Miksi joku on ilkeä sille ainoalle ihmiselle, joka hänestä välittää?

Tuskainen rakki puree. Tuskista pois. Lopetuspiikki. Aivot pilalla. 

Tämä tulee korostetusti esiin varsinkin omahoitaja suhteessa. Kun esim. vaimo jää huolehtimaan ja  hoitamaan sairasta miestään vuosikausiksi, tuon miehen luonne muuttuu vaativaksi, ilkeäksi ja suorastaan loukkaavaksi sitä ainoaa ihmistä kohtaan, joka kulkee innalla ja välittää. Ehkä ilmeisesti ei ole ketään muuta, johon voisi purkaa kiukkua, katkeruutta ja turhautumista, onko näin? Mitä tuossa tilanteesa voisi tehdä, jos puhe ei auta?

Ap, muista myös se huumorintaju mutta ota ne vakavat asiat ja tilanteet oikeasti vakavasti. Uskalla sanoa kun sinua sattuu tai hän loukkaa sinua. Katso miten hän reagoi tähän.

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertaisesti on ilkeä, elämä ottaa koville eikä halua antaa sitä arvostusta. Ei osaa arvostaa eikä yleensä edes halua. Ilkeä.

Tykkään tästä yksinkertaisuudestakin. Ilkeä on ilkeä, eikä asia vatvomalla muuksi muutu. Hän on mitä on.

Ap

Yleensä kiukku puretaan hyvin läheiselle ihmiselle. Huomaan tämän eräästä läheisestäni. Piilovittuilua. Aion pitää enemmän etäisyyttä. Mietin kovasti kutsunko enää luokseni lomailemaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä tulee korostetusti esiin varsinkin omahoitaja suhteessa. Kun esim. vaimo jää huolehtimaan ja  hoitamaan sairasta miestään vuosikausiksi, tuon miehen luonne muuttuu vaativaksi, ilkeäksi ja suorastaan loukkaavaksi sitä ainoaa ihmistä kohtaan, joka kulkee innalla ja välittää. Ehkä ilmeisesti ei ole ketään muuta, johon voisi purkaa kiukkua, katkeruutta ja turhautumista, onko näin? Mitä tuossa tilanteesa voisi tehdä, jos puhe ei auta?

Jos mikään puhe ei auta niin valitettavasti ei voi tehdä mitään muuta kuin sietää sitä ihmistä. On pakko sanoa hänelle kun menee liian pitkälle. Sitä jankutusta se on ellei päätä enimmäkseen hiljentyä mutta onko sekään aina hyvä? Tulee helpommin niitä räjähdyksiä. Ei ole näihin mitään parannusratkaisua eikä varsinkaan siinä vaiheessa kun ihminen on jo psyykkisesti sairastunut. Hänen olonsa paranee kun hän saa toteuttaa luontoansa ja puhdistaa pahaa oloansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertaisesti on ilkeä, elämä ottaa koville eikä halua antaa sitä arvostusta. Ei osaa arvostaa eikä yleensä edes halua. Ilkeä.

Tykkään tästä yksinkertaisuudestakin. Ilkeä on ilkeä, eikä asia vatvomalla muuksi muutu. Hän on mitä on.

Ap

Kyllä, tähän yksinkertaisuuteen tulin elämässäni. Ei halua antaa sitä arvostusta ja kokee saavansa olla sellainen kuin on ja näinhän se tavallaan onkin. Kun opettelet ymmärtämään tätä ihmistä niin hyväksy ne tosiasiat äläkä lähde aina vaatimaan jotakin konkrettista asiaa tai syytä. Voit kokeilla joskus hieman vaatia rehellisiä vastauksia mutta älä painosta liiaksi ettei tule tunnetason ongelmia ja vaaratilanteita. Älä nauti hänen ongelmista, se on vaarallista.

Vierailija kirjoitti:

Aapee kuulostaa niin lapselta.

Se tyyppi tarvitsee apuja, mutta hänen täytyy se itse ymmärtää ja itse alkaa haluta muuttua.

