Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomuus ja syvä masennus
14.10.2024 |
Olemme vuoden yrittäneet saada lasta, mutta lääkärin mukaan se ei enää kannata, koska todennäköisyys on niin pieni (muutaman prosentin luokkaa/kuukausi). Taustalla endometrioosi ja adenomyoosi, joiden takia minut operoitu ja huomattu, että munasarjat ovat revenneet ja riekaleina. Kohtu, rakko, suoli ja vatsa endokudoksen vallassa ja sen kyllä tuntee menkkojen yhteydessä. Kuitenkin äitiys on elämäni suurin haave ja sen takia olen kai kirottu yrittämään aina vain uudestaan lasta ja seuraavaksi IVF-hoidoissa. Pelkään hoidoissa eniten sitä, että ne eivät onnistukaan. Koko elämä tuntuu olevan mennyttä. Olen tehnyt kaikki valinnat niin, että minusta voisi tulla joskus äiti, mutta en taida uskoa siihen enää itsekään. Mies ei osaa tukea. Käyn terapiassa, mutta terapeutti ei ota kantaa lapsettomuuden aiheuttamaan ahdistukseen. Tiedä kyllä miksi; sille ei voi mitään. Vaikka saisin tunteeni hallintaan, sen aiheuttajaa ei voi ratkaista kukaan. Siksi olen niin masentunut, enkä nää toivoa kun jokainen päivä on pelkkä musta syvä kuilu, jonne upota.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syntymä on kuolemantuomio :(
Eikä ole, ihminenhän voi kuolla jo ennen syntymää.
Tämä. Ihminen ei voi kuolla syntymän jälkeen, ei se mikään kuolemantuomio ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapeuttini on psykologi. Kuitenkaan hän ei suostu puhumaan lapsettomuusteemasta itse, vaan kyselee minulta siitä paljon vaikeita kysymyksiä. Kai hän ajattelee, että pelkkä puhuminen ja kysymysten ilmaan jättäminen auttavat. No eivät auta.. ainakaan minua. Välillä hän saattaa todeta jotakin kuten, että voisinko tehdä itseäni miellyttäviä ja positiivisia asioita enemmän. Mutta minulla on kokopäivätyö ja masennuksen takia olen kaiken vapaa-ajan kotona ja murehdin asioita. Minulla on ollut itsetuhoisia ajatuksia ja terapia ei auta, joten siitäkin on toivoton olo. Ja kyllä maksan tästä kaikesta kalliisti..
Ap
Vierailija kirjoitti:
Terapeuttini on psykologi. Kuitenkaan hän ei suostu puhumaan lapsettomuusteemasta itse, vaan kyselee minulta siitä paljon vaikeita kysymyksiä. Kai hän ajattelee, että pelkkä puhuminen ja kysymysten ilmaan jättäminen auttavat. No eivät auta.. ainakaan minua. Välillä hän saattaa todeta jotakin kuten, että voisinko tehdä itseäni miellyttäviä ja positiivisia asioita enemmän. Mutta minulla on kokopäivätyö ja masennuksen takia olen kaiken vapaa-ajan kotona ja murehdin asioita. Minulla on ollut itsetuhoisia ajatuksia ja terapia ei auta, joten siitäkin on toivoton olo. Ja kyllä maksan tästä kaikesta kalliisti..
Ap
Oikeasti, vaihda terapeuttia.
Mä sanon tämän nyt ihmisenä, jolla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta enkä ole erityisemmin halunnut lasta. Eikä laste siis ole. Eli ymmärrän täysin, että en ole ollenkaan oikea henkilö kommentoimaan tätä asiaa.
Mutta kun luen näitä lapsettomuuskeskusteluja, niin musta tuntuu ihan hullulta, että siinä lapsettomuudesta usein heitetään omakin elämä pois. Ollaan niin kiinni siinä lapsettomuudessa, että mitään muuta ei ole. Siitä surusta ja järkytyksestä on vaan päästävä jossain vaiheessa yli. Hyvään elämään kuuluu muutkin asiat kuin vain lapset. Sinulle on annettu elämä ja parisuhde, joka on ainakin tähän saakka kestänyt. Eli rakkautta ja kumppanuutta on. Se on enemmän, kuin mitä meillä monella on.
