Lue keskustelun säännöt.
Opiskelu pilasi elämäni
13.10.2024 |
Tuntuu ettei elämässä ole mitään järkeä. Lukiossa ajattelin, että tämä on nyt sitä raskainta aikaa elämässä ja kun vain pääsen opiskelemaan ja muuttamaan kotoa pois asiat helpottuu (nyt lähinnä huvittaa tämä ajatuksenkulku). Pääsin suoraan lukiosta yliopistoon alalle jolle halusin, ajattelematta sen tarkemmin mitä maisterin tutkinto alalla jossa palkka on huonoa ja palkkakehitys olematonta tulisi tarkoittamaan tulevaisuuteni kannalta. Opiskeluaika ei ole ollut hienoa aikaa, aloitin korona-aikana etäopetuksessa uudessa kaupungissa enkä solminut juuri mitään uusia ihmissuhteita lukuunottamatta toksista suhdetta joka vuosien jälkeen päättyi kuin päättyikin. Nyt olen pian valmistumassa yli 30 tuhannen euron opintolainan kera, jolla olen maksanut pelkästään elämiseen liittyviä pakollisia kuluja kuten ruokaa, lääkärikuluja sekä vuokraa kalliista yksiöistä koska opiskelija-asuntoa en koskaan saanut (ja kyllä, olen lisäksi jatkuvasti käynyt töissä). Parisuhdetta ei ole enkä jaksa sellaista enää edes etsiä. Suurimpia unelmia esim. harrastusten suhteen en pääse vieläkään toteuttamaan, sillä tulen maksamaan suurikorkoista opintolainaani pois kymmenien vuosien ajan jolloin pienestä palkasta jäänee käteen vähemmän kuin kouluttamattomalle siivojalle. Kaduttaa että ikinä menin opiskelemaan. Nyt olen vain velkaantunut ja uupunut raskaista opinnoista ja valmistuminen ei tule tätä tilannetta helpottamaan mitenkään. Jotenkin melkein huijattu olo. Hävettää oma elämäntilanne ja surettaa että olen hukannut nuoruuteni tähän. Samalla tuntuu että monilla muilla ystäväpiirissäni on asiat moninkerroin paremmin. Vanhemmilta on saatu isot säästöt joten opintolainalta on voitu välttyä, valmistutaan hyväpalkkaisiin ammatteihin ja elämästä nautitaan matkustelun, parisuhteiden ja harrastusten merkeissä. Itselläni ei ole enää mitään odotettavaa. En pysty tekemään mitään niistä asioista joita haluaisin tehdä ja joita kohtaan tunnen paloa. Nyt valmistun vain ikuiseen oravanpyörään jossa käyn töissä elääkseni ja muuta ei ole. Miten ihmeessä tällaista elämää jaksaa elää?
Kommentit (187)
Alani on täällä kertaalleen jo mainittu. En viitsi tarkemmin sitä avata, koska olen näistä asioista avautunut myös lähipiirilleni joten olisin melko helposti tunnistettavissa. Kyseessä on kuitenkin ala jossa palkkakehitystä tapahtuu n. viiden vuoden välein parilla sadalla eurolla. Etenemismahdollisuuksia ei käytännössä ole. Aloituspalkka alle 3k.
Ap
Kuulostaa varhaiskasvatukselta. Palkka nousee 5v ja 10v kokemuksen jälkeen juurikin satasen tai pari ja etenemismahdollisuuksia lähinnä päiväkodin johtajaksi. Ja täällä kun on huudeltu ettei voi olla se, kun riittää kandi, niin moni kyllä tekee myös maisterin, vaikkei se toki palkassa näy.
Toivottavasti ap kuitenkin viihdyt työssäsi. Palkka on ihan ok, jos elää halvemmalla paikkakunnalla eikä ole lapsia. Jos yhtään lohduttaa niin oman työurani alussa 7v sitten palkkani oli yksityisellä 2100e/kk, nyt kunnallisella vähän alle 3000e/kk. Joten kyllä sitä palkkakehitystäkin tapahtuu vaikka hinnat toki kasvavat samaa tahtia.
Jos nykyisellä paikkakunnalla sinulla ei ole verkostoja eikä ystäviä, niin mikä estää muuttamasta muualle? Vaka ope saa töitä lähes mistä vain ja pienemmillä paikkakunnilla on vuokrat pienemmät.
t. Vakaope myös
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opiskeluasunto et koskaan saanut? Ei vain johtuisi siitä, ettei soluasunto kelvannut? Lapsi aloitti syksyllä opinnot Helsingissä ja vaikka itsekin asutaan tällä, niin sai suoraan opiskela-asunnon. Miksi? No, siksi, että kelpuutti solun!
