Onko kateellisuus aina negatiivinen piirre?

Kateus on tunne mutta jos alat kateutesi vuosi vihaamaan ihmisiä tai haluamaan pahaa niin se on huono asia.

Kateus on ok silloin, kun se potkii perseelle muuttamaan asioita ja tilannetta itsen kannalta koti parempaa, silloin kateus voi olla voimavara. Kateus ei ole ok jos se ilmenee siten, että pyritään sabotoimaan toisen onnellisuus tai saavutukset. Silloin siitä ei seuraa mitään hyvää kenelkekään eli jos olet valmis maksamaan 100 e siitä, että se toinen ei saa siitä viisikymppistään.

Ensinnäkin joidenkin nerojen mielestä jo hengittäminen on kaikilta ulkopuolisilta "kateutta".

Kuten yhden takavuosien ja nyt taas hieman julkisuudessa olleen seiskabimbon mukaan.

Vierailija kirjoitti:

No se on perisynti, ei se ole sen kummempi kuin vihakaan, molempien varaan voi elämänsä rakentaa niin halutessaan

Olen teologi mutta en uskovainen. Luin tutkinnon aikoinaan siksi, että se oli hyvin mielenkiintoinen läpileikkaus koko länsimaisen (ja vähän muidenkin maiden) sivistyksen historiasta. Ei ole mikään sattuma, että perisynneiksi ovat valikoituneet nämä seitsemän. Ylpeys, ahneus, himo, kateus, ylensyönti, viha ja laiskuus. Tämä on katolista folklorea mutta sen takana on vuosisatojen aikana kertynyt kiteytys, mikä ajaa ihmisiä tuhoamaan sekä itsensä että muut.

Mikä näille kaikille seitsemälle on yhteistä? 

Ne käpertävät ihmisen oman itsensä ympärille. 

Mitkä ovat sitten näiden vastakohdat, joihin pitäisi itseään suunnata sekä oman että muiden hyvinvoinnin vuoksi? Usko, toivo, rakkaus, oikeamielisyys, viisaus, rohkeus ja kohtuullisuus.

Usko on käsitteenä monitulkintainen mutta itse omassa elämässäni määrittelen sen sitoutumiseksi arvoihin ja päämääriin, joita haluan toteuttaa. Toivon ajattelevan olevan sitä, että aina kaikkiin vaikeisiin tilanteisiinkin löytyy ratkaisu, kun ei yritä selvitä niistä yksin ja etsii apua ihmisyhteisöstä. No rakkaudesta: Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.

Eipä tuota kai voi paremmin sanoa.

Onhan niitä muitakin negatiivisia tunteita kuten ahneus ja himo. 

Mono kirjoitti:

Onhan niitä muitakin negatiivisia tunteita kuten ahneus ja himo. 

On toki. Mutta ne menevät tuon seitsemän kategorian sisään. 

Eikö pohjalaisista sanota, että kun naapurin pihalle ilmastuu kallis auto, se panee naapurin yrittämään kahta kauheammin, että panee naapuriaan paremmaksi?

Jos kateus on luokkaa "pyh onpa tuo sitten menestynyt asiassa" vrt. "vau hienoa miten menestynyt ihminen, minäkin tavoittelen samaa" niin huomannet eron.

Miksi täällä palstalla ja muuallakin vihataan esim. sitä Portion boys -bandin tyttöä, Satu Rämöä, kaikissa maailman maissa käynyttä naista jne. Niin siksi kun ovat pyh-linjalla sen sijaan että voisi ajatella että "jes, minäkin voin onnistua"

