Miksi joku on ilkeä sille ainoalle ihmiselle, joka hänestä välittää?
Kuka osaa selittää minulle, kun eihän tuossa ole mitään järkeä. Kun on ollut vanhemmat, jotka ovat ihan takamuksesta. Ja sitten on ollut yksinäisyyttä, eivätkä ihastumiset ole ottaneet tuulta purjeeseen. Ja sitten vihdoin löytyy ihminen, joka välittää ja hyväksyy.
Niin mikä järki on alkaa ilkeäksi sille, kun kerrankin elämä näyttää jotain parempia puoliaan. Ihan niin kuin koira purisi ruokkivaa kättä. Miksi joku tekee niin?
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tottunut, uskoo itsekin ettei ole hyvän arvoinen.
Okei, no miten miten uskoo ilkeilemällä tulevansa paremmaksi ja hyvän arvoiseksi?
Ei kenenkään pitäisi joutua olemaan riippuvainen "muiden ruokkivasta kädestä". Se on kauhea asema. Jos etsitään tasa-arvoa. Jos jokin on pielessä se kai halutaan ilmaista. Mutta luonteet ja toiveet voivat olla erilaisia. Onko toinen yhtä kiinnostunut yhteiselosta. Entä voiko kumpikin sanoa jotain, mikä ei miellytäkään toista.
Kun omat tunnetaidot ovat jääneet kasvuiässä vajavaiseksi, niin aikuisenakin tarvitsee toisen ihmisen tasaamaan omia tunteitaan. Vähän niinkuin lapsi, joka kiukuttelee vanhemmilleen.
Osa ihmisistä on tuollaisia. Jonkinlainen outo kuvitelma siitä että jos joku välittää hän on alempiarvoinen ja häntä voi kiusata ja ilkeillä mielin määrin. Tuollainen suhde on huono ja se ilkeilijä kannattaa oikeasti unohtaa ja siirtyä elämässään eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Osa ihmisistä on tuollaisia. Jonkinlainen outo kuvitelma siitä että jos joku välittää hän on alempiarvoinen ja häntä voi kiusata ja ilkeillä mielin määrin. Tuollainen suhde on huono ja se ilkeilijä kannattaa oikeasti unohtaa ja siirtyä elämässään eteenpäin.
Olen samaa mieltä. Olen jo ottanut roimasti etäisyyttä, mutta asian käsittely on vielä kesken. Jospa joskus saisin kaluttua asian loppuun. Se on hankalaa, kun kyllähän minä välitin, ja vieläkin välitän. Mutta en myöskään anna kohdella itseäni ilkeästi tai muuten huonosti, joten on pakko ottaa etäisyyttä. Ja oman itsen vuoksi pitäisi päästä ylikin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kun omat tunnetaidot ovat jääneet kasvuiässä vajavaiseksi, niin aikuisenakin tarvitsee toisen ihmisen tasaamaan omia tunteitaan. Vähän niinkuin lapsi, joka kiukuttelee vanhemmilleen.
Tämän tyyppinen on minunkin ajatukseni. Aivan kuin lapsen kanssa kommunikoisi. Siksi nuo utopiat tasa-arvoisesta ihmissuhteesta voi unohtaa.
Hyvä kun sanoitatte näitä asioita minulle, niin saan selkeämpiä ajattelun välineitä.
Ap
Voisiko olla, niin, että se ainoa on todellakin ainoa ja näin negatiivisetkin asiat purkaantuu hänelle, paineen purkuna.
Juuri siksi, että ne vanhemmat ovat olleet kamalia, kehitys on viirannut vinoon ja tunne-elämä on vinksallaan. Kaikelle on herkkyysikänsä. Tuollaista ihmistä ei voi korjata, vaikka kuinka säälittäisi.
Vierailija kirjoitti:
Juuri siksi, että ne vanhemmat ovat olleet kamalia, kehitys on viirannut vinoon ja tunne-elämä on vinksallaan. Kaikelle on herkkyysikänsä. Tuollaista ihmistä ei voi korjata, vaikka kuinka säälittäisi.
Täähän se ois.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla, niin, että se ainoa on todellakin ainoa ja näin negatiivisetkin asiat purkaantuu hänelle, paineen purkuna.
On se näinkin. Ei hän kenellekään toiselle tekisi samaa.
