Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Et sinä ymmärrä elämästä vielä tuossa iässä" - minua vähätellään ikäni vuoksi
18.10.2024 |
Olen kolmekymppinen nainen. Päällisin puolin minulla on asiat kunnossa: on yliopistotutkinto, takana vuosikymmen työelämässä, on mies ja lapsia. Kun tapaan 50+ ikäisiä naisia ja miehiä, he usein vähättelevät minua ikäni vuoksi. Kommentoidaan, miten sitä ei ikäisenäni vielä ymmärrä elämästä mitään ja sitten kun olen heidän ikäisensä, niin olen riittävän kypsä ja tajuan asioista jotakin. Ammatillisestikin minua saatetaan vähätellä ikäni takia, vaikka olen ollut ammatissani jo vuosikymmenen ja olen pärjännyt työssäni hyvin. Herkästi 50+ ikäiset niputtavat minut ikäni perusteella sellaiseen keskenkasvuisten mappiin.
Tämä tuntuu minusta kurjalta, sillä minulla on taustalla rankka elämä. Olen kokenut paljon isoja menetyksiä, väkivaltaa jne. Nykyisin painiskelen vaikeiden terveyshaasteiden kanssa. Taustallani on paljon sellaisia vaikeita elämänkokemuksia, joita harvemmalla ikätoverillani on. Päällepäin nämä kokemukset eivät toki näy, mutta ovat muokanneet sisäistä maailmaani. Koen kypsyneeni monissa asioissa jo nuorena, kun olen ottanut vastuuta asioista jo varhain. Olen toisille ihmisille ystävällinen, sillä monilla on takana kipeitä kokemuksia. Olen osalle näistä 50+ ikäisistä kertonut, että minulla on raskas tausta ja esimerkiksi terveyden kanssa isoja haasteita, mutta he eivät asiasta tunnu piittaavan.
Miten tätä iän vuoksi vähättelyä jaksaisi?
Kommentit (211)
Miten se nyt voi olla hankala yhtälö, että kolmekymppisellä voi olla yliopistotutkinto, lapsia ja 10v työkokemusta? Niin minullakin oli kun täytin 30. Jos on työskennellyt 18 vuotiaasta ja ollut töissä opintojen ohessa sekä pitänyt vanhempainvapaata max vuoden x2 (itse edistin opintoja myös vanhempainvapaalla), ehtii siinä työkokemustakin karttua 10v. Työkokemus toki ei ollut kokonaisuudessaaan yliopistotutkintoni mukaiselta alalta, mutta jos on kolmekymppinen, eli vaikka 35-39, ei tämäkään ole enää juttu eikä mikään. 40v mennessä oli jo omaltakin alalta yhtäjaksoinen 10v työkokemus.
Tosin itse en tällaiseen vähättelyynkään ole koskaan törmännyt, mutta en ole koskaan mainostanut ikääni ja lasten takia ihmiset ehkä olettivat, että olin vähän vanhempi mitä oikeasti olin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on yksi itseäni kolme vuotta vanhempi tuttu, joka aina korostaa olevansa minuun verrattuna wanha ja kokenut, ei edes vitsillä. Ehkä olikin, kun olimme 19 ja 22, mutta ei enää niinkään neljänkympin ylittäneinä. Voi myötähäpeä
"50+ ikäinen" 🙄🙄🙄🙄🙄🙄🙄 Mene v!ttu kouluun, ääliö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuun on suhtauduttu noin, kun olen ollut 27v., sanojat itse noin 60v. Heillä oli yleisesti vähättelevä asenne itseään nuorempia kohtaan, varsinkin olivat just sitä mieltä että nuoremmilla ei vaan ole kokemusta elämästä kuten heillä on. Kun joku heistä oli menettänyt vanhempansa oli keskustelussa aiheena että miten rankkaa ja vaikeaa hautajaisten järjestäminen on, yksi heistä totesi minulle, että sinä tietenkään et tiedä näistä asioista vielä yhtään mitään.
Miten ihmeessä on vähättelyä, jos joku sanoo, ettet ole kokenut vanhempiesi hautaamista, jos et kerran ole? Täysin neutraali toteamus, josta en itse ainakaan ymmärtäisi pahastua, jos joku sanoisi noin. Nimimerkillä vanhempi kollegani on pienen ajan sisällä haudannut sekä omat että puolison vanhemmat, minä en kumpiakaan koskaan, mutta ei se mikään osaamisen saati viisauden mittari ole.
