Mistä te viiskymppiset haaveilette?
Lapset lentäneet maailmalle, asunto lähes maksettu, vaativa työ mutta kokemus tekee helpoksi, maailma nähty niin että matkailu maistuu puulta ja lentämisen päästöt kyllä vähän ahdistaa myös. Yhteiskuntien meno aika riitaista ja sotaisaa, ei taida maailma ainakaan paremmaksi olla tulossa. Harrastuksia on, mutta lähinnä kuntoilun vuoksi.
Havahduin ajatukseen, että mitä mä enää täällä tätä ilmaa hengitän ja maapallon resursseja tuhlaan - työ on vaan työtä, ura huipullaan ja muuten mulla ei oikeastaan ole mitään syytä elää, pelkkää alamäkeä fysiikan osalta ainakin edessä.
Mistä te muut viiskymppiset löydätte ilon ja sisällön ja draivin jaksaa täällä vielä semmosen 30 vuotta? Mitä ajatuksia, haaveita, toiveita, ajureita teillä vielä on? Jos mäkin löytäisin jonkun uuden voiman.
Kommentit (71)
No iso asuntolaina on kyllä yksi kannustin töihin 😅
Ostettiin mökki kauniin järven rannalta ja haaveilen ensi kesästä. Oma rantasauna, lämmitän milloin haluan. Uin, katselen taivasta, lintuja ja vettä kahvi kädessä. Ei ole kiire.
Haluan olla mukana lasten ja lastenlasten elämässä ja auttaa mahdollisuuksieni mukaan.
Päivän paras itkuvirsi 🥇..tähän asti
Lapsenlapset monelle käänteentekevä juttu. Tulee uusia haaveita ja seurattavaa heissä.
Vierailija kirjoitti:
Päivän paras itkuvirsi 🥇..tähän asti
Kui? Mistä sä haaveilet? Vai sun onko päivien sisältö mitalien jako täällä? Ei kuulosta kyllä kovin houkuttelevalta tulevaisuudelta.
Kaikki on helppoa ja terveyttäkin riittää. Harrastukset ja työ vie maailmalle. Suomessa on kesä ja talvimökki ja sukulaiset.
Siis mitä? Oon 50, ja haaveilen ja mielikuvittelen ihan samaan tapaan kun aiemminkin. Elämä on kivaa, nään ystäviäni, teen kaikkea mukavaa puolison kanssa. Matkustellaan, mökkeillään jne. Mulla on ihan mukava työ, lapset ovat aikuisia, vanhempien luona käyn auttelemassa, soitan bändissä, keikkaillaan välillä. Nyt haaveilen maaliskuun lomasta, mennään puolison kanssa Barcelonaan.
Minä olen koko elämäni ollut hyvä keksimään toteuttamiskelpoisia haaveita. Olen matkustellut ja asunut ulkomailla. Harrastanut ja opetellut monenmoista. Keilaamaan, purjetimaan, soittamaan pianoa ja nyt käyn laulutunnilla.
Haaveita ei rajoita kuin rahan- ja ajanpuute. Rahaa tulee onneksi koko ajan lisää ja aikaakin haaveiden toteuttamiseen on vielä vuosikymmeniä.
3:20 maratonajasta vielä tällä hetkellä.
Elämä ja työura on oikein mallillaan, mutta urheilun puolella voisi vielä yrittää parempia tuloksia ennen kuin ikä alkaa vaivaamaan.
Lapset vielä kotona (saatiin lapset hieman vanhempana), joten motiivi saada heidät koulutettua ja tuettua itsenäisen elämän alkuun kantaa vielä pitkälle.
Olen asettanut myös harrastuksiin liittyviä tavoitteita, joiden saavuttamiseen saattaa mennä useita vuosia.
Haaveilen mukavista eläkepäivistä, jos vain elän siihen asti.
Aloituksesta vähän tulee mieleen, että onko ne unelmat tai haaveet olleet alunperinkään omia.
Vierailija kirjoitti:
Päivän paras itkuvirsi 🥇..tähän asti
Paskinpa. Maailman pienin viulu soi.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole lapsia ja asunnostakin on vielä 250 000 maksamatta. Haaveilen siitä, että jaksan työelämässä ja saan tehdä mielekkäitä hommia.
Miten helvetissä sinulla on noin loppuvuosinasi vielä tuollainen tappolaina?
Mä oon 51 v. ja lapsi 14 v. Haaveilen ajasta, jolloin lapsi muuttaa omilleen, jotta voin myydä perheasunnon, jossa nyt asutaan. Haluan pois tästä naapurustosta, pois lähiöstä. Tällä hetkellä ei kannata ostaa uutta, isoa asuntoa muualta, kun tähtään siihen, et muutaman vuoden päästä ostan sitten vain itselleni pienen asunnon. Ehkä tästä kaupungista, ehkä jostain muualta. Ja lisäksi hankin mummonmökin jostain syrjemmältä. Vähennän työntekoa, alan panostaa asioihin, jotka tuo mulle onnea ja iloa.
Mä elän elämää, joka vastaa enemmän nelikymppisen elämää. Kaikkea on kauheasti koko, ajan, en koe, että ehtisin kunnolla haaveilla, mutta päivät on täysiä ja kaikki kiinostavaa, haasteetkin.
Toivottavasti elän yli satavuotiaaksi.
Elän ihan parasta aikaani. Meille on tulossa häät ja muutto unelmien taloon. Lapset jo isoja ja omillaan, niin voin keskittyä täysin omiin ja puolisoni tarpeisiin, nautiskellaan siis elämästä kaikin tavoin, pussaillaan, käydään mökillä, kansallispuistoissa, keikoilla ja vaikka missä, nytkin haaveissa yksi tietty retki. Lisäksi haaveilen uudesta työstä, eli siis omasta yrityksestä ja sekin haave on päivä päivältä lähempänä.
Ei ole lapsia ja asunnostakin on vielä 250 000 maksamatta. Haaveilen siitä, että jaksan työelämässä ja saan tehdä mielekkäitä hommia.