Ja miten 30 tuhannen opintolainaa maksetaan kymmeniä vuosia? Ihmiset ottaa yksin 150 000-200 000 asuntolainoja ja maksaa ne pois 20-30 vuodessa.
Opiskelin 3 ammattia enkä ole töihin päässyt 8 vuoteen. Todellakiin opiskelu pilasi elämäni. En kelpaa edes postinjakajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluasunto et koskaan saanut? Ei vain johtuisi siitä, ettei soluasunto kelvannut? Lapsi aloitti syksyllä opinnot Helsingissä ja vaikka itsekin asutaan tällä, niin sai suoraan opiskela-asunnon. Miksi? No, siksi, että kelpuutti solun!
Ja miten 30 tuhannen opintolainaa maksetaan kymmeniä vuosia? Ihmiset ottaa yksin 150 000-200 000 asuntolainoja ja maksaa ne pois 20-30 vuodessa.
Lemmikin vuoksi en ole saanut soluun muuttaa, hyvin olisin sellaisessa voinut asua muuten. Ja n. 20 vuotta tulen sitä varmaan maksamaan, koska varaa ei ole maksaa nopeammin. Asuntolainaa tuskin saan koskaan. Asuntolaina myös edelleen aivan eri asia, sillä saa jotain vastineeksi (ei tarvitse maksaa vuokraa) sekä kerryttää omaisuutta, joten sen voi maksaa nopeammin vaikka summat isompia. Opintolaina on vain täysin ylimääräinen kulu.
Ap.
Masennus ja ahdistus ovat nykyisin nuorten aikuisten kansantauteja. Jotain on pielessä, somekin lietsoo näitä ajatuksia (muilla on asiat hyvin). Totta on myös, että nykynuorilla on hyvinkin realistinen kuva siitä, mitä aikuisuus on: velvollisuuksia, laskujen maksua, lastenkasvatus osalla siihen lisäksi. Kyllähän se tieto tuppaa ahdistamaan. Minun ikäpolveni ei ollut tietoinen mistään nuorena, se oli siunaus. Ei monikaan olisi tehnyt esim.lapsia jos olisi tiennyt mitä on edessä.
Osalla elämä näyttää somen mukaan hymyilevän, mutta laita some kiinni. Älä vertaa. Olet hyvä sellaisena kuin olet.
Näin keski-ikäisenä kurppana neuvon tekemään seuraavasti: yksi päivä kerrallaan. Keskity siihen mitä teet tänään. Ole avoin ystävyydelle, uusille tilaisuuksille. Maksa opintolainaa minimi. Nauti elämän pienistä iloista.
Tuo viimeinen on lopulta se tärkein juttu elämässä. Älä mieti tulevaa liiaksi, johan itsekin ahdistuisin jos lähtisin murehtimaan tulevaa ennakkoon (parin vuoden päästä olen vanhempieni omaishoitaja, vaihdevuosissa kärvistellen). Ennakkoon murehtiminen ei auta mitään.
Kannattaa käydä juttelemassa jonkun kanssa, sieltä voi löytyä työkaluja asioiden käsittelyyn. Oma nuoreni kipuilee myös, kuten sinä ja moni muu. Onko se tämän ajan seurausta, että nuoret pohtivat (liikaa) kaikkea, tunteitaan, tulevaa, valintojaan jne. Ovat liian ankaria itselleen. Armollisuutta itseä kohtaan on hyvä olla. Päivä kerrallaan. Voimia syksyyn ja elämääsi, hyvä ap. Löydät kyllä polkusi, yksi askel kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan on aivan mitätön laina. Ota jokin sivutyö niin saat lyhennettyä nopeammin - sinullahan on aikaa tehdä töitä jos olet perheetön sinkku. Voisit ehkä muiutenkin laittaa vyötä kireälle ja nopeuttaa maksuaikataulua. Moni joutuu kolmikymppiseksi lyhentämään nuoruuden pikavippikorkojakin, kaikenlaisia oppirahoja sitä saa maksaa.
Ap, oletko käynyt juttelemassa missään, onko sulla masennusta?
