Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kärsin mustasukkaisuudestani, josta en pääse eroon
13.10.2024 |
On tietysti riski kirjoittaa Aihe vapaalle, koska saan varmaankin osaksi vastaani ilkeilyä, mutta en keksi oikein, mistä muualtakaan apua hakuisin. Eli näkökulmia ja vertaistukea. Ehkä eniten toivoisin saavani kuulla, jos joku on kokenut samaa ja tilanne on helpottanut.
Eli en kestä enää omaa, aiheetonta mustasukkaisuuttani. Tai ei tämä ole edes sitä, ainakaan perinteisintä laatua, vaan joku tosi inhottava tunne, josta tahdon eroon, mutta en tiedä, miten. Olen viisikymppinen nainen ja minulla on ihana mies. Olen aiemmin eronnut pitkästä suhteesta, lapset teinejä. Uuden mieheni kanssa koen rakkautta, jota en ole kokenut koskaan ja tiedän, että hänkin rakastaa minua. Asumme yhdessä ja teemme asioita palon yhdessä, kaikki on ns. kunnossa, on hellyyttä ja luottamusta, naurua, lapset ja mies tulevat toimeen, häistä on puhuttu
Mikä sitten on ongelma? Miehen eksä. Tämä on niin tyhmä juttu, että hävettää kirjoittaakin, mutta yhä suurempi ongelma. En voi lakata ajattelemasta miehen viimeisintä eksää, jonka kanssa hän oli viitisen vuotta sitten pari vuotta. Mies ei ole puhunut hänestä kuin ohimennen, mutta olen mennyt etsimään somesta tiedot. Sitä ei olisi ikinä pitänyt tehdä. Eksä on miestä 20 vuotta nuorempi ja kaikkea sitä, mitä tahtoisin olla (ehkä tässä onkin ongelman ydin): nuori, kaunis, rohkea, nokkela
En pelkää, että mies lähtisi hänen matkaansa tai kenenkään muunkaan. En vain KESTÄ ajatella, että mies on ollut hänen kanssaan, en voi olla vertaamatta itseäni häneen ja se tuntuu KAMALALTA. En tietenkään puhu miehelle asiasta (joskus vähän viittasin mustasukkaisuuteeni, hän ei ymmärtänyt lainkaan) ja kuormita häntä. Ongelmani on: MITEN VOI LAKATA AJATTELEMASTA miehen eksää, heitä yhdessä joka päivä? Tuntuu, että nämä ovat jonkinlaisia pakkoajatuksia vailla mitään järkevää pohjaa. Miksi olen takautuvasti mustasukkainen?
Suhtee aluksi näitä ajatuksia ei ollut, ne tulivat vasta joskus vuoden yhdesäsolon jälkeen ja tuntuvat pahenevan koko ajan. Tämä on tosi ahdistavaa. Miltä tämä teistä kuulostaa -paitsi ihan älyttömältä? Itsetunnon kanssa mulla onollut ongelmia aina, mutta tällaisia pakkoajatuksia ei koskaan. Olen hyvin väsynyt tähän.
Kommentit (57)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh ja ennemminkin voi itku. Olen ketjun aloittaja ja samassa surkeassa jamassa edelleen. Googletin apua jälleen kerran ja löytin itseni aloittaman ketjun :( Nosteen tätä nyt, josko joku voisi vielä jakaa ajatuksiaan. Tässä oli yllättävän ystävällisiä ja viisaitakin ajatuksia, mutta kärsin ongemastani yhä.
Lue Ben Malisen kirja Mustasukkaisuus. Lue myös kateudesta kirjoja.
Ehkäpä kyse on myös vanhenemisesta ja siihen liittyvistä peloista. Taustalla on vanhoja ajatuksia menneisyydestäsi, en suosittele puhumaan miehellesi, vaan terapeutille. Hänen kanssaan voit avata menneisyyttä, jolloin selviää mistä nämä ajatukset ovat alkunsa saaneet.
Toiseksi jääminen, vertailu eivät koskaan tule elämään äkillisesti viisikymppisenä, vaan ovat olleet muodossa tai toisessa mukana aiemminkin.