Keinoja voi tarjota.

 

Luotettavia ihmisiä hän tarvitsee ja mielellään ammattiapua. Myös luotettava aikuinen, ihminen, on iso apu.

Hänellä on huonoja kokemuksia ihmisistä. Ei ole voinut luottaa. Voi olla kiusaamista, härnäämistä, hylkäämistä, väkivaltaa- henkistä tai fyysistä, jotakin, mitä ri edes välttämättä viel itse hahmota. Tai voi tietää. Ne on monitahoisia juttuja.

Muuttua voi. Tietenkin. Se vie aikaa ja se vaatii tiedostamista ja apuja ja keinoja.

Kyllä olen hänet ammattiavun piiriin ohjannut. Koska olin samaa mieltä, että hän tarvitsee ammattiapua. Ei hän sinne suoraan pyynnöstäni lähtenyt, vaan hän kulki siinäkin oman mutkaisen polkunsa, ja minä tuin häntä niissä mutkissa, sillä ymmärsin kyllä, että avun hakeminenkin vaatii hänellä työstämistä.

Olet myös oikeassa noissa arvailuissasi. Hänellä on ollut elämänsä varrella kaikkia noita vastoinkäymisiä, eikä hän ole itse hahmottanut miten ne ovat vaikuttaneet häneen, tai mikä hänen käytöksessään on oireilua.

Ammattiavun piirissä hän on ollut nyt joitakin vuosia. Mitään ulospäin näkyvää muutosta parempaan ei ole tänä aikana tullut. Ja itse asiassa sen sijaan oireilun pahenemista on ollut. Joten minulla ei enää ole suuria odotuksia ammattiavun vaikuttavuudesta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tämä tulee korostetusti esiin varsinkin omahoitaja suhteessa. Kun esim. vaimo jää huolehtimaan ja  hoitamaan sairasta miestään vuosikausiksi, tuon miehen luonne muuttuu vaativaksi, ilkeäksi ja suorastaan loukkaavaksi sitä ainoaa ihmistä kohtaan, joka kulkee innalla ja välittää. Ehkä ilmeisesti ei ole ketään muuta, johon voisi purkaa kiukkua, katkeruutta ja turhautumista, onko näin? Mitä tuossa tilanteesa voisi tehdä, jos puhe ei auta?

Toisaalta helpottaa irti päästämistä miehen kuoltua. Pelkokin näyttäytyy jopa raivona pahimmillaan. Eutanasia olisi hyvä vaihtoehto tässä. On pirullista kitkuttaa ja odottaa kuolemaa kovissa kivuissa vaikkakin, sitä vain rukoilee sydämen pysähtyvän jo. Loppuaika on raakaa läheisille, vuorotella vetovastuuta jos mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen käytös, luonne ja persoona on muotoutunut tuollaiseksi. 

Mikä ei oikeuta ikävää käytöstä läheisiä kohtaan. Ymmärtääkö itse olevansa ilkeä ja pyytääkö edes anteeksi? Koittaako muuttaa oma käytöstään aktiivisesti?

Moni, jota on kodeltu kaltoin valitettavasti jakaa samaa sitten eteenpäin omille läheisilleen. On oppinut tuon käytösmallin kasvaessaan tai persoona on voinut jäädä kunnolla kehittymättä oikeaan sunntaan lapsuuden kaltoinkotelun takia (on voinut syntyä persoonalisuushäiriö).

Itse pitäisi ymmärtää katkaista omalla kohdallaan tuo ilkeyden kierre oman käytöksen osalta.  Tehdä töitä asian eteen kun huomaa, että käyttäytyy noin, ja siirtää tuota kurjuutta eteenpäin.

 

Varmasti hän jollain tasolla ymmärtää kyllä olevansa ilkeä. Aiemmin hän vielä pyysikin käytöstään anteeksi, jos siihen oli aihetta. Ei toki tavattoman usein ollut.

