Miksi rahaa pitäisi säästää vanhuuteen ja eläkepäiville?

Vierailija kirjoitti:

Ei vanhuuteen kannata säästää. Kyllä yhteiskunta hoitaa sairaat ja vanhat.

Olen eläkkeellä, nautin joutilaisuudesta, matkustelen myös. Olen mielestäni tämän ansainnut. Ikärasisti pahoittavat lähinnä oman mielensä kadehtimalla. Kertokaa kantanne noin aluksi omille vanhemmillenne kasvotusten !

Koska se on aika karua kuinka paljon pelkkä eläminen maksaa, vaikka ei tekisi yhtään mitään. Toki harmittaa, jos kuolessa rahaa jää yli, mutta monin verroin pahempi on, jos se loppuu eläessä kesken. Jos on tottunut luottamaan siihen, että yhteiskunta hoitaa aina, niin siinä uskossa sitten. Omituisen paljon ihmiset kuitenkin valittavat jo nyt, jos se on totta.

Sitten ei ole enää elossa vanhempia jotka pelastaisivat pulasta. 

"Yleensä taustalla on jo lapsena syntynyt turvattomuuden tunne. Jos ihminen kokee, ettei ole saanut riittävästi rakkautta ja huolenpitoa, sitä on vaikea antaa muille. Aikuisena turvattomuus näkyy esimerkiksi takertumisena rahaan ja pelkona, ettei kukaan huolehdi minusta, jollen itse huolehdi itsestäni.

On ymmärrettävää, että puutteessa tai köyhyydessä kasvaneesta tulee varovainen ja säästäväinen. Mutta tunnetason puute ei välttämättä näy päälle, ja silloin saituus saattaa tuntua jopa sairaalloiselta.

Tuttuja ovat tarinat, joissa vanhuksen patjan alta tai piirongin laatikoista löytyy kuoleman jälkeen isoja summia rahaa, vaikka hän eli hyvin vaatimattomasti.

Kun raha symboloi turvaa, siitä on vaikea luopua tai käyttää edes itsensä hyväksi. Raha on kuin äidin rinta pikkulapselle aivan elintärkeä hengissä säilymisen kannalta, Ossi Takala sanoo.

Nuukuus voi olla myös kasvatuksen tulosta. Jos vanhemmat, yhteiskunta ja koulu arvostavat säästäväisyyttä, lapsi hakee hyväksyntää olemalla odotusten mukainen."

Eläköidyin juuri. On kiva tietää, että pystyy liikkumaan, tekemään ja matkustelemaan nyt kun on aikaa! 

Lisäksi minulle on arvioitu kaihia 2-5 vuoden sisään, aion leikkauttaa sen yksityisellä puolella heti kun tarvetta on. 

Useimmat meistä (ja tätähän aina pitää painottaa, koska aina on joku ei jostain syystä pysty) pystyvät säästämään muutamia kymmeniä euroja joka kuukauisi ilman, että se olisi varsinaisesti pois mistään. Ja jos säästämistä jatkaa vuosikymmeniä, niin eläkkeellä on jo kymmeniä tuhansia euroja ilman, että olisi varsinaisesti tarvinnut luopua mistään. Jos rahat vielä sijoittaa kuluttomaan indeksirahastoon, niin korkoa korolle ilmiö moninkertaistaa potin. Käytännössä siis sulla on eläkeiässä pienen omakotitalon verran säästöjä ja summa on tullut huomaamatta.

Tärkeää tässä on toki se, että hyödyntää siirtymävaiheet säästämisessä. Kun siirtyy opiskelusta työelämään, on tuhannen taalan paikka aloittaa säästäminen. Sillä kulujen karsiminen on vaikeaa. Helpompaa on alun perinkin mitoittaa kulut niin, että palkasta jää säästöön.

Ei siis ole kyse mistään sellaisesta, että joutuu nuorena sitkuttamaan, pitää vain löytää se oma säästösumma ja aloittaa heti kun se on mahdollista. Jollain summa on kymppejä, toisella satasia. Summaa olennaisempaa on aloittaa heti kun työllistyy.

Vierailija kirjoitti:

Se on sitten vanhana mukavaa kun ei tarvitse hermoilla, että mitä se kahjo valtiovarainministeri keksii eläkeläisten tappioksi. Rahapussi kestää mitkä tahansa verotuksen muutokset.

Niin ellei niitä sun rahoja huijata pois jollain tulevaisuuden systeemillä mitä itse et edes ymmärrä.

Ennenvanhaan oli sellanen sanonta, että "omillaan hautaan" eli sen verran pitää olla rahaa, ettei yhteiskunnan tarvitse maksaa hautauskuluja.

Mun kaksi neljästä isovanhemmasta pääsi "omillaan": suku sovittiin/sopivat, ettei mitään perintöä jaeta, ostetaan vähän arvokkaampi hautakivi ja syödään muistotilaisuudessa vähän paremmin.

(heistä kahdesta muusta en osaa sanoa mitään; en ennättänyt koskaan näkemään).

Aloin säästää hiukan alle 60-vuotiaana, suosittelen joilla säännöllinen palkkatulo, säästämään itselleen paljon nuorempina.

Koskaan ei tiedä, mitä saattaa tulla eteen, on hyvä olla hätävara, niin ei jää pulaan.