Up

Kannattaa myös erottaa kateellisuus ja epäoikeidenmukaisuuden tunne toisistaan

Eräs iäkkäämpi tuttava on hirmuisen kateellinen vähän kaikesta mitä minulla on. En tiedä johtuneeko siitä että olen häntä reippaasti nuorempi, minulla on asioita mitä hänellä ei ole mm: mielenkiintoinen, haastava työ jossa hyvä palkka ja edut, olen pitkälle koulutettu, sivistynyt, nokkela-älyinen ja seuraan aikaani, osaan keskustella muustakin kuin arkiaskareisiin liittyvistä asioista, pidän huolta ulkonäöstäni, käytän siihen myös rahaa, hankin uusia vaatteita, minulla on uudehko auto, autoni on aina siisti ja puhdas, matkustelen, harrastan, olen kiinnostunut monista asioista, minulla on ystäviä, haaveilen vielä monista asioista, minulla on unelmia. Vaikka tämä tuttuni on ihan mukava, hänellä ei ole mitään näistä.

Tosin voi olla jotain muuta mitä minulla ei ole, mutta tunnistan hänen kateellisuutensa kuittailunsa, rivienvälipiikittelyn ja sellaisen ihmeellisen käänteisen vit...lun, kun selvästi ärsyyntyy jostain minun puheista, ilmeisesti kuvittelee minun leveilevän asialla xxx, niin hän alkaa vähättelemään voimakkaasti itseään. Tämähän tarkoittaa juuri sitä että "joo joo, olet parempi minua, olet varakkaampi kuin minä jne..." Harmittaa kun en voi kertoa hänelle innostuksissani jostain kivasta asiasta esim ulkomaanmatkasta, koska hänelle tulee heti joku hiton alemmuuskombleksi ja luulee minun vain leveilevän asialla. En kerro hänelle juuri mitään enää, tai en ainakaan kaikkea. Kun ostin tv:n vähättelin reilusti sen hintaa, ulkomaanmatkani ovat "muka" aina viimehetken tarjousmatkoja halvoissa hotelleissa, en siis kerro todellisuutta ettei häntä harmita. 

Kateellisuus näkyy myös siinä ettei näytä pienintäkään empatiaa tai edes sanallisesti harmittele kun mulle sattuu joku takapakki /epäonni, eteenkin semmonen mihin mulla menee rahaa. Ei sanaakaan "voi hitto, olipa huono tuuri tms". Saattaa jopa kuitata hymyn kare huulilla, että "no onhan sula varmaan vakuutus" tms ylimalkaista. 

On, siinä kohtaa kun se alkaa hallita ajatuksiasi negatiivisesti. Kun alat saamaan jotain pientäkin mielihyvää siitä että kadehdinnan kohteelle tapahtuu jotain negatiivista. 

 Loppupelissä kateellisuus muuttuu katkeruudeksi joka syö meidät henkisesti. Siitä on hirvittävän vaikea päästä / oppia pois.

Eihän kateus itsessään ole kuin tunne muiden joukossa. Ikävältä se toki tuntuu, mutta tunne on täysin inhimillinen. Kateus usein kertoo vain asioista, joita itse toivoisi itselleen.

Hyväksi tai pahaksi tunteen tekee meidän toimintamme. Jos alkaa kateuden takia esim puhua muille pahaa kateuden kohteesta tai alkaa kohdella tätä huonosti niin silloin kateuteen reagoi myrkyllisesti ja toimii väärin. Jos taas pystyy olemaan kaatamatta kateuden tunnetta kohteen niskaan niin eihän tunteella silloin aiheuta pahaa muille.

Ei ole, jos sen osaa valmentaa hyvään. Kateus kertoo jostakin, jota sinulta puuttuu. Sille asialle usein voi tehdä jotakin, joten kateus voi olla eteen päin vievä voima! 

Jos et tunnista kateuttasi, se monesti aiheuttaa ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on aika säälittävää, jos kateus on ainoa eteenpäin vievä voima. 

Kuka puhui ainoasta eteenpäin viemästä voimasta?

Ompas täällä palstalla tänään ilkeää porukkaa.

ap

Oletko varma, että kateutesi ei näy ulospäin ilkeytenä? Valitettavan usein se heijastuu negatiivisena käytöksenä jopa kiusaamisena.

