Unelma, joka ei koskaan tule elämässäsi toteutumaan?

Vierailija kirjoitti:

Elämässäni oli vahvana unelma, joka ei toteutunut, onneksi. Haaveilin pitkään hienon kesäasunnon rakentamisesta upeaan omistamaamme paikkaan. Erinäisistä syistä ei koskaan toteutunut. Tuon toteutus ja maksaminen olisi vienyt vuosia elämästä kaiken vapaa-ajan ja maksanut 10-15 vuoden nettoelinkustannukset. Eli työelämässä olisi pitänyt roikkua vuosikymmen kauemmin.

Olen jälkikäteen huomannut, että oikeasti viihdy rakennettuja/rakentaja enkä sen paremmin valmiissa mökissä lomailu ole oma juttuni. Lisäksi olisin sitonut käteni autoiluun ja veneilyyn (suomeksi lisää rahaa ja työntekoa vaadittu)

Nuo rahat menevät nyt oleiluun etelän lämmössä etuajassa työelämästä irroittautuneena.

"Olen jälkikäteen huomannut, että oikeasti viihdy rakennettuja/rakentaja enkä sen paremmin valmiissa mökissä lomailu ole oma juttuni"

Sain aivohalvauksen kun yritin tulkita mitä helvettiä tässä lauseessa yritetään sanoa.

Pyyteetön rakkaus. Sen lisäksi todella nitkahtanut fantasia päivästä ihmisen kanssa, johon minulla oli pakkomielteinen rakastuminen joskus. Hän kohteli minua huonommin kuin ydinjätettä. Tämä on siis aivan höpö unelma, koska oikeasti en menisi vaikka olisi mahdollistakin (ei ole) - tyyppi on ympärikyrpä.

1. Läheiset ja lämpimät perhesuhteet. Vanhempani erosivat kun olin teini-ikäinen, yli 20v sitten. Eivät voi edelleenkään olla samaan aikaan liian pienessä tilassa. On raskasta suunnitella lasten synttäreitä sun muita kun pitää miettiä "liikennejärjestelyitä". Äidilläni ja isälläni olisi runsaasti vapaa-aikaa, mutta kumpikaan ei kyläile kuin hyvin lyhyitä aikoja. Heillä on 4 lastenlasta, minun ja siskoni lapset. Me molemmat olisimme hyvin kiitollisia pienestäkin lastenhoitoavusta, sekä itsemme että lastemme puolesta. Siskoni asuu kaukana, lapsemme näkevät toisiaan vain 1-2 kertaa vuodessa. Onneksi puolisoni vanhemmat ja sisarukset ovat kiinnostuneita seurastamme, vaikka hekin asuvat melko kaukana.

2. Ammattialaani liittyvä yritys. Haaveilin pitkään nuorena erikoisalan yrityksestä. Opiskeluaikana ja vastavalmistuneena sain tietää, että haaveilemani erityisala on työkulttuurilta hyvin raskas (hierarkkinen, hektinen, ylityöt normaalia, sankariviittaan pukeutumista, asiakkaat hankalia, esimiesten alaistaidot puutteellisia koska eivät ole käyneet johtamiskoulutuksia jne) ja siihen nähden alipalkattu. Minun pitäisi kuitenkin ensin toimia alaisena, ennen kuin voisin alkaa yrittäjäksi saadakseni riittävästi pohjaosaamista ja suhteita. Suomessa asiakaspohja on myös liian pientä ja köyhää, että voisi tehdä laatutyötä johon olisin tyytyväinen.

Kävely ilman kipua

Vierailija kirjoitti:

Pyyteetön rakkaus. Sen lisäksi todella nitkahtanut fantasia päivästä ihmisen kanssa, johon minulla oli pakkomielteinen rakastuminen joskus. Hän kohteli minua huonommin kuin ydinjätettä. Tämä on siis aivan höpö unelma, koska oikeasti en menisi vaikka olisi mahdollistakin (ei ole) - tyyppi on ympärikyrpä.

Täällä toinen pakkomielteisen rakkauden uhri (=limerenssi). Pääsin fantasioista eroon kertomalla kohteelle suoraan tunteistani, johon sain suoran kielteisen vastauksen. Teki hetken kipeää mutta torppasi fantasioinnit hyvin. Meillä oli aikoinaan suhde, jossa hän kohteli minua hyvin surkeasti. Jotenkin tarvitsin kuitenkin ne suorat kielteiset sanat saadakseni taottuna päähäni totuuden, ettei hän ole mitenkään päin kiinnostunut. Fantasioideni polttoaineeksi riitti, jos muistin jonkun tilanteen jossa hän vaikka hymyili kertomalleni jutulle. Onneksi ei ollut minusta kiinnostunut, hän ei varmasti olisi yhtä hyvä puoliso ja isä mitä nykyinen kumppanini on.