Lue keskustelun säännöt.
Mistä te viiskymppiset haaveilette?
14.10.2024 |
Lapset lentäneet maailmalle, asunto lähes maksettu, vaativa työ mutta kokemus tekee helpoksi, maailma nähty niin että matkailu maistuu puulta ja lentämisen päästöt kyllä vähän ahdistaa myös. Yhteiskuntien meno aika riitaista ja sotaisaa, ei taida maailma ainakaan paremmaksi olla tulossa. Harrastuksia on, mutta lähinnä kuntoilun vuoksi.
Havahduin ajatukseen, että mitä mä enää täällä tätä ilmaa hengitän ja maapallon resursseja tuhlaan - työ on vaan työtä, ura huipullaan ja muuten mulla ei oikeastaan ole mitään syytä elää, pelkkää alamäkeä fysiikan osalta ainakin edessä.
Mistä te muut viiskymppiset löydätte ilon ja sisällön ja draivin jaksaa täällä vielä semmosen 30 vuotta? Mitä ajatuksia, haaveita, toiveita, ajureita teillä vielä on? Jos mäkin löytäisin jonkun uuden voiman.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Lapsenlapsista, eläkkeestä, kuolemasta, taivaasta <3
onnellinen
Oikeasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
41v ja haaveilen taivaasta :) elämässä aikalailla kaikki nähty...
Vierailija kirjoitti:
Sex & drugs & rock 'n' roll
Mitäpä sitä muuta
Tuo on niin hyvä ettei tarvi muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsenlapsista, eläkkeestä, kuolemasta, taivaasta <3
onnellinen
Oikeasti?
Oikeasti :) Tämä elämä on ihana, mutta niin paljon parempaa on tulossa.
Ymmärrän kyllä että saattaa vaikuttaa ankealta toiveelta, mutta toisaalta, kuolema on ihan jokaisella edessä. Miten siihen suhtautuu, miltä tuntuu ajatus siitä? Joku pelkää ja ahdistuu, minä odotan positiivisin mielin.
Mutta mean while, nautin kyllä tästäkin elämästä täysin rinnoin. Matkustelen, tykkään työstäni, vietän aikaa ystävien kanssa, käyn kulttuuririennoissa ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haaveilen pääseväni jonain päivänä eläkkeelle, niin voin nauttia pihanhoidosta kesäisin ja talvisin käsitöistä, huonekalujen kunnostamisesta, lumen kolaamisesta ja takan lämmittämisestä
Meillä asuntolaina jo maksettu pois, ei muitakaan lainoja. Kaksi lasta muuttaneet pois kotoa. Omaa yritystä pyöritetään ja yritetään jäädä eläkkeelle noin kuusikymppisinä. Haaveena on ostaa talo Ranskan maaseudulta.
Olen varmaan siitä outo, että lapsenlapsia en erityisesti toivo. Omien lasten pikkulapsiaika oli niin haastava yhdistettynä yrittäjyyteen ja tukiverkkojen puuttumiseen, etten jaksa ajatellakaan hoitavani jälleen pieniä lapsia edes väliaikaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä ihmeemmin mistään. En ole koskaan ollut haaveilijatyyppi. Olen mennyt minne virta vie, ja ollut elämääni näin tyytyväinen. Miestä ja lapsia ei elämääni koskaan tullut, mutta eipä se mitään, olen yksin viihtyvää tyyppiä. Omistusasunnon hankkimista vasta alan miettiä näin 50 v. iässä, voi olla että päädyn siihen että jatkan asumisoikeusasunnossa tosin. Eläkevuosista en osaa haaveilla, koska vaikka viihdyn hyvin yksin näin työssäkäyvänä, niin voi olla jo liian yksinäistä sitten kun ei ole töitäkään, eikä mulla ole yhtään ihmissuhdetta keneenkään.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä? Oon 50, ja haaveilen ja mielikuvittelen ihan samaan tapaan kun aiemminkin. Elämä on kivaa, nään ystäviäni, teen kaikkea mukavaa puolison kanssa. Matkustellaan, mökkeillään jne. Mulla on ihan mukava työ, lapset ovat aikuisia, vanhempien luona käyn auttelemassa, soitan bändissä, keikkaillaan välillä. Nyt haaveilen maaliskuun lomasta, mennään puolison kanssa Barcelonaan.
Toivottavasti yövytte hotellissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kolme haavetta.
Haaveilen siitä että Helsingin kaupunkiympäristölautakunnassa olis seuraavien vaalien jälkeen teknillisen korkeakoulututkinnon suorittaneita matemaattisesti lahjakkaita ihmisiä nykyisten runoilijoiden ja humanistien sijaan ja että rakas kotikaupunkini Helsinki saataisiin jälleen elämään ja kukoistamaan ja sen liikenne toimimaan. Nykyinen Sinnemäen ja kumppaneiden aiheuttama liikennehelvetti pilaa jokaisen päiväni.
