sairauksistani huolimatta jäljellä. Jos kuolisin tämän ikäisenä, ajattelisin, että olen saanut kokea ja oivaltaa paljon.
-Ajattelen, että tulevasta ei koskaan tiedä (tai tuleeko noita päiviä edes), joten kannattaa keskittyä elämään tässä hetkessä. En myöskään ajattele "sitten kun olen eläkkeellä, niin toteutan unelmani". Noita aikoja ei välttämättä tule, joten unelmat on syytä toteuttaa nyt.
-Koen, että elämän tarkoitus on arvostaa elämää lahjana, iloita kaikesta hyvästä, mitä on saanut elämäänsä ja tehdä asioita, joista nauttii. Jokaiselle tuo elämän miellekkyys tulee eri asioista. Minä olen nauttinut aina ns. yksinkertaisesta elämästä. Mökkeily, puutarhatyöt ja lukeminen tekevät minut onnelliseksi.
-Sen koen myös tärkeäksi, että on sinut oman elämänsä kanssa ja kohtelee itseään sekä toisia hyvin. Uskon, että yksi nykyajan suruista on itsekeskeisyys, yhteisöllisyyden ja empatian puute.
Mikä minun ajatusmallissani on sinun mielestäsi tietämättömyyttä, lapsellisuutta tms?
Minäkin mietin tuota, että mitä sitten oikeastaan on se elämä, mistä kolmekymppiset eivät tiedä tai ymmärrä. Mitään perustelujahan ei täällä oikeastaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tuohon suhtautumiseen ole taustalla ihan vaan ne omat kokemukset ja maailmankatsomus, sitten yleistetään että koska minä olen kokenut näin niin kaikilla on näin, nuoret eivät tiedä eivätkä ymmärrä elämästä mitään.
Elämän rajallisuus selviää tai konkretisoituu ihmisille eri tavoin, ja eri ikäisenä. Eikä siinä ole mitään väärää, jokaisen elämä on erilainen. Mutta on aika turhaa olettaa, että kukaan alle 50v ei voisi ymmärtää elämän rajallisuutta jos itse on kokenut sen vaikka 56-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku kertoa mitä se iän tuoma elämänkokemus sitten on? Ja nimenomawn siihen ikään liittyvä.
Mitä ihmettä? Esim. 50-vuotiaana on elänyt 30 vuotta enemmän kuin 20-vuotiaana, ja jos ei nyt ihan suljetussa laitoksessa ole ollut, niin onhan sitä siinä ajassa ehtinyt nähdä, tehdä, kokea, tuntea jne sen 30 vuotta enemmän. Sehän se sitä elämänkokemusta on.
Eihän elämänkokemusta voi suoraan vuosissa mitata, koska eri ihmisten elämissä tapahtuu erilaisia asioita eri aikaan.
Tuon tyypin mielestä älykkyyskin varmaan voidaan mitata vuosissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No tuota. Tottahan se on, että ihmiset ei ymmärrä asioita, mitä eivät ole vielä itse kokeneet, ja iän myötä tulee kokemusta. Jos tällaisen ymmärtäminen on vaikeaa, niin ymmärtämättömässä voi olla ymmärrysvikaa.
Nuorena ei tajua höykäsen pöläystä mistään. Vasta työelämässä alkaa ymmärtää jotain vastuullisuudesta. Kolmikymppinen alkaa ymmärtää työnsä perusteet, muttei vielä tajua elämästä paljoakaan. Nelikymppinen alkaa ymmärtää jo elämän rajallisuuden ja viisikymppinen tajuaa, miten olisi kannattanut elää. Kuusikymppinen alkaa oivaltaa lopun olevan lähellä jne.
Se, miltä kannalta maailmaa katsoo, muuttuu koko ajan.
Miten koet, etten ymmärtäisi elämästä 36-vuotiaana?
-Tiedostan elämän rajallisuuden vahvasti. Siksi vietän paljon aikaa läheisteni kanssa, tämä on lopulta se, mikä minulle on äärimmäisen tärkeää. Maine, raha yms on aivan katoavaista.
