Muita jotka esittää hölmömpää, kuin on? Minua luullaan todella yksinkertaiseksi

Vierailija kirjoitti:

Mä olen aina ihan vaan oma itseni, mutta jostain syystä ennakko-oletus on liki poikkeuksetta se, että olen todellista tyhmempi.

Sitten suututaan tai ainakin närkästytään, kun en olekaan vasemman jalan saapas tai osaan jotain mitä kyseinen ihminen itse ei.

Ihmisillä on tapana vertailla toisia itseensä, omiin arvoihin ja uskomuksiin omista kyvyistä ja erinomaisuudesta. Sitten syntyy se ajatus, että tuo toinen on nyt jollakin tavalla minun alapuolellani, ainakin edes vähän tyhmempi. Kun näin ei ole, syntyy valtava pettymys ja sitten suututaan -sekä sille toiselle, mutta myös itselle kun liian suuret luulot eivät olleetkaan totta. Tämä on kai myös sitä kateuden anatomiaa: lopulta aina on jossain joku joka on älykkäämpi, nokkelampi, neuvokkaampi, kokeneempi, kauniimpi, jne., se pitää vaan sietää ja ymmärtää. Jos ei siedä eikä ymmärrä, voi olla että joutuu suuttumaan paljon ja usein. Voi olla elämä aika raskasta siinä vaiheessa.

"koska ei heillä ole oikeasti mitään ymmärrystä miten julkishallinnon business toimii, miten tuollaisia mammuttiyrityksiä johdetaan tms."

Kenellä on? Siis oikeasti, jos puhutaan ihmisestä joka ei työskentele julkishallinnon parissa, kuinka syvällistä ymmärrys jostain soteuudistuksista voi olla? Minulla oli aikoinaan yksi kaveri joka työskenteli tuolla alalla ja hänellä oli tapana puhua oman alansa jargonia ihan kaikille ihmisille. Sellainen että sopeuttaa puhumistapaansa muille on ihan normaalia ja _huomaavaista_ käytöstä. Voi säästää kollegoilleen ne syvällisemmät keskustelut tuollaisista aiheista.

Ei kannata esittää tyhmempää kuin on kyllä hymyn huulille saa muille muutoinkin kuin antamalla hupsu höppänä kuvan. Sitten jos/kun osoittaudu jossain tilanteessa tyhmästi toimineeksi sinua pidetäänkin umpityhmänä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen ymmärtäväni ap:n pointin asiassa.

Omalla kohdalla satunnaisesti samoja tilanteita. Olen elänyt koko aikuisiän aivan eri ympyröissä niin fyysisesti kuin älyn vaatimustasoltakin omien vanhempieni kanssa. Heillä ei ole mitään ymmärrystä siitä miten paljon nopeita hoksottimia ja erilaista osaamista työssäni on tarvittu.

No, kun käyn heillä kylässä maalla, jossa he elää hyvin yksinkertaista elämää, ns tiputan itseni heidän järjenjuoksun ja ajatusmaailman tasolle. En voi puhua heidän kanssaan samalla tavaĺla kun puhuisin pääsääntöisesti muiden kanssa. Joudun myös hidastamaan puhenopeutta jotta he pysyvät mukana. Kun he puhuvat jostain esim hyvinvointialueisiin siirtymisestä, josta ovat pikkupätkiä nähneet tv:stä tai lukeneet paikallislehdestä, niin en yleensä edes ala korjaamaan heidän väärinkäsityksiä koska ei heillä ole oikeasti mitään ymmärrystä miten julk

Toki olenkin kokeillut olla oma itseni ja puhun sekä hoksaan asioita tyylillä joka on minulle ja järjenjuoksulleni luontaista. Mutta kun olen huomannut ettei se toimi, niin sen jälkeen pitää muuttaa toimintatapaa. Näinhän se prosessi menee varmaan jokaisella joka joutuu vaan laskemaan oman nokkeluustasonsa kanssapuhujansa tasolle.

Ja väitän, että itse ainakin tunnistan hyvinkin nopeasti hoksaavat ja älykkäät = nokkelaälyiset ihmiset vaikka he olisivatkin hiljaisempia ja ehkä ujojakin. Se että on extrovertti ja puhuu paljon ei vältämättä korreloi nokkelaälyisyyden tai muuten fiksuuden kanssa ollenkaan.

