Lue keskustelun säännöt.
Opiskelu pilasi elämäni
13.10.2024 |
Tuntuu ettei elämässä ole mitään järkeä. Lukiossa ajattelin, että tämä on nyt sitä raskainta aikaa elämässä ja kun vain pääsen opiskelemaan ja muuttamaan kotoa pois asiat helpottuu (nyt lähinnä huvittaa tämä ajatuksenkulku). Pääsin suoraan lukiosta yliopistoon alalle jolle halusin, ajattelematta sen tarkemmin mitä maisterin tutkinto alalla jossa palkka on huonoa ja palkkakehitys olematonta tulisi tarkoittamaan tulevaisuuteni kannalta. Opiskeluaika ei ole ollut hienoa aikaa, aloitin korona-aikana etäopetuksessa uudessa kaupungissa enkä solminut juuri mitään uusia ihmissuhteita lukuunottamatta toksista suhdetta joka vuosien jälkeen päättyi kuin päättyikin. Nyt olen pian valmistumassa yli 30 tuhannen euron opintolainan kera, jolla olen maksanut pelkästään elämiseen liittyviä pakollisia kuluja kuten ruokaa, lääkärikuluja sekä vuokraa kalliista yksiöistä koska opiskelija-asuntoa en koskaan saanut (ja kyllä, olen lisäksi jatkuvasti käynyt töissä). Parisuhdetta ei ole enkä jaksa sellaista enää edes etsiä. Suurimpia unelmia esim. harrastusten suhteen en pääse vieläkään toteuttamaan, sillä tulen maksamaan suurikorkoista opintolainaani pois kymmenien vuosien ajan jolloin pienestä palkasta jäänee käteen vähemmän kuin kouluttamattomalle siivojalle. Kaduttaa että ikinä menin opiskelemaan. Nyt olen vain velkaantunut ja uupunut raskaista opinnoista ja valmistuminen ei tule tätä tilannetta helpottamaan mitenkään. Jotenkin melkein huijattu olo. Hävettää oma elämäntilanne ja surettaa että olen hukannut nuoruuteni tähän. Samalla tuntuu että monilla muilla ystäväpiirissäni on asiat moninkerroin paremmin. Vanhemmilta on saatu isot säästöt joten opintolainalta on voitu välttyä, valmistutaan hyväpalkkaisiin ammatteihin ja elämästä nautitaan matkustelun, parisuhteiden ja harrastusten merkeissä. Itselläni ei ole enää mitään odotettavaa. En pysty tekemään mitään niistä asioista joita haluaisin tehdä ja joita kohtaan tunnen paloa. Nyt valmistun vain ikuiseen oravanpyörään jossa käyn töissä elääkseni ja muuta ei ole. Miten ihmeessä tällaista elämää jaksaa elää?
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että ala on kirjallisuus. Olen kuullut, että esim. kirjastoihin on valmistuttuakin todella vaikea päästä, paikkoja vähän ja ovat haluttuja. Lisäksi ottavat mieluummin amk-informaatikkoja tms eikä kirjallisuudentutkijoita. Kustantamoihin vielä vähemmän paikkoja. Nykyään kirjallisuudenopiskelijan ei ole edes pakko opiskella opettajan pätevyyttä, mutta eipä opettajankaan työnkuva ja palkka erityisen kummoisia ole opiskelumäärään nähden. Mihin kirjallisuuden opiskelijat työllistyvät?
Ap sanoi että töitä riittää eikä alan työpaikoista ole pulaa joten en usko että on kirjallisuus tai museo-ala.
Kirjallisuuden maisterit työllistyvät usein suomen kielen (äidinkieli) opettajiksi, jos heillä on arvosana myös suomen kielestä. Ala on koulujen korkeimmin palkattu aineenopettajan virka tai toimi, etenkin jos tunteja on paljon. Tämä johtuu työn määrästä. Opetusvelvollisuus on vain 17 - 16 viikkotuntia, koska korjattavaa ja luettavaa on paljon. Ylimenevät tunnit ovat ylituntja, joista on korotettu tuntipalkka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ennemmin olisin sinun tilanteessasi kuin omassani, jossa olen jo yli 30v syrjäytynyt ja masentunut ilman päivääkään työkokemusta ja koulutuksena edelleen pelkkä peruskoulu. Ihan hilkulla joutua ulosottoonkin kauan sitten otetun 4000e korkeakorkoisen kulutusluoton takia.
Ei opiskelu ole mitään pilannut, tai laina. Ne on aivan normaaleita asioita. Olet onnekas, kun pääsit opiskelemaan haluamaasi alaa ja se kiinnostaa edelleen. Olet onnekas, kun tiedät työllistyväsi ja sen myötä on toimeentulo turvattu.