Olen todella pahoillani. Surusi on käsinkosketeltavaa. Oletko miettinyt sijaisvanhemmuutta? Adoptioon taitaa olla tiukemmat kriteerit. Sijaisvanhempana voisit olla hyvä vanhempi sellaiselle joka todella tarvitsee välittämistä.
Jollakin tavalla olisi hyvä päästä tuosta eteenpäin ja se voisi olla helpompaa jos pystyisit hyväksymään lapsettomuuden. Jatkuvat pettymykset vie sinulta elämänilon ja kaikki voimat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä sanon tämän nyt ihmisenä, jolla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta enkä ole erityisemmin halunnut lasta. Eikä laste siis ole. Eli ymmärrän täysin, että en ole ollenkaan oikea henkilö kommentoimaan tätä asiaa.
Mutta kun luen näitä lapsettomuuskeskusteluja, niin musta tuntuu ihan hullulta, että siinä lapsettomuudesta usein heitetään omakin elämä pois. Ollaan niin kiinni siinä lapsettomuudessa, että mitään muuta ei ole. Siitä surusta ja järkytyksestä on vaan päästävä jossain vaiheessa yli. Hyvään elämään kuuluu muutkin asiat kuin vain lapset. Sinulle on annettu elämä ja parisuhde, joka on ainakin tähän saakka kestänyt. Eli rakkautta ja kumppanuutta on. Se on enemmän, kuin mitä meillä monella on.
Mieti asia niin päin, että lapsia haluamattomalle ihmiselle annetaan lapsi. Hän saa jotain sellaista mitä ei koskaan halunnut, mutta mikä määrittää hänen koko loppuelämänsä. Pääseekö siitä koskaan täysin yli, vaikka elämään kuuluu lapsesta huolimatta monia hyviä asioita, kuten elämä, parisuhde, rakkautta ja kumppanuutta?
Se, että suree syvästi asiaa, jota pahimmillaan kantaa loppuelämänsä, ei ole yhtä kuin heittäisi oman elämänsä pois. Se oma elämä täytyy vaan muodostaa uudelleen täysin eri palikoista millä alkujaan kuvitteli rakentavansa.
T. Vela
Vierailija kirjoitti:
Ajattele, että väistit luodin. Lapsi olisi vauvana huutanut läpi yön, uhmaikäisenä raivonnut ja rikkonut tavaroita ja purrut vanhempiaan jos ei saa tahtoaan läpi, koulussa olisi kiusannut muita, teininä alkanut käyttämään huumeita ja varastanut rahaa vanhemmiltaan ja pahoinpidellyt teitä. Lopuksi olisi huumepäissään tappanut teidät.
Kaikki eivät ole niin kuin sinä. Sinä olet saastaa, harmi kun H u o r A mu tsisi ei abortoinut sinua, tai se ääliö joka sut siitti, ei nus sinut pers eeseen mutsiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Epäsuosittu fakta:
Kumppania vaihtamalla hedelmöittymisen mahdollisuus paranee. Monesti se vaan on niin, että syytä lapsettomuudelle ei löydetä mutta heti kun erotaan ja partneri vaihtuu, tärppää.
Jos oikeasti lasta haluat, joudut miettimään tämän asian. Haluatko pitää puolisosi tai onko hänelle ok että saat lapsen joka ei ole biologisesti hänen?
Tämä on täysin totta ja koko ajan saamme lisätietoa siitä kuinka suuri vaikutus isällä on raskaude onnistumiseen ja keskemenoihin. Tässä tapauksessa kuitenkin ap kertoi ja aloituksessa selvät syyt lapsettomuudelle.
Vierailija kirjoitti:
Mä sanon tämän nyt ihmisenä, jolla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta enkä ole erityisemmin halunnut lasta. Eikä laste siis ole. Eli ymmärrän täysin, että en ole ollenkaan oikea henkilö kommentoimaan tätä asiaa.