On kyllä todella alhaista ylentää itsensä muiden yläpuolelle tuollaisilla asioilla. Raskaita ja surullisia juttuja ovat toki, en tarkoita vähätellä. Mutta elämä on. Kyllä siinä jostain muusta on kyse, jos vanhempien kuolemaa käyttää vallan välineenä työelämässä.
Mitä ylentämistä se on, jos kertoo asioitaan työpaikalla? Omallani kyllä puhutaan vanhempien hautaamiset siinä missä lasten valmistumiset tai koirien kisatulokset, mutta eipä ole koskaan tullut pieneen mieleenkään, että se olisi vallan väline, että kertoo jotakin sellaista, mitä joku toinen ei ole itse kokemut. Ja varmaan keskimäärin oletus on, että aika harvan 27-vuotiaan vanhemmat olisivat kuolleet, ja jos olisivat, niin kai se työpaikalla olisi tiedossa.
Ja disclaimerina nyt vielä varmuudeksi, että olen itsekin ollut työpaikoissa, joissa on ollut p*ska ilmapiiri ja puhuttu p*skaa muista/muille, joten siinä kontekstissa kaikki tietysti asettuu toiseen valoon.
Miksi ajattelet että kai se olisi tiedossa? Ei esimerkiksi lapsuudessa toisen vanhempansa menettäneet välttämättä kerro sitä asiaa aikuisina työpaikallaan, koska eivät ehkä koe mitään syytä kertoa.
Kyseessä on tosin nyt tämä typerä oletus, oletus siitä että 27v ei olisi voinut olla tekemissä tai tietää kuolemaan tai hautajaisiin liittyvistä asioista. Minusta sellainen oletus, ja varsinkin sen esittäminen kyseiselle henkilölle, on aika lapsellinen ja ymmärtämätön. Kertoo ajattelun pienuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30 v, 10 v työelämässä, yliopistotutkinto, lapsia Miten mun matematiikka ei oikein taivu tähän?
Oikeesti, mun, liki viiskymppisen, korvaan tämä aloitus vaikuttaa ennemminkin parikymppisen kirjoittamalta. Jos vaikutat IRL yhtä naivilta ja lapselliselta, niin ymmärrän saamasi kommentit, että tarvitset lisää elämänkokemusta.
Samaa ihmettelen itsekin, yliopisto tutkintoa ei kukaan saa kaksikymppisenä.
Muuhun en ota kantaa kuin, että suoraan lukiosta yliopistoon ja 24v maisterintutkinto kasassa. Ja ihan perus 5v siellä opiskelin.
Niin, 24 on ihan normaali valmistumisikä, mutta siihen päälle aloittajan 10 vuoden työura tekee jo 34 ja lapset vielä lisää, kun vanhempainvapaat eivät ole työssäoloaikaa.
itse aloitin lukiossa sesonkimyyjänä ja muilla sijaisuuksilla. opiskelin, tein ekat lapset ja töitä kotoa 20-30-vuotiaana. vanhempainvapailla pystyi tekemään silloin tällöin käännöksiä. se piristi vaipparuletissa. jotkut vain tarvitsevat aktiivista elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuota. Tottahan se on, että ihmiset ei ymmärrä asioita, mitä eivät ole vielä itse kokeneet, ja iän myötä tulee kokemusta. Jos tällaisen ymmärtäminen on vaikeaa, niin ymmärtämättömässä voi olla ymmärrysvikaa.
Nuorena ei tajua höykäsen pöläystä mistään. Vasta työelämässä alkaa ymmärtää jotain vastuullisuudesta. Kolmikymppinen alkaa ymmärtää työnsä perusteet, muttei vielä tajua elämästä paljoakaan. Nelikymppinen alkaa ymmärtää jo elämän rajallisuuden ja viisikymppinen tajuaa, miten olisi kannattanut elää. Kuusikymppinen alkaa oivaltaa lopun olevan lähellä jne.
Se, miltä kannalta maailmaa katsoo, muuttuu koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
No tuota. Tottahan se on, että ihmiset ei ymmärrä asioita, mitä eivät ole vielä itse kokeneet, ja iän myötä tulee kokemusta. Jos tällaisen ymmärtäminen on vaikeaa, niin ymmärtämättömässä voi olla ymmärrysvikaa.