Joitakin vuosia sitten huomasin, että hän lopetti pyytämästä anteeksi. Eli jossain kohtaa huomasin, että hän ei ole pariin vuoteen pyytänyt mitään anteeksi. Otin kyllä asian puheeksi, mutta hän vaikeni sen keskustelun.

Hän käy kyllä terapiassa, mutta minulle asti ei ole kantautunut, että siellä olisi ikinä työstetty tuollaista asiaa, että joskus on jokaisella syytä pyytää anteeksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jäi aika epäselväksi tuo aloitus. 

En laittanut siihen konkretiaa. Ajattelin, että ehkä tällainen aihe on sellainen, että jokainen osaa omasta kokemusmaailmastaan löytää jotain konkretiaa aloitukseen.

Jos keskustelua ei olisi syntynyt, niin olisin joskus tulevaisuudessa kokeillut lähestyä aihetta toisenlaisella aloituksella.

Ap

jostain syystä ihmiset halveksivat kilttejä ja ystävällisiä ihmisiä.  nöyryys ärsyttää, sentään yleensä uskovaiset ymmärtävät arvostaa  lähimmäistä auttavaa ihmistä.  minunkin muistisairas sukulaiseni senkuin haukkui muille minua vaikka olin ainoa joka häntä auttoi. hän olisi halunnut sisarustensa seuraa ja apua  mutta ei he iäkkäinä ja perheellisinä häntä voineet tai jaksaneet auttaa ja pitää seuraa.  jättivät minun vastuulleni. hoidin kumminkin hommani.

Vierailija kirjoitti:

Onko ilkeä kasvotusten?

Onko kertonut sinulle kasvotusten vanhemmistaan ja heidän kaltoinkohtelusta?

Jos on vain nettiyhteys toiseen, niin silloin helposti tulee väärinkäsityksiä. Kaikki kun eivät osaa kirjoittaa "hellitellen".

Vai pitäisikö olla koko ajan rakkauspommitusta yli äyräiden toisen "tukehtumiseen" saakka?

 

Kasvotusten käytös on parempaa. Viesteillä tulee ilkeämpää tekstiä. Mutta tässä vaiheessa kyse ei ole mistään väärinkäsityksistä enää, sillä olen varmistellut, että olenko ymmärtänyt oikein, ja hänellä on ollut kuukausia ja vuosia aikaa oikoa, jos jotain johtuu ihan vain silkasta väärinkäsityksestä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aapee kuulostaa niin lapselta.

Se tyyppi tarvitsee apuja, mutta hänen täytyy se itse ymmärtää ja itse alkaa haluta muuttua.

Keinoja voi tarjota.

 

Luotettavia ihmisiä hän tarvitsee ja mielellään ammattiapua. Myös luotettava aikuinen, ihminen, on iso apu.

Hänellä on huonoja kokemuksia ihmisistä. Ei ole voinut luottaa. Voi olla kiusaamista, härnäämistä, hylkäämistä, väkivaltaa- henkistä tai fyysistä, jotakin, mitä ri edes välttämättä viel itse hahmota. Tai voi tietää. Ne on monitahoisia juttuja.

Muuttua voi. Tietenkin. Se vie aikaa ja se vaatii tiedostamista ja apuja ja keinoja.

Kyllä olen hänet ammattiavun piiriin ohjannut. Koska olin samaa mieltä, että hän tarvitsee ammattiapua. Ei hän sinne suoraan pyynnöstäni lähtenyt, vaan hän kulki siinäkin oman mutkaisen polkunsa, ja minä tuin häntä niissä mutk