Ihan järkyttäviä ongelmia parisuhteista tulee. Jo valmiiksi kartan parisuhdetta ja seksisuhdetta miehen kanssa kuin ruttoa. Tässä taas vahvistusta sille että ei apua miten monimutkaiseksi se elämä muuttuu miehen kanssa. Ei ikinä enää mulle kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lue Ben Malisen kirja Mustasukkaisuus. Lue myös kateudesta kirjoja.
Ehkäpä kyse on myös vanhenemisesta ja siihen liittyvistä peloista. Taustalla on vanhoja ajatuksia menneisyydestäsi, en suosittele puhumaan miehellesi, vaan terapeutille. Hänen kanssaan voit avata menneisyyttä, jolloin selviää mistä nämä ajatukset ovat alkunsa saaneet.
Toiseksi jääminen, vertailu eivät koskaan tule elämään äkillisesti viisikymppisenä, vaan ovat olleet muodossa tai toisessa mukana aiemminkin.
Kiitos kirjavinkistä, lupaan lukea. Ja viisaita ajatuksia nuo, että kyse on varmaan jostain menneisyyden asioista. Terapiaan ei valitettavasti ole varaa, mutta yritän omin voimin kovasti. AP
Ei, mies jätti hänet. Mutta palasi hänen luokseen yhä uudelleen, kunnes sai voimaa lopettaa suhteen kokonaan. Tämäkin ajatuksiani riivaa. Ja ennen kaikkea itseni vertailu häneen. Sairasta - sen tajuan, mutta en ymmärrä, miten voin sen lopettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja mieti; kun olet yksin etkä parisuhteessa, olet aina ykkönen! Parisuhteessa on pelko ja epävarmuus, näköjään. Pelko siitä että jäät kakkoseksi, tai pahinta, olet jo kakkonen. Eikö ihmiset oikeesti osaa olla yksin? Mikä siinä on niin vaikeeta?
Minun olisi vaikea kuvitella, etten puhuisi tuollaisesta miehelleni! Sanon tämän mustasukkaisena (en kontrolloiva, käsittelen sitä itse ja ymmärrän että se on trauma/OCD-oire eikä liity mieheen) naisena. Tietenkään ei pidä lähteä mihinkään tenttaamiseen tai hakea vakuutusta siitä että olet hänen valintansa (tietenkin olet!). Mutta että siitä saisi puhuttua järkevästi, kerrottua että tämä on ihan tyhmää ja joku ihme pakkoajatus mutta tällainen nyt vaan pyörii mielessä enkä tiedä miten purkaa se!
Itse "joudun" melko usein miehelle sanomaan vaikka mistä ja hän minulle, asioista pitää puhua eikä sen tarvitse olla mitenkään ahdistavaa. Eri asia jos toinen ottaisi sen väärin mutta sitten jännittäisi kyllä suunnitella häitä jos keskusteluyhteyttä ei kaikesta ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla hylätyksitulemisen ja/tai yksinjäämisen pelko? Hae ammattiapua tai soita johonkin auttavaan puhelimeen. Liika mustasukkaisuus ei ole tervettä.
Tiedän kyllä, että liika mustasukkaisuus ei ole tervettä. Tavallaan en edes pelkää yksin jäämistä, vaan ehkä vierailijan 30 viedti on lähinn totutta, eli kärsin jonkinlaisista pakkoajatuksista. Kuulostaa vähän pelottavalta, tai aika paljonkin. Voiko niistä päästä eroon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla meni lopulta ohi 5 vuoden jälkeen. :D
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kyllä, että liika mustasukkaisuus ei ole tervettä. Tavallaan en edes pelkää yksin jäämistä, vaan ehkä vierailijan 30 viedti on lähinn totutta, eli kärsin jonkinlaisista pakkoajatuksista. Kuulostaa vähän pelottavalta, tai aika paljonkin. Voiko niistä päästä eroon?
Voi päästä, mutta kyllä se terapiaa vaatii. Psykoterapia on kallista, mutta koska ongelmasi on kestänyt jo kauan eikä sillä ole järjen kanssa tekemistä (että järkeily auttaisi), niin tunteiden ja ajatusten läpikäynti olisi melko välttämätöntä. Menisit varmaan lääkäriin, jos epäilisit vakavaa sairautta, mutta et salli itsellesi psykoterapiaa? Pelottaako sinua jokin siinä?