Nuorena ei tajua höykäsen pöläystä mistään. Vasta työelämässä alkaa ymmärtää jotain vastuullisuudesta. Kolmikymppinen alkaa ymmärtää työnsä perusteet, muttei vielä tajua elämästä paljoakaan. Nelikymppinen alkaa ymmärtää jo elämän rajallisuuden ja viisikymppinen tajuaa, miten olisi kannattanut elää. Kuusikymppinen alkaa oivaltaa lopun olevan lähellä jne.
Se, miltä kannalta maailmaa katsoo, muuttuu koko ajan.
Ja mihin perustat tämän näkemyksesi? Kun tuo, että asiat menisivät noin, on vain ja ainoastaan sinun nökemyksesi, ei mikään absoluuttinen totuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30 v, 10 v työelämässä, yliopistotutkinto, lapsia Miten mun matematiikka ei oikein taivu tähän?
Oikeesti, mun, liki viiskymppisen, korvaan tämä aloitus vaikuttaa ennemminkin parikymppisen kirjoittamalta. Jos vaikutat IRL yhtä naivilta ja lapselliselta, niin ymmärrän saamasi kommentit, että tarvitset lisää elämänkokemusta.
Samaa ihmettelen itsekin, yliopisto tutkintoa ei kukaan saa kaksikymppisenä.
Muuhun en ota kantaa kuin, että suoraan lukiosta yliopistoon ja 24v maisterintutkinto kasassa. Ja ihan perus 5v siellä opiskelin.
Niin, 24 on ihan normaali valmistumisikä, mutta siihen päälle aloittajan 10 vuoden työura tekee jo 34 ja lapset vielä lisää, kun vanhempainvapaat eivät ole työssäoloaikaa.
itse aloitin lukiossa sesonkimyyjänä ja muilla sijaisuuksilla. opiskelin, tein ekat lapset ja töitä kotoa 20-30-vuotiaana. vanhempainvapailla pystyi tekemään silloin tällöin käännöksiä. se piristi vaipparuletissa. jotkut vain tarvitsevat aktiivista elämää.
Juu, jos laskee lukio- ja opiskeluvuosien osa-aikaiset lehdenjaot, kassahommat ja lapsenvahtikeikat työuraksi, niin tuleehan siitä vuosia, mutta aika harvalla työpaikalla niitä alaan liittyväksi kokemukseksi/osaamiseksi lasketaan, ellei tee edelleen samoja töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuun on suhtauduttu noin, kun olen ollut 27v., sanojat itse noin 60v. Heillä oli yleisesti vähättelevä asenne itseään nuorempia kohtaan, varsinkin olivat just sitä mieltä että nuoremmilla ei vaan ole kokemusta elämästä kuten heillä on. Kun joku heistä oli menettänyt vanhempansa oli keskustelussa aiheena että miten rankkaa ja vaikeaa hautajaisten järjestäminen on, yksi heistä totesi minulle, että sinä tietenkään et tiedä näistä asioista vielä yhtään mitään.
Miten ihmeessä on vähättelyä, jos joku sanoo, ettet ole kokenut vanhempiesi hautaamista, jos et kerran ole? Täysin neutraali toteamus, josta en itse ainakaan ymmärtäisi pahastua, jos joku sanoisi noin. Nimimerkillä vanhempi kollegani on pienen ajan sisällä haudannut sekä omat että puolison vanhemmat, minä en kumpiakaan koskaan, mutta ei se mikään osaamisen saati viisauden mittari ole.
On kyllä todella alhaista ylentää itsensä muiden yläpuolelle tuollaisilla asioilla. Raskaita ja surullisia juttuja ovat toki, en tarkoita vähätellä. Mutta elämä on. Kyllä siinä jostain muusta on kyse, jos vanhempien kuolemaa käyttää vallan välineenä työelämässä.
Mitä ylentämistä se on, jos kertoo asioitaan työpaikalla? Omallani kyllä puhutaan vanhempien hautaamiset siinä missä lasten valmistumiset tai koirien kisatulokset, mutta eipä ole koskaan tullut pieneen mieleenkään, että se olisi vallan väline, että kertoo jotakin sellaista, mitä joku toinen ei ole itse kokemut. Ja varmaan keskimäärin oletus on, että aika harvan 27-vuotiaan vanhemmat olisivat kuolleet, ja jos olisivat, niin kai se työpaikalla olisi tiedossa.
