Muita jotka esittää hölmömpää, kuin on? Minua luullaan todella yksinkertaiseksi

Ihmiset olettaa, että on hölmö, kun ei esitä mitään. Jos käyttäydyt töissä esim. samalla tavalla kuin ystävien seurassa. Kerrot ääneen mokasi, vitsailet, näytät ylipäätään että sinussa on muutakin kuin se ammatillinen puoli, oletetaan että olet jotenkin hölmö. Jostain syystä työelämässä odotetaan, että sitä uskottavuuttaan jotenkin varjelisi ja jos sitä ei tee, niin oletus on se että on niin typerä ettei tajua tehdä sitä. Mutta itse kun tiedän, että palkka nousee vain vaihtamalla työpaikkaa, niin minulle on ihan sama olla vain oma itseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti älykäs ei edes kykene esittämään tyhmää, koska hänen aivonsa eivät vain pysty siihen hitaampaan prosessointiin.

Vai tarkoitatko, että tiedät asioita mutta esität ettet tiedä? Sehän ei varsinaisesti kerro älykkyydestä, eli aivojen "nopeudesta"

No nuorena esitin, etten saanut kopioitua/ nostettua jotain/ ihan mitä vaan, mitä en jaksanut ja miehet teki mun puolesta.

Ohis

Ja tämä tekee sinusta älykkään?

Vierailija kirjoitti:

Miksi esität tyhmempää kuin olet? Voin omasta puolestani sanoa, että on rasittavaa ja turhauttavaa olla tekemisissä sellaisen ihmisen kanssa, joka on selvästi skarppi ja sivistynyt tyyppi mutta joka tekeytyy mistään mitään ymmärtämättömäksi lahopääksi. Feikattu yksinkertaisuus ei ole söpöä eikä viehättävää. Se antaa vaikutelman huonosta itsetunnosta ja siitä, että aliarvioit ihmisiä ympärilläsi.

Ehkä juuri siksi, että EI olisi söpö ja viehättävä älykkäinä itseään pitävien idioottien silmissä. Jos ei toimi niin sitten voi vääntää vielä jonkun pieruvitsin. Heh heh

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti älykäs ei edes kykene esittämään tyhmää, koska hänen aivonsa eivät vain pysty siihen hitaampaan prosessointiin.

Vai tarkoitatko, että tiedät asioita mutta esität ettet tiedä? Sehän ei varsinaisesti kerro älykkyydestä, eli aivojen "nopeudesta"

Lol. Prosesseja voi pyöriä vaikka sata, ja silti suusta tulla ulos "töh täh". Ilmeisesti sinulta puuttuu tämä itseilmaisua säätelevä prosessi. Suosittelen hankkimaan

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan ajatus voi olla lähellä omaa asennettani nyt, kun en enää halua enkä jaksa selittää asioitani muille. Puhuminen ja elämänkertani selittäminen esim. työnhaussa tai uusille tuttavuuksille on erittäin uuvuttavaa.

Työsuhde päättyi keväällä taloudellisista ja tuotannollisista syistä, joten jälleen olisi tuotava esiin ansioini ja osaamiseni. Se ei vain innosta. Samoin suvun uusille jäsenille (lasten avioliittojen myötä) en myöskään jaksa avata persoonaani. 

Onkohan muita kuusikymppisiä näissä tunnelmissa? 

Tuo on kyllä karseaa, että pitäisi olla kaveri sukulaisen puolisoiden kanssa. Varsinkin, kun on itse nainen, niin mitä hiton yhteistä minulla on naisen kanssa, jonka joku sukulaismies on tuonut sukuun vaan siksi, että siltä saa pimppaa. Siitä pimpastako minun sen kanssa pitää puhua. Valitsisi naisensa vähän korkeammin perustein, jos haluavat että heidän kanssaan tulee toimeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti älykäs ei edes kykene esittämään tyhmää, koska hänen aivonsa eivät vain pysty siihen hitaampaan prosessointiin.

Vai tarkoitatko, että tiedät asioita mutta esität ettet tiedä? Sehän ei varsinaisesti kerro älykkyydestä, eli aivojen "nopeudesta"

No nuorena esitin, etten saanut kopioitua/ nostettua jotain/ ihan mitä vaan, mitä en jaksanut ja miehet teki mun puolesta.