Näin ulkopuolisen silmään tilanteesi ei ole lohduton. On myös todella turhaa vertailla toisten tilanteeseen, koska viet sillä oman ilosi. Tässä maailmassa on hemmetisti porukkaa, jotka saa asunnon ja auton valmiiksi, kun lähtevät opiskelemaan ja heillä on niin rikas tausta. Itsekin lähdin ihan opintotuella ja asumislisällä liikkeelle. Vähän oli säästöjä ja ostin niillä mm. tietokoneen. Velkaa en ottanut, koska onnistuin elämään todella vähällä ja sain kesätöitä. Silloin ei edes ollut korotonta lainaa.
Nyt vaan eteenpäin hei. Olet saanut tutkinnon kasaan ja se mitä nyt alussa saat palkkaa ei määritä loppuelämääsi. Suosittelen myös hankkimaan halpoja/ilmaisia harrastuksia, joista tykkää. Itsekin harrastan todella vähällä rahalla, koska tähän olen oppinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluasunto et koskaan saanut? Ei vain johtuisi siitä, ettei soluasunto kelvannut? Lapsi aloitti syksyllä opinnot Helsingissä ja vaikka itsekin asutaan tällä, niin sai suoraan opiskela-asunnon. Miksi? No, siksi, että kelpuutti solun!
Ja miten 30 tuhannen opintolainaa maksetaan kymmeniä vuosia? Ihmiset ottaa yksin 150 000-200 000 asuntolainoja ja maksaa ne pois 20-30 vuodessa.
Lemmikin vuoksi en ole saanut soluun muuttaa, hyvin olisin sellaisessa voinut asua muuten. Ja n. 20 vuotta tulen sitä varmaan maksamaan, koska varaa ei ole maksaa nopeammin. Asuntolainaa tuskin saan koskaan. Asuntolaina myös edelleen aivan eri asia, sillä saa jotain vastineeksi (ei tarvitse maksaa vuokraa) sekä kerryttää omaisuutta, joten sen voi maksaa nopeammin vaikka summat isompia. Opintolaina on vain täysin ylimääräinen kulu.
Ap.
Ap, olet elänyt aika leveää elämää opiskelijana, jos sinulla on ollut lemmikkikin. Ei tuollainen olisi itselle tullut mieleenkään. Älä elä yli varojesi.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat masentuneelta. Jos ei yhtään olo piristy, niin kannattaa hakea apua.
Suosittelen vaikka varaamaan pankista ajan, niin saat selkeyttä lainan takaisinmaksuun ja muutenkin raha-asioihin. Sinulla on kuitenkin hyvä tilanne, jos oman alan työpaikka lähes varma. Ehkä heti valmistumisen jälkeen ei ole varaa kaikkeen, mihin haluaisit, mutta kyllä se siitä helpottaa.
Ei kannata "hakea apua". Jos julkisesta terveydenhuollosta "haet (psykiatrista) apua", vastassa on: alentunut elinikä, koska aiempi mielenterveysdiagnoosi oikeuttaa myöhemmin muun terveydenhuollon tutkimusten eväämiset julkisella (mielenterveyspotilailla on alentunut elinikä muihin nähden tavalla, jota itse sairastaminen ei selitä) (ks. mm. Nino Hermas), syrjintä työmarkkinoilla (lääkäri voi työhöntulotarkastuksessa käydä katsomassa aiemmat diagnoosit ja evätä työpaikan, riippumatta siitä vaikka olisitkin jo toipunut), etkä voi mm. saada enää samoja vakuutuksia tai adoptoida lasta.