-Arvostan terveyttä ja sitä, mitä terveydestäni on sairauksistani huolimatta jäljellä. Jos kuolisin tämän ikäisenä, ajattelisin, että olen saanut kokea ja oivaltaa paljon.
-Ajattelen, että tulevasta ei koskaan tiedä (tai tuleeko noita päiviä edes), joten kannattaa keskittyä elämään tässä hetkessä. En myöskään ajattele "sitten kun olen eläkkeellä, niin toteutan unelmani". Noita aikoja ei välttämättä tule, joten unelmat on syytä toteuttaa nyt.
-Koen, että elämän tarkoitus on arvostaa elämää lahjana, iloita kaikesta hyvästä, mitä on saanut elämäänsä ja tehdä asioita, joista nauttii. Jokaiselle tuo elämän miellekkyys tulee eri asioista. Minä olen nauttinut aina ns. yksinkertaisesta elämästä. Mökkeily, puutarhatyöt ja lukeminen tekevät minut onnelliseksi.
-Sen koen myös tärkeäksi, että on sinut oman elämänsä kanssa ja kohtelee itseään sekä toisia hyvin. Uskon, että yksi nykyajan suruista on itsekeskeisyys, yhteisöllisyyden ja empatian puute.
Mikä minun ajatusmallissani on sinun mielestäsi tietämättömyyttä, lapsellisuutta tms?
Ei mikään. Nuo jotka toisin väittävät ovat väärässä.
Vauvanaamoille tuo on päivittäistä. Kun on kaksikymmentä vuotta vanhempi kuin miltä näyttää. Olet 55vee ja porukan mielestä sinulla on kolmekymppisen elämänkokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuun on suhtauduttu noin, kun olen ollut 27v., sanojat itse noin 60v. Heillä oli yleisesti vähättelevä asenne itseään nuorempia kohtaan, varsinkin olivat just sitä mieltä että nuoremmilla ei vaan ole kokemusta elämästä kuten heillä on. Kun joku heistä oli menettänyt vanhempansa oli keskustelussa aiheena että miten rankkaa ja vaikeaa hautajaisten järjestäminen on, yksi heistä totesi minulle, että sinä tietenkään et tiedä näistä asioista vielä yhtään mitään.
Miten ihmeessä on vähättelyä, jos joku sanoo, ettet ole kokenut vanhempiesi hautaamista, jos et kerran ole? Täysin neutraali toteamus, josta en itse ainakaan ymmärtäisi pahastua, jos joku sanoisi noin. Nimimerkillä vanhempi kollegani on pienen ajan sisällä haudannut sekä omat että puolison vanhemmat, minä en kumpiakaan koskaan, mutta ei se mikään osaamisen saati viisauden mittari ole.
Tuossa olikin käytännössä se ongelmallinen asenne, miten jotkut vahemmat ihmiset suhtautuvat nuorempiin. Se ei ollut mikään neutraali toteamus vaan tökerö töksäytys, mikä pitää sisällään vähättelevän ja ymmärtämättömän oletuksen siitä, että tämä nuorempi ihminen ei voisi tietää niistä asioista vielä yhtään mitään.
Elämänkokemusten vertailu tai niillä kilpailu nyt on muutenkin aivan typerää. Kukaan ei voi valita sairauksia tai menetyksiä, ne vain sattuu kohdalle, eikä katso aikaa tai paikkaa.
On myös paljon sellaista, mitä voi valita omaan elämäänsä. Jos sössii elämänsä huonoilla valinnoilla, ei ne ole sen paremmin elämää opettavia kokemuksia kuin ne hyvistä valinnoista tulevat. Silti usein juuri niiltä huonoja valintoja tehneiltä kuulee, että muut ei tiedä todellisesta elämästä mitään, ja vain rankat kokemukset kasvattaa elämänkokemusta.