Näkyy esim. klassisesti paskan puhumisena seläntakana ja/tai kaveriporukoista poussulkemisena. 

-ohis

Kateellisuus on normaali tunne.. mutta miten käsittelet tunnettasi, se on joko hyvää tai pahaa. Piirre se alkaa olla vasta silloin jos se vaikuttaa toimintaasi eli kateudesta vihreänä päivät pitkät märehdit asioita tai jopa laitat pahaa kiertämään niin silloin se on huono piirre. Ja muista jokaisella on oma ristinsä kannettavanaan, etkä voi kaikista kaikkea tietää.,.

Ei tietenkään. Kateus itsessään ei satuta ketään, vaan voi sanoa ihan rehdisti, että "miksi sää saat tuon ja mää tämän, oon kyllä kade, ei hemmetti sentään. Minäkin haluan tuon!"

Tämä on inhimillistä. Mutta viisasta on myös tajuta se, että yksi ei ole aidosti toista parempi, vaan jokaisessa asiassa on omat ilonsa. Itse en kadehdi täyspäivätyössä käyviä, sillä tiedän miten ärsyttävää ja raskasta se pahimmillaan on, ja omaisuudesta on loppupeleissä hyvin vähän iloa. Oma rauha ja vapaus ovat myös ihania asioita. Onnellisuus on pitkälti aivokemiaa, jota voi stimuloida melkeinpä missä olosuhteissa tahansa

Kateus syntyy usein siitä että itse on jäänyt paitsi jostain olennaisesta, esim on hyvin pienituloinen, rahasta on aina puute - kadehtii jopa ihan tavis keskituloisia. Itse sairastelee paljon -  kadehtii terveitä hyvin voivia ihmisiä. On jäänyt jo eläkkeelle, elämä on tylsää ja taloudellinen tilanne on heikko - ystävä tekee täyttä päätä vielä uraa, on mielekäs työ josta nauttii ja tulot on hyvät, tämä ärsyttää ja tekee kateelliseksi.

Mikä tahansa voi olla siis kateutta tuottava asia mitä haluaisi itselle. Kyllä minäkin olen kateellinen niille joilla on pitkä hyvä parisuhde, luotettava, aikuismaisesti käyttäytyvä ja toimiva, kumppania huomioiva mies. Minulla ei ole. En sitä muilta pois halua mutta harmittaa ettei itsellä tällaista ole koskaan ollut. 

No vähän niinkuin viha. Ei se ole kaunis tunne eikä onnellistuta ketään mutta toisaalta epäkohtien näkeminen ja rohkeus puuttua niihin on hyvästä. Viha voi saada hyvää aikaan. 

Myös kateus voi. Mutta kyllä noista tunnetiloista on hyvä päästä eroon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on aika säälittävää, jos kateus on ainoa eteenpäin vievä voima. 

Kuka puhui ainoasta eteenpäin viemästä voimasta?

Ompas täällä palstalla tänään ilkeää porukkaa.

ap

Miksi sä kysyt, jos ei vastaukset miellytä? Sun kaikesta kadehtiminen ei ole terveellä pohjalla. Hanki itsetunto!

Anteeksi, en nyt ymmärrä, miksi minua "syytetään" asiasta, joka ei pidä paikkansa, eli että kateus on ainut eteenpäin vievä voima. Ei se ollut epämiellyttävä vastaus,  mutta oli väärä olemattamus.

Saan eniten voimaa ihan muista asioista kuin kateudesta esimerkiksi tiettyjä ihmisiä kohtaan, mutta pohdin vain ääneen, että voiko kateus olla aina negatiivinen asia, kun minusta omat kateuden tuntee

Tunteita ei kyllä pitäisi arvottaa hyväksi eikä pahaksi. Lähdetään siitä.