Toinen haave on että itänaapurissa valta vaihtuisi, sota loppuisi ja saataisiin kauppasuhteet jonain päivänä elvytettyä.
Kolmas haave on että työelämässä viime vuosien painajaismainen stressi vähän helpottaisi ja saisin pudotettua painoani ja kohotettua kuntoani.
Haaveilen että kuolema korjaisi yöllä ettei tarvitsisi aamulla herätä töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä, että eläkeaika koittaisi pian, olisin terve ja hyvässä kunnossa. Lähtisin oleilemaan etelään ja tekemään vapaaehtoistyötä eläinten parissa.n60-v.
Samalle tuntuu kuin aloittajasta. On tullut matkustettua paljon ja toteutettua muutkin haaveet harrastusten ja omistusten osalta.
Piti matkustaa lisää ja jatkaa paria harrastusta kovemmalla innolla, kun on enemmän aikaa ja rahaa, mutta ei enää kiinnosta.
Lasten tukeminen rahallisesti ja muutenkin on varmaan se ykkösasia, jonka takia tekee töitä ja laittaa rahaa säästöön, kun eipä itsellä ole mitään tärkeää mihin niitä kuluttaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole lapsia ja asunnostakin on vielä 250 000 maksamatta. Haaveilen siitä, että jaksan työelämässä ja saan tehdä mielekkäitä hommia.
ANKEAA.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus tuntuu omaan korvaan oudolta. Omat vanhemmat 60+ ja ovat niin kiireisiä että oma elämä on ihan hlvetin tylsää heihin verrattuna. Joka päivä jotain ohjelmaa. Jos terveyttä riittää niin ei tässä maailmassa kovin helposti sovi tylsistyä - ainakaan pidemmäksi aikaa.
N3e
Kolmella eurolla. Kalenteri täyteen ajanvarauksia.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kolme haavetta.
Haaveilen siitä että Helsingin kaupunkiympäristölautakunnassa olis seuraavien vaalien jälkeen teknillisen korkeakoulututkinnon suorittaneita matemaattisesti lahjakkaita ihmisiä nykyisten runoilijoiden ja humanistien sijaan ja että rakas kotikaupunkini Helsinki saataisiin jälleen elämään ja kukoistamaan ja sen liikenne toimimaan. Nykyinen Sinnemäen ja kumppaneiden aiheuttama liikennehelvetti pilaa jokaisen päiväni.
Toinen haave on että itänaapurissa valta vaihtuisi, sota loppuisi ja saataisiin kauppasuhteet jonain päivänä elvytettyä.
Kolmas haave on että työelämässä viime vuosien painajaismainen stressi vähän helpottaisi ja saisin pudotettua painoani ja kohotettua kuntoani.
Minäkin haaveilen siitä että puolikuollut Helsinki saataisiin elvytettyä. Ajattelin ajella pienellä päästöttömällä sähköautolla kaikkialle.
Minulta puuttuvat haaveet omalle elämälle nykyään. Haaveeni ja suunnitelmani koskevat sitä, miten voisin helpottaa oman lapseni elämää. Esim suunnittelen asuntoni myynnistä, jotta voisin ostaa tilalle kaksi pientä, yhden itselleni ja toisen lapselleni. Tällaisia asioita suunnittelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole lapsia ja asunnostakin on vielä 250 000 maksamatta. Haaveilen siitä, että jaksan työelämässä ja saan tehdä mielekkäitä hommia.
Miten helvetissä sinulla on noin loppuvuosinasi vielä tuollainen tappolaina?
Meilläkin oli. Lainoja on alettu maksamaan jo v 79 muttei ne lyhentyneet ennen vuotta 98, kiitos laman ja korkeitten korkojen!
V 2005 kun olin 45v otimme 300000e asuntolainaa toiseen taloomme
50+v oli ihan parasta aikaa! Vanhimmat lapset omillaan ja kuopuskin koulussa. Kiva työ vei ympäri maailmaa. Parisuhde ihana.
Muutamasta taloudellisesta haasteesta huolimatta elämä on vain parantunut - olemme saaneet 3 lastenlasta, kodin ulkomailta, terveys kohentunut ja haaveita riittää yli 10v myöhemminkin!
Oma elämä on mennyt kutakuinkin niin että lapsena ja teininä elin maalaiselämää ja ensimmäiset 20 vuotta elin hevostyttönä. Siitä siirryin kaupunkilaiseksi ja hevoset jäi. Tuli elettyä nuoruutta 30-35 vuotiaaksi. Sen jälkeen 2 lasta ja biletykset ja reissut jäi. Nyt 50v lähestyessä olen alkanut palautua reissuihin, festareihin sun muuhun teinien kanssa ja seuraavaksi on haaveissa maalaiselämä eläimineen. Näin ympyrä sulkeutuu.