Miksi lopetit jonku itselle rakkaan harrastuksen
Niin, miksi lopetit jonkun itselle rakkaan harrastuksen? Itse olen aina ollut kiinnostunut kamppailulajeista mutta tällä paikkakunnalla eräässä seurassa oli todella huono ilmapiiri. Laji edelleen kiehtoo mutta itse seura oli huono. Mainittakoon sen verran, että kyseinen seura oli myös erotettu liitosta. Myös musiikkia harrastin aikoinaan kaveriporukalla mutta se loppui, kun iän karttuessa moni perusti perheen yms. Nykyisin harrastan kävelyä, jota tuskin lopetan ellei terveys mene.
Kommentit (65)
Oletko mahdollisesti Keski-Suomesta?
Rahan takia, ei ole enää rahaa maksaa harrastustani =/
Lasten syntymän. Ei yksinkertaisesti aika enää riittänyt.
Elämäntilanne. Lasten ja asuntolainan myötä ei ollut enää varaa eikä aikaa.
Läheiset alkoi valittaa hajusta ja käytöksen muuttumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Läheiset alkoi valittaa hajusta ja käytöksen muuttumisesta.
Huumeiden vetely ei ole harrastus
Lonkat hajosivat, ja niihin asennettiin proteesit.
Opiskelustressi vei voimat. Myös rahatilanne vaikutti päätökseen.
En vaan jaksanut. 10-44 vuotiaana lähdin useamman kerran viikossa kotoa harrastulseeni. Ensin pelasin, sitten valmensin, olin tuomarina ja seuran hallinnossa. Seuraan lajia kyllä edelleen ahkerasti ja autan nuoria valmentajia. Mutta en minä enää lähde pilli kaulassa yhtään kenenkään kakaroita luotsaamaan.
Translain takia. En halua samaan pukuhuoneeseen miesten... eiku oma-ilmoitus-"naisten" kanssa.
Avovaimo teki harrastamisesta mahdotonta enkä eron jälkeen palannut harrastuksen pariin kun ikää oli jo enemmän.
Askin hinta nousi liikaa. 13 vuotta polttamatta.
Vierailija kirjoitti:
Translain takia. En halua samaan pukuhuoneeseen miesten... eiku oma-ilmoitus-"naisten" kanssa.
Syö persu oma pääsi joutessasi
Tuo erittäin toksinen ilmapiiri on pistänyt miettimään. Kahdessa harrasteessa ratkaisin asian siirtymällä aina vain enemmän ulkokehälle ja lopulta olin niistä kokonaan ulkona.
Se yksi mätä säkissä ollut omena.
Mä harrastin pari vuosikymmentä innokkaasti teatteria, mutta sitten tuli stoppi, kun siirryin työhön jossa oli pitkiä päivystysjaksoja. Ei sopinut yhteen säännöllisten teatteriharjoitusten kanssa, ja vielä huonommin siinä vaiheessa, kun jotain esitettiin. Esityksestä ei voi jäädä yllättäen pois, kun päivystyspuhelin soi ja kutsuu työkeikalle...
En viihtynyt opintoryhmässä (*eräiden henkilöiden vuoksi...) ja opiskelutahti oli liian nopea.
Lisäksi opettaja painotti liikaa vain tiettyä asiaa.
Terveyssyistä.