Vanhuuden varalle säästäminen ei ole sitä, että kuvittelee hurvittelevansa rahalla eläkeikäisenä, vaan sitä, että pääsee pois työelämästä tarvittaessa ennen eläkeikää, jos työssäkäynti osoittautuu liian raskaaksi. Lisäksi ainakin oma eläkkeeni näyttää surkean pieneltä yli 30 v työvuosien jälkeen.t. sairaanhoitaja

Meikäläisellä taas on sellainen geeniperimä, että tuskin tarvitsee eläkepäivistä huolehtia. 

En missään nimessä haluaisikaan elää vanhaksi paitsi, jos toimintakyky on siedettävä. Valitsisin mieluummin armokuoleman kuin vaipoissa makaamisen jossain pörriäisessä. 

Minä taas olen aina ajatellut, että nuorena on kivaa tosi pienelläkin rahalla. Ei tunnu missään kävellä tai pyöräillä tai kulkea pitkänmatkan bussilla/junalla tavaroita rontaten. Itse pystyy hyvin siivoamaan ja laittamaan hyvää ruokaa halvemmistakin aineksista. Pelkkä iloinen seura tekee jo juhlan, ja kyykkyviini maistuu siinä missä kallis Bordeaux.

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä mukavuudenhaluisempi on. Ei viitsi yöpyä retkeilymajassa eikä etenkään teltassa, saapi olla pehmeä sänky. Ei viitsi kanniskella kasseja ympäriinsä, autolla viedään tavarat. Maku muuttuu ja sitä huomaa ostavansa siikaa ja peuraa.

Ihmettelen siis suuresti semmoista, että nuorena siihen oikeaan elämään tarvitsisi jotenkin paljon rahaa. Juuri nuorena ei tarvitse, vanhempana kyllä. Ja sitten on tämä, minkä moni on jo maininnut: minäkin hellin mielessäni ajatusta, että siinä 60v jälkeen VOI halutessaan jäädä pois työelämästä. En välttämättä jää, mutta on ihanaa, jos voin halutessani jäädä.

Itse sairastuin jo nuorena aikuisena, olisi kannattanut matkustella enemmän aiemmin. Ei oikein ollut rahaa joten lykkäsin sitä.

Vierailija kirjoitti:

Koska se on aika karua kuinka paljon pelkkä eläminen maksaa, vaikka ei tekisi yhtään mitään. Toki harmittaa, jos kuolessa rahaa jää yli, mutta monin verroin pahempi on, jos se loppuu eläessä kesken. Jos on tottunut luottamaan siihen, että yhteiskunta hoitaa aina, niin siinä uskossa sitten. Omituisen paljon ihmiset kuitenkin valittavat jo nyt, jos se on totta.

Ei mua harmittaisi jos jää yli, koska lapseni ja lapsenlapseni perisi sen.

Oli oikein mukava jäädä 58 vuotiaana pois työelämästä. Siitä on nyt 17 vuotta jo. Eläkkeitä on kolme kappaletta ja tilille tupsahtaa joka kk nätit summat. Tarpeeksi ajoissa kannattaa säästää joko rahastoon tai yksityiseen eläkkeeseen, itse säästin yksityiseen eläkkeeseen melkein 30 vuotta, summa ei vaikuttanut mitenkään elämääni, ei sitä edes silloin huomannut. Nyt huomaa, että se toden teolla kannatti. Mutta kukin tavallaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minä taas olen aina ajatellut, että nuorena on kivaa tosi pienelläkin rahalla. Ei tunnu missään kävellä tai pyöräillä tai kulkea pitkänmatkan bussilla/junalla tavaroita rontaten. Itse pystyy hyvin siivoamaan ja laittamaan hyvää ruokaa halvemmistakin aineksista. Pelkkä iloinen seura tekee jo juhlan, ja kyykkyviini maistuu siinä missä kallis Bordeaux.

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä mukavuudenhaluisempi on. Ei viitsi yöpyä retkeilymajassa eikä etenkään teltassa, saapi olla pehmeä sänky. Ei viitsi kanniskella kasseja ympäriinsä, autolla viedään tavarat. Maku muuttuu ja sitä huomaa ostavansa siikaa ja peuraa.

Ihmettelen siis suuresti semmoista, että nuorena siihen oikeaan elämään tarvitsisi jotenkin paljon rahaa. Juuri nuorena ei tarvitse, vanhempana kyllä. Ja sitten on tämä, minkä moni on jo maininnut: minäkin hellin mielessäni ajatusta, että siinä 60v jälkeen VOI halutessaan jäädä pois työelämästä. En välttämättä j

Siihen sopeutui, mihin oli varaa. Tehtiin kotiviiniä ja pidettiin illanistujaisia vuokraläävässä, mistä jäi ihan hyvät muistot. Kyllä minä silti olisin mielummin silloinkin ollut sisareni housuissa, jolla oli työpaikka, kävi ulkona ja lomilla interreilasi ympäri Eurooppaa, kun minä menin kesämökille saunomaan ja onkimaan.

Vanhuus ja halu vapautua työelämästä tulee kyllä ennen eläkeikää tulevaisuudessa, mutta mitään rahaa edes peruselämiseen  ei tule tai ole, jos ei ole itse ajoissa hommannut.

Koska vanhana tarttee lääkäreitä ja lääkkeitä ja muita palveluita. Yhteiskunta ei tule vanhuksista huolehtimaan.

En tiedä.

Kolmikymppisenä terveysongelmaisena en näe mitään syytä säästää senttiäkään. Jos olen hengissä, tuskin tarvitsen siinä vaiheessa juuri muuta isommin rahaa vaativaa kuin terveydenhoitoa ja lääkkeitä. Jos niitä ei saa sitten ilman säästöjä, se on voi voi. Siinä vaiheessa on luultavasti muutenkin aika lähteä.