Ohis

Ja tämä tekee sinusta älykkään?

Neron suorastaan!😁😁😁

En esitä hölmömpää, mutta ihminen joka ei tunne kunnolla voi saada kuvan, että en uskalla, tiedä ja osaa tehdä asioita. Olen joskus vieraampien ihmisten seurassa hiljainen ja jännittynyt. Todellisuudessa tiedän, osaan ja pärjään elämässä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No joo. Tavallaan helpompi töissä, kun on vähän höpsön maineessa. Varsinkin miehet tuntuu ottavan mielellään sellaisen auttelevan roolin. Itselläni ei ole mikään tarve esitellä älyäni. Ei siitä tuolla mitään makseta.

Riippuu tietenkin alasta, mutta useinkin juuri siitä älystä töissä maksetaan. Ei ehkä tuottavassa työssä, mutta silloin olet piilottanut älysi jo opiskelujen aikana etkä ole opiskellut asiantuntijatehtäviin. Ovela, koko elämän kestävä oikeaa tyhmemmän näytteleminen on käynnissä.

Omalla työpaikallani tuosta ei makseta mitään lisää. Kenenkään palkkaa tuskin korotetaan.

Urakehitys on todennäköisempää fiksulla kuin tyhmyyttä esittävällä fiksulla. Jos aukeaa korkeampi asiantuntijan paikka niin kumman luulet siihen pääsevän? Siinä vaiheessa on myöhäistä alkaa selittelemään miten vaan esittää typerämpää kuin onkaan.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan ajatus voi olla lähellä omaa asennettani nyt, kun en enää halua enkä jaksa selittää asioitani muille. Puhuminen ja elämänkertani selittäminen esim. työnhaussa tai uusille tuttavuuksille on erittäin uuvuttavaa.

Työsuhde päättyi keväällä taloudellisista ja tuotannollisista syistä, joten jälleen olisi tuotava esiin ansioini ja osaamiseni. Se ei vain innosta. Samoin suvun uusille jäsenille (lasten avioliittojen myötä) en myöskään jaksa avata persoonaani. 

Onkohan muita kuusikymppisiä näissä tunnelmissa? 

Eikö vanhat sanonnat korosta, että tyhmän tuntee siitä, että,hän puhuu paljon. Niiden mukaan sinähän näytät fiksulta, kun et puhu.

Luulen ymmärtäväni ap:n pointin asiassa.

Omalla kohdalla satunnaisesti samoja tilanteita. Olen elänyt koko aikuisiän aivan eri ympyröissä niin fyysisesti kuin älyn vaatimustasoltakin omien vanhempieni kanssa. Heillä ei ole mitään ymmärrystä siitä miten paljon nopeita hoksottimia ja erilaista osaamista työssäni on tarvittu.

No, kun käyn heillä kylässä maalla, jossa he elää hyvin yksinkertaista elämää, ns tiputan itseni heidän järjenjuoksun ja ajatusmaailman tasolle. En voi puhua heidän kanssaan samalla tavaĺla kun puhuisin pääsääntöisesti muiden kanssa. Joudun myös hidastamaan puhenopeutta jotta he pysyvät mukana. Kun he puhuvat jostain esim hyvinvointialueisiin siirtymisestä, josta ovat pikkupätkiä nähneet tv:stä tai lukeneet paikallislehdestä, niin en yleensä edes ala korjaamaan heidän väärinkäsityksiä koska ei heillä ole oikeasti mitään ymmärrystä miten julkishallinnon business toimii, miten tuollaisia mammuttiyrityksiä johdetaan tms. Hymähtelen vaan ja annan heidän puhua ja saada tunteen siitä että ovat oikeassa ja vielä ymmärtävät asioita, vaikka oikeasti tiedän monen väitteen olevan vaan heidän oma kapea-alainen mielikuva asiasta. 