Näitä aivan järkyttäviä haittoja ja haittoja (kuten muiden palveluiden ulkopuolelle jääminen ja siitä seuraava ennenaikainen kuolema) perustellaan sillä, että on saatava "apua". No mitä se itse apu sitten on? Lääkkeitä, joista valtaosa ei hyödy mitenkään ja jotka lisäävät sekä itsemurhia että aiheuttavat kuolemaan johtavia sairauksia. Myös keskusteluavun laatu on julkisella aivan mitä sattuu. Saat vastaasi jonkun satunnaisen tuntemattoman, joka laukoo tälle mieleen juolahtavia kommentteja (kuten täällä vauvapalstallakin). Mitään "ammattimaisia" standardeja ei julkisella puolella juurikaan ole, tämän satunnaisen tuntemattoman oman moraalin, jaksamisen ja päättelykyvyn varassa mennään. Jos hyvä tuuri käy, vastassa on joku mukava ja keskustelutaitoinen, mutta on myös aivan tavallista, että asiasi eivät "hoidossa" kiinnosta ketään. Osa työntekijöistä on vain aivan pihalla, osa taas tarkoituksella ilkeitä. Potilaana et voi tähän juuri vaikuttaa. Mutta esim. hankalaan naapuriin verrattuna nyt tällä ihmisellä on vain paljon valtaa tehdä itsestäsi potilastiedoissa muille viranomaisille näkyviä, käytännössä lopullisia kirjauksia ja määritellä lain edessä sitä, kuka olet, millainen olet ja miksi olet. Ja jos diagnoosi on jo niskassa, et saa välttämättä enää edes tehdä päätöksiä siitä, otatko "lääkkeitä" vai et. (Pakkohoidonkin kriteerit ovat muuten mielenterveyslaissa todella epämääräiset, todellisuudessa ei tarvitse olla vaaraksi itselleen tai muille, eikä kykenemätön tekemään itseään koskevia päätöksiä. Tästä kertoo jo esim. Juha Kurvisen tapaus. Kannattaa muuten lukea myös mielenterveyslaki huolella ennen kuin harkitsee psykiatrian asiakkuutta.)
Kaiken tämän syrjinnän, riskien ja haittojen tajuamisen, kohdatun välinpitämättömyyden ja ilkeilyn ja ehkä pysyvienkin lääkehaittojen jälkeen sitä vasta masentaakin.
Tällaisenaan koko "avun hakeminen" on pitkälti skämmäys ja sen suosittelu vastuutonta. Potilaan edut eivät systeemissä toteudu. Sen sijaan järjestelmä on luotu lähinnä helpoimpien tapausten käsittelyyn (lievät mt-ongelmat menevät yleensä muutenkin ohi itsekseen tai esim. potilaan elinolojen muuttamisella), psykiatristen potilaiden kontrollointiin, eristämiseen ja näennäiseen "muille helpoksi tekemiseen", vaikka on tavallista, että ongelmat vain kroonistuvat, terveysongelmat lisääntyvät, elämänmahdollisuudet kapenevat, eikä mitään tuloksia synny. Näin tapahtuessa syyttävä sormi kohdistuu tietenkin kokonaan potilaaseen. Stigmatisoidun ja heikoilla olevan potilaan syyttäminen on niin helppoa.
Eli en suosittele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
30 000 on pieni laina. Asuntolainat on helposti kymmenenkertaisia ja niissä on korkeampi korko.
Älähän lätise. Korkea korko on tällä hetkellä opintolainoissakin. Ota lisäksi vielä asuntolainat ja jos palkka ei riitä tai jäät työttömäksi, niin ikuisessa ku sessa olet.
Ettet vaan olisi niitä huono-osaisia, joille on koitettu tehdä parempi elämä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on keksitty, köyhänä kolmen korkeakoukutetun äitinä näen heti. Ilman mitään tukea kotoa, ehkä joitain satasia, eivät noin velkaantuneita olleet. Joku saattoi kelan lainaa nostaa. Töitä tekivät kesät ja lomat ja kahdella iltatyö.
Näin jälkikäteen olen tosi pahoillani etten yksinkertaisesti pystynyt heitä auttamaan kuin kannustamaan kun opiseluväsymys iski.
Siis eihän 30 000 e ole paljon. Jaettuna viidellä siitä tulee 6 000 e vuodessa. Aivan mitätön raha.
Vierailija kirjoitti:
Tilanteesi ei ole niin huono kuin luulet. Puhu jollekin läheisellesi joka tietää raha-asioista jotain ja tehkää yhdessä laskelmia ja suunnitelmia? Itse maksoin yli 10 000€ opintolainan pois kansaneläkkeestä muutamassa vuodessa.
Siis maksoit opintolainan kansaneläkkeellä, tarkoitatko vanhuuseläkkeellä. Etkä saanut eläkekertymääkään kovin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskelin 3 ammattia enkä ole töihin päässyt 8 vuoteen. Todellakiin opiskelu pilasi elämäni. En kelpaa edes postinjakajaksi.
Minulla myös 3 koulutusta. Kelpasin lopulta osa-aikasiivoojaksi. Palkka 600 e/kk, hiphei. Kokoaikatyötä haen koko ajan, mistään ei kuulu mitään vastausta.