Tunnistan tuossa kertomassasi piirteitä jotka kielivät vain siitä että tämän henkilön on vaikea myöntää ääneen omia kehityskohteitansa, yleensä vaikea ottaa vastuuta elämässä ja uhriutuu. Ei halua kertoa ääneen niitä asioita. Eksäni ei käynyt terapiassa koskaan mutta käsitteli itsekseen asioita ja minä toimin terapeuttina, turvallisena ihmisenä. Tämä työ alkoi hiljalleen tapaamisemme jälkeen ja hän kyllä kertoi että pitää minusta koska olen ymmärtäväinen enkä arvostele, en ole ilkeä ja minun seurassani on helppo olla oma itsensä eikä tarvitse jännittää. Lisäksi hän huomasi että en loukkaannu kaikesta joten hänestä oli hauskaa kun sai  v i t t u i l l a  ilman sitä loukkaantumista. Toki sanoin jos alkaa menemään yli, ei sitä aina itsekään jaksa. Hän ei siis kyllä itsekään terapiaan olisi edes halunnut, sanoi ettei se auttaisi koska tietää itse millainen on ja mitkä ovat ne omat ongelmat. Toivottavasti tästä on vähän apua sinun tai muiden ajatuksiin.

Läheinen kuoli hoitovirheen seurauksena. Voi sitä raivon ja jankutuksen määrää. Kuten aiemmin mainittu kuoleman lähestyessä olonsa parani, kun hän *sai toteuttaa luontoansa ja puhdistaa pahaa oloansa*.  Netta Brandt kuoli mm.syöpään esim. näin. 

Vierailija kirjoitti:

Läheinen kuoli hoitovirheen seurauksena. Voi sitä raivon ja jankutuksen määrää. Kuten aiemmin mainittu kuoleman lähestyessä olonsa parani, kun hän *sai toteuttaa luontoansa ja puhdistaa pahaa oloansa*.  Netta Brandt kuoli mm.syöpään esim. näin. 

https://yle.fi/a/3-12124844

Vierailija kirjoitti:

Läheinen kuoli hoitovirheen seurauksena. Voi sitä raivon ja jankutuksen määrää. Kuten aiemmin mainittu kuoleman lähestyessä olonsa parani, kun hän *sai toteuttaa luontoansa ja puhdistaa pahaa oloansa*.  Netta Brandt kuoli mm.syöpään esim. näin. 

Jokainen ihminen kuitenkin puhdistaa itseänsä ja luontoansa koko elämänsä, sehän kuuluu elämään. Meillä jokaisella kuitenkin se oma luonto on omanlainen koska olemme jokainen erilainen, täysin uniikki yksilö.

Vierailija kirjoitti:

jostain syystä ihmiset halveksivat kilttejä ja ystävällisiä ihmisiä.  nöyryys ärsyttää, sentään yleensä uskovaiset ymmärtävät arvostaa  lähimmäistä auttavaa ihmistä.  minunkin muistisairas sukulaiseni senkuin haukkui muille minua vaikka olin ainoa joka häntä auttoi. hän olisi halunnut sisarustensa seuraa ja apua  mutta ei he iäkkäinä ja perheellisinä häntä voineet tai jaksaneet auttaa ja pitää seuraa.  jättivät minun vastuulleni. hoidin kumminkin hommani.

Tuollaiset ihmiset näkee kiltteyden heikkoutena ja siksi halveksivat näitä. Heillä on ajatus siitä, että kiltti ihminen on tyhmä ja ansaitsee tulla kohdelluksi huonosti sen vuoksi. Muistisairauteen taas kuuluu ilkeys, sen voi antaa mennä toisesta korvasta ulos. Ei siellä ole enää se alkuperäinen ihminen ohjissa vaan joku muu.

Muistisairauteen taas kuuluu ilkeys, sen voi antaa mennä toisesta korvasta ulos. Ei siellä ole enää se alkuperäinen ihminen ohjissa vaan joku muu.

Täähän se ois. 

Vierailija kirjoitti:

Läheinen kuoli hoitovirheen seurauksena. Voi sitä raivon ja jankutuksen määrää. Kuten aiemmin mainittu kuoleman lähestyessä olonsa parani, kun hän *sai toteuttaa luontoansa ja puhdistaa pahaa oloansa*.  Netta Brandt kuoli mm.syöpään esim. näin. 

Miksi jotkut kuolee seesteisesti ja jotkut ei?