Mutta kun luen näitä lapsettomuuskeskusteluja, niin musta tuntuu ihan hullulta, että siinä lapsettomuudesta usein heitetään omakin elämä pois. Ollaan niin kiinni siinä lapsettomuudessa, että mitään muuta ei ole. Siitä surusta ja järkytyksestä on vaan päästävä jossain vaiheessa yli. Hyvään elämään kuuluu muutkin asiat kuin vain lapset. Sinulle on annettu elämä ja parisuhde, joka on ainakin tähän saakka kestänyt. Eli rakkautta ja kumppanuutta on. Se on enemmän, kuin mitä meillä monella on.
Minä en pidä hyvänä elämää ilman lapsia. Säälittää kaltaisesi mahot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
IVF lisää monen syövän riskiä. Ei ole ensimmäinen kerta, että pian ivf-lapsen jälkeen äiti kuolee rinta- tai munasarja/kohtusyöpään.
Olipa surullinen aloitus. Onneksi olette vielä nuoria ja toivoa on. Kaikkea hyvää ja paljon onnea tulevaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teillä on rahaa, googlaa "olga fertility ivf". Sieltä saa lapsen tai rahat takaisin. Jos teidän otetaan asiakkasksi, on toivoa. He tekevät kaikkensa auttaakseen. Moni joita toivo viety Skandinaviassa, on siellä autettu.
Ei ole itsekkäämpää tekoa kuin lisääntyminen. Lisääntyminen on aina uhkapelaamista lapsen onnellisuudella. Siinä punnitaan, onko pahempaa mahdollinen lapsen kärsimys siitä että lisääntyi vai mahdollinen oma kärsimys siitä ettei lisääntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tuskan. Uskon ettei reaalisesti kukaan muu kuin saman tuskan läpikäynyt voi todella ymmärtää. Olen itsekin läpikäynyt hyvin pitkän ja hyvin vaikean tason lapsettomuuden. Teillä onnistumisprosentti luomuna on prosentteja. Meillä se on aina ollut nolla.
Kärsin vieläkin suht usein syväluotaavista surukohtauksista. Sain yhden biologisen lapsen. Siitä huolimatta suru ja tietynlainwn katkeruus, viha, ajatus käsittämättömästä epäoikeudenmukaisuudesta on läsnä. Ja tähän ei tarvitse kenenkään sivullisen nyt tulla moralisoimaan, miten tunnen väärin ja miten pitäisi tuntea hänen sanelunsa mukaisesti.
Terapeutilla ei ole pakko käydä. Älä käy ellet halua. Itse koin loukkaavaksi lemmikki- ja adoptioehdottelut. Minulle olisi riittänyt vain "otan osaa", "olen pahoillani", "olen läsnä surussasi". Tämä on juuri se, mitä tätä polkua kulkemattomat eivät ymmärrä. Se suru ja viha ja kaikki negatiiviset tunteet voivat pahimmillaan olla yhtä voimakkaita kuin elävän olemassa olevan lapsen menettäneillä. Kuka sanoisi lapsensa menettäneelle, että ota kissa tai mene adoptiojonoon? Ei kukaan täyspäinen. Vaan se olisi osanotto. Tahattomasti lapsettomille sen sijaan on oikeus jopa vttuilla suoraan, vaikka tunteet saattavat olla yhtä voimakkaat.
Vierailija kirjoitti:
IVF lisää monen syövän riskiä. Ei ole ensimmäinen kerta, että pian ivf-lapsen jälkeen äiti kuolee rinta- tai munasarja/kohtusyöpään.
Synnyttämättömyys lisää riskiä. Riskiä voi pienentää pitkällä imettämisellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adoptio?
Jos on masennusdiagnoosi niin pitäisin luvan saamista epätodennäköisenä.
Ei vaikuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sanon tämän nyt ihmisenä, jolla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta enkä ole erityisemmin halunnut lasta. Eikä laste siis ole. Eli ymmärrän täysin, että en ole ollenkaan oikea henkilö kommentoimaan tätä asiaa.
Mutta kun luen näitä lapsettomuuskeskusteluja, niin musta tuntuu ihan hullulta, että siinä lapsettomuudesta usein heitetään omakin elämä pois. Ollaan niin kiinni siinä lapsettomuudessa, että mitään muuta ei ole. Siitä surusta ja järkytyksestä on vaan päästävä jossain vaiheessa yli. Hyvään elämään kuuluu muutkin asiat kuin vain lapset. Sinulle on annettu elämä ja parisuhde, joka on ainakin tähän saakka kestänyt. Eli rakkautta ja kumppanuutta on. Se on enemmän, kuin mitä meillä monella on.