Minusta oikeasti älykäs väkisinkin/usein näyttäytyy typeränä, koska hän tulee niin täysin eri maailmasta. Muille päivänselvissä asioissa hän näkee tuhansia vivahteita, muille monimutkaiset asiat tiivistyvät yleisiin nyrkkisääntöihin. Tämä nyt oma näkemykseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen ymmärtäväni ap:n pointin asiassa.

Omalla kohdalla satunnaisesti samoja tilanteita. Olen elänyt koko aikuisiän aivan eri ympyröissä niin fyysisesti kuin älyn vaatimustasoltakin omien vanhempieni kanssa. Heillä ei ole mitään ymmärrystä siitä miten paljon nopeita hoksottimia ja erilaista osaamista työssäni on tarvittu.

No, kun käyn heillä kylässä maalla, jossa he elää hyvin yksinkertaista elämää, ns tiputan itseni heidän järjenjuoksun ja ajatusmaailman tasolle. En voi puhua heidän kanssaan samalla tavaĺla kun puhuisin pääsääntöisesti muiden kanssa. Joudun myös hidastamaan puhenopeutta jotta he pysyvät mukana. Kun he puhuvat jostain esim hyvinvointialueisiin siirtymisestä, josta ovat pikkupätkiä nähneet tv:stä tai lukeneet paikallislehdestä, niin en yleensä edes ala korjaamaan heidän väärinkäsityksiä koska ei h

Millaisista asioista tunnistat sitten että hiljainen ja ujompikin voi olla älykäs? Tämä kiinnostaa minua koska olen itse juuri tuollainen ja pelkään antavani tyhmän kuvan.

Vierailija kirjoitti:

Minusta oikeasti älykäs väkisinkin/usein näyttäytyy typeränä, koska hän tulee niin täysin eri maailmasta. Muille päivänselvissä asioissa hän näkee tuhansia vivahteita, muille monimutkaiset asiat tiivistyvät yleisiin nyrkkisääntöihin. Tämä nyt oma näkemykseni.

Juuri näin. Ja huippuälykkäät leimataan hulluiksi ja psykoottisiksi, koska maailma jossa he elävät, on tavalliselle raameihin tottuneelle jopa pelottavaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen ymmärtäväni ap:n pointin asiassa.

Omalla kohdalla satunnaisesti samoja tilanteita. Olen elänyt koko aikuisiän aivan eri ympyröissä niin fyysisesti kuin älyn vaatimustasoltakin omien vanhempieni kanssa. Heillä ei ole mitään ymmärrystä siitä miten paljon nopeita hoksottimia ja erilaista osaamista työssäni on tarvittu.

No, kun käyn heillä kylässä maalla, jossa he elää hyvin yksinkertaista elämää, ns tiputan itseni heidän järjenjuoksun ja ajatusmaailman tasolle. En voi puhua heidän kanssaan samalla tavaĺla kun puhuisin pääsääntöisesti muiden kanssa. Joudun myös hidastamaan puhenopeutta jotta he pysyvät mukana. Kun he puhuvat jostain esim hyvinvointialueisiin siirtymisestä, josta ovat pikkupätkiä nähneet tv:stä tai lukeneet paikallislehdestä, niin en yleensä edes al

No jos lähdetään siitä liikkeelle, että fiksu ihminen ei muodosta arviota toisen älystä sen perusteella, kuinka paljon ja kovaan ääneen tämä puhuu. Ei sitä voi oikein tietää kuin toiseen tutustumalla, ja silloinkin fiksu tietää, että joku voi paljastaa neroutensa vasta vuosienkin päästä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No joo. Tavallaan helpompi töissä, kun on vähän höpsön maineessa. Varsinkin miehet tuntuu ottavan mielellään sellaisen auttelevan roolin. Itselläni ei ole mikään tarve esitellä älyäni. Ei siitä tuolla mitään makseta.

Riippuu tietenkin alasta, mutta useinkin juuri siitä älystä töissä maksetaan. Ei ehkä tuottavassa työssä, mutta silloin olet piilottanut älysi jo opiskelujen aikana etkä ole opiskellut asiantuntijatehtäviin. Ovela, koko elämän kestävä oikeaa tyhmemmän näytteleminen on käynnissä.

Omalla työpaikallani tuosta ei makseta mitään lisää. Kenenkään palkkaa tuskin korotetaan.

Urakehitys on todennäköisempää fiksulla kuin tyhmyyttä esittävällä fiksulla.

Ja silti olet kyseisessä puljussa työssä. Ei kyllä järki sinunkaan päätäsi pakota vaikka kuina "fiksu" oletkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla eräs tuttu myös jonka huomaan tipahtavan usein jutusta jota puhun hänelle. Minulla on tapa puhua melko nopeasti ja olen tottunut että yleensä fiksut ja nimenomaan nopeaälyiset pysyvät mukana, ymmärtävät jutun pointin, mutta tämä tuttuni ehkä ei. 