Ja disclaimerina nyt vielä varmuudeksi, että olen itsekin ollut työpaikoissa, joissa on ollut p*ska ilmapiiri ja puhuttu p*skaa muista/muille, joten siinä kontekstissa kaikki tietysti asettuu toiseen valoon.
Miksi ajattelet että kai se olisi tiedossa? Ei esimerkiksi lapsuudessa toisen vanhempansa menettäneet välttämättä kerro sitä asiaa aikuisina työpaikallaan, koska eivät ehkä koe mitään syytä kertoa.
Kyseessä on tosin nyt tämä typerä oletus, oletus siitä että 27v ei olisi voinut olla tekemissä tai tietää kuolemaan tai hautajaisiin liittyvistä asioista. Minusta sellainen oletus, ja varsinkin sen esittäminen kyseiselle henkilölle, on aika lapsellinen ja ymmärtämätön. Kertoo ajattelun pienuudesta.
No jos ei ikinä osallistu mihinkään keskusteluihin tai sano mistään mitään, niin ei pidä ihmetellä, että muut eivät myöskään tiedä mistään mitään ja saattavat siksi sanoa jotakin tuollaista, kun edelleen aika harva 27-vuotias on itse hoitanut vanhempiensa hautajaiset (järjestämisestähän tuossa puhuttiin eikä kuoleman kokemisesta) - siis kun lapsena vanhempansa menettäneellä on todennäköisesti ollut toinen vanhempi tai joku isovanhemmista siinä järjestäjän ominaisuudessa. Toki joku 27-vuotias on voinut, mutta sitten voi halutessaan avata suunsa ja korjata sanojaa, että asia on toisin. Esimerkki elävästä elämästä: nippa nappa kolmekymppisen kollegan vanhemmat olivat kuolleet kolarissa, ja kun lounaalla puhuttiin isän- tai äitienpäivästä, hän sanoi aivan neutraalisti käyneensä haudoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuun on suhtauduttu noin, kun olen ollut 27v., sanojat itse noin 60v. Heillä oli yleisesti vähättelevä asenne itseään nuorempia kohtaan, varsinkin olivat just sitä mieltä että nuoremmilla ei vaan ole kokemusta elämästä kuten heillä on. Kun joku heistä oli menettänyt vanhempansa oli keskustelussa aiheena että miten rankkaa ja vaikeaa hautajaisten järjestäminen on, yksi heistä totesi minulle, että sinä tietenkään et tiedä näistä asioista vielä yhtään mitään.
Miten ihmeessä on vähättelyä, jos joku sanoo, ettet ole kokenut vanhempiesi hautaamista, jos et kerran ole? Täysin neutraali toteamus, josta en itse ainakaan ymmärtäisi pahastua, jos joku sanoisi noin. Nimimerkillä vanhempi kollegani on pienen ajan sisällä haudannut sekä omat että puolison vanhemmat, minä en kumpiakaan koskaan, mutta ei se mikään osaamisen saati viisauden mittari ole.
On kyllä todella alhaista ylentää itsensä muiden yläpuolelle tuollaisilla asioilla. Raskaita ja surullisia juttuja ovat toki, en tarkoita vähätellä. Mutta elämä on. Kyllä siinä jostain muusta on kyse, jos vanhempien kuolemaa käyttää vallan välineenä työelämässä.
Mitä ylentämistä se on, jos kertoo asioitaan työpaikalla? Omallani kyllä puhutaan vanhempien hautaamiset siinä missä lasten valmistumiset tai koirien kisatulokset, mutta eipä ole koskaan tullut pieneen mieleenkään, että se olisi vallan väline, että kertoo jotakin sellaista, mitä joku toinen ei ole itse kokemut. Ja varmaan keskimäärin oletus on, että aika harvan 27-vuotiaan vanhemmat olisivat kuolleet, ja jos olisivat, niin kai se työpaikalla olisi tiedossa.
Ja disclaimerina nyt vielä varmuudeksi, että olen itsekin ollut työpaikoissa, joissa on ollut p*ska ilmapiiri ja puhuttu p*skaa muista/muille, joten siinä kontekstissa kaikki tietysti asettuu toiseen valoon.
