Työkyvyttömyyseläkkeelle - entä nyt?
Jäin työkyvyttömyyseläkkeelle reilu kuukausi sitten. Olen nyt ihan sekaisin, mitä teen tällä kaikella ajalla. Asun kaupungissa. Käyn jo salilla tai uimassa joka päivä. Teen ruokaa ja käyn kaupassa. Mutta mitä muuta? Olen turhautunut eikä ole mitään tekemistä. Minulla ei ole kesämökkiä eikä autoa. Miten eläkkeellä olevat vietätte aikaa?
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse aloitin sukututkimusta mikä viekin kaiken ajan kun ei malta lopettaa. Luen kirjoja, teen palapelejä, virkkaan, kudon, ulkoilen, katson sarjoja jne jne.
Ja mistä syystä olet tk-eläkkeellä?
Sivusta: Syöpä?
Ei silläkään diagnoosilla pääse jos on kyvykäs.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea uskoa, että punttisalilla, uimassa, kaikissa normaaleissa pystyvä, olisi saanut työkyvyttömyyseläkkeen . Tiedän ihmisiä, jotka ei pysty edes istumaan, eivätkä saa eläkettä.
Telkassa näytettiin neliraajahalvaantunutta, joka oli työtön työnhakija.
Vierailija kirjoitti:
Ap, tapa itsesi. Olet loinen 🤮
LOPETA! EIKÖ HÄVETÄ?
Vierailija kirjoitti:
Uskomatonta. Milloin ihmisistä tuli sellaisia, että he aikuisinakin naukuvat ettei ole mitään tekemistä, eivät osaa sellaista itselleen kehittää, ja jos heiltä otetaan jokin ulkopuolinen osanen pois (pakollinen työ), ovat täysin kädettömiä ja uusavuttomia? Onko tällainen nykyisen yhteiskunnan prototyyppinen tuotos? Pelottavaa.
Orjageenit sen tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, tapa itsesi. Olet loinen 🤮
LOPETA! EIKÖ HÄVETÄ?
Tehkää rikosilmoitus! T: Antti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työkyvyttömyyseläkkeelle?....ja jaksaa/pystyy käymään salilla reenaamassa ja uimassa...luulisi pystyvän töihinkin...tuskin tuollainen lieroilu onnistuu muualla kuin Suomessa
Nuppivika ei estä kroppaa liikkumasta.
Eikä tekemästä töitä.
Nuppivika kyllä täytyy ollakin, jos joku työnteko kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, tapa itsesi. Olet loinen 🤮
Sinä se todellinen syöpäläinen olet.
Kiitän luojaani joka päivä, että pääsin lopulta tk-eläkkeelle hieman alle kuusikymppisenä seitsemän vuoden kuntoutus-, osasairauspäiväraha-, kuntoutustuki-, työkokeilujen, kolmikanraneuvotteluiden, ym. ruljanssin jälkeen. Sitä ennenkin työkyky oli pitkään huono.
Jaksaminen kotosallakin on koetuksella. Sitä varten minulla on koira, pysyn päivärytmissä ja tulee ulkoiltua. Käyn uimassa ja vesijuoksemassa useana päivänä viikossa pitääkseni kivut ja mielialan hallinnassa.
Se ei tarkoita, että olisin työkykyinen, kun käyn usein uimassa. Ne käynnit on kuitenkin poissa muusta jaksamisesta. Niinä päivinä en tee muuta. En jaksa kotitöitäkään tehdä kuin 1-2 tuntia päivässä. Kaupassa käynti kuten kotisiivous on päivän ohjelmanumero. En jaksa sinä päivänä muuta.
Ihmiset ei usko, kuinka vähästä uuvun. Vanha äitini riemastui, kun pääsin tk-eläkkeelle. Hän oletti minun olevan nyt rajattomasti hänen käytettävissään. Olen joutunut käyttämään valtavasti energiaa hänen asioihinsa ja rajojen laittamiseen hänelle. Lapsenlapset alkavat olla onneksi sen ikäisiä, ettei heidän hoitamisensa enää kuormita ja lapset ymmärtävät kyllä rajoitteeni toisin kuin äitini.
Aika kuluu kyllä, luen, katselen sarjoja, seuraan maailman tapahtumia, mietiskelen ja haaveilen. Kotona on aina jotain puuhaa, jos vain on voimia tehdä.
Nyt olen kahtena vuotena tehnyt yhden kotimaan reissun, vuosiin en käynyt missään ja käynyt katsomassa muutamia teatteri esityksiä ja elokuvan. Valoa näkyy nyt vähän enemmän tunnelin päässä.
Vaikea uskoa, että punttisalilla, uimassa, kaikissa normaaleissa pystyvä, olisi saanut työkyvyttömyyseläkkeen . Tiedän ihmisiä, jotka ei pysty edes istumaan, eivätkä saa eläkettä.