14v pojalla ei ole yhtään kaveria uudessa kaupungissa

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä vanhempia jotka muuttavat toiseen kaupunkiin perheensä kanssa. Sairaalloisen itsekästä. Repiä nyt lapsi juuriltaan ja kavereistaan irti.

Moni muuttaa työn perässä, sekin on valinta. Mielestäni on kuitenkin tärkeää että on töitä ja myös näyttää se työn tekemisen malli lapselle. Ei kaikki diplomaattienkaan lapset kieroon kasva vaikka komennukset ovat määräaikaisia eri maissa. Outoa on sekin että ollaan samassa ryhmässä päiväkodista ylppärijuhliin asti, ei siinäkään sosiaaliset taidot kehity kaikilla ihanteellisesti. 

Ap, MLL:n sivuilla on vanhemmille neuvoja muuttamisesta, käy katsomassa. Joku harrastus voisi teinille sopia mutta ei pakotettuna. Me ollaan muutettu kun nuori on ollut samanikäinen, ekat tutustumiset tuli rippikoulusta pari kuukautta muuton jälkeen. Me ollaan käyty yhdessä nuoren kanssa ulkoilemassa, uimassa, kirjastossa ja rannalla, varovasti voisi kysyä että kiinnostaisiko joku näistä.

Nyt syyslomalla vaikka joku leffa, kahvila tai Hese jos enemmän nuoren mieleen. Jos olette lähellä satamaa niin joku risteilykään ei ihan hirveästi maksa ja voisi tykätä. Enemmän nuoren takia mutta myös siksi että on sitten jotain mistä voisi aloittaa juttelun syysloman jälkeen. Koulusta voisi myös kysyä miten sujuu ja miettiä vaikka yhtä käyntiä kuraattorilla ihan vain tilanteen tarkistamiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko hän ujo ja hiljainen? Nuorisotiloihin kannattaa mennä. Siellä on paljon samanikäisiä. Toinen on joku harrastus. Oletko itse kotona? Jos olet nyt lomalla ja itse kotona, niin tee jotain hauskaa hänen kanssaan.  Menkää elokuviin, keilaamaan, shoppailemaan tms.

On aika hiljainen varmasti aluksi. Toisaalta vanhojen kavereiden kanssa ollessa ei ole hiljaisuudesta tietoakaan. Mä oikeasti kaipaan niitä hetkiä kun oli koti täynnä pojan kavereita ja meillä naurettiin. Nyt toinen on yksin omassa huoneessa ja mun on tosi vaikeeta saada häneen sellaista syvällisempää yhteyttä. Musta tuntuu että kommunikoidaan vaan tosi arkisia juttuja nykyään. En saa häntä mun kanssa tekemään mitään tai sitten hän osallistuu tosi pitkin hampain ja mököttää. Mä oon kysynyt että mitä hän haluaa nyt lomalla tehdä, mutta ei kuulemma mitään

Niin. On tosi vaikee tilanne. Musta tuntuu että oon pilannut kaiken.. Ollaan tosi etäisiä ja kun yritän halata niin ei halaa takaisin. Hyvä jos ei työnnä pois. Välillä mä nään, että hän on itkenyt, kun on ihan vetiset ja punaiset silmät. Kun kysyn että mikä on, niin ei kuulemma kuulu mulle. Mä yritän olla hyvä äiti mutta musta tuntuu että mä oon epäonnistunut tän muuton takia. 

Tiedän että poika haluaisi muuttaa takaisin mutta se ei onnistu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei lähtenyt sinne vanhalle paikkakunnalle moikkaamaan niitä kavereitaan? Nyt asap joku harrastus, jossa tapaa muitakin, mukaan vaikka seurakunnan toimintaan, eikö ensi kesänä oo rippileirikin?

Siellä on vasta ensi viikolla loma. Kaverit ois koulussa niin ei koettu järkeväksi. Ehkä joululomalla sitten. 

Joo ens kesänä on ripari. Pelasi vanhassa kaupungissa futista mutta en saanut häntä jatkamaan sitä täällä... Tää muutto oli muutenkin niin vaikea. Musta tuntuu että meidän välitkin on paljon huonommat nyt. 

Halaus. Tuo tilanne on ottanut lastasi koville, mutta se selkeää aikanaan. Kaverisuhteet ei synny hetkessä, mutta kavereitakin varmasti tulee vielä hänellä olemaan. Saisko koulusta apua tilanteeseen? 