Miksi ajattelet että kai se olisi tiedossa? Ei esimerkiksi lapsuudessa toisen vanhempansa menettäneet välttämättä kerro sitä asiaa aikuisina työpaikallaan, koska eivät ehkä koe mitään syytä kertoa.
Kyseessä on tosin nyt tämä typerä oletus, oletus siitä että 27v ei olisi voinut olla tekemissä tai tietää kuolemaan tai hautajaisiin liittyvistä asioista. Minusta sellainen oletus, ja varsinkin sen esittäminen kyseiselle henkilölle, on aika lapsellinen ja ymmärtämätön. Kertoo ajattelun pienuudesta.
No jos ei ikinä osallistu mihinkään keskusteluihin tai sano mistään mitään, niin ei pidä ihmetellä, että muut eivät myöskään tiedä mistään mitään ja saattavat siksi sanoa jotakin tuollaista, kun edelleen aika harva 27-vuotias on itse hoitanut vanhempiensa hautajaiset (järjestämisestähän tuossa puhuttiin eikä kuoleman kokemisesta) - siis kun lapsena vanhempansa menettäneellä on todennäköisesti ollut toinen vanhempi tai joku isovanhemmista siinä järjestäjän ominaisuudessa. Toki joku 27-vuotias on voinut, mutta sitten voi halutessaan avata suunsa ja korjata sanojaa, että asia on toisin. Esimerkki elävästä elämästä: nippa nappa kolmekymppisen kollegan vanhemmat olivat kuolleet kolarissa, ja kun lounaalla puhuttiin isän- tai äitienpäivästä, hän sanoi aivan neutraalisti käyneensä haudoilla.
Mitä ihmettä? Ei kai se nyt ole mikään joko tai, että joko työpaikalla on yleisesti tiedossa että joku on menettänyt lapsena vanhempansa tai sitten kyseinen henkilö ei ikinä osallistu mihinkään keskusteluihin työpaikalla tai sano mistään mitään.
Mikään ei poista tuon kommentin tökeröyttä ja ymmärtämättömyyttä. On hyvin ymmärtämätöntä ja tökeröä, jokseenkin myös lapsenomaista, sanoa 27v työkaverille, että sinähän et tiedä näistä asioista vielä yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
No tuota. Tottahan se on, että ihmiset ei ymmärrä asioita, mitä eivät ole vielä itse kokeneet, ja iän myötä tulee kokemusta. Jos tällaisen ymmärtäminen on vaikeaa, niin ymmärtämättömässä voi olla ymmärrysvikaa.
Nuorena ei tajua höykäsen pöläystä mistään. Vasta työelämässä alkaa ymmärtää jotain vastuullisuudesta. Kolmikymppinen alkaa ymmärtää työnsä perusteet, muttei vielä tajua elämästä paljoakaan. Nelikymppinen alkaa ymmärtää jo elämän rajallisuuden ja viisikymppinen tajuaa, miten olisi kannattanut elää. Kuusikymppinen alkaa oivaltaa lopun olevan lähellä jne.
Se, miltä kannalta maailmaa katsoo, muuttuu koko ajan.
Miten niin vasta työelämässä alkaa ymmärtää jotain vastuullisuudesta? Elämän rajallisuuden ymmärtäminenkin varmaan riippuu ihan kokemuksista eikä iästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minuun on suhtauduttu noin, kun olen ollut 27v., sanojat itse noin 60v. Heillä oli yleisesti vähättelevä asenne itseään nuorempia kohtaan, varsinkin olivat just sitä mieltä että nuoremmilla ei vaan ole kokemusta elämästä kuten heillä on. Kun joku heistä oli menettänyt vanhempansa oli keskustelussa aiheena että miten rankkaa ja vaikeaa hautajaisten järjestäminen on, yksi heistä totesi minulle, että sinä tietenkään et tiedä näistä asioista vielä yhtään mitään.
Miten ihmeessä on vähättelyä, jos joku sanoo, ettet ole kokenut vanhempiesi hautaamista, jos et kerran ole? Täysin neutraali toteamus, josta en itse ainakaan ymmärtäisi pahastua, jos joku sanoisi noin. Nimimerkillä vanhempi kollegani on pienen ajan sisällä haudannut sekä omat että puolison vanhemmat, minä en kumpiakaan koskaan, mutta ei se mikään osaamisen saati viisauden mittari ole.
