Lue keskustelun säännöt.
Miten akateeminen eroaa käytännössä amk: tutkinnon suorittaneesta?
Kommentit (252)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...Akateemikko... keskittyy omaan akateemiseen työhönsä...
Juttelin juuri puhelimessa akateemisesti koulutetun opiskelukaverini kanssa.
Käytettyjä autoja Itä-Suomessa myy hän.
Anekdoottisi=keskimääräinen akateemisesti koulutettu myy käytettyjä autoja Itä-Suomessa.
Tätä myötähäpeän määrää. Huomaa tosiaan, ettei ole kouluja paljon käyty tai aivoja käytetty.
Teet aika paljon johtopäätöksiä olemattomilla lähtötiedoilla. Ei se mitään -- meillä on totuttu siihen.
Anekdoottini kohde oli alkuperäisen postaajan hieman lapsellinen ajatus, että akateeminen työ
Tirsk! Hullumpaa en ole lukenut. Akateeminen ei voi toimia lukuisissa töissä, ellei hanki vaadittavaa koulutusta. En voi ryhtyä sairaanhoitajaksi ellen opiskele sairaanhoitajaksi. Uimavalvojan työhönkin vaaditaan useimmissa paikoissa koulutusta, jota useimmilla ei ole.
Tutkijakoulutus tarkoittaa tohtorin tutkintoa, jota useimmilla korkeasti koulutetuilla ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työssäni teen paljon hommia AMK-taustalla olevien kanssa, itse KTM, ja voin sanoa suoraan että kysymättä ei tiedä kenellä on mikäkin tutkinto.
Akateemisella ei ole alemmuuskompleksia koulutuksensa suhteen. Amitsukorkean käyneillä on lähes poikkeuksetta alemmuuskompleksi ja syystäkin, sillä heidän kognitiivisilla kyvyillä ei olisi ollut mitään asiaa yliopistoon vaan joutuivat tyytymään apukorkeakouluun.
Joku amityvillen käynyt amkki-insinööri on saattanut saada säälistä DI-paperit amitsukorkean päälle, mutta AMK taustainen DI on jätesäkkitavaraa työmarkkinoilla, jos vertaa aitoon tekniikan kanditaatti + DI Diplomi-Insinööriin joka on käynyt kovan koulun alusta alkaen. Toista se on "paskanna elä pyöri" nuuskamällejä kattoon liimailevalla amk-apukoululasella jonka olisi pitänyt jopa nähdä vaivaa siihen, ettei pääsisi amkia läpi, kun kaikki amkkit pakotetaan valmistumaan hinnalla millä hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Juju on kuitenkin siinä, että maisteri tai tohtori, jolla on tutkijan koulutus, voi myydä autoja missä tahansa, olla wolt-kuskina tai uimavalvojana (jos on siihen kurssit käyty). Jne. Mutta ammattikoulun tai ammattikorkeakoulun käynyt ei pääsääntöisesti voi tehdä akateemiset kriteerit täyttävää tutkimusta, vertaisarvioitua, metodologisesti oikeaoppista tutkimusta.
Erilaista tutkimusta ja "tutkimusta" kyllä voivat tehdä ketkä tahansa tietokirjailijat, mutta se ei ole tieteellistä tutkimusta. Todettakoon, että oli koulutustausta mikä tahansa, hyvän tietokirjan kirjoittaminen on kovaa työtä, ja kaikki kunnia hyvin asiansa tehneille harrastelijoille.
Mainitsin edellä, että "pääsääntöisesti" ei voi tehdä. Tiedän yhden vastaesimerkin: koulukiusauksen vuoksi lukion kesken jättänyt, eli peruskoulupohjalta ponnistava toimittaja Jani Kaaro päätyi tiedetoimittajana ollessaan pohtimaan ja selvittämään erästä asiaa, otti yhteyttä alan tutkijoihin ja päätyi kirjoittamaan näiden kanssa yhteisen tiedeartikkelin.