Ne asiat mitä kadehdit muilta: parisuhteet, harrastukset, ystävät, elämästä nauttiminen ei ne sinulta opiskelun tai lainan vuoksi puutu.
Kyllä, lukiossa voi olla hyvin rankkaa, mutta ole heille ankarin heille opettajille, keitä hämmentää, niin saat hyvää välimatkaa tai suunnatonta rasitusta
Opintolainan korot maksetaan 2 kertaa vuodessa eipä kovin samaa kun asuntolainasta joka kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei opiskelu ole mitään pilannut, tai laina. Ne on aivan normaaleita asioita. Olet onnekas, kun pääsit opiskelemaan haluamaasi alaa ja se kiinnostaa edelleen. Olet onnekas, kun tiedät työllistyväsi ja sen myötä on toimeentulo turvattu.
Ne asiat mitä kadehdit muilta: parisuhteet, harrastukset, ystävät, elämästä nauttiminen ei ne sinulta opiskelun tai lainan vuoksi puutu.
No näen kyllä että ainakin osittain sen takia puuttuvat. En kehtaisi edes hankkia parisuhdetta enää tällaisella taloudellisella tilanteella. Ex jaksoi päivitellä kuinka kummallista on ettei minulla ole säästöjä ja lopulta suhde päättyikin osittain siksi että taloudelliset tilanteet olivat niin erilaiset enkä olisi pystynyt elämään hänen kaltaista elämäntyyliä omin varoin. Hänellä ei ollut euroakaan opintolainaa ja hyväpalkkainen ammatti. Harrastus jota rakastan yli kaiken maksaa satoja euroja kuukaudessa. Ystäviä minulla kyllä on, mutta heillä alkaa olla omat elämät kumppaneineen. En näe miten voisin elämästä nauttia eläen kädestä suuhun vuodesta toiseen, vaikka saankin tehdä työtä josta pidän. Elämässä pitäisi kuitenkin olla muutakin sisältöä kuin työ.
Etkö juuri aloituksessa maininnut, että suhde exäsi kanssa oli toksinen? Älä sellaista tyyppiä usko. Ihmiset seurustelevat hyvinkin vähävaraisina ja esim. koulutuksena pelkkä peruskoulu. Olet jotenkin näköalaton. Mene oikeasti puhumaan ammattilaiselle. Minusta vaikutat siltä, että riskisi esim. masentua pahasti on aika korkealla, jos et hanki apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos ap kituuttaisit vaikka 2-3 vuotta maksaen koko lainan pois? Ja sitten alkaisit elää parempaa elämää.
Jos valmistuu aikataulun mukaisesti, niin voi hakea Kelasta hyvitystä jolla lainasta kuittaantuu 40%.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos valmistuu aikataulun mukaisesti, niin voi hakea Kelasta hyvitystä jolla lainasta kuittaantuu 40%.
Tämä siis koskeen ensimmäistä korkeakoulututkintoa. Ap:lla ei oletettavasti ole aiempaa korkeakoulututkintoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos valmistuu aikataulun mukaisesti, niin voi hakea Kelasta hyvitystä jolla lainasta kuittaantuu 40%.
Tämä siis koskeen ensimmäistä korkeakoulututkintoa. Ap:lla ei oletettavasti ole aiempaa korkeakoulututkintoa.
Tämä 40% tarkoittaa 6200€ maisterintutkinnon ajallaan suorittaneelle. Maksimisumma josta se 40% maksetaan on 18000 (ihmettelen mistä tämä revitty) ja tällöinkin VAIN siitä summasta joka ylittää 2500€. Toinen valheellinen markkinointikeino jolla perehtymättömiä nuoria huijataan.
Kuulostaa vähän siltä, että totuit eksän parempaan elämäntyyliin, koit ettå se oikeastaan kuuluu jo sinullekin ja nyt sitten ei kestä luopua satojen eurojen kuukausikulujen harrastuksista. Ihan kuin ihminen ei voisi olla onnellinen ilman. Muita asioita tässä maailmassa ei ole.
Joillakin se lasi on aina lähes kokonaan tyhjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos valmistuu aikataulun mukaisesti, niin voi hakea Kelasta hyvitystä jolla lainasta kuittaantuu 40%.
Tämä siis koskeen ensimmäistä korkeakoulututkintoa. Ap:lla ei oletettavasti ole aiempaa korkeakoulututkintoa.
Tämä 40% tarkoittaa 6200€ maisterintutkinnon ajallaan suorittaneelle. Maksimisumma josta se 40% maksetaan on 18000 (ihmettelen mistä tämä revitty) ja tällöinkin VAIN siitä summasta joka ylittää 2500€. Toinen valheellinen markkinointikeino jolla perehtymättömiä nuoria huijataan.
