Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomuus ja syvä masennus
14.10.2024 |
Olemme vuoden yrittäneet saada lasta, mutta lääkärin mukaan se ei enää kannata, koska todennäköisyys on niin pieni (muutaman prosentin luokkaa/kuukausi). Taustalla endometrioosi ja adenomyoosi, joiden takia minut operoitu ja huomattu, että munasarjat ovat revenneet ja riekaleina. Kohtu, rakko, suoli ja vatsa endokudoksen vallassa ja sen kyllä tuntee menkkojen yhteydessä. Kuitenkin äitiys on elämäni suurin haave ja sen takia olen kai kirottu yrittämään aina vain uudestaan lasta ja seuraavaksi IVF-hoidoissa. Pelkään hoidoissa eniten sitä, että ne eivät onnistukaan. Koko elämä tuntuu olevan mennyttä. Olen tehnyt kaikki valinnat niin, että minusta voisi tulla joskus äiti, mutta en taida uskoa siihen enää itsekään. Mies ei osaa tukea. Käyn terapiassa, mutta terapeutti ei ota kantaa lapsettomuuden aiheuttamaan ahdistukseen. Tiedä kyllä miksi; sille ei voi mitään. Vaikka saisin tunteeni hallintaan, sen aiheuttajaa ei voi ratkaista kukaan. Siksi olen niin masentunut, enkä nää toivoa kun jokainen päivä on pelkkä musta syvä kuilu, jonne upota.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adoption ikäraja 45 eli kannattaa laittaa paperit vetämään jo ennen kuin aloitatte ivf:n niin se on sitten takaporttina. Ja siihen mennessä ajatusprosessi adoption suhteen selkeämpi. Pidän peukkuja että ivf:llä tärppää!
Tolla diagnoosilla AP ei tule saamaan ivfää julkiselta puolelta, eli menee yksityiselle jossa ei käytännössä ole jonoa ollenkaan.
T. Kolme lasta hoidoilla saanut
Mitä ihmettä? Olen päässyt julkiselle IVF-hoitojonoon ja minulle tarjottiin nopeaa aloitusta vaikean kiputilanteen vuoksi. Tiedoksi sinulle, että tämä sairaus on yleinen syy hoitoihin julkisella.
Ap
Ehkä tilanne on sitten muuttunut, mutta jokunen vuosi sitten ainakin hussilla sairaushistoria ja nykytilanne käytiin hyvin tarkkaan läpi
AP tarkoitti varmaankin, että se on epätodennäköistä ilman hoitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naurettava terapeutti jos ei ota kantaa asiaan kun sille ei voi mitään. Noinhan voi sanoa joka toisesta ongelmasta. Tottakai niitä tunteita voi käsitellä. Typerä terapeutti.
Mä kävin reilun vuoden psykologilla. Ainoa mitä hän osasi sanoa, oli "noh Markku, mitä sinä voisit itse asialle tehdä?"
Ihan sama mikä oli keskustelun aiheena.
Monenlaisista elämänkohtaloista voi selviytyä. Niistäkin joista ei ikinä uskonut selviytyvänsä.
En rupea saarnaamaan sen enempää, mutta Jumala on luonut jokaiselle meistä tarkoituksenmukaisen elämän. Ei saa ikinä luopua toivosta ja alkaa ruokkia sellaista ajatusta, että kaikki on mennyttä.
Toivottavasti haaveesi äitiydestä toteutuu.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Naiset poikivat lisää ja lisää vaikka valmiiksi ylikansoitetulle saastuneelle pallolle kuolemaan, ja miehet tekevät tarpeensa emättimeen ilman kortsua vaikkeivat lapsia halua.
Pelkkiä vaistojemme orjuuttamia elukoita me olemme kaikki tyynni.
Luovutetulla munasolulla tehty ivf voi toimia, jos on paha endometrioosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adoption ikäraja 45 eli kannattaa laittaa paperit vetämään jo ennen kuin aloitatte ivf:n niin se on sitten takaporttina. Ja siihen mennessä ajatusprosessi adoption suhteen selkeämpi. Pidän peukkuja että ivf:llä tärppää!
Tolla diagnoosilla AP ei tule saamaan ivfää julkiselta puolelta, eli menee yksityiselle jossa ei käytännössä ole jonoa ollenkaan.
T. Kolme lasta hoidoilla saanut
Mitä ihmettä? Olen päässyt julkiselle IVF-hoitojonoon ja minulle tarjottiin nopeaa aloitusta vaikean kiputilanteen vuoksi. Tiedoksi sinulle, että tämä sairaus on yleinen syy hoitoihin julkisella.
Ap
Ehkä tilanne on sitten muuttunut, mutta jokunen vuosi sitten ainakin hussilla sairaushi
AP sanoi että munasarjat ovat revenneet ja riekaleina. Silloin ei omia munasoluja ole hedelmöitettäväksi ivfää varten.