On kyllä todella alhaista ylentää itsensä muiden yläpuolelle tuollaisilla asioilla. Raskaita ja surullisia juttuja ovat toki, en tarkoita vähätellä. Mutta elämä on. Kyllä siinä jostain muusta on kyse, jos vanhempien kuolemaa käyttää vallan välineenä työelämässä.
Mitä ylentämistä se on, jos kertoo asioitaan työpaikalla? Omallani kyllä puhutaan vanhempien hautaamiset siinä missä lasten valmistumiset tai koirien kisatulokset, mutta eipä ole koskaan tullut pieneen mieleenkään, että se olisi vallan väline, että kertoo jotakin sellaista, mitä joku toinen ei ole itse kokemut. Ja varmaan keskimäärin oletus on, että aika harvan 27-vuotiaan vanhemmat olisivat kuolleet, ja jos olisivat, niin kai se työpaikalla olisi tiedossa.
Ja disclaimerina nyt vielä varmuudeksi, että olen itsekin ollut työpaikoissa, joissa on ollut p*ska ilmapiiri ja puhuttu p*skaa muista/muille, joten siinä kontekstissa kaikki tietysti asettuu toiseen valoon.
Miksi ajattelet että kai se olisi tiedossa? Ei esimerkiksi lapsuudessa toisen vanhempansa menettäneet välttämättä kerro sitä asiaa aikuisina työpaikallaan, koska eivät ehkä koe mitään syytä kertoa.
Kyseessä on tosin nyt tämä typerä oletus, oletus siitä että 27v ei olisi voinut olla tekemissä tai tietää kuolemaan tai hautajaisiin liittyvistä asioista. Minusta sellainen oletus, ja varsinkin sen esittäminen kyseiselle henkilölle, on aika lapsellinen ja ymmärtämätön. Kertoo ajattelun pienuudesta.
No jos ei ikinä osallistu mihinkään keskusteluihin tai sano mistään mitään, niin ei pidä ihmetellä, että muut eivät myöskään tiedä mistään mitään ja saattavat siksi sanoa jotakin tuollaista, kun edelleen aika harva 27-vuotias on itse hoitanut vanhempiensa hautajaiset (järjestämisestähän tuossa puhuttiin eikä kuoleman kokemisesta) - siis kun lapsena vanhempansa menettäneellä on todennäköisesti ollut toinen vanhempi tai joku isovanhemmista siinä järjestäjän ominaisuudessa. Toki joku 27-vuotias on voinut, mutta sitten voi halutessaan avata suunsa ja korjata sanojaa, että asia on toisin. Esimerkki elävästä elämästä: nippa nappa kolmekymppisen kollegan vanhemmat olivat kuolleet kolarissa, ja kun lounaalla puhuttiin isän- tai äitienpäivästä, hän sanoi aivan neutraalisti käyneensä haudoilla.
Isäni kuoli kun olin 7-vuotias, en kuitenkaan ole koskaan tainnut töissä kertoa tästä. Isänpäivästäkin olen kyllä jutellut ihan yleisellä tasolla, myös siitä että miten ollaan sitä vietetty, mistä ei kuitenkaan ole voinut päätellä että isäni olisi kuollut.
Mummo, äidin äiti, kuoli kun olin 17v., ja siinä tapauksessa olin kyllä hyvin tiiviisti mukana järjestämässä hautajaisia. Olin mukana valitsemassa hautapaikkaa ja arkkua sekä suunnittelemassa siunaustilaisuutta ja muistotilaisuutta, mitä musiikkia ja millaisia kukkia esimerkiksi. Mietittiin yhdessä äidin kanssa sopivaa hautajaispäivää, lopulta hautajaiset järjestettiin muutama päivä ennen joulua.
Vierailija kirjoitti:
Minuun on suhtauduttu noin, kun olen ollut 27v., sanojat itse noin 60v. Heillä oli yleisesti vähättelevä asenne itseään nuorempia kohtaan, varsinkin olivat just sitä mieltä että nuoremmilla ei vaan ole kokemusta elämästä kuten heillä on. Kun joku heistä oli menettänyt vanhempansa oli keskustelussa aiheena että miten rankkaa ja vaikeaa hautajaisten järjestäminen on, yksi heistä totesi minulle, että sinä tietenkään et tiedä näistä asioista vielä yhtään mitään.