Välttämättä ei tarvita kovin montaa kertaa, jos perehdyt huolellisesti lukemalla siihen mitä kaikkea kateuteen ja mustasukkaisuuteen liittyy ja mistä alkusyitä voisi alkaa etsiä. Ne ovat kokemuksia lapsuudesta ja nuoruudesta, jotka ovat jättäneet jälkensä. Kirjastosta löytyy lukemista hakusanoilla mustasukkaisuus ja kateus. Jos asut pk-seudulla, voit hakea lukemista myös yliopiston kirjastosta, jolloin pääset käsiksi myös ammattikirjallisuuteen. Yliopiston kirjastokortti on ilmainen.
Jos selvität itsellesi kateuden ja mustasukkaisuuden dynamiikan ja luet tapausesimerkkejä, voi pelkosi hieman realisoitua. On raskasta elää pelossa ja epävarmuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärsin samanlaisesta ongelmasta joten käytän hyväkseni ap:n ketjua ja kysyn neuvoja terapeutin valintaan.
Minullakaan ei oikeastaan olisi varaa terapiaan, mutta olen nyt pyöritellyt miehen exään liittyviä pakkoajatuksia 5 vuotta ja alan olla niin poikki että voisin olla vaikka kuukauden syömättä saadakseni rahat terapiakäyntiin. Olenkin googletellut terapeutteja mutta ongelmaksi on noussut se että niitä ja erilaisia terapiamuotoja on aivan käsittämättömän paljon! Kysynkin neuvoa minkätyyppistä terapiaa tässä kannattaisi lähteä hakemaan?
Vierailija kirjoitti:
Kärsin samanlaisesta ongelmasta joten käytän hyväkseni ap:n ketjua ja kysyn neuvoja terapeutin valintaan.
Minullakaan ei oikeastaan olisi varaa terapiaan, mutta olen nyt pyöritellyt miehen exään liittyviä pakkoajatuksia 5 vuotta ja alan olla niin poikki että voisin olla vaikka kuukauden syömättä saadakseni rahat terapiakäyntiin. Olenkin googletellut terapeutteja mutta ongelmaksi on noussut se että niitä ja erilaisia terapiamuotoja on aivan käsittämättömän paljon! Kysynkin neuvoa minkätyyppistä terapiaa tässä kannattaisi lähteä hakemaan?
Ei kognitiivista eikä ratkaisukeskeistä pelkästään tekevää terapeuttia, vaan valitse kokenut, monia terapiamuotoja hallitseva vanhempi ja pitkän työkokemuksen omaava psykoterapeutti, joka tosin saattaa olla kovin varattu. Siksi kirjoita tai kerro hänelle, että kyse olisi vain lyhyestä pätkästä, jossa käsiteltäisiin vain tämä asia. Ja että olet työkykyinen ihminen (jos olet).
Jos terapeutti ei ota uusia asiakkaita, hän kuitenkin saattaa suostua, jos asia on lyhyt ja nopea niin ettei tarvitse sitoutua vuosien työhön. Voi sopia vaikkapa viidestä tai kymmenestä käyntikerrasta harvatahtisesti. Olen itse eläkkeellä oleva psykoterapeutti ja otan joskus tuollaisia potilaita, jotka kyllä yleensä tulevat kollegan suosittelemana, koska yhteystietojani ei enää ole netissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kärsin samanlaisesta ongelmasta joten käytän hyväkseni ap:n ketjua ja kysyn neuvoja terapeutin valintaan.
Minullakaan ei oikeastaan olisi varaa terapiaan, mutta olen nyt pyöritellyt miehen exään liittyviä pakkoajatuksia 5 vuotta ja alan olla niin poikki että voisin olla vaikka kuukauden syömättä saadakseni rahat terapiakäyntiin. Olenkin googletellut terapeutteja mutta ongelmaksi on noussut se että niitä ja erilaisia terapiamuotoja on aivan käsittämättömän paljon! Kysynkin neuvoa minkätyyppistä terapiaa tässä kannattaisi lähteä hakemaan?
