Miksi lopetit jonku itselle rakkaan harrastuksen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Translain takia. En halua samaan pukuhuoneeseen miesten... eiku oma-ilmoitus-"naisten" kanssa.

 

Syö persu oma pääsi joutessasi

Viimeksi äänestin vassaria.

Mielenkiinnon loppuminen.

Terveyssyyt.

Opiskelukiireet.

Harrastin pitkään crossfittiä ja rakastin sitä, mutta oli pakko siirtyä kevyempään kuntoiluun salilla jne. koska ei paikat kestäneet enää.

Autoiluharrastus..ei ole rahaa,eikä paikkaa missä ropailla...ihan per-eestä kaikki elämässä muutenkin..

Koska joka hiton hetki vapaa-ajalla pitäisi olla lasten kanssa. Vaimoa närästää jo sekin että käyn ystäviä tapaamassa muutaman tunnin pari kertaa kuussa. Itse toki käy kaverinsa kanssa yön yli keikkareissuilla joista minä saan usein tietää vasta edellisenä päivänä ennen lähtöä. Parhaimmillaan vasta samana päivänä

Vierailija kirjoitti:

Koska joka hiton hetki vapaa-ajalla pitäisi olla lasten kanssa. Vaimoa närästää jo sekin että käyn ystäviä tapaamassa muutaman tunnin pari kertaa kuussa. Itse toki käy kaverinsa kanssa yön yli keikkareissuilla joista minä saan usein tietää vasta edellisenä päivänä ennen lähtöä. Parhaimmillaan vasta samana päivänä

Miksi olet tuollaisessa liitossa? 

Työkiireet.

Olin 17-vuotias, kun samassa joukkueessa pelanneet aikuiset naiset kiusasivat minut ulos porukasta. Toinen pitkäaikainen harrastus jäi, kun muutin lukion jälkeen opiskelemaan. Ei vaan löytynyt sellaista uutta harrastusyhteisöä, jossa olisin viihtynyt. Toisinaan harmittaa vieläkin.

Koska mitä pidempään oli mukana, sitä enemmän vaadittiin. Harrastuksen pitää olla selaista, josta nauttii, ei pakkopullaa.

Kreikan kielen opinnot, harrastuksena. Kaatui verbiopin vaikeuteen.

Ratsastin lapsena ja nuorena. Samoihin aikoihin tipuin maastossa aika pahasti, mistä jäi hyväksi aikaa pelko laukkaamiseen ja hyppäämiseen, ja sitten ratsastuksen opettaja alkoi painokkaasti ehdotella että pitäisi alkaa kilpailla kun olen jo sen aikaa harrastanut. Alkoi ahdistaa liikaa, niin en osannut tuon ikäisenä asiaa ratkaista kuin lopettamalla. 

Liitelykurssit ovat todella kalliita. Lisäksi mursin kylkiluun ja kädet lapsena Judossa.

Täytin 28 ja teatteriharrastuksessa tuli ikäraja vastaan enkä saanut jatkaa teatterissa yli-ikäisenä. Ja sama kävi vuotta myöhemmin lauta- ja palapeliryhmän kanssa kun täytin 29. Nykyään sitten olen lähinnä vain kotona kun ikäiselleni ei ole mitään minua kiinistavaa ja motivoivaa tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Täytin 28 ja teatteriharrastuksessa tuli ikäraja vastaan enkä saanut jatkaa teatterissa yli-ikäisenä. Ja sama kävi vuotta myöhemmin lauta- ja palapeliryhmän kanssa kun täytin 29. Nykyään sitten olen lähinnä vain kotona kun ikäiselleni ei ole mitään minua kiinistavaa ja motivoivaa tekemistä.

Onpas hullua että tuommoisiin ryhmiin on ikärajat. Onko sinne muka niin paljon nuorempia tulijoita, että kaikki halukkaat eivät mahdu jatkamaan? Sen ymmärrän että joku raja on, ettei välttämättä nuorille suunnattuun ryhmään oteta eläkeläisiä tms. mutta muutoin aika hassulta tuntuu joku vuoden tai parin takia nipotus.

Harrastin ratsastusta, myös kilpailin  14-vuotiaasta asti.  Nyt muutama vuosi sitten sain selkärangan nikaman murtuman, joka kyllä on parantunut mutta kipua aiheuttaa aika ajoin  enkä uskalla sitä enää riskeerata mitenkään.

Hevosia rakastan edelleen ja ajaa voin vaikkei se samaa olekaan kun selkään pääseminen.  Saan kuitenkin olla hevosten kanssa ja ystävien tallilla ja tavata kilpailupaikoilla jne. 

Olen nainen, 39 vuotta.

Mielenkiinto kerholaisiuteen loppui, poistuin, ja unohdin koko jutun.

Sama narina ja pelottelu "voi kun nyt ne uhkaa lopettaa rahotuksen".

Juuri sopivasti ennen joulua.

Toinen harrastus oli vapaaehtoistoimintaa joka sekin alkoi maistua hevonpeeltä. 

Puuhastelu on jotain mistä tulee iloa. En jaksa huonokäytöksisten pelleilyä.

Aika kuluu ihan mukavasti ilman kuluttavia ryhmäytymisiä.

Keräsin paljon erilaisia kirjasarjoja, mutta pakko oli lopettaa kun asunnosta loppui säilytystila.

Lukiossa olin koulun kuorossa, mutta lopetin kun opettaja sanoi suoraan, että olen niin huono laulamaan että häiritsen muiden parempien laulajien suoritusta. Sen jälkeen en ole laulanut, keikoilla käyn kyllä kuuntelemassa musiikkiesityksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytin 28 ja teatteriharrastuksessa tuli ikäraja vastaan enkä saanut jatkaa teatterissa yli-ikäisenä. Ja sama kävi vuotta myöhemmin lauta- ja palapeliryhmän kanssa kun täytin 29. Nykyään sitten olen lähinnä vain kotona kun ikäiselleni ei ole mitään minua kiinistavaa ja motivoivaa tekemistä.

Onpas hullua että tuommoisiin ryhmiin on ikärajat. Onko sinne muka niin paljon nuorempia tulijoita, että kaikki halukkaat eivät mahdu jatkamaan? Sen ymmärrän että joku raja on, ettei välttämättä nuorille suunnattuun ryhmään oteta eläkeläisiä tms. mutta muutoin aika hassulta tuntuu joku vuoden tai parin takia nipotus.

Varojen niukkuuden ja rajallisuuden vuoksi on harrastusten osallistujat jouduttu rajaamaan ainoastaan nuorisolain piirissä oleviin. Kyllähän se harmittaa että itse ei enää voi osallistua, mutta ainakin voin olla onnellinen siitä että alle 29 vuotiailla on tarjolla monipuolisia harrastusmahfollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Lukiossa olin koulun kuorossa, mutta lopetin kun opettaja sanoi suoraan, että olen niin huono laulamaan että häiritsen muiden parempien laulajien suoritusta. Sen jälkeen en ole laulanut, keikoilla käyn kyllä kuuntelemassa musiikkiesityksiä.

Onneksi on yhteislaulutilaisuuksia joissa omalla äänellä ei ole suurta merkitystä.