Ihan kuin tuo olisi joku meriitti, tai yleensäkään asia minkä vain 60v voivat kokea, läheisen kuolema tai hautajaisten järjestäminen ja niiden koettu vaikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa unohtaa, ettei kaikilla ole sama elämäntilanne. Minä kuuntelen ihmetellen, kun 55 v työkaveri kertoo arjestaan 75 v äitinsä kanssa ja 60 v työkaveri kertoo käyvänsä äitinsä luona hoivakodissa. Miten ihanat nuoret vanhemmat heillä on, kun ovat saaneet pitää vanhempansa noin pitkään. Olen 35 v ja vanhempani ovat 70 v, monenlaista iän tuomaa vaivaa on jo. Tai juuri eräs tuttu, 46 v nainen, synnytti kuopuksensa. Kun kuopus täysi-ikäistyy ja muuttaa pois kotoa, on äitinsä jo eläkkeellä. Ei kaikilla ole nuoret vanhemmat ja osa voi joutua luopumaan vanhemmistaan jo varhain.
Sekin on ikävää, että moni kuvittelee nuorten/kolmekymppisten olevan terveitä ja vaivoja olisi vain keski-iän ylittäneillä. Itselleni tuli 30 v iässä vaikea reuma ja osa vähättelee asiaa. Minulla meni terveys nuorena. Sitten moni +60 v iässä reumaan sairastunut sanoo, että heillä tämä vasta rankkaa on ja minun reumani on pikkujuttu. Ovat kuitenkin saaneet elää terveenä lähes eläkeikään asti. Minä en.
Vierailija kirjoitti:
Osa unohtaa, ettei kaikilla ole sama elämäntilanne. Minä kuuntelen ihmetellen, kun 55 v työkaveri kertoo arjestaan 75 v äitinsä kanssa ja 60 v työkaveri kertoo käyvänsä äitinsä luona hoivakodissa. Miten ihanat nuoret vanhemmat heillä on, kun ovat saaneet pitää vanhempansa noin pitkään. Olen 35 v ja vanhempani ovat 70 v, monenlaista iän tuomaa vaivaa on jo. Tai juuri eräs tuttu, 46 v nainen, synnytti kuopuksensa. Kun kuopus täysi-ikäistyy ja muuttaa pois kotoa, on äitinsä jo eläkkeellä. Ei kaikilla ole nuoret vanhemmat ja osa voi joutua luopumaan vanhemmistaan jo varhain.
Sekin on ikävää, että moni kuvittelee nuorten/kolmekymppisten olevan terveitä ja vaivoja olisi vain keski-iän ylittäneillä. Itselleni tuli 30 v iässä vaikea reuma ja osa vähättelee asiaa. Minulla meni terveys nuorena. Sitten moni +60 v iässä reumaan sairastunut sanoo, että heillä tämä vasta rankkaa on ja minun reumani on pikkujuttu. Ovat kuitenkin saaneet elää terveenä lähes eläkeikään asti. Minä en.
Eihän vanhempien menettäminen ole iästä kiinni. Toinen vanhempani kuoli neljäkymppisenä tapaturmaisesti, itse olin silloin 14v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa unohtaa, ettei kaikilla ole sama elämäntilanne. Minä kuuntelen ihmetellen, kun 55 v työkaveri kertoo arjestaan 75 v äitinsä kanssa ja 60 v työkaveri kertoo käyvänsä äitinsä luona hoivakodissa. Miten ihanat nuoret vanhemmat heillä on, kun ovat saaneet pitää vanhempansa noin pitkään. Olen 35 v ja vanhempani ovat 70 v, monenlaista iän tuomaa vaivaa on jo. Tai juuri eräs tuttu, 46 v nainen, synnytti kuopuksensa. Kun kuopus täysi-ikäistyy ja muuttaa pois kotoa, on äitinsä jo eläkkeellä. Ei kaikilla ole nuoret vanhemmat ja osa voi joutua luopumaan vanhemmistaan jo varhain.