Työelämänkokemus on sitten asia aivan erikseen. Se nyt vaan on kiistämätön fakta, että sillä viisikymppisellä on se 20 vuotta enemmän työelämänkokemusta kuin kolmekymppisellä. Vaikka se kolmekymppinen olisi ollut 10 vuotta työelämässä, se ei silti ole sama kuin 30 vuotta. Toisaalta se on sellainen kokemattomuuden harha, jonka varmaan jokainen nuori käy läpi. Muistan kyllä itsekin vastavalmistuneena sen tunteen, kun ajatteli tietävän jo kaikesta kaiken. Nyt ajatus on vahvasti, että oppia ikä kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa tapahtuu toisinkin päin. Olen 6-kymppinen ja minulla oli 3-kymppinen pomo. Hänen silmissään en ollut juuri minkään arvoinen. Nyt olen onneksi saanut vanhemman pomon, joka arvostaa osaamistani eikä pidä ikäloppuna.
Sitten ymmärrät, että jokainen vuosi tuo lisää syvyyttä ja viisautta. Me mennään kaikki aikalailla samaa polkua. Kontataan, taaperetaan, ollaan kaikkitietäviä teineinä, voittamattomia parikymppisinä. Sinun ikäisenä ymmärtää kuinka hassu ja lapsellinen on ollut.
Aivan kuten joulukalenteri. Jokainen etappi elämässä avaa uuden luukun, uuden aha elämyksen.
Aha elämys on sekin, ettei muiden mielipiteillä ole paskan väärti. Ja jos ei itse itseään nosta jalustalle ja ole itsevarman suora saa vähättelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole olemassa iän vuoksi vähättelyä. Se on kokemusperäistä faktaa. Todennetaan näin. Valitaan joukko eri-ikäisiä ihmisiä. Heiltä kysytään : missä iässä olit parhaimmillasi tässä asiassa ? Valitaan tieto ja taitolajeja. Kootaan vastaukset yhteen. Saadaan "peak performance" kuvaaja. Ja se on karua faktaa. MUTTA : kun jokainen näkee vain taaksepäin. Se joka valittaa ikävähättelyä, hänen pitää elää vielä 30 vuotta ja tehdä SITTEN arvio "olivatko iäkkäämmät silloin oikeassa".
Voi myös tehdä vertailun heti. Jos on kolmekymppinen ja kymmenvuotias lapsi väittää että joka päivä voi syödä pelkkää jääteloä, vastaako silloin lapselle "ok, sinä tiedät nuorempana paremmin kuin minä ikäloppu".
Vierailija kirjoitti:
Elämänkokemusten vertailu tai niillä kilpailu nyt on muutenkin aivan typerää. Kukaan ei voi valita sairauksia tai menetyksiä, ne vain sattuu kohdalle, eikä katso aikaa tai paikkaa.
On myös paljon sellaista, mitä voi valita omaan elämäänsä. Jos sössii elämänsä huonoilla valinnoilla, ei ne ole sen paremmin elämää opettavia kokemuksia kuin ne hyvistä valinnoista tulevat. Silti usein juuri niiltä huonoja valintoja tehneiltä kuulee, että muut ei tiedä todellisesta elämästä mitään, ja vain rankat kokemukset kasvattaa elämänkokemusta.
Työelämänkokemus on sitten asia aivan erikseen. Se nyt vaan on kiistämätön fakta, että sillä viisikymppisellä on se 20 vuotta enemmän työelämänkokemusta kuin kolmekymppisellä. Vaikka se kolmekymppinen olisi ollut 10 vuotta työelämässä, se ei silti ole sama kuin 30 vuotta. Toisaalta se on sellainen kokemattomuuden harha, jonka varmaan jokainen nuori käy läpi. Muistan kyllä itsekin vastavalmistuneena sen tunteen, kun ajatteli tietävän jo kaikesta kaiken. Nyt ajatus on vahvasti, että oppia ikä kaikki.