Pitäisikö meidän perustaa yhdessä jokin monitoimiyritys? Eiköhän meidän kuudella koulutuksella jotain toimivaa saisi aikaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanteesi ei ole niin huono kuin luulet. Puhu jollekin läheisellesi joka tietää raha-asioista jotain ja tehkää yhdessä laskelmia ja suunnitelmia? Itse maksoin yli 10 000€ opintolainan pois kansaneläkkeestä muutamassa vuodessa.
Siis maksoit opintolainan kansaneläkkeellä, tarkoitatko vanhuuseläkkeellä. Etkä saanut eläkekertymääkään kovin paljon.
Tarkoitin työkyvyttömyyseläkettä. Ei ole työhistoriaa lainkaan.
Kyllä on pitänyt opiskelu vuodet leveällä kädellä rellestää, jos on pitänyt ottaa 30 k€ lainaa ja käydä vielä samalla töissäkin. Sitten kirkkain silmin kerrotaan miten menee raha ihan pakollisiin elämän juttuihin.
Itselle kelpasi soluasunto. Lemmikki hankittiin tietenkin vasta palkkatöiden alettua. Ei tarvittu autoa tai kuukausikorttia (pyörällä pääsi kun tyytyi asumaan lähellä yliopistoa eikä viihteen vieressä). Ruuaksi kelpasi halvat vaihtoehdot, valita sai vasta palkkapussin kanssa. Pärjäsi ilman vanhempien apua ja ilman lainaa. Silti tuntui, että jatkuvasti tuli käytyä tapahtumissa ja vaihtoonkin ehti.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on pitänyt opiskelu vuodet leveällä kädellä rellestää, jos on pitänyt ottaa 30 k€ lainaa ja käydä vielä samalla töissäkin. Sitten kirkkain silmin kerrotaan miten menee raha ihan pakollisiin elämän juttuihin.
Itselle kelpasi soluasunto. Lemmikki hankittiin tietenkin vasta palkkatöiden alettua. Ei tarvittu autoa tai kuukausikorttia (pyörällä pääsi kun tyytyi asumaan lähellä yliopistoa eikä viihteen vieressä). Ruuaksi kelpasi halvat vaihtoehdot, valita sai vasta palkkapussin kanssa. Pärjäsi ilman vanhempien apua ja ilman lainaa. Silti tuntui, että jatkuvasti tuli käytyä tapahtumissa ja vaihtoonkin ehti.
Mikä jäi vielä epäselväksi rahankäytöstäni? Lemmikki on ollut kyllä taloudellinen rasite siinä mielessä, että en voinut soluun muuttaa. Muuten on maksanut 20€/kk. Lemmikin ostin jo kotona asuessani, joten luonnollisesti se oli otettava mukaan. Suurin osa opiskelijoista asuu yksiöissä, joten en ole mikään poikkeus siinä suhteessa muutenkaan. Mutta mielestäsi tosiaan 400€/kk vuokran jälkeen pääse rellestemään miten mielii? Itse en juo alkoholia enkä koskaan käynyt taphtumissa tai juossut baareissa. Käytän samoja vaatteita kuin silloin 18-vuotiaana opiskelemaan mennessä. Matkustelua en ole harrastanut. Tiedä sitten mihin olen tuon käsittämättömän summan saanut kulumaan. Tai minä tiedän kyllä, ja olen sen jo kertonutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina pitää haukkua siivoajia? Meinasin tsempata mutta ei tuon takia enää huvittanut.
Mitä haukkumista on se, että jää käteen vähemmän, kuin siivoojalle? Niin minullakin jää vähemmän käteen, kuin siivoojalle. Arvostan siivoojan työtä, mutta faktat ovat faktoja. Enkö saisi sanoa ääneen, että palkkani on pienempi, kuin siivoojalla?
Jos saa tehdä mieleistään työtä, sitä kannattaa mielestäni arvostaa paljonkin.
Eihän tuo ole paljon kun yhden auton verran lainaa. Tuon summan voit menettää asuntokaupassakin.
Nythän jotkut kelat tai pankit myöntää opintolainoista jotain osia takaisin jos valmistuu ajoissa.
Eikun johonkin töihin vaikka sinne siivoon ja asuntolaina yksiöön tai vaikka matkustelua, jotta saat sitten myöhemmin isompaan vaihdettua. Kun sulla on tutkinto, voit kuitenkin tehdä muitakin töitä välissä ennen kuin nappaa.
Ap sanoi että töitä riittää eikä alan työpaikoista ole pulaa joten en usko että on kirjallisuus tai museo-ala.