Sama efekti tulee erään pitkäaikaisen ystävän kanssa. Hän on ihan mukava mutta olemme eläneet niin eri maailmoissa, koulutustasomme on hyvinkin erilainen, kuin myös työnkin jota olemme vuosikymmenien saatossa tehneet. Tottakai meillä on omat osaamisalueet, en minä osaisi hänen töitään, mutta pointti tässä on se että tiedän niin paljon enemmän yleisistä asioista koska seuraan aikaani, olen kiinnostunut hyvin monenlaisista jutuista ja muistan ilmeisesti paremmin kuin hän. Olen huomannut vuosien saatossa että häntä ottaa vähän aivoon kun huomaa jäävänsä keskusteluissa aäakynteen tai koska ei vaan hoksaa jutun pointtia tms, hän ärsyyntyy. Joudun usein vaan olemaan sanomatta mitään xx asiasta jotta hän saa tunteen siitä, että tietää jotain mitä minä en tiedä tai jopa jätän korjaamatta ihan selviä asiavirheitä tai mututuntuma kommentteja vaikka tietäisin miten tuo juttu aikeasti meni. Hänen kanssa sama tilanne, kuin vanhempieni, eli en voi kommunikoida hänen kanssa samalla levelillä kuin esim töissä kollegoiden tai pomoni kanssa jotka ovat pääsääntöisesti hyvinkin nokkelaälyisiä. 

Vierailija kirjoitti:

En esitä hölmömpää, mutta ihminen joka ei tunne kunnolla voi saada kuvan, että en uskalla, tiedä ja osaa tehdä asioita. Olen joskus vieraampien ihmisten seurassa hiljainen ja jännittynyt. Todellisuudessa tiedän, osaan ja pärjään elämässä hyvin.

Minulla on täsmälleen sama juttu. Joskus huomaan että jotkut pitävät vähän yksinkertaisena mikä kyllä ärsyttää, mutta toisaalta en kyllä jaksa olla aina äänessä ja pätemässä että tämä mielikuva muuttuisi. 

Vierailija kirjoitti:

Luulen ymmärtäväni ap:n pointin asiassa.

Omalla kohdalla satunnaisesti samoja tilanteita. Olen elänyt koko aikuisiän aivan eri ympyröissä niin fyysisesti kuin älyn vaatimustasoltakin omien vanhempieni kanssa. Heillä ei ole mitään ymmärrystä siitä miten paljon nopeita hoksottimia ja erilaista osaamista työssäni on tarvittu.

No, kun käyn heillä kylässä maalla, jossa he elää hyvin yksinkertaista elämää, ns tiputan itseni heidän järjenjuoksun ja ajatusmaailman tasolle. En voi puhua heidän kanssaan samalla tavaĺla kun puhuisin pääsääntöisesti muiden kanssa. Joudun myös hidastamaan puhenopeutta jotta he pysyvät mukana. Kun he puhuvat jostain esim hyvinvointialueisiin siirtymisestä, josta ovat pikkupätkiä nähneet tv:stä tai lukeneet paikallislehdestä, niin en yleensä edes ala korjaamaan heidän väärinkäsityksiä koska ei heillä ole oikeasti mitään ymmärrystä miten julkishallinnon business toimii, miten tuollaisia mammut

Tästä taas tuli mieleen että juuri noin jotkut suhtautuvat minuun koska olen hieman ujo enkä kovin sanavalmis ihminen, mutta seuraan kyllä aikaani ja olen ihan perusälykäs oikeasti. Entä jos kokeilisit joskus jutella heille kuin veroisillesi? Ei ihme että kaveriasi ärsyttää kun suhtaudut häneen noin. Sinänsä ymmärrän kyllä tilanteen, en minäkään voi maaseudulla aina asuneille vanhemmilleni jutella kuin kaikille muille, mutta ei erilainen kokemusmaailma tarkoita että on välttämättä tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Luulen ymmärtäväni ap:n pointin asiassa.

Omalla kohdalla satunnaisesti samoja tilanteita. Olen elänyt koko aikuisiän aivan eri ympyröissä niin fyysisesti kuin älyn vaatimustasoltakin omien vanhempieni kanssa. Heillä ei ole mitään ymmärrystä siitä miten paljon nopeita hoksottimia ja erilaista osaamista työssäni on tarvittu.

