Lue keskustelun säännöt.
Onko kateellisuus aina negatiivinen piirre?
13.10.2024 |
Itse olen huomannut, että olen jeräille tietyille ihmisille kateellinen. Yhdeltä tuttavalta lähti imetyksen myötä 20kg, minulla raskauskilot tuli vasta imetyksen myötä. Toisella on vakituinen työ huolimatta siitä, että on rankkaa rikostaustaa petoksien ja huumeiden kanssa. Kolmas tuttava on ollut 10v. työttömänä, eikä sitä ole ikinä laitettu minnekään. Minä taas olen yrittänyt aina antaa kaikkeni, olen ollut aina rehellinen.. ja sitten työttömänä ollessa minulta katkaistiin tuet, että tein vapaaehtoistyötä. Ja nyt pelkkää määräaikaista osa-aikatyötä viimeiset 5 vuotta.
Mutta toisaalta se kateellisuus tsemppaa itseäni ihan älyttömästi pyrkimään eteenpäin ja toisaalta joskus myös olemaan itselleni armollinen, koska tiedostan että aina ei nallekarkit mene tasan. En koe sitä (kateellisuutta) pahana piirteenä, mutta onko se sitä kuitenkin?
Kommentit (50)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se on perisynti, ei se ole sen kummempi kuin vihakaan, molempien varaan voi elämänsä rakentaa niin halutessaan
Mielestäni on aika säälittävää, jos kateus on ainoa eteenpäin vievä voima.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on aika säälittävää, jos kateus on ainoa eteenpäin vievä voima.
Kuka puhui ainoasta eteenpäin viemästä voimasta?
Ompas täällä palstalla tänään ilkeää porukkaa.
ap
Ei, kun on kyse ns. terveestä kateudesta. Eli sellaisesta jossa on kateellinen jostain ominaisuudesta/asiasta, eikä niinkään kateellinen sille henkilölle ihmisenä, jolla nämä ominaisuudet ovat. Pahansuopa kateus myrkyttää mieltä, mutta kun kateuteen yhdistyy kyky iloita toisen puolesta, ei ole mitään ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on tunne, joka syö sinua. Eli sen vuoksi siitä olisi hyvä itsesi kannalta päästä eroon
Mietin tässä taannoin omaa käytöstäni suhteessa toisiin: "kiva paita!"
Ja esim. sukulaisnaisen suhtautumista minuun: "sitten kun luovut tuosta paidasta, minä haluan sen!"
Minä en kokenut kaverin paitaa itseni kautta, itselleni kuuluvana tai edes sopivana. Mutta se näytti kivalta, kuin joku kukka. Minun päälläni olleeseen paitaan suhtauduttiin kateuden ja himon kautta, henkilö osoitti pitävänsä paidasta, mutta haluavan sen itselleen. Tyyliin päältäni. Minä sain kivan paidan näkemisestä iloa, tämä toinen henkilö katkeruutta, ja aiheutti pahaa oloa kommentilaan myös minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on aika säälittävää, jos kateus on ainoa eteenpäin vievä voima.
Kuka puhui ainoasta eteenpäin viemästä voimasta?
Ompas täällä palstalla tänään ilkeää porukkaa.
ap
Miksi sä kysyt, jos ei vastaukset miellytä? Sun kaikesta kadehtiminen ei ole terveellä pohjalla. Hanki itsetunto!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei, kun on kyse ns. terveestä kateudesta. Eli sellaisesta jossa on kateellinen jostain ominaisuudesta/asiasta, eikä niinkään kateellinen sille henkilölle ihmisenä, jolla nämä ominaisuudet ovat. Pahansuopa kateus myrkyttää mieltä, mutta kun kateuteen yhdistyy kyky iloita toisen puolesta, ei ole mitään ongelmaa.
No tuo jälkimmäinen ei ole kateutta. Sulla on ihan omat määritelmät. Se, että toivoo itselle jotain, mitä toisellakin on, ei ole kateutta. Kateelliselle on tärkeintä, että toinen ei saa mitään enemmän. Kade on valmis olemaan vaikka itsekin ilman siitä ilosta, ettei muutkaan saa. Siitä tulee sanonta kateus vie kalatkin vedestä.
Minulla on kaikenlaisia tunteita ollut ja mennyt.
Ei ole elämä minua mitenkään siunannut lahjoillaan tms.
Kateutta en tiettävästi ole ikinä tuntenut, en ainakaan tunnista tätä tunnetta itsessäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on aika säälittävää, jos kateus on ainoa eteenpäin vievä voima.
Kuka puhui ainoasta eteenpäin viemästä voimasta?
Ompas täällä palstalla tänään ilkeää porukkaa.
ap
Oletko varma, että kateutesi ei näy ulospäin ilkeytenä? Valitettavan usein se heijastuu negatiivisena käytöksenä jopa kiusaamisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on aika säälittävää, jos kateus on ainoa eteenpäin vievä voima.