Täälläkin taas näitä besserwissereitä ilkeilemässä! Eikö tässä maassa oikeasti mitään muuta osata niin hyvin kuin sitä ikuista juntturointia, lapsen etu muka edellä ja kaikki voi huonosti paitsi ne joille on jo synnäriltä asti rakennettu se muka-täydellinen elämä tukiverkkoineen ja bestiksineen. Jos ei halua auttaa niin voi ihan perustaa sen kermapeppujen haukkumisketjun sillä nimellä niin muut älyävät pysyä pois sieltä :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä vanhempia jotka muuttavat toiseen kaupunkiin perheensä kanssa. Sairaalloisen itsekästä. Repiä nyt lapsi juuriltaan ja kavereistaan irti.

 

Moni muuttaa työn perässä, sekin on valinta. Mielestäni on kuitenkin tärkeää että on töitä ja myös näyttää se työn tekemisen malli lapselle. Ei kaikki diplomaattienkaan lapset kieroon kasva vaikka komennukset ovat määräaikaisia eri maissa. Outoa on sekin että ollaan samassa ryhmässä päiväkodista ylppärijuhliin asti, ei siinäkään sosiaaliset taidot kehity kaikilla ihanteellisesti. 

Ap, MLL:n sivuilla on vanhemmille neuvoja muuttamisesta, käy katsomassa. Joku harrastus voisi teinille sopia mutta ei pakotettuna. Me ollaan muutettu kun nuori on ollut samanikäinen, ekat tutustumiset tuli rippikoulusta pari kuukautta muuton jälkeen. Me ollaan käyty yhdessä nuoren kanssa ulkoilemassa, uimassa, kirjas

Joo. Koulussa on yksin kun ei ole löytänyt kaveriporukkaa. Kuraattorille voisin tosiaan laittaa viestin. 

Voi toista. Tuossa iässä kaverit on niin tärkeitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä vanhempia jotka muuttavat toiseen kaupunkiin perheensä kanssa. Sairaalloisen itsekästä. Repiä nyt lapsi juuriltaan ja kavereistaan irti.

 

Moni muuttaa työn perässä, sekin on valinta. Mielestäni on kuitenkin tärkeää että on töitä ja myös näyttää se työn tekemisen malli lapselle. Ei kaikki diplomaattienkaan lapset kieroon kasva vaikka komennukset ovat määräaikaisia eri maissa. Outoa on sekin että ollaan samassa ryhmässä päiväkodista ylppärijuhliin asti, ei siinäkään sosiaaliset taidot kehity kaikilla ihanteellisesti. 

Ap, MLL:n sivuilla on vanhemmille neuvoja muuttamisesta, käy katsomassa. Joku harrastus voisi teinille sopia mutta ei pakotettuna. Me ollaan muutettu kun nuori on ollut samanikäinen, ekat tutustumiset tuli rippikoulusta pari kuukautta muuton jälkeen. Me ollaan käyty yhdessä nuoren kanssa ulkoilemassa, uimassa, kirjas

Sehän vasta olisikin, kun ensin viedään kaverit ja sittten pitäisi lomaa uhrata siihen vihoviimeiseen eli äidin kanssa olemiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu sinulle.

Todellakin 14v lapsen kaverimurheet kuuluu huoltajalle. Huoltaja on se, joka auttaa, kun tulee vaikeaa. 

Kyllä asia onkin sinun syytäsi. Itse ajauduin tismalleen samasta syystä huonoon seuraan. En halunnut olla yksin, joten hyväksyin ties ketä ja sain todella huonoja vaikutteita. Aiemmat kaverit olivat kunnollisia. Mielestäni muuttonne oli virhe. Isovanhemman olisi pitänyt muuttaa vaikka teidän lähelle ja tyttö toiseen kouluun. Nyt poika saa harteilleen ison taakan kaikkien muiden eduksi. Hänellä on vielä pitkä elämä elettävänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko hän ujo ja hiljainen? Nuorisotiloihin kannattaa mennä. Siellä on paljon samanikäisiä. Toinen on joku harrastus. Oletko itse kotona? Jos olet nyt lomalla ja itse kotona, niin tee jotain hauskaa hänen kanssaan.  Menkää elokuviin, keilaamaan, shoppailemaan tms.