Käytännössä ainoa keino on lahjasoluilla hedelmöitys, sijaissynnytystä Suomen laki ei salli.
T. Kolme lasta hoidoilla saanut
Ei elämässä mitään järkeä olekaan. Siksi ihmiset lisääntyvätkin myös liikakansoitusaikana ja pistävät pahan kiertään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luovutetulla munasolulla tehty ivf voi toimia, jos on paha endometrioosi.
Niillä joilla on paha endometrioosi, on usein myös niin huonolaatuiset munasolut, ettei omilla soluilla tehty ivf onnistu. Siksi luovutetuilla munasoluilla saattaa tärpätä paljon helpommin.
Olen todella pahoillani.
Itselläni asiasta ei ole omakohtaista kokemusta, mutta läheisin ystävä kamppaili asian kanssa seitsemän vuotta. Oli tuskallista seurata kuinka hän lipui toiveikkuudesta epätoivoon ja taas uuden toivon jälkeen lopulliseen haaveiden murenemiseen.
En sano tätä seuraavaa minään "ota koira" heittona, koska tuollaiset yksioikeiset ehdotukset tuntemattoman ihmisen suruun ovat... no yksioikoisia. Ystäväni kuitenkin päätyi sijaisvanhemmaksi ja se oli hänelle toimiva ratkaisu. Maailma ei täysin menettänyt hänessä sitä hienoa äitiä mikä hänestä olisi oman lapsen myötä tullut ja toisaalta ystäväni pääsee toteuttamaan jollain tavalla kutsumustaan.
Jos jotain haluaisin sinulle ehdottaa, niin terapeutin vaihtoa. On outoa, että hän rajaa lapsettomuuden pois, eikä anna ammattitaitoista kuvaa. Myös miehesi olisi hyvä tulla mukaan, koska asia on varmasti vaikea hänellekin ja se aiheuttaa tuota, ettei osaa olla sinulle tukena.
Voimia sinulle <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan yritetty vauvaa jo yli 2 vuotta, ilman yhtäkään raskautta. Meillä vikana on, että mulla oli kilpirauhassyöpä 18v ja pcos ja miehellä siittiöt on b tyyppiä eikä a. Kaikki periaatteessa on "pikku vikoja" eikä pitäisi estää raskautta kokonaan, niin silleen pelottaa onko joku isompi vika mitä ei ole vielä huomattu ja siksi en ole tullut ollenkaan raskaaksi.
Mutta siis, mulla eka vuosi vauvan yrityksestä oli kaikkein kamalin ja raskain ja olin siitä kokoajan ahdistunut. Mutta tokana ja nyt kolmantena mitä ollaan menossa aivot jotenkin lokeroi lapsettomuuden yhteen paikkaan, että yleensä en mieti sitä ja olen iloinen ja normaali ja robottina vaan teen ovulaatio testejä ja syön vitamiineja jne (lapsettomuus jutut on tulleet mulle rutiiniksi kuin hampaiden pesu, mitä vaan teen ajattelematta sen enempää), paitsi jos tulee joku triggeri niin silloin kaikki pahaolo tulee kerralla pintaan.(esim joku muu tulee raskaaksi, lapsettomuushoito kierto peruuntuu jne. Joku yllättävä pettymys). En tiedä onko tääkään kovin tervettä/normaalia, että olen padonnut lapsettomuuden tunteet. Mutta ainakin muuten pystyn elämään ihan normaalia ja hyvää elämää sen patoamisen ansiosta. Että jos lohduttaa yhtään, niin tähänkin tottuu ja lapsettomuudenkin suru helpottaa ajan myötä.
Kannattaa pyytää lapsettomuus hoito paikasta päästä juttelemaan seksuaaliterapeutille, siellä on julkisella sellaisia jotka ovat ihan erikoistuneet lapsettomuuteen. Itselleni siitä on ollut apua, vertaistuesta, siitä että ollaan miehen kanssa avoimia tästä läheisille ja myös kai jotenkin ajan myötä olen osittain oppinut hyväksymään tämän osaksi itseäni. En täysin ja olen myös asiasta tosi katkera ja vihainen, mutta osittain. Ja myös kun olen korjannut hormooni epätasapainoja ja käynyt akupunktiossa, se on ottanut ahdistuksen 99% pois, koska ahdistus mulla kai oli johtunut siitä.
Kamala teinikuume, olemme yrittäneet raskautua jo yli neljä vuotta ja teinille olisi jo huonekin valmiina. Kunhan ensin saataisiin se alulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettava terapeutti jos ei ota kantaa asiaan kun sille ei voi mitään. Noinhan voi sanoa joka toisesta ongelmasta. Tottakai niitä tunteita voi käsitellä. Typerä terapeutti.
Mä kävin reilun vuoden psykologilla. Ainoa mitä hän osasi sanoa, oli "noh Markku, mitä sinä voisit itse asialle tehdä?"