Sekin on ikävää, että moni kuvittelee nuorten/kolmekymppisten olevan terveitä ja vaivoja olisi vain keski-iän ylittäneillä. Itselleni tuli 30 v iässä vaikea reuma ja osa vähättelee asiaa. Minulla meni terveys nuorena. Sitten moni +60 v iässä reumaan sairastunut sanoo, että heillä tämä vasta rankkaa on ja minun reumani on pikkujuttu. Ovat kuitenkin saaneet elää terveenä lähes eläkeikään asti. Minä en.
Eihän vanhempien menettäminen ole iästä kiinni. Toinen vanhempani kuoli neljäkymppisenä tapaturmaisesti, itse olin silloin 14v.
Ei olekaan. Mutta moni +50 v ikäinen, jolla on omat (nuoret) vanhemmat, unohtaa, että se nuorempi voi olla vanhempansa menettänyt/huonokuntoisen vanhuksen lapsi.
Ihan vaan otsikon perusteella:
Minulle työpaikalla yks sairaanhoitaja, joka oli ollut jollakin matkalla Intiassa, tokaisi:"Sinä et tiedä kärsimyksestä yhtään mitään!"
Ok, nyt mun kyl sanottava etten muista oliko se sana kärsimys vai köyhyys vai kurjuus. Mutta enivei, juurikin puute hyvinvoinnin edellytyksistä.
Siinä mielessä toi sairaanhoitaja - nuori nainen Kustaankartanon, tuona aikana, vanhainkodin työntekijä - oli tökerö, ettei hänkään tiennyt eikä tiedä varmaan nytkään mun taustoista. Ja Suomen ja Intian olojen vertaaminen ei oo ok. Ja arvon matkailija, niin, kulttuurishokki vaikuttamassa. Että shokkiin mennyt Intiastaan!
Sori vaan. Suomalainen kaiketikin rikkaassa tai vähihtäänkin hyvin toimeentulevassa perheessä, isolla maatilalla tms kasvanut ei itse tiedä niukemmissa oloissa kasvaneiden kokemusmaailmasta tai tietämisisyä mitään! Olis siellä Intiassa mennyt jollekin eliittiperheen vesalle syytämään sanojaan!
Mahdatko kuvitella tuon kaiken koska olet vielä niin nuori?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä toki viisikymppisen ja kolmikymppisen elämissä on iso ero, vaikka kolmikymppinen on toki täysin aikuinen. Muttei vielä tiedä esim näkymättömäksi muuttumisesta eri elämän osa-alueilla, tyhjäksi jääneestä kodista lasten muutettua plus mahdollinen avioero/puolison kuolema, vanhempien kuolemat jne jne
No johan nyt! Älä väitä tuollaista pazkaa. Et voi tietää mitä ihmiset ovat tehneet tai kokeneet nuorempana. Ja mä en ole vieläkään "näkymätön."
54v.
No mulla on ikää 40. Näytän ainakin vuosikymmenen nuoremmalta. Näkymätön olen aina ollut. Ja tuon ulkonäön ansiosta pidetään kakarana. Mitään mistään tietämättömänä. Vaikka kokemusta elämästä enemmän kuin keskiverrolla 50 -vuotiaalla.
-eri
Miten niin enemmän kokemusta elämästä? Ethän sinä voi sitä tietää millaisia kokemuksia toisilla ihmisillä on.
Käytännössä todistit koko pointtini
Miten? Et sinä tpsiaan voi tietää sitä, millaisia kokemuksia elämästä vaikka työkaverrillasi on, kaikki kun eivät niistä kerro ulkopuolisille. Siksi ihmettelen, miten voit väittää että sinulla on enemmän kokemusta elämästä kuin keskiverrolla jonkun ikäisellä ihmisellä.
Teet itse sitä tälläkin hetkellä
Alue: Aihe vapaa
Vähän huvittavaa varsinkin tuo, että nyky 20v ei tiedä millaista on ollut olla lapsi 70-luvulla. Yhtälailla se 50v ei voi tietää millaista on ollut elää lapsuus tällä vuosituhannella, näissä olosuhteissa ja tämän aikakauden asioiden ja ongelmien äärellä. Työelämä on varmasti erilaista kuin viisikymppisen nuoruudessa, nykyinen työelämä on jotain ihan toista kuin vaikka 80-luvulla, se 20v näkee tämän ajan. On myös niitä parikymppisiä jotka ovat jo menettäneet läheisiään, esimerkiksi oman vanhempansa. Joten elämänkokemusten vertailu pelkissä vuosissa on aika turhaa.