Mutta Kaaro on pikemminkin se yksi poikkeus, joka testaa sääntöä. Pääsääntö on, että siinä, missä tieteelliseen tutkimukseen koulutettu ihminen voi tehdä melkeinpä mitä tahansa työkseen, tieteellistä tutkimusta ei voi tehdä kukaan muu kuin tieteelliseen tutkimukseen koulutettu ihminen.
Se on eri asia, mitä yhteiskunta eri aikoina tarvitsee, mutta tutkimusta ei voi olla ilman koulutettuja, päteviä tutkijoita.
Siinä on akateemisen ja ei-akateemisen koulutuksen suuri ero. Ja juuri tutkimuksen vuoksi tarvitaan akateemista koulutusta. Nimenomaan perustutkimuksen vuoksi, koska perustutkimuksen parista nousee soveltava tutkimus ja sieltä sitten käytännön sovellukset.
...tieteelliseen tutkimukseen koulutettu ihminen voi tehdä melkeinpä mitä tahansa työkseen...
Kommenttisi on "pääosin" täyttä asiaa lukuun ottamatta ylle lihavoimaani katkelmaa, josta lemahtaa vahva fakki-idiotismin löyhkä. Monia korkeasti koulutettujakin viedään kuin litran mittaa heti oman asiantuntemusalueen ulkopuolemla. Ei vain pysty -- ja miksi edes pitäisi.
Mitä tämän keskustelun varsimaiseen aiheeseen eli ammattikorkea- ja yliopistokoulutuksen eroihin tulee, oletan että mallit, joissa yliopitokoulutus jaetaan käytännölliseen ja teoreettiseen koulutusohjelmaan, perustuvat siihen, että vain osa akateemisen loppututkinnon suorittaneista oikeasti tarvitsee työssään tutkijavalmiuksia.
Se kuulostaa win-win ratkaisulta esimerkiksi tittelipohjaiseen saksalaiseen yhteiskuntaan ja miksei siis tittelinkipeään Suomeernkin. Ongelmaksi muodostuvat ne, jotka eivät selviä ylemmän tason pääsyvaatimuksista.
Omissa opinnoissani puhuttiin paljon resurssien optimaalisesta allokoinnista. Mielestäni isänmaan toivojen koulutuksesta vastaavatkin voisivat puhua siitä enemmän.
AMK on lyhennys sanoista. Anna mun kysyä. Eli AMK laiset ovat tyhmempiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiseen kohtaan en osaa sanoa mitään, mutta yliopistoissa on tämä tutkimuksen ja opetuksen yhteys ja tutkinto tähtää myös tutkimustaitojen omaksumiseen. AMK-koulutuksessa se lopputyö taitaa olla enemmänkin sellainen pakkopulla vain.
Kyllä. AMK tähtää käytännön osaamiseen Yliopisto on TIEDE- yliopisto.
Opetan AMKssa, meillä sekä maistereita että YAMKn suorittaneita. Sama palkka, mutta nämä YAMKn suorittaneet eivät voi ohjata opiskelijoiden lopputöitä, koska heillä ei ole osaamista tieteellisestä tutkimuksesta. Yliopistossa opiskellaan paljon enemmän tutkimuksen tekemiseen liittyviä kursseja ( tieteen filosofia, tieteen etiikka, tilastotiede, laadullisey- ja määrälliset menetelmät jne), ja niiden opettajat ovat ko aineen erityisosaajia, AMKssa noita vähemmän, ja harvoin ko alueen asiantuntija, vaan maisteri- tasoinen, ko alan opettaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opetan AMKssa, meillä sekä maistereita että YAMKn suorittaneita. Sama palkka, mutta nämä YAMKn suorittaneet eivät voi ohjata opiskelijoiden lopputöitä, koska heillä ei ole osaamista tieteellisestä tutkimuksesta. Yliopistossa opiskellaan paljon enemmän tutkimuksen tekemiseen liittyviä kursseja ( tieteen filosofia, tieteen etiikka, tilastotiede, laadullisey- ja määrälliset menetelmät jne), ja niiden opettajat ovat ko aineen erityisosaajia, AMKssa noita vähemmän, ja harvoin ko alueen asiantuntija, vaan maisteri- tasoinen, ko alan opettaja.