No, kun käyn heillä kylässä maalla, jossa he elää hyvin yksinkertaista elämää, ns tiputan itseni heidän järjenjuoksun ja ajatusmaailman tasolle. En voi puhua heidän kanssaan samalla tavaĺla kun puhuisin pääsääntöisesti muiden kanssa. Joudun myös hidastamaan puhenopeutta jotta he pysyvät mukana. Kun he puhuvat jostain esim hyvinvointialueisiin siirtymisestä, josta ovat pikkupätkiä nähneet tv:stä tai lukeneet paikallislehdestä, niin en yleensä edes ala korjaamaan heidän väärinkäsityksiä koska ei heillä ole oikeasti mitään ymmärrystä miten julkishallinnon business toimii, miten tuollaisia mammut

Tai sitten olet itse sosiaalisesti kyvytön etkä osaa selittää asiaasi selvästi. Töissä ovat tottuneet oikkuusi ja siksi sinusta tuntuu, että juttelu heidän kanssaan sujuu paremmin "älykkyyden" takia.

Mulla eräs tuttu myös jonka huomaan tipahtavan usein jutusta jota puhun hänelle. Minulla on tapa puhua melko nopeasti ja olen tottunut että yleensä fiksut ja nimenomaan nopeaälyiset pysyvät mukana, ymmärtävät jutun pointin, mutta tämä tuttuni ehkä ei. 

Vaikkei hän siis ole mikään yksinkertainen, mutta huomaan joutuvani monesti tilanteesern jossa joudun uudelleen selittään mitä tarkoitan, ihan tavallisissakin jutuissa. Hän ärsyyntyy silminnähden, alkaa puhumaan päälle ja vaihtaa aihetta joka kerta kun ei pysy enää mukana.

Hän on myös joskus alkanut ikäänkuin kuittailemaan (piruilemaan) mulle että "no sinä se kyllä tiedät kaiken" tai "kerro sinä nyt vaan kun tiedät, minähän olen vaan tämmönen enkä osaa mitään". Tai alkaa voimakkaasti vähätellä itseään ihan jossain asiaan kuulumattomassa asiassa/tilanteessa. Ihan absurdia ja kertoo ärtymyksestä, mutta ymmärrän että se harmittaa kun toinen on ihan eri aaltopituudella älyllisesti ja siis ihan tavallisten asioiden hoksaamistasolla, vaikka muuten tullaan juttuun ihan hyvin.

Itsellä on sellainen tilanne että työpaikallani kaikki muut ovat yhden tietyn alan asiantuntijoita, erittäin pitkälle opiskelleita ja älykkäitä, mukavia ihmisiä. Mutta minä en pysty osallistumaan keskusteluun silloin kun he puhuvat työasioista, sillä en yksinkertaisesti tiedä niistä asioista samalla tasolla kuin he. Se ei tarkoita että olisin kuitenkaan tyhmä. Toivottavasti useimmat tiedostavat että voi olla tällaisia tilanteita.

Itse en esitä tyhmää, mutta otan seurassa helposti sellaisen höpsön kanaemon roolin. Tykkään aidosti passata ja auttaa muita (ja töissä kai siksi aspana..), mutta ei se ole kuin yksi puoli minusta. Kuitenkin on hankala yrittää vakavoitua muuhunkaan tuon jälkeen, koska kukaan ei ota todesta mitään älyllisempää puoleltani. :D

Olen hyväksynyt sen, että en keskustele kavereiden tai naapureiden kanssa/kuullen mistään liian "vaikeasta", joka vain hämmentäisi heitä. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla eräs tuttu myös jonka huomaan tipahtavan usein jutusta jota puhun hänelle. Minulla on tapa puhua melko nopeasti ja olen tottunut että yleensä fiksut ja nimenomaan nopeaälyiset pysyvät mukana, ymmärtävät jutun pointin, mutta tämä tuttuni ehkä ei. 

Vaikkei hän siis ole mikään yksinkertainen, mutta huomaan joutuvani monesti tilanteesern jossa joudun uudelleen selittään mitä tarkoitan, ihan tavallisissakin jutuissa. Hän ärsyyntyy silminnähden, alkaa puhumaan päälle ja vaihtaa aihetta joka kerta kun ei pysy enää mukana.