On aika hiljainen varmasti aluksi. Toisaalta vanhojen kavereiden kanssa ollessa ei ole hiljaisuudesta tietoakaan. Mä oikeasti kaipaan niitä hetkiä kun oli koti täynnä pojan kavereita ja meillä naurettiin. Nyt toinen on yksin omassa huoneessa ja mun on tosi vaikeeta saada häneen sellaista syvällisempää yhteyttä. Musta tuntuu että kommunikoidaan vaan tosi arkisia juttuja nykyään. En saa häntä mun kanssa tekemään mitään tai sitten hän osallistuu tosi pitkin hampain ja mököttää. Mä oon kysynyt että mitä hän h

Sä oot hyvä äiti. Hyvä äiti on huolissaan lapsestaan, koska välittää. Sun lapsella on nyt paha olla ja tarvii apua. Siinä ei vain äidin halaukset (pelkästään) auta. Koulukuraattori voisi oikeasti olla hyvä idea. 

Muista halata ja sanoa joka päivä rakastavasi. Lapsi tarvitsee eniten rakkautta sinulta juuri silloin kun eniten esittää, että ei välitä sinusta yhtään. Se ei pidä paikkaansa. Hän kiukuttelee sulle, kun olet hänen tuki ja turva. Turvallisille ihmisille uskalletaan näyttää myös paha mieli. Olet tehnyt paljon oikein. Usko vain, kyllä se vielä helpottaa. Nyt on vain paljon murheita ja vielä murrosikäkin samaan aikaan mahdollisesti päällä. Ole kärsivällinen.

Tämä palsta on kyllä niin huvittava. Aina valitetaan, että nuoria paapotaan ja suojellaan liikaa ja sit tällaisessa keskustelussa valitetaan miksi et suojele lastasi ja sinun syytäsi kaikki... Aina huoltajien vika.

Ap, sano pojallesi että me asutaan nyt täällä, elämä on nyt täällä uudessa kaupungissa ja kannusta häntä etsimään itselleen vaikka joku harrastus mitä kautta saisi kavereita. Pettymyksiin pitää vain tottua, myös poikasi ja myös siihen, että vaikka ehkä nyt harmittaa niin elämä jatkuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muutitte? 

Mun isä kuoli yllättäen ja äiti jäi yksin asumaan isohkoon omakotitaloon. Pelkästään sen talon ja pihan hoito tuntui liian raskaalta äidille yksin saati yksin oleminen tuon jälkeen. Samaan aikaan kun kuopusta kiusattiin pahasti vanhassa koulussa ja sitä tilannetta ei saatu kunnolla selvitettyä ja tyttö pelkäsi mennä kouluun. 

Keskustelitteko ennen muuttoa nuoren kanssa? Mitä hän sanoi? Ymmärrän nuorta, jos hänelle ei ole tilannetta selitetty selkeästi auki ja eri vaihtoehtoja puntaroiden. Toisaalta vaikka tilanne olisi selitetty, saattaa se näyttäytyä nuorelle sellaisena, että kaikkien muiden tarpeet on otettu huomioon paitsi hänen. 

Suoraan sanottuna äitisi on aikuinen ihminen. Hänen tulee ymmärtää, että jos hän haluaa asua omakotitalossa, tulee hänen itse kantaa päätöksestä vastuunsa eikä odottaa, että lapsi muuttaa auttamaan. Valitettavasti kuolema tulee jokaiselle ja ihmisen täytyy miettiä tilanteita ennakkoon. 

Kiusaamiskeissi on hankalampi. Harmillista, että näissä aina kiusaaja voittaa, kun kiusattu vaihtaa koulua. Asun pkseudulla, joten koulun vaihto onnistuisi ilman muuttoa mutta ymmärrän, että pienemmissä paikoissa ei. Halusiko kuopus myöskin muuttaa, jotta pääsi vaihtamaan koulua?

Vierailija kirjoitti:

Tämä palsta on kyllä niin huvittava. Aina valitetaan, että nuoria paapotaan ja suojellaan liikaa ja sit tällaisessa keskustelussa valitetaan miksi et suojele lastasi ja sinun syytäsi kaikki... Aina huoltajien vika.

