Lue keskustelun säännöt.
Mikä voi olla syynä että kokee lapsuuden vaikeaksi?
15.10.2024 |
Vaikka tällä henkilöllä on ollut ihan tavallinen ydinperhe, äiti, isä ja yksi sisarus, yhdessäolevat keskituloiset vanhemmat. Aikuisena tämä henkilö on antanut muiden ymmärtää että hänellä oli vaikea lapsuus nimenomaan perheen takia, vaikkei taustalla mitään vanhempien eroa, kuolemaa tai muuta erityistä. Koulu sujui hyvin, ei ollut kiusattu, pääsi opiskelemaan ja työelämään ihan normaalisti.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
😂
Mikä naurattaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henk. koht. köyhyys ja ettei milloinkaan tarpeeksi ruokaa. Syyllistävät uskovaisnaapurit ja helvetinpelko.
Vierailija kirjoitti:
Henk. koht. köyhyys ja ettei milloinkaan tarpeeksi ruokaa. Syyllistävät uskovaisnaapurit ja helvetinpelko.
Miksiköhän uskontoihin liittyy niin usein syyllistäminen?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Omien vanhempieni ero olisi ollut itselleni helpotus, pahin hetki lapsena oli kun äiti itki verissäpäin sylissäni sohvalla ja totesi, että älä pelkää, me ei sitten isän kanssa ikinä erota. Olin 12.
<3
Tosi surullista. Äitisi on varmaan kasvatettu niin, että eroaminen on kuolemaa vakavampi asia. Kunnes kuolema meidät erottaa...
Minullekin on tultu väittämään, että lapsuuteni olisi ollut onnellinen ja hyvä. Olihan se joiltain osin ja ulkopuolisen silmin asiat oli hyvin: taloudelliset asiat ok, kaunis koti ja piha, ydinperhe, yritys, uudehko auto, lemmikkieläimiä, siistit vaatteet ja ruokaa.
Kuitenkin sekä minä että sisareni kokivat seuraavia asioita, jotka ei näkyneet ulospäin tai kukaan ei välittänyt:
- uskonnollinen väkivalta
- fyysinen väkivalta
- henkinen väkivalta
- tunnekylmät ja uupuneet vanhemmat
- talouden heilahdellessa me lapset jouduimme ensimmäisenä tinkimään vaatteista ja harrastuksista
- ystäviä ei ollut, koska uskonnollisista syistä saatiin hyvin vähän ja harvoin pitää yhteyttä kehenkään. Asuimme etäällä keskustasta
- lääkäriin menoa välteltiin vanhempien toimesta
- kehittelin itse tarinoita ns onnellisesta kotielämästä, koska todellisuus oli liian rankka
- vain yksi samasta uskonnosta lähtöisin oleva ystävä uskoo ja tietää tarinani, koska onkokenut saman. Muut vähättelee koska eivät nähneet pintaa syvemmälle.
Ap lopettaa nyt vaan oletuksiin perustuvan "tietämyksen" eikä vähättele kenenkään kokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minullekin on tultu väittämään, että lapsuuteni olisi ollut onnellinen ja hyvä. Olihan se joiltain osin ja ulkopuolisen silmin asiat oli hyvin: taloudelliset asiat ok, kaunis koti ja piha, ydinperhe, yritys, uudehko auto, lemmikkieläimiä, siistit vaatteet ja ruokaa.
Kuitenkin sekä minä että sisareni kokivat seuraavia asioita, jotka ei näkyneet ulospäin tai kukaan ei välittänyt:
- uskonnollinen väkivalta
- fyysinen väkivalta
- henkinen väkivalta
- tunnekylmät ja uupuneet vanhemmat
- talouden heilahdellessa me lapset jouduimme ensimmäisenä tinkimään vaatteista ja harrastuksista
- ystäviä ei ollut, koska uskonnollisista syistä saatiin hyvin vähän ja harvoin pitää yhteyttä kehenkään. Asuimme etäällä keskustasta
- lääkäriin menoa välteltiin vanhempien toimesta
- kehittelin itse tarinoita ns onnellisesta kotielämästä, koska todellisuus oli liian rankka
<3
Vierailija kirjoitti:
Minullekin on tultu väittämään, että lapsuuteni olisi ollut onnellinen ja hyvä. Olihan se joiltain osin ja ulkopuolisen silmin asiat oli hyvin: taloudelliset asiat ok, kaunis koti ja piha, ydinperhe, yritys, uudehko auto, lemmikkieläimiä, siistit vaatteet ja ruokaa.
