Mistä te viiskymppiset haaveilette?
Lapset lentäneet maailmalle, asunto lähes maksettu, vaativa työ mutta kokemus tekee helpoksi, maailma nähty niin että matkailu maistuu puulta ja lentämisen päästöt kyllä vähän ahdistaa myös. Yhteiskuntien meno aika riitaista ja sotaisaa, ei taida maailma ainakaan paremmaksi olla tulossa. Harrastuksia on, mutta lähinnä kuntoilun vuoksi.
Havahduin ajatukseen, että mitä mä enää täällä tätä ilmaa hengitän ja maapallon resursseja tuhlaan - työ on vaan työtä, ura huipullaan ja muuten mulla ei oikeastaan ole mitään syytä elää, pelkkää alamäkeä fysiikan osalta ainakin edessä.
Mistä te muut viiskymppiset löydätte ilon ja sisällön ja draivin jaksaa täällä vielä semmosen 30 vuotta? Mitä ajatuksia, haaveita, toiveita, ajureita teillä vielä on? Jos mäkin löytäisin jonkun uuden voiman.
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Ostettiin mökki kauniin järven rannalta ja haaveilen ensi kesästä. Oma rantasauna, lämmitän milloin haluan. Uin, katselen taivasta, lintuja ja vettä kahvi kädessä. Ei ole kiire.
Joo! Jostain tämmöisestä on hyvä haaveilla. Aikaa itselle, läheisille ja ystäville. Paljon tarpeetonta on jäänyt pois, kun ei ole mitään hinkua mm. shoppailuun, baareihin tai pitkiin kosteisiin viikonloppuihin (festarit, apua) tai muuhun vastaavaan. Sauna, järvi ja kupillinen kahvia laiturilla on onnen täyttymys ja motivaatio tälle arkiselle aherrukselle.
Haaveilen terveydestä ja että saan puolison kanssa elää vielä pitkään yhdessä. Toivon että en kyynisty tai masennu. Toivon että uteliaisuus säilyy.
Pitäisi vielä saada kunnon seksiä ja rakkautta. Ehkä vielä onnistaa.
Lapset on kotona, mä opiskelen lisää. Olen löytänyt uuden harrastuksen myötä uusia ystäviä. Olen vasta innostunut matkustamaan ja käymään festareilla vuosikausien jälkeen.
En oikeastaan mitään. Varallisuutta on päälle 1,5 miljoonaa ja kun isäni leski kupsahtaa saan vielä 200 000 euroa ja hallintaani noin 4-500 000 euron arvosta kiinteistöjä (2 kpl) ulkomailla ja Nuuksiossa. Eli varallisuus kasvaa pariin miltsiin.
Elämä on tavallisen hyvää vähän töitä tehden ja nauttien joutilaisuudesta muulloin. Terveys ja matkustelu lähinnä asioita, joissa voisi haaveita olla, mutta saa nähdä, tuleeko matkallelähdöstä innostuttua ja miten hyvässä kunnossa pysyn.
Siksi siis matkustelu on haaveissa, koska mun pitää saada jokin kipinä ja syy lähteä jonnekin ja silloin kyllä nautin siitä, mutta jos sellaista ei tule, niin ei kiinnosta lähteä sitten. Se ulkomaan asunto on kiinnostava jokerikortti, että antaako aihetta viettää sitten osan vuotta siellä.
Lapsi on vasta 10v, vielä on paljon kasvatettava ja näytettävää hänelle. Töissäkin pitää vielä jaksaa ainakin 10 vuotta, että saa lainat maksettua.
50v ja monet haaveet on toteutuneet, mutta uusia tulee kyllä lisää. Tuntuu, että vanhempana elämä on tasaisempaa ja tunteet tasaisempia. Toisaalta jokin pieni asia esim näyttely, kirja, leffa ja ystävän näkeminen ilahduttaa paljon, mutta samaan aikaan esim. matkustaminen ei ole itsessään se juttu vaan enemmän kokemukset ja seura matkalla.
Joka kuukausi teen jotain kivaa puolison tai ystävien kanssa, joka viikonloppu mökkeilyä tai ulkoilua metsässä/luonnossa, joka viikko harrastuksia, joka päivä töitä, perheen seuraa, lemmikin touhujen seuraamista ja lukemista.
