Millaista ihmistä ei hetkauta yhtään jos jotain hirveää tapahtuu ja se on uutisissa.

En pidä normaalina

Ole hyvä ja kerro oma mielipiteesi aloituksessa ennen kuin odotat muiden avaavan omia näkemyksiään.

No mä kuulun tähän joukkoon. 

Mitä se järkyttyminen siinä auttaa? Omien voimavarojen turhaa haaskausta.

Minun aikanani ei kyllä mitään niin järkyttävää ole tapahtunut että olisi hetkauttanut.

Esim. mua ei nyt pahemmin  kiinnosta, kun oma läheinen kuoli hiljattain. Toki kurja tapaus, mutta en nyt jaksa sitäkin tässä surra.

Maailma on paska paikka ja ikäviä asioita harvasen päivä. Pidät itse varmaan aina jotain surunauhaa ja kiillotat kilpeäsi sosiaalisessa mediassa, joka jutun kohdalla.

Hirveitä uutisia tulee niin hirveästi, että ei jokaisen kohdalla vaan pysty järkyttymään.

Jotkut uutiset kyllä koskettaa kovastikin, mutta kyllä noihin vaan on pakko turtua.

En voi millään tavalla vaikuttaa niihin asioihin niin miksi vatvoisin niitä ja menettäisin yöuneni.

Ehkä sellaiset, jotka eivät ota asioita henkilökohtaisesti. Koko aika tapahtuu pahoja asioita maailmalla ja on ihan pakko säästää itteensä tai romahtaa. Ei voi jäädä kaikkea kauhistelemaan ja surkuttelemaan. Esim. minä. Pidän asioita pahoina mutta yritän pitää ne mahdollisimman neutraalina omassa päässä, enkä päästää niitä ihon alle. Muuten olis muumilaaksoon asiaa.

Olen mä vaan sen verta itsekeskeinen mulqqu ettei minua hetkauta minulle täysin tuntemattomien ihmisten keuhkosyövät tai kuolemat. Se, että jonkun naama näkyy lehdessä tai telkkarissa, ei tuo ihmistä yhtään minulle läheisemmäksi.

M42

Vierailija kirjoitti:

No mä kuulun tähän joukkoon. 

Mitä se järkyttyminen siinä auttaa? Omien voimavarojen turhaa haaskausta.

Täällä toinen. On hyvin vähän mitä voin "isoille uutisille" tehdä. Tosin olen tehnyt sen, että olen lakannut pari vuotta sitten seuraamasta uutisia ollenkaan ja keskittymään vain itse olemaan omasta mielestäni hyvä ihminen. Toivottavasti se tarttuu muihin (lähellä oleviin ihmisiin) ja leviää. Uutiset on aina jotain spektaakkelimaista, poikkeuksellista. Normielämä on ihan ok. Lähde kävelylle, siellä on kaunis ruska! 

Ymmärrän kyllä, ettei järkyty lukiessaan esim. murhasta. Mutta sitä en ymmärrä, ettei se yhtään hetkauta. Aika surullista, jos ihmiset tosiaan ovat niin turtuneita maailman kauheuksille.

En jotenkin jaksa näitä järkyttyjiä, joiden mielestä ihminen ei saisi iloita tai elää elämäänsä, koska jollekin tuntemattomalle on tapahtunut jotain kauheaa. Ei se muuta tapahtumankulkua millään tavalla vaikka minä sitä alkaisin itkeskellä tai voivotella.

Sodassa nämä ääripäät erottuu selvästi. Jotkut kykenevät taisteluun, vaikka vihollinen tulee kohti, toiset taas tärisee maassa maaten, itku kurkussa ja kuset housussa, äitiä huutaen. Kummanlaisia haluaisitte etulinjaan, kun naapuri tulee rajan yli?

Olen surullinen vanhempien vuoksi kun toive lapsenlapsista kuoli lapsen homouden vuoksi. Kieltäisin tuollaisen lapsen. Homous on kammottava tragedia ja aivain oikein luokiteltiin ennen parafiliaksi.

Vierailija kirjoitti:

Sodassa nämä ääripäät erottuu selvästi. Jotkut kykenevät taisteluun, vaikka vihollinen tulee kohti, toiset taas tärisee maassa maaten, itku kurkussa ja kuset housussa, äitiä huutaen. Kummanlaisia haluaisitte etulinjaan, kun naapuri tulee rajan yli?

Kummanlaiset aloittavat sodat ja muut kauheudet?

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni huolestuttavampaa on ihmisten huomiohu0raus, aina kun joku kuolee niin yritetään saada se oma "15 minutes of fame" somessa.

 

Kohta on Selänne puhumassa Puhakasta.

Mua hetkauttaa. Mutta olen lukenut jos vuosikymmeniä uutisia (osaa itketty), etten pysty menemään jokaiseen kauheaan asiaan, enää. Jos itkisin tulisi nuha ja joku flunssa, eikä sitten omakaan happi hyvin kulkisi, yritän pitää kasassa itseni siis.

Vierailija kirjoitti:

Sodassa nämä ääripäät erottuu selvästi. Jotkut kykenevät taisteluun, vaikka vihollinen tulee kohti, toiset taas tärisee maassa maaten, itku kurkussa ja kuset housussa, äitiä huutaen. Kummanlaisia haluaisitte etulinjaan, kun naapuri tulee rajan yli?

Ei tarvitse kuulua kumpaankaan ääripäähän. Jotkut osaavat laimentaa tunteita sen verran, että pärjäävät, muuttumatta täysin turraksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodassa nämä ääripäät erottuu selvästi. Jotkut kykenevät taisteluun, vaikka vihollinen tulee kohti, toiset taas tärisee maassa maaten, itku kurkussa ja kuset housussa, äitiä huutaen. Kummanlaisia haluaisitte etulinjaan, kun naapuri tulee rajan yli?

Kummanlaiset aloittavat sodat ja muut kauheudet?

Ne jotka vetävät överiksi tunnekuohujensa kanssa.