Olipa ristiriitainen sepustus. Jos amk:ssa pitää osata tutkimuksen tekemistä lopputyöstä suoriutuakseen, eikö amk-tutkinto riitä hyvin opinnäytetyön ohjaamiseen?
Olen käynyt sekä amk:n että kandin ja maisterin, ja omasta mielestäni isoin ero liittyi siihen, että amk:ssa tavoitteena oli oppia tekemään ja yliopistossa tuottamaan tietoa tutkimuksella ja soveltamaan tietoa. Toki yhtäläisyyksiä oli opinnäytevaiheessa, mutta yliopistossa piti amk:ia tarkemmin harjoittaa lähdekriittisyyttä ja etsiä esim. alkuperäisteoksia ja väitöstutkimuksia. Amk:ssa meni heittämällä lähteiksi oppikirjamaiset teokset, eikä kirjallisuuskatsauksessa tarvinnut tuottaa "omaa näkökulmaa" lähteisiin pohjaten vaan riitti että selvitti asiaa tyylillä "hauki on kala".
En sitten tiedä miten esim. Insinööriopinnot eroavat tekniikan kandiopinnoista, se on taas oma maailmansa. Tai vaikka sosiaalitieteet vs sosionomiopinnot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opetan AMKssa, meillä sekä maistereita että YAMKn suorittaneita. Sama palkka, mutta nämä YAMKn suorittaneet eivät voi ohjata opiskelijoiden lopputöitä, koska heillä ei ole osaamista tieteellisestä tutkimuksesta. Yliopistossa opiskellaan paljon enemmän tutkimuksen tekemiseen liittyviä kursseja ( tieteen filosofia, tieteen etiikka, tilastotiede, laadullisey- ja määrälliset menetelmät jne), ja niiden opettajat ovat ko aineen erityisosaajia, AMKssa noita vähemmän, ja harvoin ko alueen asiantuntija, vaan maisteri- tasoinen, ko alan opettaja.
Olipa ristiriitainen sepustus. Jos amk:ssa pitää osata tutkimuksen tekemistä lopputyöstä suoriutuakseen, eikö amk-tutkinto riitä hyvin opinnäytetyön ohjaamiseen?
On aivan eri asia opettaa tutkimuksen tekemisen alkeita kuin osata opiskelijana tehdä joku suppea tutkimustyyppinen opinnäytetyö. Opettajan täytyy osata opastaa ja ohajata opiskelijaa tutkimus- ja analyysimenetelmien valinnassa eli tietämys näistä pitää olla suhteellisen laajaa. Toki lähtien jo siitä miksi on milloinkin perusteltua tehdä laadullinen ja milloin määrällinen tutkimus, ja milloin esim. käytetään avointa ja milloin strukturoitua haastattelua jne. Ei pelkän opparin kirjoittanut näitä osaa.
Vierailija kirjoitti:
"Kommenttisi on "pääosin" täyttä asiaa lukuun ottamatta ylle lihavoimaani katkelmaa, josta lemahtaa vahva fakki-idiotismin löyhkä. Monia korkeasti koulutettujakin viedään kuin litran mittaa heti oman asiantuntemusalueen ulkopuolemla. Ei vain pysty -- ja miksi edes pitäisi."
Totta, kiitos täsmennyksestä. Se oli tärkeä. Kommenttini oli alunperin reaktio niihin kommentteihin, joissa todettiin maisterisihmisen olevan Itä-Suomessa autokauppiaana. En missään nimessä tarkoittanut, että tutkijakoulutuksen läpikäynyt ihminen pystyisi tekemään muun alan koulutusta vaativaa työtä. Sehän olisi järjetön ajatus. Idea oli, että maisteri/tohtori voi tehdä mitä tahansa työtä, johon ei vaadita koulutusta, mutta kouluttamaton (tai muulla tavoin koulutettu ihminen) ei pysty tekemään töitä, jossa pitää olla tutkijankoulutus.
Pahoittelen siis epäselvää argumentointiani.