Vaikkei hän siis ole mikään yksinkertainen, mutta huomaan joutuvani monesti tilanteesern jossa joudun uudelleen selittään mitä tarkoitan, ihan tavallisissakin jutuissa. Hän ärsyyntyy silminnähden, alkaa puhumaan päälle ja vaihtaa aihetta joka kerta kun ei pysy enää mukana.

Hän on myös joskus alkanut ikäänkuin kuittailemaan (piruilemaan) mulle että "no sinä se kyllä tiedät kaiken" tai "kerro sinä nyt vaan kun tiedät, minähän olen vaan tämmönen enkä osaa mitään". Tai alkaa voimakkaasti vähätellä itseään ihan jossain asiaan kuulumattomassa asiassa/tilanteessa. Ihan absurdia ja kertoo ärtymyksestä, mutta ymmärrä

JOo, mutta ero on siinä että vain hän käyttäytyy noin, ei muut ystäväni joiden kanssa olemme samalla levelillä ja jotka ehkä hoksaa nopeammin asioita. Ja se hoksattava pointi kirjoituksessani oli juuri se että hän ärsyyntyy koska tajuaa ettemme ole tässä asiassa samalla tadolla, hänlle tulee alemmuuden tunne, ei niin etä minä mäyttäisin ylimielisyyttä häntä kohtaan. Siksihän juuri jätän monesti adioita sanomatta ja puhun ehkä pelkistetymmin jottei hän mäin kokisi. Silloin hän ei ärsyynny kun en ns"kävle älyllisesti hänen ylitseen" vaan ollaan samalla tadolla, juttu listaa tuntikausia ihan hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse. Kun on tarpeeksi älykäs, jutut menevät väkisin niin oudoiksi, että tavallinen väestö ei jaksa kuunnella

totta

Vierailija kirjoitti:

Jossain tilanteissa naisen kannattaa esittää typerää hölmöä bimpoa 👍

Puolivittumainen ja hankala homma niin siinä kun esittää osaamatonta on piaan joku ritari tekemässä homman ja voi itse hymyilen poistua paikalta 😉

Joka porukassa esmes töissä on aina väh yksi ylimielinen egoilija joka yrittää dissata mut. Työn tulos näyttää kuka on kuka.

Äöni on yli 140.

Mulla on tuttu, joka esittää tyhmää manipuloidakseen muita. Hassua on se, että hän sitten loukkaantuu, kun häntä pidetään tyhmänä.

Sitä saa mitä tilaa.

Kusipäisille ihmisille kannattaa aina esittää vähän tyhmää. On muuten hauskaa katsoa ilmettä kun menevät vähän epävarmaksi, koska eivät ole varmoja vittuileeko tuo vai mistä on kyse

Pitkiin ketjuihin vastaaminen on näköjään mahdotonta tällä palstalla. 

Joku kysyi: "Millaisista asioista tunnistat sitten että hiljainen ja ujompikin voi olla älykäs? Tämä kiinnostaa minua koska olen itse juuri tuollainen ja pelkään antavani tyhmän kuvan."

Tätä on vaikea selittää sanallisesti, koska perustuu usein mielikuvaan ja intuiitioon toisesta, siihen ollaanko ns samalla aaltopituudella. Esim töissä tai harrastusporukassa on monia esim matemaattisesti lahjakkaita introvertteja jotka puhuu vähän, mutta on kiva kun huomaa että heille riittä muutama lause ja he saavat kiinni jutun juonesta ja vaikka toinen puhuisi mielikuvilla ja käyttäisi vertauskuvia tai jopa kiertoilmaisuja (eli puhe sisältää vähemmän pikkudetaaleja ja faktaa) nokkelaälyinen hoksaa asian pointin heti.  Toiselle (ehkä hitaammin hoksaavalle) se pointti pitää kertoa juurta jaksaen ihan suoraan. Ja seuraavalla viikolla otetaan vielä sama uudelleen.  

Kuten kirjoitin, sorry, hirveän vaikeaa pukea sanoiksi ilman että kirjoituksesta tulisi romaani. Mutta uskon että suurin osa tunnistaa toisessa ennen pitkää kuka on nopeaälyinen ja hoksaa asioita ja kuka ei niinkään.  Ja huom. nyt en kirjoittanut siitä kuka on syperälykäs esim proffatasolle väittelemään menossa oleva ydinfyysikko, vaan ihan arjessa ja tavallisten ihmisten ympyröissä hoksaava, oivaltava, nopeaälyinen ja fiksu.