Hän on myös joskus alkanut ikäänkuin kuittailemaan (piruilemaan) mulle että "no sinä se kyllä tiedät kaiken" tai "kerro sinä nyt vaan kun tiedät, minähän olen vaan tämmönen enkä osaa mitään". Tai alkaa voimakkaasti vähätellä itseään ihan jossain asiaan kuulumattomassa asiassa/tilanteessa. Ihan absurdia ja kertoo ärtymyksestä, mutta ymmärrän että se harmittaa kun toinen on ihan eri aaltopit

Tai sitten voi olla että hän on huomannut että suhtaudut vähän vähättelevästi häneen ja tuo ärsyyntymistään siitä esiin.

Minusta tuo on vähän ylimielinen tapa suhtautua muihin.

Vierailija kirjoitti:

Luulen ymmärtäväni ap:n pointin asiassa.

Omalla kohdalla satunnaisesti samoja tilanteita. Olen elänyt koko aikuisiän aivan eri ympyröissä niin fyysisesti kuin älyn vaatimustasoltakin omien vanhempieni kanssa. Heillä ei ole mitään ymmärrystä siitä miten paljon nopeita hoksottimia ja erilaista osaamista työssäni on tarvittu.

No, kun käyn heillä kylässä maalla, jossa he elää hyvin yksinkertaista elämää, ns tiputan itseni heidän järjenjuoksun ja ajatusmaailman tasolle. En voi puhua heidän kanssaan samalla tavaĺla kun puhuisin pääsääntöisesti muiden kanssa. Joudun myös hidastamaan puhenopeutta jotta he pysyvät mukana. Kun he puhuvat jostain esim hyvinvointialueisiin siirtymisestä, josta ovat pikkupätkiä nähneet tv:stä tai lukeneet paikallislehdestä, niin en yleensä edes ala korjaamaan heidän väärinkäsityksiä koska ei heillä ole oikeasti mitään ymmärrystä miten julkishallinnon business toimii, miten tuollaisia mammut

Noinhan se menee, että eri ihmisten kanssa kommunikoidaan eri tavoin. Se on tunneälyä, että osaa sopeuttaa itsensä toisen maailmaan. Ei se minusta ole tyhmän esittämistä, vaan samalle aaltopituudelle asettautumista. En siis edelleenkään ymmärrä aloitusta siitä, miten esitetään tyhmempää kuin on. Voin toki olla paljastamatta tietojani, mitä tiedän, mutta ei sekään ole hömöksi heittäytymistä. Sehän on vain sitä, ettei osallistu keskusteluun. Sen ymmärrän, että heittäydytään osaamattomaksi, jotta saa toisen tekemään asioita puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No joo. Tavallaan helpompi töissä, kun on vähän höpsön maineessa. Varsinkin miehet tuntuu ottavan mielellään sellaisen auttelevan roolin. Itselläni ei ole mikään tarve esitellä älyäni. Ei siitä tuolla mitään makseta.

Riippuu tietenkin alasta, mutta useinkin juuri siitä älystä töissä maksetaan. Ei ehkä tuottavassa työssä, mutta silloin olet piilottanut älysi jo opiskelujen aikana etkä ole opiskellut asiantuntijatehtäviin. Ovela, koko elämän kestävä oikeaa tyhmemmän näytteleminen on käynnissä.

Omalla työpaikallani tuosta ei makseta mitään lisää. Kenenkään palkkaa tuskin korotetaan.

Urakehitys on todennäköisempää fiksulla kuin tyhmyyttä esittävällä fiksulla. Jos aukeaa korkeampi asiantuntijan paikka niin kumm

Kun nyt satun tuntemaan tuon puljun jossa työskentelen. Urakehitys siellä tarkoittaa sitä, että saat yrittää kaksi vuotta sammutella tulipaloja ja sen jälkeen saat potkut, kun et saanut hommaa toimimaan. Ja sitten seuraava ylennetään yrittämään tätä samaa. Sääliksi käy katsoa joka kerta sitä seuraavan hölmön alkuinnostusta, kun eivät tajua että kävelevät jo lankulla.

Itse olen huomannut, että on viisaampaa näyttää tyhmältä, kuin avata suunsa ja todistaa olevansa tyhmä.