Kuka puhui ainoasta eteenpäin viemästä voimasta?
Ompas täällä palstalla tänään ilkeää porukkaa.
ap
Miksi sä kysyt, jos ei vastaukset miellytä? Sun kaikesta kadehtiminen ei ole terveellä pohjalla. Hanki itsetunto!
Anteeksi, en nyt ymmärrä, miksi minua "syytetään" asiasta, joka ei pidä paikkansa, eli että kateus on ainut eteenpäin vievä voima. Ei se ollut epämiellyttävä vastaus, mutta oli väärä olemattamus.
Saan eniten voimaa ihan muista asioista kuin kateudesta esimerkiksi tiettyjä ihmisiä kohtaan, mutta pohdin vain ääneen, että voiko kateus olla aina negatiivinen asia, kun minusta omat kateuden tunteeni antaa myöskin voimaa yrittää itse enemmän. Olenhan kateellinen myös menestyville ihmisille ja ihmisille, jotka voittavat lotossa, mutta koen ne enemmänkin ihailevana kateellisuutena. Onko sekin negatiivinen tunne, kateuttahan sekin?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateus on tatrkoitettu sinun sisäisen kasvun vauhdittamiseksi. Ihmisen pitää kilvoitella toinen toistaan paremmaksi. Kateus ei siis pelkästään ole paha, toki siihen liittyy ahneutta, vääryyden kärsimisen tunnetta, suuttumusta, kiukkua, vahingoittamisen halua.
Siinä vaiheessa kun ymmärrät että toiseen kohdistuvat tunteet eivät sinulle mitään ellet itse tee töitä saavuttaaksesi saman, olet tehnyt todella suuren oivalluksen. Elämässä pitää olla haasteita, tavoitteita ja suunnitelmallisuutta, kun osaat kääntää kateuden tunteen tavoitteeksesi, olet todellakin saanut potkun tavoitteeksi.
Omien ajatusten hallinta, keskittyminen ja päämäärätietoisuus on tärkeää osa menestystä, tsemppiä!
Kateellisuus on paha koska se vaikuttaa siihen elämään. Luopukaa siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateellisuus voi ehkä olla sinulle itsellesi hyödyllinen tunne, jos se saa sinut ns. kehittämään itseäsi, kuten kerroit.
Ihmissuhteissa kateellisuus on omasta mielestäni vain ja ainoastaan rasittavaa. Jos aistin kenessäkään taipumusta kateellisuuteen, niin valitettavasti poistan hänet elämästäni.
Taustaksi se, että itselläni ei ole minkäänlaista taipumusta kateellisuuteen. En jatkuvasti peilaa muiden asioita ja käännä niitä itseeni, vaan keskityn puhtaasti omiin asioihin. Ystävien saavutuksista iloitsen, enkä kadehdi.
Minulle ollaan oltu vuosien varrella kateellisia useammasta asiasta, mutta eniten ehkä siitä, että olen perustanut yrityksen sekä taiteellisista harrastuksista, joissa olen hyvä. Kaikki nämä saavutukseni ovat olleet puhtaasti työnteon ja kiinnostuneisuuden ansiota ja uskon, että monillakin olisi mahdollisuudet johonkin vastaavaan. Se vain tuntuu monille olevan helpompaa olla kateellinen kuin itse tehdä töitä haluamiensa asioiden eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, kun on kyse ns. terveestä kateudesta. Eli sellaisesta jossa on kateellinen jostain ominaisuudesta/asiasta, eikä niinkään kateellinen sille henkilölle ihmisenä, jolla nämä ominaisuudet ovat. Pahansuopa kateus myrkyttää mieltä, mutta kun kateuteen yhdistyy kyky iloita toisen puolesta, ei ole mitään ongelmaa.
No tuo jälkimmäinen ei ole kateutta. Sulla on ihan omat määritelmät. Se, että toivoo itselle jotain, mitä toisellakin on, ei ole kateutta. Kateelliselle on tärkeintä, että toinen ei saa mitään enemmän. Kade on valmis olemaan vaikka itsekin ilman siitä ilosta, ettei muutkaan saa. Siitä tulee sanonta kateus vie kalatkin vedestä.
Outo ajatus, että ihminen ei voisi olla samaan aikaan kateellinen esim. ystävän matkasta unelmakohteeseen, mutta myös iloinen ystävän puolesta. Itse olen tahattomasti lapsettomana ollut kateellinen kaikista lähipiirin vauvauutisista, mutta myös vilpittömästi iloinen, että he ovat onnistuneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on aika säälittävää, jos kateus on ainoa eteenpäin vievä voima.
Kuka puhui ainoasta eteenpäin viemästä voimasta?
Ompas täällä palstalla tänään ilkeää porukkaa.
ap
Oletko varma, että kateutesi ei näy ulospäin ilkeytenä? Valitettavan usein se heijastuu negatiivisena käytöksenä jopa kiusaamisena.