Ap, sano pojallesi että me asutaan nyt täällä, elämä on nyt täällä uudessa kaupungissa ja kannusta häntä etsimään itselleen vaikka joku harrastus mitä kautta saisi kavereita. Pettymyksiin pitää vain tottua, myös poikasi ja myös siihen, että vaikka ehkä nyt harmittaa niin elämä jatkuu. 

Kyllä minuakin aikuisena korpeisi, jos joku päättäisi, että sinä nyt muutat toiselle puolelle Suomea paikkakunnalle, josta et tunne ketään. Voin vain kuvitella miten vaikeaa 14-vuotiaalla on ilman aikuisten selviytymismekanismeja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muutitte? 

Mun isä kuoli yllättäen ja äiti jäi yksin asumaan isohkoon omakotitaloon. Pelkästään sen talon ja pihan hoito tuntui liian raskaalta äidille yksin saati yksin oleminen tuon jälkeen. Samaan aikaan kun kuopusta kiusattiin pahasti vanhassa koulussa ja sitä tilannetta ei saatu kunnolla selvitettyä ja tyttö pelkäsi mennä kouluun. 

Keskustelitteko ennen muuttoa nuoren kanssa? Mitä hän sanoi? Ymmärrän nuorta, jos hänelle ei ole tilannetta selitetty selkeästi auki ja eri vaihtoehtoja puntaroiden. Toisaalta vaikka tilanne olisi selitetty, saattaa se näyttäytyä nuorelle sellaisena, että kaikkien muiden tarpeet on otettu huomioon paitsi hänen. 

Suoraan sanottuna äitisi on aikuinen ihminen. Hänen tulee ymmärtää, että jos hän haluaa asua omakotitalossa, tulee hänen itse

Keskusteltiin. Oikeastaan silloin aluksi oli sitä mieltä, että ihan sama, mutta silloin kun alettiin pakkaamaan tavaroita kasaan niin tuli ensin tosi kova itku ja sen jälkeen ei olla oltu hyvissä väleissä. Lähinnä ollaan puhuttu tosi arkisia juttuja. 

Kyllä kuopus halusi muuttaa. Hänellä oli viime vuonna 190 tuntia poissaoloja kiusaamisen takia. Ei siitä olisi tullut enää mitään. Nyt hänellä on kaikki hyvin ja kolme tosi kivaa kaveria. 

En olisi arvannut, että tämä kääntyy näin päin. Tuntuu hirveältä. Onnellinen olen kuopuksen puolesta, mutta miksei molemmat mun lapset voisi olla yhtä aikaa onnellisia? 

Mulla kävi mielessä, että jotenkin et ole osannut sanoa äitillesi ei. Tai esim ehdottanut,että hän muuttaisi vaikka sinne edelliseen paikkakunnalle? Menikö tässä nyt äitisi tarpeet lapsesi edelle?

En ehkä itsekään olisi halunnut muuttaa,mutta äitisi kenties painostanut ja sanonut ettei pärjää jne. Asutteko siis äitisi luona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei lähtenyt sinne vanhalle paikkakunnalle moikkaamaan niitä kavereitaan? Nyt asap joku harrastus, jossa tapaa muitakin, mukaan vaikka seurakunnan toimintaan, eikö ensi kesänä oo rippileirikin?

Siellä on vasta ensi viikolla loma. Kaverit ois koulussa niin ei koettu järkeväksi. Ehkä joululomalla sitten. 

Joo ens kesänä on ripari. Pelasi vanhassa kaupungissa futista mutta en saanut häntä jatkamaan sitä täällä... Tää muutto oli muutenkin niin vaikea. Musta tuntuu että meidän välitkin on paljon huonommat nyt. 

No en ihmettele, että välit on hunommat kun toisella on paha mieli. Futiskausi alkaa olla katkolla eli nyt try outteihin vaan niihin joukkueisiin, missä luokkakaverit pelaavat. Ihan jo lapsen oman jaksamisen (fyysisen ja henkisen) takia. Ja mitäs jos yllättäisit lapsen ja kuskaisit hänet pe ip sinne vanhalle paikakkunnalle kavereiden luo ja kotiin maanantai-iltana? Kyllä se kasiluokka yhden oman lomapäivän kestää. Saisi 4pvää aikaa kavereiden kanssa.