Mieti asia niin päin, että lapsia haluamattomalle ihmiselle annetaan lapsi. Hän saa jotain sellaista mitä ei koskaan halunnut, mutta mikä mää
Minä taas olisin halunnut lapsen. Olisin halunnut puolison. Olisin halunnut sitä ja tätä, enkä ole saanut. Elämässä ei voi keskittyä vain siihen, mitä EI OLE, vaan on löydettävä sisältö siitä mitä on. Joillain onnekkailla elämä tuo eteen sitä mitä haluaa, muillla ei. Tulee menetyksiä, vaillejäämisiä, joku tekee sinulle pahaa jne. Se nyt vaan on elämää eikä kenenkään elämä ole täysin omissa käsissä.
Totta kai kaikkeen ikävään saa ja voi ja tietyllä mittakaavalla kuuluukin reagoida. Ei ole kuitenkaan järkeä jäädä kiinni johonkin, mikä on mahdotonta. Jos haluaisit kiivetä Himalajalle ja olet nivelrikkoinen, täytyy löytää jotain muuta sisältöä ja tavoitteita elämälle. Kun se ei onnistu, ihminen masentuu, kuten tässäkin on nyt käynyt. Ainoa tie ulos siitä, on hyväksyä tosiasiat, surra surunsa, tuntea vihansa ja epäoikeudenmukaisuuden tunteensa ja keskittyä tekemään itselleen hyviä asioita ja yrittää löytää mielihyvää edes jostain ja lisätä sitä elämäänsä.
Ohis, eri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sanon tämän nyt ihmisenä, jolla ei ole koskaan ollut vauvakuumetta enkä ole erityisemmin halunnut lasta. Eikä laste siis ole. Eli ymmärrän täysin, että en ole ollenkaan oikea henkilö kommentoimaan tätä asiaa.
Mutta kun luen näitä lapsettomuuskeskusteluja, niin musta tuntuu ihan hullulta, että siinä lapsettomuudesta usein heitetään omakin elämä pois. Ollaan niin kiinni siinä lapsettomuudessa, että mitään muuta ei ole. Siitä surusta ja järkytyksestä on vaan päästävä jossain vaiheessa yli. Hyvään elämään kuuluu muutkin asiat kuin vain lapset. Sinulle on annettu elämä ja parisuhde, joka on ainakin tähän saakka kestänyt. Eli rakkautta ja kumppanuutta on. Se on enemmän, kuin mitä meillä monella on.
Mieti asia niin päin, että lapsia haluamattomalle ihmiselle annetaan lapsi. Hän saa jotain se
Minä taas olisin halunnut lapsen. Olisin halunnut puolison. Olisin halunnut sitä ja tätä, enkä ole saanut. Elämässä ei voi keskittyä vain siihen, mitä EI OLE, vaan on löydettävä sisältö siitä mitä on. Joillain onnekkailla elämä tuo eteen sitä mitä haluaa, muillla ei. Tulee menetyksiä, vaillejäämisiä, joku tekee sinulle pahaa jne. Se nyt vaan on elämää eikä kenenkään elämä ole täysin omissa käsissä.
Totta kai kaikkeen ikävään saa ja voi ja tietyllä mittakaavalla kuuluukin reagoida. Ei ole kuitenkaan järkeä jäädä kiinni johonkin, mikä on mahdotonta. Jos haluaisit kiivetä Himalajalle ja olet nivelrikkoinen, täytyy löytää jotain muuta sisältöä ja tavoitteita elämälle. Kun se ei onnistu, ihminen masentuu, kuten tässäkin on nyt käynyt. Ainoa tie ulos siitä, on hyväksyä tosiasiat, surra surunsa, tuntea vihansa ja epäoikeudenmukaisuuden tunteensa ja keskittyä tekemään itselleen hyviä asioita ja yrittää löytää mielihyvää edes jostain ja lisätä sitä elämäänsä.
Ohis, eri.
Ai niin, olennainen unohtui; ap, vaihda terapeutti, sen ei kuulu olla tuollaista!
Aika hurjaa. Tuollainenko sinä olit?