Ihan sama mikä oli keskustelun aiheena.
Olen aina hämmästellyt sitä, että terapiasta on yleensäkään edes mitään hyötyä kenellekään. Ilmeisesti terapia siis auttaa joitain ihmisiä, mutta en ymmärrä miten.
Miksi sinä käyt tuolla terapeutilla? Toivottavasti et joudu maksamaan siitä mitään.
Joskus se vaan käy niin, että niitä lapsia ei saa, vaikka se olisi elämän suuri haave. Minulla meni joitakin vuosia käsitellä suru asiasta. Jollain vähemmän, jollain pidempään.
Monella ystävistäni on adoptiolapsi. Sekin vaihtoehto on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettava terapeutti jos ei ota kantaa asiaan kun sille ei voi mitään. Noinhan voi sanoa joka toisesta ongelmasta. Tottakai niitä tunteita voi käsitellä. Typerä terapeutti.
Mä kävin reilun vuoden psykologilla. Ainoa mitä hän osasi sanoa, oli "noh Markku, mitä sinä voisit itse asialle tehdä?"
Ihan sama mikä oli keskustelun aiheena.
Joo, ei tuollaisella kannata käydä kahta kertaa pidempää. Olen itse etsimässä terapeuttia ja ehdoton kriteeri on se, ettei terapeutti ole tuollainen ja antaa oikeasti jotain apuja. En ole niin tyhmä, ettenkö osaisi itse ja yksin miettiä ja ole miettinyt, mitä itse voisin asialle tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naurettava terapeutti jos ei ota kantaa asiaan kun sille ei voi mitään. Noinhan voi sanoa joka toisesta ongelmasta. Tottakai niitä tunteita voi käsitellä. Typerä terapeutti.
Mä kävin reilun vuoden psykologilla. Ainoa mitä hän osasi sanoa, oli "noh Markku, mitä sinä voisit itse asialle tehdä?"
Ihan sama mikä oli keskustelun aiheena.
Olen aina hämmästellyt sitä, että terapiasta on yleensäkään edes mitään hyötyä kenellekään. Ilmeisesti terapia siis auttaa joitain ihmisiä, mutta en ymmärrä miten.
Niitä on ammattitaitoisiakin terapeutteja.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan yritetty vauvaa jo yli 2 vuotta, ilman yhtäkään raskautta. Meillä vikana on, että mulla oli kilpirauhassyöpä 18v ja pcos ja miehellä siittiöt on b tyyppiä eikä a. Kaikki periaatteessa on "pikku vikoja" eikä pitäisi estää raskautta kokonaan, niin silleen pelottaa onko joku isompi vika mitä ei ole vielä huomattu ja siksi en ole tullut ollenkaan raskaaksi.
Mutta siis, mulla eka vuosi vauvan yrityksestä oli kaikkein kamalin ja raskain ja olin siitä kokoajan ahdistunut. Mutta tokana ja nyt kolmantena mitä ollaan menossa aivot jotenkin lokeroi lapsettomuuden yhteen paikkaan, että yleensä en mieti sitä ja olen iloinen ja normaali ja robottina vaan teen ovulaatio testejä ja syön vitamiineja jne (lapsettomuus jutut on tulleet mulle rutiiniksi kuin hampaiden pesu, mitä vaan teen ajattelematta sen enempää), paitsi jos tulee joku triggeri niin silloin kaikki pahaolo tulee kerralla pintaan.(esim joku muu tulee raskaaksi, lapsettomuushoito kierto pe
Ja lisäsin vielä, että olen käynyt normi terapiassa joskus nuorempana, niin itselleni seksuaali terapia on tuntunut normi terapiaan verrattuna syvällisemmältä. Tai siis olen aika itsetietoinen ihminen ja olen katsonut paljon psykologia videoita YouTubesta jne, niin nään normi terapiasta aikalailla läpi, niin siitä ei ole itselleni ollut oikein apua. Mutta seksuaaliterapiassa en oikein tiedä mitä seksuaaliterapeutti minusta analysoi, niin se toiminut minulla paljon paremmin.
Me ollaan 15v nainen ja mies. Löydettiin asunto läheltä uutta opiskelupaikkaa ja sinne mahtuis kolmaskin, muttei tärppää.. Olen aina halunnut lapsia ja nyt on poikaystävä ja lisääntymiskyky hankittuna vihdoin. Olen todella innoissani ettei tarvi enää mutsin kaa olla samassa kämpässä. Mutta silti onneton koska lapseton. Tähdättiin alunperin päättäjäisiin, mutta nyt jos tärppäisi niin joutuisinkin olemaan maha pystyssä siellä.
Vierailija kirjoitti:
Syntymä on kuolemantuomio :(
Eikä ole, ihminenhän voi kuolla jo ennen syntymää.
Ei sille mitään voi. Parempi onni ensi elämässä.