Ai se menee noin. No silti sitä kannattaa tietenkin hakea. Kyllä 6200€ helpottaa sekin.
Mulla oli vähän samantyyppinen tilanne oli kun valmistuin. Kuusi vuotta opintoja erikoisalalla ja juuri kun valmistuin, tuli 90-luvun lama ja alan yritykset meni nurin tai vähensi työvoimaa enkä koskaan päässyt alalle.
Tein sitten muuta, huonosti palkattua työtä loppuelämäni. Lainat sain suurella vaivalla maksettua mutta ihan hukkaan heitettyä aikaa ja rahaa se oli.
Nyt mulla on ihan ok työ mutta tosiaan ei sitä mitä halusin tehdä.
Itselläni jäi opintotuesta 180€/kk elämiseen vuokran jälkeen. Kävin kesät palkkatöissä ja niistä rahoista sain 50-100€ tuohon päälle. Kotiin oli varaa soittaa kerran viikossa ja kotipaikkakunnalla kävin joululomalla ja kesällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan en siivoojia mitenkään haukkunut, totesin vain, että viiden vuoden opiskeluiden jälkeen tulen tienaamaan saman verran kuin he massiivisen lainan kera. Ja olen itsekin siis siivoojana työskennellyt, arvostus heitä kohtaan on korkealla. Valmistun alalle jolla työllisyys on hyvää joten työttömyys ei ole pääasiallinen huoleenaiheeni vaan toimeentulo pienellä palkalla.
Ap
Ala, johon vaaditaan yliopistotutkinto, työllisyys on hyvä, mutta palkka on sama kuin siivoojalla.
Onko tuollaisia aloja olemassakaan??
Lastentarhanopettaja, veikkaan.
Varhaiskasvatuksen opettajan työ ei vaadi maisterin tutkintoa.
Kyllä ne nuoremmat opettajat nykyisin ovat maistereita (Kasvatustieteen maisteri) .
Hymyä pyllyyn vaan. Kyllä sitä rahaa yllättävän paljon saa kun on kokopäivätöissä. 30t lainaa ei edes ole paha, ja sitä voi maksaa hissukseen pois.
Alkaisin itse etsiä itselleni kyllä kumppania, kun muuttaa sellaisen kanssa yhteen niin on joku jakamassa kuluja ja käteen jää paljon enemmän. Sinua varmaan vaan ahdistaa tuleva uusi elämänvaihe.
Eli hoida masennuksesi kuntoon, etsi vierellesi kaveri ja ala rakentaa elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei opiskelu ole mitään pilannut, tai laina. Ne on aivan normaaleita asioita. Olet onnekas, kun pääsit opiskelemaan haluamaasi alaa ja se kiinnostaa edelleen. Olet onnekas, kun tiedät työllistyväsi ja sen myötä on toimeentulo turvattu.
Ne asiat mitä kadehdit muilta: parisuhteet, harrastukset, ystävät, elämästä nauttiminen ei ne sinulta opiskelun tai lainan vuoksi puutu.
No näen kyllä että ainakin osittain sen takia puuttuvat. En kehtaisi edes hankkia parisuhdetta enää tällaisella taloudellisella tilanteella. Ex jaksoi päivitellä kuinka kummallista on ettei minulla ole säästöjä ja lopulta suhde päättyikin osittain siksi että taloudelliset tilanteet olivat niin erilaiset enkä olisi pystynyt elämään hänen kaltaista elämäntyyliä omin varoin. Hänellä ei ollut euroakaan opintolainaa ja hyväpalkkainen ammatti. Harrastus jota rakastan yli kaiken m
No se oli sitten pöljä ihminen. Fiksujakin miehiä on.
Mitä sinä suret? Me suuret ikäluokat, nykyiset eläkeläiset teimme juuri noin. Valmistuimme suuret opintovelat jokaisella niskassaan, ei ollut opintotukia. Asuimme solukämpissä ja kävimme töissä kesät talvet opiskelun ohella. Muutimme valmistuttuamme työn perässä kuka Seinäjoelle, kuka Imatralle, kuka Parkanoon tai pohjoiseen. Kukaan ei jäänyt kaupunkiin odottamaan alan töitä. Maksettiin sitten opintovelkoja kymmenen vuotta pois. Vasta sitten aloimme haaveilla asunnon ostamisesta. Rakensimme teille hyvinvointiyhteiskunnan, asumistuet, opintotuet, muut tuet, joista emme itse ehtineet nauttia.
Nyt te nuoret haukutte meitä eläkeloisiksi, jotka syövät teidän leipäänne. Tehkää nyt kuitenkin sama perässä. Maksakaa velkanne vaan nätisti pois ja muuttakaa työn perässä. Työtä kyllä Suomessa on, kun lähdette liikkeelle niin kuin me.