Eihän työelämäkokemustakaan määritä vuodet vaan ne kokemukset, joita ei aina voi valita itse niitäkään. Työelämässä kokemukset riippuu myös omasta asenteesta, varsinkin pari-kolmekymppisenä, kiinnitti huomiota niihin jotka olivat kyllä kuusikymppisiä ja olleet jopa samassa paikassa töissä sen 30 vuotta, mutta silti heidän asenteensa ja maailmankuvansa siinä työelämässäkin oli niin kapea ja pieni. Asenne oli sellainen että meillä on aina tehty niin ja näin ja että minä olen oikeassa koska olen tehnyt tätä työtä 30 vuotta. Ihan kuin olisivat kieltäytyneet näkemästä ympäristöä ja aikaa ja tehneen robottimaisesti automaatilla kaikki ne työvuodet. Myös tietyistä asioista puhuminen, esimerkiksi nykyään arvostetut sosiaaliset taidot sekä turhan hierarkian kyseenalaistaminen, oli heille ihan kauhistus.
Vierailija kirjoitti:
Ovat varmaan nuorina kokeneet itse samaa vähättelyä.
Mulle noita lauseita puhui toinen vanhemmistani, kun asuin kotona. Hän muisti kertoa, etten ymmärtänyt mitään elämästä enkä rahasta enkä mistään.
No ehkä et ymmärtänyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämänkokemusten vertailu tai niillä kilpailu nyt on muutenkin aivan typerää. Kukaan ei voi valita sairauksia tai menetyksiä, ne vain sattuu kohdalle, eikä katso aikaa tai paikkaa.
On myös paljon sellaista, mitä voi valita omaan elämäänsä. Jos sössii elämänsä huonoilla valinnoilla, ei ne ole sen paremmin elämää opettavia kokemuksia kuin ne hyvistä valinnoista tulevat. Silti usein juuri niiltä huonoja valintoja tehneiltä kuulee, että muut ei tiedä todellisesta elämästä mitään, ja vain rankat kokemukset kasvattaa elämänkokemusta.
Työelämänkokemus on sitten asia aivan erikseen. Se nyt vaan on kiistämätön fakta, että sillä viisikymppisellä on se 20 vuotta enemmän työelämänkokemusta kuin kolmekymppisellä. Vaikka se kolmekymppinen olisi ollut 10 vuotta työelämässä, se ei silti ole sama kuin 30 vuotta. Toisaalta se on sellainen kokemattomuuden harha, jonka varmaan jokainen nuori käy läpi. Muistan kyllä itsekin vastavalmistuneena sen tunteen, kun ajatteli tietävän jo kaikesta kaiken. Nyt ajatus on vahvasti, että oppia ikä kaikki.
Eihän työelämäkokemustakaan määritä vuodet vaan ne kokemukset, joita ei aina voi valita itse niitäkään. Työelämässä kokemukset riippuu myös omasta asenteesta, varsinkin pari-kolmekymppisenä, kiinnitti huomiota niihin jotka olivat kyllä kuusikymppisiä ja olleet jopa samassa paikassa töissä sen 30 vuotta, mutta silti heidän asenteensa ja maailmankuvansa siinä työelämässäkin oli niin kapea ja pieni. Asenne oli sellainen että meillä on aina tehty niin ja näin ja että minä olen oikeassa koska olen tehnyt tätä työtä 30 vuotta. Ihan kuin olisivat kieltäytyneet näkemästä ympäristöä ja aikaa ja tehneen robottimaisesti automaatilla kaikki ne työvuodet. Myös tietyistä asioista puhuminen, esimerkiksi nykyään arvostetut sosiaaliset taidot sekä turhan hierarkian kyseenalaistaminen, oli heille ihan kauhistus.
