Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomuus ja syvä masennus
14.10.2024 |
Olemme vuoden yrittäneet saada lasta, mutta lääkärin mukaan se ei enää kannata, koska todennäköisyys on niin pieni (muutaman prosentin luokkaa/kuukausi). Taustalla endometrioosi ja adenomyoosi, joiden takia minut operoitu ja huomattu, että munasarjat ovat revenneet ja riekaleina. Kohtu, rakko, suoli ja vatsa endokudoksen vallassa ja sen kyllä tuntee menkkojen yhteydessä. Kuitenkin äitiys on elämäni suurin haave ja sen takia olen kai kirottu yrittämään aina vain uudestaan lasta ja seuraavaksi IVF-hoidoissa. Pelkään hoidoissa eniten sitä, että ne eivät onnistukaan. Koko elämä tuntuu olevan mennyttä. Olen tehnyt kaikki valinnat niin, että minusta voisi tulla joskus äiti, mutta en taida uskoa siihen enää itsekään. Mies ei osaa tukea. Käyn terapiassa, mutta terapeutti ei ota kantaa lapsettomuuden aiheuttamaan ahdistukseen. Tiedä kyllä miksi; sille ei voi mitään. Vaikka saisin tunteeni hallintaan, sen aiheuttajaa ei voi ratkaista kukaan. Siksi olen niin masentunut, enkä nää toivoa kun jokainen päivä on pelkkä musta syvä kuilu, jonne upota.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Ajattele, että väistit luodin. Lapsi olisi vauvana huutanut läpi yön, uhmaikäisenä raivonnut ja rikkonut tavaroita ja purrut vanhempiaan jos ei saa tahtoaan läpi, koulussa olisi kiusannut muita, teininä alkanut käyttämään huumeita ja varastanut rahaa vanhemmiltaan ja pahoinpidellyt teitä. Lopuksi olisi huumepäissään tappanut teidät.
Tai sitten lapsi ei itkeskele yhtään turhaan, nukkuu läpet yönsä jo vauvasta saakka, ei sairastele paljoa, ei ole allergioita, on kasvanut todella kiltiksi persoonaksi, joka on kaikkien kaveri ja uskoo, kun sanotaan.
Kuten meillä, 7 vuoden lapsettomuuden jälkeen kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattele, että väistit luodin. Lapsi olisi vauvana huutanut läpi yön, uhmaikäisenä raivonnut ja rikkonut tavaroita ja purrut vanhempiaan jos ei saa tahtoaan läpi, koulussa olisi kiusannut muita, teininä alkanut käyttämään huumeita ja varastanut rahaa vanhemmiltaan ja pahoinpidellyt teitä. Lopuksi olisi huumepäissään tappanut teidät.
Tai sitten lapsi ei itkeskele yhtään turhaan, nukkuu läpet yönsä jo vauvasta saakka, ei sairastele paljoa, ei ole allergioita, on kasvanut todella kiltiksi persoonaksi, joka on kaikkien kaveri ja uskoo, kun sanotaan.
Kuten meillä, 7 vuoden lapsettomuuden jälkeen kävi.
Ikinä ei voi tietää, mitä elämä tuo eteen. Voi olla, että kaikki menee ihan paskasti ja tulee vaikeus ja sairaus toisensa perään tai sitten kaikki menee loistavasti juuri kuten oli toivonut ja paremmin tai sitten yleensä jotain tuosta välistä. Sellaista se on, elämä.
Kuulostaa aina hämärältä kun joku pitää elämänsisältönä lisääntymistä. On siinä työmaata lapselle. Tollaset vanhemmat takertuu, sitten alkaa valitusvirsi jos ei lapsenlapsia kuulu.
Lapset ei ole mikään ihmisoikeus. Niitä tulee jos tulee. Hoida nyt masennuksesi ja unohda hedelmöityshoidot, adoptiosta puhumattakaan!
Vierailija kirjoitti:
Olen todella pahoillani. Surusi on käsinkosketeltavaa. Oletko miettinyt sijaisvanhemmuutta? Adoptioon taitaa olla tiukemmat kriteerit. Sijaisvanhempana voisit olla hyvä vanhempi sellaiselle joka todella tarvitsee välittämistä.
Jollakin tavalla olisi hyvä päästä tuosta eteenpäin ja se voisi olla helpompaa jos pystyisit hyväksymään lapsettomuuden. Jatkuvat pettymykset vie sinulta elämänilon ja kaikki voimat.
Sijaisvanhemmuus on hyväksikäyttöä. Saat jonkun ongelmakimpun kotiisi, ja parin vuoden päästä se määrätään pois.
Toi ei ole mitään vanhemmuutta vaan tilapäissiirtola. Ilmeisesti hommasta edes maksetaan hyvin.
Minulla on vakava masennus johtuen (ammattilaistenkin mukaan) epäinhimillisistä olosuhteista, joissa joudun elämään. Hulluksi tulisin, jos keskittyisin siihen, mitä minulta puuttuu, koska minulta puuttuu nyt lähes kaikki "normaalin elämän" edellytykset ja olen tällä hetkellä syrjäytynyt. Tästä on vaan päästävä jotenkin yli ja parempiin olosuhteisiin.
Lapsi voi olla kutsumus ja hormonit aiheuttavat vielä lisätuskaa, mutta samalla kun lapsettomuutta suree, kannattaa pikkuhiljaa alkaa avata silmiä b-suunnitelmalle. Ap:n osalta toki toivo ei ole vielä kokonaan menetetty, joten voi pitääå lasta suunnitelmana a samalla kun tekee varasuunnitelmaa b.