Ihan perusarkea eletään. Jo kahdestaan taas kun aikuiset lapset ovat omillaan. Haaveilen pienestä remontista. Ehkä muutto jossain vaiheessa. Matkustella voisi enemmän. Toivottavasti terveys säilyy sillä se on tärkeintä. Lapsenlapsia olisi kiva saada joskus.
Tietysti odotan lastenlapsia ja heidän elämänsä seuraamista. Voimapunnerruksen SM ja Suomen suurin kurpitsa olisivat myös haaveina, matkailu ei kiinnosta.
Aloitus tuntuu omaan korvaan oudolta. Omat vanhemmat 60+ ja ovat niin kiireisiä että oma elämä on ihan hlvetin tylsää heihin verrattuna. Joka päivä jotain ohjelmaa. Jos terveyttä riittää niin ei tässä maailmassa kovin helposti sovi tylsistyä - ainakaan pidemmäksi aikaa.
N3e
Olen lukenut koko elämäni, ja nyt viidenkympin jälkeen lukemiseni ja kirjoittamiseni on kiihtynyt luokattomiin mittasuhteisiin. Nautin suunnattomasti siitä, että reaalimaailma katoaa, muutun ympäristölleni tarpeettomaksi, ja käytännössä luon uudelleen koko tietoisuuteni pääni sisään. Eikä ketään häiritse/kiinnosta.
Sex & drugs & rock 'n' roll
Mitäpä sitä muuta
Haaveilen siitä, ettei rintasyöpä uusi. Muuten ihan normaali elämä riittää. Siis kiva koti, kesällä mökkeily, rakkaita ihmisiä ja mukavaa tekemistä.
Pääsen eläkkeelle samana vuonna, kun kuopus täysi-ikäistyy. Siinä sitä haavetta ja tavoitteita toistaiseksi riittämiin.
Minulla ainakin on ollut yhdistetty 50 v kriisi ja korona-aikana liikaa aikaa ajatella, ja kaikenlaisia irtiottoja kaikesta olen paljon pyöritellyt mielessäni. Kuitenkin minulla on perhe ja työ, joissa olen kiinni, ja työelämässä olen vasta päässyt vakaaseen asemaan ja kohtuuhyvään palkkaan. Minulla ei ole puskuria, jonka kanssa voisi lähteä erakoksi pohjoiseen tms. Koetan nyt nauttia siitä mitä on. Työt ei enää stressaa, ja on aikaa ja energiaa harrastaa. Tavoitteena mm. rautaiset lihakset joilla taistella vanhuutta vastaan, kun tähän asti olen ollut lähinnä kirjatoukka. On myös paremmin varaa matkustaa, on niin paljon paikkoja näkemättä! Musiikki-innostuksenikin on pitkästä aikaa herännyt, ja kuuntelen ja käyn katsomassa itselle entuudestaan vieraampia bändejä. Uusia kulmia elämään avautuu eri suunnista, ja elämä kiinnostaa, kun sen lyhyyden tajuaa. N57
Että vihdoin voin laittaa itseni etusijalle. Toki puoliso on tärkeä, mutta aikuisena hän osaa huolehtia itsestään. Lapsi vasta lähtee maailmalle. Mistään lapsenlapsista en haaveile missään vaiheessa. Rauhallista elämää, paljon matkustelua sen vastapainoksi.
Talous on erinomaisella mallilla. Täytyy yrittää terveyttä vaalia. Koti on tärkeä paikka, joten siihen voisin panostaa. Enää ei tarvitse miettiä, onko alueella hyvä koulu tai hyvät yhteydet lukioon tms. Voisin muuttaa vaikka jonnekin pussinperälle.
Haaveilen, että vielä saisin toistaiseksi voimassa olevan työn kun olen nyt tehnyt pätkätöitä vuodesta 2019. Että saisin käyttää osaamistani ja kokemustani työssä.
Lapsenlapsista, eläkkeestä, kuolemasta, taivaasta <3
onnellinen
Olen 57v. Käyn töissä, harrastan mieheni kanssa salilla käyntiä, mökkeilemme jne jne. Nuorin lapsi, kohta 18v asuu vielä kotona.
Mies jää parin vuoden päästä eläkkeelle ja itse haluaisin jäädä ove:lle heti kun mahdollista. Olisi ihana viettää miehen kanssa kahden laatuaikaa, mökkeillä ja matkustella. Meillä on elämässä kaikki hyvin, lapsillamme on kaikki hyvin, olemme terveitä ja toimintakykyisiä, eikä taloudellisia ongelmia ole.
Elämä on hyvää juuri nyt.