Kommentti oli tosiaan näkemys siihen, miten reaalisesti maistereita on töissä mäkkärissä, kaupan kassalla, autokauppiaina ja (ainakin ulkomaalaistaustaisten osalta) wolt-kuskeina. Koska tämä argumentti - kuten myös tuo erikoinen porakoneasia, josta on ollut jo paljon puhetta - nousee aina näissä keskusteluissa esiin. Monille sellaisille, jotka tarkastelevat asiaa suppeasti, on jonkunlainen naureskelun aihe ja jopa perustelu omiin näkemyksiin, jos maisterikoulutettu ihminen tekee työtä, johon ei vaadita kurssitusta kummempaa koulutusta. Se on toisaalta yhteiskunnallisesti tärkeä kysymys, ja joskus yksilölle henkilökohtainen tragedia, mutta joskus myös ihmisen täysin oma valinta.
Tutkijakoulutukseen tai oikeastaan sen pohjakoulutukseen eli maisterintutkintoon liittyen tästä keskustelusta on vielä puuttunut yksi näkökulma, jonka haluan tuoda esiin: maisterintutkinnon opinnäytetyön eli gradun tarkoitus on koulia ihminen ns. mestari-kisälli-tekniikalla tekemään itse tutkimusta, ja sillä on oma merkityksensä, vaikkei ihminen hakeutuisi varsinaiseen tutkijakoulutukseen. Gradututkimuksen pääidea on se, että opiskelija oppii lukemaan tieteellistä tutkimusta kriittisesti, ja itse sitä omassa työssään hyödyntämällä hän saa hands on -kokemuksen siitä, miten tutkimusta tehdään. Tämän päätarkoitus on se, että jo aiemmin yliopisto-opinnoissa opetettu kriittinen ja analyyttinen ajattelu ulotetaan siihen, että sitä testataan käytännössä, toki harjoittelua on tehty jo kandivaiheen opinnäytteessä. Tässä on mielestäni tärkeä ajatus taustalla: koulutettu ihminen tutustuu ja tarvittaessa pystyy seuraamaan työelämään siirryttyään oman (erikois)alansa tutkimusta ja arvioimaan sen paikkaansapitävyyttä ja luotettavuutta. Tämä esimerkki on vedetty hatusta, mutta voisin esim. kuvitella luonnontieteiden aineenopettajien osalta olevan erittäin tärkeää, että he voivat mahdollisesti 40 vuotta kestävän opettajanuran aikana seurata tutkimusta, jota koko ajan kiihtyvällä vauhdilla tehdään. Veikkaisin esim., että biologian aineenopettaja lukiossa on joutunut viime vuosikymmenten aikana päivittämään aika tavalla yliopistossa oppimiaan sisältöjä, kun tutkimuslaitteiden ja menetelmien kehittyminen on kiihtynyt ja esim. genetiikasta ja epigenetiikasta on opittu huomattavan paljon asioita. Ja vaikka ei lukisikaan iltapuhteina tuoreimpia tieteellisiä artikkeleita, osa näistä kehityskuluista ja uusista tutkimustuloksista ylittää uutiskynnyksen, pitää opettajan kyetä tarvittaessa arviomaan eri tutkimusten luotettavuutta. Se on myös osa tieteeseen pohjaavaa opetusta, jota toki myös lukiossa tarjotaan. Tieteenalat ja oppiaineet toki eroavat toisistaan merkittävästi. Esimerkiksi kielten kieliopit eivät muutu samaan tahtiin, joten saksanopettaja voi pärjätä sillä vuosikymmenten takaisella konsukieprellä vielä pitkään. Jne. jne.
Jos joudut onnettomuuteen tai sairastut, niin sä et varmaan sitten tarvitse hoitoa ensihoitajilta ja sairaanhoitajilta? Kun ovat vain AMK:n käyneitä eikä heitä voi arvostaa. Ei se lääkäri siellä tienvarressa ole pelastamassa ruhjoutuneesta autosta. Sairaalassa lääkäri ei yksin sua pelasta.