Keskusteltiin. Oikeastaan silloin aluksi oli sitä mieltä, että ihan sama, mutta silloin kun alettiin pakkaamaan tavaroita kasaan niin tuli ensin tosi kova itku ja sen jälkeen ei olla oltu hyvissä väleissä. Lähinnä ollaan puhuttu tosi arkisia juttuja. 

Kyllä kuopus halusi muuttaa. Hänellä oli viime vuonna 190 tuntia poissaoloja kiusaamisen takia. Ei siitä olisi tullut enää mitään. Nyt hänellä on kaikki hyvin ja kolme tosi kivaa kaveria. 

En olisi arvannut, että tämä kääntyy näin päin. Tuntuu hirveältä. Onnellinen olen kuopuksen puolesta, mutta miksei molemmat mun lapset voisi olla yhtä aikaa onnellisia?

Ajattele, että nyt muuttaisitte toiselle paikkakunnalle. Miltä tytöstäsi tuntuisi? Sen teit pojallesi. Paitsi että hänellä oli varmaan parempia ja pitkäaikaisempia kavereita.

Vierailija kirjoitti:

Mulla kävi mielessä, että jotenkin et ole osannut sanoa äitillesi ei. Tai esim ehdottanut,että hän muuttaisi vaikka sinne edelliseen paikkakunnalle? Menikö tässä nyt äitisi tarpeet lapsesi edelle?

En ehkä itsekään olisi halunnut muuttaa,mutta äitisi kenties painostanut ja sanonut ettei pärjää jne. Asutteko siis äitisi luona?

 

Ei tämä mun äidin syytä ollut vaan ihan itse loppupeleissä tein päätöksen muutosta. Toki se isän kuolema ja äidin jaksaminen oli yksi syy miksi me muutettiin. Ja kyllä, muutettiin mun äidin luokse. Etenkin kuopus on tykännyt paljon, kun mummi on kotona vaikka mä oisin töissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ei lähtenyt sinne vanhalle paikkakunnalle moikkaamaan niitä kavereitaan? Nyt asap joku harrastus, jossa tapaa muitakin, mukaan vaikka seurakunnan toimintaan, eikö ensi kesänä oo rippileirikin?

Siellä on vasta ensi viikolla loma. Kaverit ois koulussa niin ei koettu järkeväksi. Ehkä joululomalla sitten. 

Joo ens kesänä on ripari. Pelasi vanhassa kaupungissa futista mutta en saanut häntä jatkamaan sitä täällä... Tää muutto oli muutenkin niin vaikea. Musta tuntuu että meidän välitkin on paljon huonommat nyt. 

No en ihmettele, että välit on hunommat kun toisella on paha mieli. Futiskausi alkaa olla katkolla eli nyt try outteihin vaan niihin joukkueisiin, missä luokkakaverit pelaavat. Ihan jo lapsen oman jaksamisen (fyysisen ja henkisen) takia. Ja mitäs jos yllättäisit lapsen ja kuska

Tää yllätysreissu on ihana idea. Toki matka on tosi pitkä niin meillä menee melkein puoli päivää yhteen suuntaan, mutta tekisin sen mielelläni mun pojan vuoksi. Pitää harkita tätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi muutitte? 

Mun isä kuoli yllättäen ja äiti jäi yksin asumaan isohkoon omakotitaloon. Pelkästään sen talon ja pihan hoito tuntui liian raskaalta äidille yksin saati yksin oleminen tuon jälkeen. Samaan aikaan kun kuopusta kiusattiin pahasti vanhassa koulussa ja sitä tilannetta ei saatu kunnolla selvitettyä ja tyttö pelkäsi mennä kouluun. 

Keskustelitteko ennen muuttoa nuoren kanssa? Mitä hän sanoi? Ymmärrän nuorta, jos hänelle ei ole tilannetta selitetty selkeästi auki ja eri vaihtoehtoja puntaroiden. Toisaalta vaikka tilanne olisi selitetty, saattaa se näyttäytyä nuorelle sellaisena, että kaikkien muiden tarpeet on otettu huomioon paitsi hänen. 

Suoraan sanottuna äitisi on aikuinen ihminen. Hänen tulee ymmärtää, että jo

Mutta ap rakas. Sun lapsi ei ole ymmärtänyt mitä se muutto oikeasti tarkoittaa. Siksi on sanonut sulle, että se on ihan sama. Kerroitko sä, että se oikeasti tarkoittaa sitä, ettei enää voi olla kavereiden kanssa?