Esimieheni on kateellisuuden perikuva, että ei tosikaan. Hän on erittäin pahansuopa, varastaa toisten ihmisten ideat omina ja puhuu vuoden saavutukset omina urotekoina yms.
Itse olen ehdottomasti kaikenlaista kiusaamista vastaan. En usko, että oma kateellisuus näkyy mitenkään, koska aloituksen esimerkki-ihmisiä näen näin vanhemmiten ehkä kerran viidessä vuodessa, mutta sukulaisina tiedän heidän taustat ja kasvutarinat ja elämän kommervenkit varsin hyvin. Mutta eikai se ilkeys liity sinänsä aiheeseen, jossa pohdin voiko kateellisuus olla myös "terve" piirre.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, kun on kyse ns. terveestä kateudesta. Eli sellaisesta jossa on kateellinen jostain ominaisuudesta/asiasta, eikä niinkään kateellinen sille henkilölle ihmisenä, jolla nämä ominaisuudet ovat. Pahansuopa kateus myrkyttää mieltä, mutta kun kateuteen yhdistyy kyky iloita toisen puolesta, ei ole mitään ongelmaa.
No tuo jälkimmäinen ei ole kateutta. Sulla on ihan omat määritelmät. Se, että toivoo itselle jotain, mitä toisellakin on, ei ole kateutta. Kateelliselle on tärkeintä, että toinen ei saa mitään enemmän. Kade on valmis olemaan vaikka itsekin ilman siitä ilosta, ettei muutkaan saa. Siitä tulee sanonta kateus vie kalatkin vedestä.
Outo ajatus, että ihminen ei voisi olla samaan aikaan kateellinen esim. ystävän matkasta unelmakohteeseen, mutta myös iloinen ystävän
Meillä myös teki tiukkaa ja myönnän olleeni kateellinen, kun lapsia ei putkahdellutkaan kuin sieniä sateella kuten ystävillä, vaan piti käydä usean vuoden hoidot edes ensimmäisen saadakseen. Olin ehdottomasti kateellinen, niin että sydäntä korpesi, mutta samalla oikeasti onnellinen siitä, että ystävien ei tarvinnut käydä samaa pitkää polkua kuin me.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, kun on kyse ns. terveestä kateudesta. Eli sellaisesta jossa on kateellinen jostain ominaisuudesta/asiasta, eikä niinkään kateellinen sille henkilölle ihmisenä, jolla nämä ominaisuudet ovat. Pahansuopa kateus myrkyttää mieltä, mutta kun kateuteen yhdistyy kyky iloita toisen puolesta, ei ole mitään ongelmaa.
No tuo jälkimmäinen ei ole kateutta. Sulla on ihan omat määritelmät. Se, että toivoo itselle jotain, mitä toisellakin on, ei ole kateutta. Kateelliselle on tärkeintä, että toinen ei saa mitään enemmän. Kade on valmis olemaan vaikka itsekin ilman siitä ilosta, ettei muutkaan saa. Siitä tulee sanonta kateus vie kalatkin vedestä.
Outo ajatus, että ihminen ei voisi olla samaan aikaan kateellinen esim. ystävän matkasta unelmakohteeseen, mutta myös iloinen ystävän
Tämä. Hain työkaverini kanssa samaa paikkaa, joka aukesi firman sisällä. Kumpikin meistä oli odottanut tuota tilaisuutta. Työkaverini sai tuon paikan. Olinko kateellinen? Kyllä, mutta pystyin myös iloitsemaan hänen puolestaan ja myöntämään, että parempi voitti, vaikka se kirvelikin.
Vierailija kirjoitti:
Se on tunne, joka syö sinua. Eli sen vuoksi siitä olisi hyvä itsesi kannalta päästä eroon
Mietin tässä taannoin omaa käytöstäni suhteessa toisiin: "kiva paita!"
Ja esim. sukulaisnaisen suhtautumista minuun: "sitten kun luovut tuosta paidasta, minä haluan sen!"
Minä en kokenut kaverin paitaa itseni kautta, itselleni kuuluvana tai edes sopivana. Mutta se näytti kivalta, kuin joku kukka. Minun päälläni olleeseen paitaan suhtauduttiin kateuden ja himon kautta, henkilö osoitti pitävänsä paidasta, mutta haluavan sen itselleen. Tyyliin päältäni. Minä sain kivan paidan näkemisestä iloa, tämä toinen henkilö katkeruutta, ja aiheutti pahaa oloa kommentilaan myös minulle.
Sinä kuulostat hieman vainoharhaiselle, minusta ystäväsi oli hyvällä tapaa kateellinen, himoitseminen sinun päältä oikeinkin katkerana kuulostaa hieman liioitellulle..
Kateellisuus on ainoa aito tunne.