Liika on silti liikaa. Saa olla huonoja päiviä, mutta pitäisi olla hyviäkin. Minä olen inhimillinen ihminen, ja minun huonojen päivien kiintiöni on täynnä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tottunut, uskoo itsekin ettei ole hyvän arvoinen.
Okei, no miten miten uskoo ilkeilemällä tulevansa paremmaksi ja hyvän arvoiseksi?
Kierrä nämä kaukaa ja pohdi mukavasti etäältä. Jokainen joutuu tekemään oman tunnetyönsä, mutta kaikista ei siihen ole.
Vierailija kirjoitti:
Juuri siksi, että ne vanhemmat ovat olleet kamalia, kehitys on viirannut vinoon ja tunne-elämä on vinksallaan. Kaikelle on herkkyysikänsä. Tuollaista ihmistä ei voi korjata, vaikka kuinka säälittäisi.
Hyvä muistutus, että ei tuollainen korjaannu. En usko siihen itsekään enää, vaikka se sinisilmäinen minä haluaisikin uskoa aina hyvää.
Ap
On välittämistä ja välittämistä. Kuinka hyveellinen lienet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla, niin, että se ainoa on todellakin ainoa ja näin negatiivisetkin asiat purkaantuu hänelle, paineen purkuna.
On se näinkin. Ei hän kenellekään toiselle tekisi samaa.
Liika on silti liikaa. Saa olla huonoja päiviä, mutta pitäisi olla hyviäkin. Minä olen inhimillinen ihminen, ja minun huonojen päivien kiintiöni on täynnä.
Ap
EMDR-terapia voisi auttaa tällaisessa
Kuulostaa jotenkin ilkeältä tuo "ainoa joka välittää" siitäkin huolimatta että se olisi totta.
Voi olla vaikeaa ottaa vastaan välittämistä kun aikaisemmat kokemukset olleet väkivaltaisia. Miksi sinäkään olisit poikkeus? Ja jos itsellä on haasteita käytöksen ja tunnepuolen kanssa niin ne ei lakkaa olemasta sillä että joku on kiva.
Esim. Suuttuu helposti tunteet kuohahtaen. Kyse ei välttämättä ole mistään loppuelämän "viasta" mutta eipä se kukkokaan käskien laula.
Odotat hyvää kohtelua, mutta toinen ei siihen kykene. Ei kykene vaikka haluaisi. Saattaa myös kokea halventavana sen että joku pyrkii säälisrä seuraansa vaatimuksineen.
Monille väkivallan uhreille on tuttua se että painostetaan olemaan tekemisissä sanomalla "ei susta kukaan muukaan välitä" tms.
Kun ei ole saanut tukea eikä apua tarpeeksi niin ne menneisyyden haavat jäävät vuotamaaan ja aiheuttavat esim. ilkeää käytöstä.
Anna olla. Et voi parantaa etkä muuttaa muita ihmisiä mieleiseksesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri siksi, että ne vanhemmat ovat olleet kamalia, kehitys on viirannut vinoon ja tunne-elämä on vinksallaan. Kaikelle on herkkyysikänsä. Tuollaista ihmistä ei voi korjata, vaikka kuinka säälittäisi.
Hyvä muistutus, että ei tuollainen korjaannu. En usko siihen itsekään enää, vaikka se sinisilmäinen minä haluaisikin uskoa aina hyvää.
Ap
Ei korjaannu. Olet varmaan huomannut, että sama ihminen osaa olla hyvin mukava jos vain haluaa, sinä et vain ole ikinä se kohde mille ollaan mukava.
Sille, joka välittää, uskaltaa olla ilkeä, koska se välittää. Tuo lapsi/vanhempi-vertaus oli oikein osuva.
Vierailija kirjoitti:
Juuri siksi, että ne vanhemmat ovat olleet kamalia, kehitys on viirannut vinoon ja tunne-elämä on vinksallaan. Kaikelle on herkkyysikänsä. Tuollaista ihmistä ei voi korjata, vaikka kuinka säälittäisi.
Ei säälillä voikaan korjata. Voi olla läsnä ja auttaa, jos se tyyppi itse haluaa muuttua ja ottaa avun vastaan. Kyllä voi muuttua. Tarvitsee luotettavia ihmisiä. On joutunut pärjäämään ilman tukea.
Ei ole tottunut, uskoo itsekin ettei ole hyvän arvoinen.