Mitä enemmän työvuosia, sitä enemmän on ehtinyt nähdä erilaisia muutoksia ja olla mahdollisesti jo useammassa työpaikassakin, joka sekin laajentaa kuvaa ja osaamista. Harvassa työssä ollaan enää niin jämähtäneitä, että asiat ei muuttuisi ja niihin muutoksiin ei koulutettaisi. Harva tekee enää koko työuraansa samalla työnantajalla. Sinä taidat nyt verrata niitä sun työelämän alkutaipaleen 'kuusikymppisiä' nykytilanteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämänkokemusten vertailu tai niillä kilpailu nyt on muutenkin aivan typerää. Kukaan ei voi valita sairauksia tai menetyksiä, ne vain sattuu kohdalle, eikä katso aikaa tai paikkaa.
On myös paljon sellaista, mitä voi valita omaan elämäänsä. Jos sössii elämänsä huonoilla valinnoilla, ei ne ole sen paremmin elämää opettavia kokemuksia kuin ne hyvistä valinnoista tulevat. Silti usein juuri niiltä huonoja valintoja tehneiltä kuulee, että muut ei tiedä todellisesta elämästä mitään, ja vain rankat kokemukset kasvattaa elämänkokemusta.
Työelämänkokemus on sitten asia aivan erikseen. Se nyt vaan on kiistämätön fakta, että sillä viisikymppisellä on se 20 vuotta enemmän työelämänkokemusta kuin kolmekymppisellä. Vaikka se kolmekymppinen olisi ollut 10 vuotta työelämässä, se ei silti ole sama kuin 30 vuotta. Toisaalta se on sellainen kokemattomuuden harha, jonka varmaan jokainen nuori käy läpi. Muistan kyllä itsekin vastavalmistuneena sen tunteen, kun ajatteli tietävän jo kaikesta kaiken. Nyt ajatus on vahvasti, että oppia ikä kaikki.
Eihän työelämäkokemustakaan määritä vuodet vaan ne kokemukset, joita ei aina voi valita itse niitäkään. Työelämässä kokemukset riippuu myös omasta asenteesta, varsinkin pari-kolmekymppisenä, kiinnitti huomiota niihin jotka olivat kyllä kuusikymppisiä ja olleet jopa samassa paikassa töissä sen 30 vuotta, mutta silti heidän asenteensa ja maailmankuvansa siinä työelämässäkin oli niin kapea ja pieni. Asenne oli sellainen että meillä on aina tehty niin ja näin ja että minä olen oikeassa koska olen tehnyt tätä työtä 30 vuotta. Ihan kuin olisivat kieltäytyneet näkemästä ympäristöä ja aikaa ja tehneen robottimaisesti automaatilla kaikki ne työvuodet. Myös tietyistä asioista puhuminen, esimerkiksi nykyään arvostetut sosiaaliset taidot sekä turhan hierarkian kyseenalaistaminen, oli heille ihan kauhistus.
Mitä enemmän työvuosia, sitä enemmän on ehtinyt nähdä erilaisia muutoksia ja olla mahdollisesti jo useammassa työpaikassakin, joka sekin laajentaa kuvaa ja osaamista. Harvassa työssä ollaan enää niin jämähtäneitä, että asiat ei muuttuisi ja niihin muutoksiin ei koulutettaisi. Harva tekee enää koko työuraansa samalla työnantajalla. Sinä taidat nyt verrata niitä sun työelämän alkutaipaleen 'kuusikymppisiä' nykytilanteeseen?
Tämä on tapahtunut ihan muutama vuosi sitten, ei siis ole kyse mistään 90-luvusta.
Alue: Aihe vapaa
Tämä. Musta on ylipäätään typerää mennä vertailemaan. Ei se 90-luvulla teinivuotensa viettänyt tiedä, millaista on olla teini 2010-luvulla. Joitakin ysärinuoren murheita ei myöhemmän ajan teinillä ollut, mutta oli toisenlaisia murheita. Eivätkä ne ole yhtään vähäpätöisempiä.
Enkä muuten sanoisi, että ikä tuo aina viisautta. Tiedän monia neli-viisikymppisiä, jotka ovat tuossa iässä laittaneet elämänsä risaiseksi ikäkriisin myötä. Ihan sama juttu kuin murrosiässä osalla porukasta.