Miksi lopetit jonku itselle rakkaan harrastuksen
Niin, miksi lopetit jonkun itselle rakkaan harrastuksen? Itse olen aina ollut kiinnostunut kamppailulajeista mutta tällä paikkakunnalla eräässä seurassa oli todella huono ilmapiiri. Laji edelleen kiehtoo mutta itse seura oli huono. Mainittakoon sen verran, että kyseinen seura oli myös erotettu liitosta. Myös musiikkia harrastin aikoinaan kaveriporukalla mutta se loppui, kun iän karttuessa moni perusti perheen yms. Nykyisin harrastan kävelyä, jota tuskin lopetan ellei terveys mene.
Kommentit (65)
Työ haittaa harrastuksia, eli epäsäännölliset työajat, joiden takia käytännössä mahdoton järjestää vapaata tiettyinä aikoina.
Oikeastaan ainut päivä viikossa kun voisin harrastaa on lauantai tai sunnuntai. Ei ole tunteja silloin. Tai ovat liian kaukana.
Lainsäädäntö pakotti lopettamaan kun en jaksa uutta byrokratiaa ja maksuja.
Maksa alko pettämään. Nyt raittiina liian kauan.
Välimatkaa aivan liikaa että jaksaisi töiden ja opiskelun ohessa käydä missään.
35-vuotiaana ikä alkoi painaa eikä ollut enää voimia kuten nuorena, joten päätin että tässä iässä ja siitä eteenpäin ei aikuisen kuulu harrastaa muuta kuin palkkatöitä, kotitöitä, pihatöitä ja lasten kasvatusta jos on lapsia.
Suurperheen perhearki vie lähes kaiken ajan.
Harrastin nuoruudessa ratsastusta. Lopetin sen, kun eräs lempihevoseni ratsastuskoululta kuoli yllättäen. Tunneilla ei oikein edetty ja vähän ikävää porukkaa. Yritin tuon hevosen kuoleman jälkeen vielä käydä, mutta minulle laitettiin usein eräs hankala hevonen jonka kanssa vaikeuksia. Kaiken tämän jälkeen tunneilla käyminen ei ollut enää kivaa. Minulla jäi maksetusta kymppikortista kertoja käymättä, mutta en vaan enää halunnut mennä. Se loppui sitten kerrasta. En ole ollut 14 vuoteen hevosen selässä. Välillä kaipaan sitä kaikkea, mutta liikaa toiveita ja vaatimuksia tallille. Pitäisi olla rento ja viihtyisä paikka ja mieluiset hevoset. En kaipaa kiirettä ja riitoja. Ehkä tähän ratsastuksen lopettamiseen liittyi myös koirani joka tuli minulle silloin ja aikaa meni sen kanssa paljon.
Musiikkiharrastus loppui nuoruudessa siihen, kun en enää ehtinyt käydä niin paljon musiikkiopistolla. Oli soittotunnin lisäksi teoria ja orkesteri. Olisi pitänyt selvitä teoriakokeista ja osallistua pakollisiin esityksiin orkesterin kanssa. Lisäksi minulla oli ikävä opettaja. Sai jopa huomautuksia musiikkiopiston rehtorilta, kun ei huolehtinut tietyistä asiosta. Molemmissa harrastuksissa raha myös korostui. Ei ole kiva maksaa ns turhasta niin paljon.
Golfin ja juoksun jouduin lopettamaan terveyssyistä.
Suosittuun harrastukseen on aina enemmän hakijoita kuin mitä ryhmään mahtuu. Sairastelun vuoksi viime vuosi oli vähällä käytöllä, joten jätin suosilla tilaa aktiivisemmille. Palaan kyllä vielä pajalle sitten joskus...
Harrastin grafiaa, tarkemmin pornografiaa. 50v jälkeen se alkoi olla hankalaa kun kaikki ei pelittänyt vanhaan malliin. Piti lopettaa 60+ iässä kun enää ei saanut lääkkeillä eikä extreme bdsm hommilla mikään.
Ajan ja energian puute. Ja se että tuo harrastus sopii aika huonosti ns normaaliin työ-/kouluelämään
Syksy ja talvi lyö aina rakkaan harrastuksen tauolle 😢
Eläinsuojelullisista syistä. En pidä siitä, miten hevosia kohdellaan.
Seuran päävalmentaja (mies) oli narsisti. Hän käytti seksuaalisesti hyväkseen tyttöjä ja naisia, joita hän "valmensi". Kyllähän ne oppilaat pärjäsivät hyvin kansainvälisissä kilpailuissa (EM-kisat ja MM-kisat) mutta se on laiha lohtu rikosten uhreille.
Ero. Pelasin tennistä ex:n kanssa ja olin jopa aika hyvä. Kun erosimme, ei ollut enää ketään kenen kanssa pelata.
Harrastin ratsastusta mutta ratsu vaihtui kaksilahkeisiin.
Muutama lapsuus- ja nuoruusajan harrastus loppui siksi, kun ne oli muiden mielestä ihan tyhmiä.
Aikuisiällä aloitin kyllä ratsastusta lukuun ottamatta nuo kaikki uudelleen, mutta harmittaa ihan älyttömästi että menetin oikeastaan just ne vuodet jolloin näitä olisi ollut kaikista hauskin ja helpoinkin harrastaa.
Etenkin kun noista menetetyistä vuosista ei jäänyt muutenkaan käteen mitään enkä niitä halua enää edes muistella..
Partio loppui siihen kun kaikkia ei tarvittu kouluttaa partio-ohjaajiksi enkä tullut valituksi vaan tipuin pois toiminnasta. Eräilyä ja patikointia on tullut jatkettua siitä huolimatta ilman partiotoimintaa.