Ei kognitiivista eikä ratkaisukeskeistä pelkästään tekevää terapeuttia, vaan valitse kokenut, monia terapiamuotoja hallitseva vanhempi ja pitkän työkokemuksen omaava psykoterapeutti, joka tosin saattaa olla kovin varattu. Siksi kirjoita tai kerro hänelle, että kyse olisi vain lyhyestä pätkästä, jossa käsiteltäisiin v
Tarkennus tuohon eli terapeutilla voi olla sekä kognitiivisen että ratkaisukeskeisen lähestymistavan koulutus, mutta hänen tulisi olla sellainen, joka hallitsee useita menetelmiä. Esimerkiksi gestalt (hahmoterapia), psykodynaaminen tai tunnekeskeisen paripsykoterapian osaaminen olisivat passeleita tähän ongelmaan.
Terapia on mielestäni avustettua kävelytystä demonien luokse. Demonit tulevat pyytämättäkin, juju on kohdatako vai paetako. Pakeneminen kasvattaa demonia, kohtaaminen syö demonia. Se mikä demonia syö on huomiokyky. Huomiokykyä voi harjoittaa mietiskelytekniikoilla. Mietiskelytekniikoita on loputtomasti. Oma vinkkini: Aloita Eckhart Tollesta ja sovella Tollen paindoby-konseptia demoneihisi.
demonit ovat vain nopea kielikuva. Omat demonini tuntuvat jäykkyyksinä suoraan kehossa ja kohtaan ne parhaiten rauhallisesti hengittelemällä ja venyttelemällä. Sanallista analyysiä ei tarvita, vaan sokeiden energioiden sanaton kohtaaminen riittää. Huomiokyvyn ja läsnäolotaitojen harjoittaminen ei ole vapaalippu pois tuskasta sitten mutta paras keino kohdata tuska. Itseasiassa mikä tahansa tuska milloin tahansa voimistuu jos unohtaa olla läsnä, tämäkin on jännä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kärsin samanlaisesta ongelmasta joten käytän hyväkseni ap:n ketjua ja kysyn neuvoja terapeutin valintaan.
Minullakaan ei oikeastaan olisi varaa terapiaan, mutta olen nyt pyöritellyt miehen exään liittyviä pakkoajatuksia 5 vuotta ja alan olla niin poikki että voisin olla vaikka kuukauden syömättä saadakseni rahat terapiakäyntiin. Olenkin googletellut terapeutteja mutta ongelmaksi on noussut se että niitä ja erilaisia terapiamuotoja on aivan käsittämättömän paljon! Kysynkin neuvoa minkätyyppistä terapiaa tässä kannattaisi lähteä hakemaan?
Ei kognitiivista eikä ratkaisukeskeistä pelkästään tekevää terapeuttia, vaan valitse kokenut, monia terapiamuotoja hallitseva vanhempi ja pitkän työkokemuksen omaava psykoterapeutti, joka tosin saattaa olla kovin varattu. Siksi kirjoita tai kerro hänelle, että kyse olisi vain lyhyestä pätkästä, jossa käsiteltäisiin v
Kiitos ja halaus sinulle! Olen ollut aivan jumissa siinä millainen terapia pitäisi vähillä rahoillani valita. Viestisi ansiosta pääsen eteenpäin, toivottavasti kohti helpompaa tulevaisuutta.
Siihen on syynsä, miksi he erosivat. Olet varmasti mieleinen kumppani miehellesi.
Joskushan ulkoisesti kaunis ihminen on sisältä ruma. Tunnen tällaisia ihmisiä, jotka voisivat olla vaikka Voguen kannessa. Mutta tyhjiä sisältä ja pää täynnä turhaa höttöä. Siihen vielä ilkeä luonne.
En osaa auttaa sinua, mutta olet tosi rohkea kun otat täällä puheeksi.
Alue: Aihe vapaa
Jatkan vielä omaa kommenttiani. Mies ollut siis nuori, kun mennyt yhteen ja ovat olleet toisilleen ilmeisesti melko epäsopivat ja mies ollut lähinnä kynnysmattona loppujen lopuksi. Eli ei tosiaan kaipaa exäänsä, eikä ole missään väleissä muuten edes, vain lasten asiat hoituu viesteitse.
Ja silti olen sitä mieltä, että mies on kanssani vain koska exä petti ja ei haluaisi olla kanssani aidosti. Tässähän ei ole järkeä, ja tajuan tämän rationaalisesti ajatellen.