Vierailija kirjoitti:

Mulla eräs tuttu myös jonka huomaan tipahtavan usein jutusta jota puhun hänelle. Minulla on tapa puhua melko nopeasti ja olen tottunut että yleensä fiksut ja nimenomaan nopeaälyiset pysyvät mukana, ymmärtävät jutun pointin, mutta tämä tuttuni ehkä ei. 

Vaikkei hän siis ole mikään yksinkertainen, mutta huomaan joutuvani monesti tilanteesern jossa joudun uudelleen selittään mitä tarkoitan, ihan tavallisissakin jutuissa. Hän ärsyyntyy silminnähden, alkaa puhumaan päälle ja vaihtaa aihetta joka kerta kun ei pysy enää mukana.

Hän on myös joskus alkanut ikäänkuin kuittailemaan (piruilemaan) mulle että "no sinä se kyllä tiedät kaiken" tai "kerro sinä nyt vaan kun tiedät, minähän olen vaan tämmönen enkä osaa mitään". Tai alkaa voimakkaasti vähätellä itseään ihan jossain asiaan kuulumattomassa asiassa/tilanteessa. Ihan absurdia ja kertoo ärtymyksestä, mutta ymmärrän että se harmittaa kun toinen on ihan eri aaltopit

Komparatiivin käyttö kertoo huonosta itsetunnosta lähinnä.

Vierailija kirjoitti:

"koska ei heillä ole oikeasti mitään ymmärrystä miten julkishallinnon business toimii, miten tuollaisia mammuttiyrityksiä johdetaan tms."

 

Kenellä on? Siis oikeasti, jos puhutaan ihmisestä joka ei työskentele julkishallinnon parissa, kuinka syvällistä ymmärrys jostain soteuudistuksista voi olla? Minulla oli aikoinaan yksi kaveri joka työskenteli tuolla alalla ja hänellä oli tapana puhua oman alansa jargonia ihan kaikille ihmisille. Sellainen että sopeuttaa puhumistapaansa muille on ihan normaalia ja _huomaavaista_ käytöstä. Voi säästää kollegoilleen ne syvällisemmät keskustelut tuollaisista aiheista.

Juuri näin, ei olekaan eikä tarvitsekaan olla käsitystä. Mutta kun pointti on se että ottavat siitä huolimatta hyvin voimakkaasti kantaa ja tuovat esille omia mielipiteitä miten asioita pitäisi hoitaa,  ym ym, niin se lähinnä huvittaa koska heillä (niin kuin suurimmalla osalla) ei ole pienintäkään ymmärrystä faktoista. 

Kyllä ihmisillä pitää olla realismia sen oman järjenjuoksun ja älykkyyden tarkastelun kanssa. Heti kun joku kirjoittaa että tuntee olevansa nokkelampi kuin joku muu, tule kauhea huutomyrsky että olet ylimielinen tai se vadta on tyhmää vähätellä muita. 

Mutta tottahan se on että meitä on täällä hyvin monella älykkyystasolla varustettuja. Minä voin hyvin sanoa, että olen ihan ok älyinen, sen olen monesti kuullut, minua on 3 ssa eri työpaikassa kehuttu hoksaavaksi ja/tai nokkelaälyiseksi, hyvämuisiseksikin ja jopa älykkääksi (viimeistä en nyt ihan itse allekijoita), näin olen kuullut myös siviilissä jokusen kerran. Mutta kyllä minäkin tuntisin jääväni alakynteen jonkun presidentti Stubin kanssa keskustellessani vaikkei mistään sellaisesta puhuttaisikaan mitä en osaa (esim rauhanneuvotteluista ). 

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti älykäs ei edes kykene esittämään tyhmää, koska hänen aivonsa eivät vain pysty siihen hitaampaan prosessointiin.

Vai tarkoitatko, että tiedät asioita mutta esität ettet tiedä? Sehän ei varsinaisesti kerro älykkyydestä, eli aivojen "nopeudesta"

Riittää, että pitää suunsa kiinni. Minut on testattu moneen kertaan ja aivoni on luokiteltu supernopeaksi tietokoneeksi.  Työni on kuitenkin siivous ja minulle ei makseta supernopeasta ajattelusta enkä todellakaan myy sitä 13e tuntihintaan. Pidän sen hyödyn itselläni.