Kuitenkin sekä minä että sisareni kokivat seuraavia asioita, jotka ei näkyneet ulospäin tai kukaan ei välittänyt:
- uskonnollinen väkivalta
- fyysinen väkivalta
- henkinen väkivalta
- tunnekylmät ja uupuneet vanhemmat
- talouden heilahdellessa me lapset jouduimme ensimmäisenä tinkimään vaatteista ja harrastuksista
- ystäviä ei ollut, koska uskonnollisista syistä saatiin hyvin vähän ja harvoin pitää yhteyttä kehenkään. Asuimme etäällä keskustasta
- lääkäriin menoa välteltiin vanhempien toimesta
- kehittelin itse tarinoita ns onnellisesta kotielämästä, koska todellisuus oli liian rankka
Jatkan:
tähän lisäksi koulukiusaamista sekä ulkopuolelle jättämistä. Opettajat ummistivat silmänsä ja pari heistä jopa osallistui kiusaamiseen.
Ap voi tunkea oletuksensa sinne mihin päivä ei paista. Ap on niitä joiden maailma on romahtanut yhdestä kutosen arvosanasta tai kissan kuolemasta. Hän ei selvästi tiedä pinnan alla kytevästä ja piiloon jäävästä, ihmisen elämään vaikuttavasta toivottomalta tuntuvasta tilanteesta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti jo siitä, että et ole keskustellut tämän henkilön kanssa asiasta vaan mieluummin kysyt täältä.
Ehkäpä ei ole koskaan tullut kuulluksi/huomatuksi.
Varhaisteini-ikäisellä ikäisekseen kypsemmällä isoveljellä oli voimakas jalkahien tuoksu. Lisäksi se ainainen runkkauksen vatkausääni. Nukuimme kerrossängyissä.
En ole toipunut. Olin vasta 10-vuotias pikkujätkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, koska perheissähän ei voi olla amuita ongelmia kuin vanhempien ero.
Vanhempien ero on usein lasten elämän mullistava kokemus joten tätä ei voi vähätellä.
Ei sitä kukaan vähätellytkään, vaan totesi faktan että muitakin ongelmia voi olla kuin se ero.
Omat vanhemmat hakkasivat toisiaan ympärikännissä viikonloppuisin, mutta eivät eronneet. Kukaan ulkopuolinen ei tiennyt mitään, kun oli kulissit kunnossa. Ero olisi ollut huomattavasti pienenpi mullistus kuin tuossa helvetissä eläminen.
Kyllä ero on aina lapselle vaikeampi kokemus.
Ero olisi ollut kuin lottovoitto, ei enää pelkoa tai stressiä siitä onko turvallista mennä kotiin.
Ei välttämättä noin ihanaa tuo erokaan vaihtoehtona.
Se hoitamaan joutuva lähivanhempi olisi voinut olla tilanteesta ihan pihalla, jaksamaton, väsynyt, työssäraatava tai työtön, te yhdessä rutiköyhiä, olisi voinut alkaa vihata lapsiaan, elämäänsä, pistänyt kaiken mullinmallin, olla katkera, ilkeä, apaattinen tai aggressiivinen, alkaa juoda tai käyttää huimausaineksia, tuoda kotiin erlaisia uusia ystäväihmisiä ja sen sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, koska perheissähän ei voi olla amuita ongelmia kuin vanhempien ero.
Vanhempien ero on usein lasten elämän mullistava kokemus joten tätä ei voi vähätellä.
Ei sitä kukaan vähätellytkään, vaan totesi faktan että muitakin ongelmia voi olla kuin se ero.
Omat vanhemmat hakkasivat toisiaan ympärikännissä viikonloppuisin, mutta eivät eronneet. Kukaan ulkopuolinen ei tiennyt mitään, kun oli kulissit kunnossa. Ero olisi ollut huomattavasti pienenpi mullistus kuin tuossa helvetissä eläminen.
Kyllä ero on aina lapselle vaikeampi kokemus.
Ero olisi ollut kuin lottovoitto, ei enää pelkoa tai stressiä
Ei välttämättä noin ihanaa tuo erokaan vaihtoehtona.
Se hoitamaan joutuva lähivanhempi olisi voinut olla tilanteesta ihan pihalla, jaksamaton, väsynyt, työssäraatava tai työtön, te yhdessä rutiköyhiä, olisi voinut alkaa vihata lapsiaan, elämäänsä, pistänyt kaiken mullinmallin, olla katkera, ilkeä, apaattinen tai aggressiivinen, alkaa juoda tai käyttää huimausaineksia, tuoda kotiin erlaisia uusia ystäväihmisiä ja sen sellaista.
Omien vanhempieni ero oli ihanin asia lapsuudessani. Perhehelvetti loppui vihdoin, vaikka elämä ei eron jälkeen mitään täysin ongelmatonta aina ollutkaan.
En osaa hänen puolesta sanoa, mutta minä kyllä oikeasti toivoin niin. Toivon edelleen, vaikkei ole tarvinnut olla yhteyksissä 15 vuoteen. Elämäni pahin ihminen. Ei tiedä onneksi, missä nykyään asun tai nimeäni tai mitään, joten ei tarvitse oikeasti pelätä. Sain paniikkikohtauksen viime viikolla bussissa, kun näin syrjäsilmällä häntä muistuttavan henkilön.